Otsikkoni on lyhyt. Armahtakaa naisia! Se on tarkoitettu teille lestadiolaismiehet. Ei ole reilua että asetutte puhujien selän taakse jos/kun ehkäisyasioista keskustellaan. Toistatte sanoja joita liikkeessä on toistettu ehkäisystä jo kolme vuosikymmentä.
Armahtakaa naisia! Asettukaa itse kukin omalla paikalla työssä luottamustoimissa ja ennenkaikkea puolisoina mielivaltaista ehkäisykieltoa vastaan. Eläimelliset tavat eivät kuulu Jumalan luomistyön suunnitelmiin, eivät edes eläimelliset lisääntymisvietit.
Armahtakaa naisia! Omalla paikalla ääneen tai ääneti, mutta naisen puolesta.
Tämän kirjoituksen teen suuri suru ja voimattomuus mielessäni. Eräs lestadiolainen nuori nainen kärsii parhaillaan todella paljon julman ehkäisysäännön vuoksi. Hän tietää säännön täysin mielettömäksi ja epäraamatulliseksi, mutta hän on siihen sidottu henkisesti. Hän pelkää menettävänsä mielenterveytensä jos hänet hylätään uskonyhteisöstä. Hänellä on vaihtoehto joka näyttää nyt todella hengenvaaralliselta.
Armahtakaa naisia! Asettukaa itse kukin omalla paikalla työssä luottamustoimissa ja ennenkaikkea puolisoina mielivaltaista ehkäisykieltoa vastaan. Eläimelliset tavat eivät kuulu Jumalan luomistyön suunnitelmiin, eivät edes eläimelliset lisääntymisvietit.
Armahtakaa naisia! Omalla paikalla ääneen tai ääneti, mutta naisen puolesta.
Tämän kirjoituksen teen suuri suru ja voimattomuus mielessäni. Eräs lestadiolainen nuori nainen kärsii parhaillaan todella paljon julman ehkäisysäännön vuoksi. Hän tietää säännön täysin mielettömäksi ja epäraamatulliseksi, mutta hän on siihen sidottu henkisesti. Hän pelkää menettävänsä mielenterveytensä jos hänet hylätään uskonyhteisöstä. Hänellä on vaihtoehto joka näyttää nyt todella hengenvaaralliselta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja olen nähnyt. Voivat todella hyvin. Paljon paremmin kuin muut. Ei tarvitse ollenkaan olla "muka" huolissaan.
Parin lapsen äiti minä vaan.
Älä vähättele. Kun naisella on 12 keskenkasvuista jaloissaan ja mies astuu naisen kerta toisensa jälkeen raskaaksi niin leikki on siitä kaukana.
Naisella on erityinen ongelma:: Jos ehkäisee, tuomitsee miesvaltainen vl-liike tämän luonnollisen asian synniksi. Jos ei ehkäise, on kohtu repeämässä lopullisesti tai lapsikatraam äiti on vietävä lataamoon.
Älkää vähätelkö naisen asemaa vl-liikkeessä. Paljon on hyvää ja kaunista mutta syntyvyyden rajoittamisen synniksi julistaminen on puhdasta mielivaltaa.
Naisille on annettu järki, ihan samalla tavalla kuin miehille. Eivät miehet voi määrätä naisia synnyttämään kerta toisensa jälkeen, jos naiset eivät itse siihen suostuisi.
On naisten ihan omaa tyhmyyttä suostua pakkoseksiin ja pakkosynnytyksiin.
Onko siis lestanaiset tyhmiä?
Pakottavatko lestaäidit omat tyttärensä saman tyhmyyden jatkumoksi?
Jumala ei pakota alistumaan mihinkään ihmisen keksimään sääntöön.
Uskonto toimii aina vallan välineenä ja uskonnolla on helppo hallita ja alistaa heikompiaan.
Vain ja ainoastaan naiset pystyvät estämään jatkuvan alistamisen. Miehet ovat se heikko astia silloin kun on uskonnosta kysymys, heidät on niin helppo manipuloida tekemään mitä hulluimpia tekoja aina ehkäisykielloista itsemurhaiskuihin jumalan nimeen.Miehet ovat laumasieluja ja tarvitsevat taakseen sellaisia miehiä, jotka määräävät mitä tulee tehdä. On niin helppoa totella vaikka päätöntäkin käskyä kuin että ajattelisi omilla aivoillaan ja ottaisi huomioon lähimmäisensä ja varsinkin oman rakkaan aviovaimonsa.
Kaikki uskonnot alistavat naista, ei ole olemassa tasa-arvoa miehen ja naisen välillä, VAIKKA Jumala on luonut miehen ja naisen keskenään tasavertaisiksi.
Kuulkaa te lestanaiset! Järjen käyttö ei ole kiellettyä uskovaiselle naiselle. Älkää antako kenenkään alistaa itseänne.Ihmisoikeudet antavat teille vallan omaan kehoonne ja siihen, mihin sitä käytetään. Jos TODELLA haluatte paljon lapsia, niin sekin on hyvä asia, mutta antakaa heille, jotka eivät halua paljon lapsia oikeus omaan päätösvaltaan tässä asiassa.
Mutta naisten asia tämä kerta kaikkiaan on.
halusta. Että nainen tämän lapsiasian äärellä haluaa sitä tai tätä.
Kysytäänkö naiselta todella sairauden elämän ja kuoleman äärellä todella sitä mitä hän haluaa?
Ei siinä tilanteessa kuule wariska kysytä haluanko ison pienen vai minkä kokoisen perheen. Vaan saat valita elämästä ja kuolemasta. Saat valita teetkö väkivatlaa syntymätöntä lasta kohtaan vai et.
Ymmärrä se ettei minulta kysytty kuinka monta lasta vielä haluan tai toivon. Vaan kysytiin haluanko yritää pysyä hengissä ja hoitaa nämä olemassa olevat.
Ei ehkäisyn tai sterillisaatioon päätyminen ole aina oman halun alainen asia. Siinä merkityksessä kyllä että laiki lähtee siitä että potilas hakee nämä asiat itse. Mutta ei niin että oikeasti saisit valita vaihtoehdoista jotka ovat valittavissa.
Otetaan vaikkapa masennus. Ymmärtääkö masentunut äiti edes omaa tilaansa? Minulla on sellainen tunne ettei ymmärrä. Ja näin ollen hän on hyvinkin sen ulkopuolisen manipulaation oivallinen kohde. JOs nähtäisiin se äidin arvo lapsille ja perheelle todella panostettaisiin siihen että äiti hoidetaisiin terveeksi ennen seuraavaa raskautta. NÄIn ei tapahdu.
Entä kun äiti ajautuu itsemurhan partaalle. Toivoisi että hän edes siinä tilanteesaan ymmärtäisi oman arvonsa ihmisenä ei ihmisille vaan Jumalalle.
Ja sitten vielä yksi tuohon haluamiseen. Niin onko se halu saada lapisa vilpitön vai yhteisön pakosta lähtevä. SIlloin kun nainen oiekasti haluaa lapsen muustakin syystä kuin omasta itsekyydestään lapsi on enemmän kuin toivottu. Mutta ei silloin jos lapsen saaminen on yhteisössä pyysymisestä lähtevä asia.
Olkaa Jumalan edessä vilpittömiä siinä mitä teette. Mitähän Jumala ajatelee jos me pakolla otamme vastaan lapsen. Jos me olemme emme ole vilpittömiä oman halun ja tahdon äärellä. Ja vielä kaiken hyvän lisäksi valehtelemme siitä muille.
En ymmärtänyt kaikkea sanomaasi.
Tarkoitin kuitenkin itse sitä, että ainoa, joka voi naista auttaa on toinen nainen.
Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että vanhemmat, jo lapsensa synnyttäneet lestanaiset, haluavat samaan piinaan omat tyttärensä ja kaikki muutkin lestatyttäret ajatellen, että johan joutavat kärsimään, niinhän mekin ollaan tehty. Eikö lestaäidit halua, että heidän tyttärillään olisi hiukan helpompi elämä kuin heillä itsellään? Puhumattakaan lestaisistä! Miksi he haluavat, että joku lestapoika pukkaa heidän tyttärensä kerta toisensa jälkeen paksuksi?
Kerron pari esimerkkiä lestaisien ajatuksista. En tietysti tiedä, miten niitä voi yleistää, mutta kerron kuitenkin.
Olin hiljattain vl-häissä ja kuuntelin parin vanhemman pappaikäisen vl-miehen puhetta. He olivat ihan lääkärismiehiä, joten tietämättömyydestä ei ollut kyse. Oli tietoa ja näkemystä raskauksista yms.
Toki vl-häissä lasten saaminen on jotenkin ajankohtaista ja ennakoinnin kohteena. Toinen mies sanoi toivovansa omien lastensa avioituvan vasta yli kolmekymppisinä!
Sitten ihmeteltiin yhdessä omia perheitä, miten sitä on itse jaksanut sellaisen kanssa. Nyt kummasti vain huolettaa lasten jaksaminen. Jopa seuroissa toinen sanoi huomaavansa pienten lasten vanhemmat, jopa laskevansa heidän lapsensa.
Sitten toinen isä laittoi leikiksi asian ja kertoi, kuinka oli huomioinut seuroissa erään kuuden lapsen perheen, jossa lapset olivat pienin väliajoin syntyneet. Hän lisäsi, että 'meillä itsellä oli siinä vaiheessa jo yhdeksän' ja nauroi.
Ei kuulunut sanoista syyllisyyttä. Paremminkin sitä, että lisääntyminen on erotettu tunteista ja tarpeista.
Miksi muuten suositeltaisiin avioitumista vasta vähän ennen vaihdevuosia? Laskelmointia?
Missä rakkaus?
Että pohdintasi oli enemmän vain pohdintaa. Aivan oikein juuri tuota minä vähän kieltämättä sinusta kaivoin. Ajatelevatko naiset todella että heidän tytäriensä pitää pysytyä samaan kuin heidän.
Jos nainen todella kipeittenki pohdintojen kautta hyväksyy sen omaksi naiseudekseen mikä toteuttu lähinnä vain äitiyden kautta niin voi todella olla että he haluavat tyttärilleen sitä samaa.
Toisekseen aika kultaa muistot. Ehkä se todellinen ahdinko ja piinä eivät ole niitä päälimmäisiä muistoja.
Ja sitten se että jos on aina tottunut elämään toisille ja toisten tarpeille. Niin voi olla että kun tuosta lapsirumbasta pääsee viimein yli onkin lähinnä vain tyhjä olo. Ettei osaa nädä omaa "tarkoituksetonta" elämää tarkoituksenmukaisena.
Voi kokea ettei elämä ole palkitsevaa itsessään. Pitäisi olla joku jonka tarpeita tyydyttää. Ja aika monelle ne ovat sitten lapsen lapset. Äidin työ jatkuu isovanhempana.
Jos naiseus naiselle on äitiyttä ja seksuaalisuuden ainoa hyväksytty malli on lisääntymistä varten niin ....
On kyse naisen kunniasta ja toiselta puolen myös siveydestä.
Ja sitten se jos nainen "ansaitsee" paikansa yhteisössä mm synnyttämällä äitinä hoivaajana niin nainen joka ei saa tyydytystä näistä asioita on vl mielestä varmaan epä-nainen epä-kelpo.
Naisella pitää olla hoivavietti. Ja naisen osa on palvella miestään jne...
Ymmärrän ajatuksesi vaikka esitän kritiikkiä. Vl äiti voi todellakin olla hyväksynyt sellaisen naiseuden ja sellaiset roolimallit ja ajatusmailman ettei hän todellakaan ymmärrä ihmistä joka voi elämässään toivoa jotain muuta.
Koska niinhän se on että vl naiseus ja nasen seksuaalisuus toteutuu lasten saamisen kautta. Toisaalta muun lainen seksuaalisuus ei ole hyväksyttävää.
Millaisen seksuaalisuuden vl-äiti haluaa tyttärelleen? Varmaankin hyväksytyn.
ja sitten vielä.... ymmärrä että lapsettomuus yhtä vähän kuin terveyden ajautuminen pisteeseen jossa raskaus on vaarallinen ei ole asia joka valitaan.
Ne ovat asioita jotka jokainen joka ne saa joutuu ottamaan "JUMALAN KÄDESTÄ" sellaisena kuin ne saa. Emme me saa aina valita.
Kuinka pitkälle ihminen todella ajatelee että saa valita. Että on valitavissa elämän suunta? Minun näkemäni mukaan aika pitkälle. Ja kuitenkin on asioita joiden kohdalla emme saa valita. Vaan on otettava vastaan se mitä tulee...
Näin ei-vl-naisena kerron seuraavaa:
Olisin itse halunnut paljon lapsia, ainakin 5 tai 6, mutta se ei vaan mennyt niin. Lapsuuden kodissani oli paljon lapsia ja äitini, joka ei ollut vl, otti vastaan kaikki lapset, jotka tulivat, mutta se oli sitä aikaa kun kotiäidit vielä olivat kunniassaan ja miehet toivat leivän kotiin paitsi, että äitini kyllä sai leivän ihan itsekkin, lehmät ja lampaat sen leivän toivat.
Mutta nykyään on eri asia. Koulutus jo maksaa maltaita ja jo ala-asteella täytyy lapsilla olla kaikki mahdolliset vempaimet. En tiedä kiusataanko lestalapsia koulussa, mutta sen tiedän, että köyhimpiä lapsia kiusataan ja sen takia en halunnut enempää lapsia kuin mihin mulla oikeasti oli varaa. Lapset kun osaavat olla tosi julmia toisilleen ja erilaisuus on aina kiusaamisen väärti.
Miehen on tunnettava vastuunsa oman vaimonsa hyvinvoinnista ja siitä, että hän jaksaa hoitaa siunatut taivaantaimet mahdollisimman hyvin. Tähän on miehelle annettu hyvä ohjenuora Raamatussa. Mies on perheen pää. Otsa hiessä(tuskanhiessä) hän kantakoon huolta perheen elatuksesta ja toimeentulosta. Siis miehellä on kokonaisuudessaan todella vastuullinen tehtävä. Ei riitä että käy tienaamassa ruuan ja vaatteet perheelle, vaan täytyy myös kantaa huolta ja vastuuta, että perheessä voidaan hyvin...erityisesti vaimo.
Jos mies tuntee ja tietää vastuunsa ei naisen osa ole niin raskas kantaa. Jumalalta voi rukoilla voimia löytää oikea ratkaisu tuollaisissa kipeissä asioissa.
Mä naisena vastaan sulle hyvällämielellä, että miksi anot armahdusta kun et hoksaa että läheskään kaikki äidit eivät tunne asiaa noin kuin kirjuuttelit.
Inhimillistähän se toki monelle on että purnaa ja väsyttääkin, kun huomaa olevansa raskaana ja edellinen on "vasta" vuotinen.. Mutta, kun siihen taas uudelleen saa voiman ja ymmärryksen että minut Jumala on tarkottanu uudelleen äidiksi,luottaa minun taitoihini, se tuntuu niin hyvälle että silmäkulmasta pitää salaa kyynelkin pyyhkästä.
Sillä Jumalahan se on elämänantaja, ja lahjaksi ne lapsetkin saadaan.
Elämäntilanteet ovat niin huikean erilaisia joka perheessä, jaksamisen rajat ovat erilaiset.
Luulen, että lähes suurimpia ajatuksia äideillä on se, että vertaa itseensä muihin ja tuntee suurta huonommuutta kun ei välillä jaksa edes pyllyä tuolista nostaa,ostaa valmista ruokaa kaupasta..
Voi, on mullakin ollut kaikennäköistä.. mut aika aikaa kutakin.
Kun oppii itsensä tuntemaan ja armahtamaan arjen tehtävistä.. niistä kiillotuksista ja niista paljoista leipomisista, jää aikaa kuin huomaamattaan lapsille ja perheelle yleensäkin.
Sitten yhtäkkiä siinä kaiken keskellä huomaakin että pikkunen on taas tulossa,kasvamassa rintani alla.. ainakin minut on SUURI kiitollisuus täyttänyt joka ikinen kerta.
Näistä rakkaistani en kenestäkään olisi luopunut.. voi, hirvittää ajatuskin että joku olisi ehkäisyllä kielletty tulemasta syliini.
Lapset toki "kuluttavat" fyysisiä voimavaroja vanhemmiltaan,kaikkialla, mutta kyllä he antavatkin kolminkertaisena ne sitten takaisin.. aikanaan, tänäkin päivänä kun vain osaa niitä pieniä valonpilkkuja löytää.
Terveys on asia, mikä toki vl.äiteillekkin on suuri. On kuulunut kaikennäköistä ja on uskomusta, että äitin hengellä leikitään, usko pakottaa ottamaan kaikki lapset vastaan vaik kohtu repaleinen yms.
Rakkaat, ei se ihan niin mene.
Lääkäri se tekee loppuviimeks päätöksen siitä asiasta, ei vl-yhteisö.
MUTTA: meissäkin on ihmisiä, jotka -niin surullista kuin se onkin- ajattelee niin huitsin tiukasti ja siitä nää äitien tappojutut ja syöpäsairas-raskausäidit jutut on tullut tännekkin palstalle.
Toki, voihan olla että äitillä puhkeaa syöpä kun odottaa pientään kenties loppuvaiheessa, todetaan syöpä vasta juuri raskaustestin plussan jälkeen.. Siis muillakin kuin vl-äiteillä.
Ei se kuitenkaan niin mustavalkoista ole kuin annetaan ymmärtää täällä.
Tiedän erään äidin, jolla on paha reuma. Jokaikinen kerta kun hän on ollut raskaana, on olo ja elämä ollut hyvää ja erilaista. Hän sanoikin kerran, että on siunattua olla raskaana kun voi elää tavallaan normaalia eloa kivuitta.. Ihmeellistaä mutta totta.
Haluun tähän loppuun sanoa, että me vl-äitit luonnollisesti ollaan suurena ihmetyksen kohteena.. kerron kivan tarinan asiaan liittyen:
kävin jalkahoidossa kun odotin kuopustani.. juteltiin siinä niitä näitä.. tuli puhetta perheestä,työstä,lapsista.. Sit se täti kysy multa että odotanko ensimmästä lastani? Katoin häntä hymyhuulilla ja sanoin että en, tää on jo aika mones. Kun kuuli määrän, nousu seisomaan, katsoi mua ja sanoi kädet poskilla: ei voi olla totta! hän on aina luullut että suurperheen äitit ovat rumia,lihavia ja ruttusia.. ja sä oot elämäs kunnossa ja noin positiivinen!
Niin, eihän mulla todellakaan ollut yhtään mitään hätää. Siinä kattelin kun tätsy hoiteli jalkojani,ajattelin että mullahan on kuitenkin kaikki niin hyvin..
Täti sanoi vielä että hänellä on kaksi lasta ja on välillä niin, niin väsynyt. Siinä juteltiin jaksamisista sun muista. Todettiin että jokaisella on ne ikiomat voimavarat, niitten mukaan mennään olipa lapsia yksi tai enemmän. Oli kiva reissu. Sinne menin toisenki kerran ja menen vieläkin. Tätihän sanoikin mulle että "tervetuloo uudestaan".
Moni asia on asenteesta kiinni, ei pelkästään uskomisesta.
Yksi hassu juttu vielä:
Työkaveri sai tietää että mul on ** noin monta lasta (meil hyvä ilmapiiri töis) katsoi ja ihmetteli.. sitten sanoi: minusta tuntuu että vaikket sää ois uskovainenkaan,nii sulla ois iso perhe,oot nii sellane pakkaus!
Niin se olisi. Lapset ovat rikkaus ja rakkaus :)
Mä oon mä enkä ikäpäivänä vertaa itteeni muihin. Tykkään rutistaa ja halia..
Joku äiti saattaa olla väsynyt samalla hetkellä kun itse olen höyryhäyrynen. Niin, jos sellasen äitin kanssa olen jutuissa niin rutistan häntä..kuiskaan korvaan että "kyllä se siitä".
Toisena päivänä itse itken ja haluisin vaan olla itsekseni, silloin tulee soitto että mitä kuuluu, mä välitän susta! Huiiii, ihanaa!
Päivänmatka kerrallaan, se riittää. Taakse ei kannata katsoa kun siellä saatta olla raskaita hetkiä, mut nenä eteenpäin vaan ja jos väsyttää nii köllähtää soffalle.. ei ne työt jätä, eikä ukkokaa jos ei oo potut kypsänä kun tösitä tulee...
tosiaan aina noin helppoa.
Näyt oikeasti ymmärtävän hyvin vähän sitä kun äiti väsyy yli sen rajan jota voimme pitää normaalina.
Näyt ymmärtävän hyvin vähän sitä mitä seuraa jakuvasta fyysisestä ja psyykkisestä ylikuormituksesta.
Näyt ymmärtävän hyvin vähän ettei ihmiset ole aina niin kuin sinä.
Ei se ole vain kauhutarina että syöpäsairas äiti pannaan "harkutusti" paksuksi. Vaan se on totisinta totta.
Kunten myös kohdunrepeämät ja lapsen menetyksetkin. Jotka ovat suoraan seurausta siitä ettei sitä lääkärin sanaa kuitenkaan kuunnella.
Masennus joka on sairaus joka tapaa on erityisen huonolla hoidolla monen vl äidin kohdalla. Vaikka lääkäri kuinka suositelisi taukoa vauvarumbaan ym hänen sanansa heitetään romukopaan. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka lääkäri kuinka tietää mikä olsi naisen paras. Ja se ei ole se että naisen fyysistä ja psyykkistä ja hormonaalista tilaa kuormitetaan aina vaan uusilla raskauksilla.
Se ei ole naisen etu vaikka vl näitä raskausia on paljon. Lapsen edusta puhumattakaan.
Ja sitten se että tuot tänne esimerkinä äidin joka voi hyvin reuman kanssa raskaana ollesaan. Tämä on varmaankin totta. Näin todella tapahtuu mutta sitten sinä et puhu siitä mitään että yhtälainen lääketieteelinen fakata hyvin monen kohdalla on se että reuma pahenee siihenkin verrattuna mitä se oli enne raskautta. Etkä siitä että raskauden jälkeen usein tarvitaan järeäpiä toimenpiteitä ja kipulääkitystä jotta oireet saataisiin kuriin.
Monelle tilanne jää huonommaksi kuin ennen raskautta. Tällähän ei ole mitään väliä. Tämän tiedon voimme ohitaa siksi että on siunattua ja ihanaa olla raskaana. Kokonaiselämän kannalta ei ole mitään merkitystä sillä kuinka paljon raskaudet todellisuudessa huonontavat naisen tilaa.
Monen sairauden kohdalla tilanne on sama.
Itse sinä levitelet uskomuksiasi täällä. Minun asiani eivät muuksi muutu sillä että minä vertaan tilannettani sinuun tai keneenkään muuhun. Silti minusta ei tule tervettä enkä sairauteni takia voi hankkia lasta/lapsia. Silti on niitä jotka tuomitsevat ratkaisuni joka on tehty yhdessä lääkärin kanssa.
Todellakin on niin että vl on ihmisiä joiden mielestä minun pitäisi tässä tilanteessa heitää lääkärin neuvot romukopaan ja lähteä leikkimään hengelläni.
Tälläistä myös kuulee monen sellaisen kohdalla joka tosipaikassa on joutunut miettimään sitä ehkäisyä tai sterillisaatiota.
Ehkä et ole joutunut koskaan omalla kohdalla miettimään tätä asiaa. Oletko kuitenkin yksi niistä jotka omalta puoleltaan ovat valmiita painostamaan äitejä riskikäytäytymiseen ja terveyden menettämiseen. Ettei tosipaikassa ymmärrystä löydy sille sairauden vakavuudelle.
Ja sitten vielä tuo että jos sinusta lääkäri on se joka päätää siitä "lapsentekemisestä" siinä sinä olet väärässä. Vain siinä tilanteessa jos kohtu on siinä kunnossa ettei sitä voida säästää lääkäri tekee päätöksen. Muutoin se on aina potilas joka joutuu tekemään päätöksen itse niiden tietojen pohjalta jotka on lääkäriltä saanut.
Eli steirilisaatio tai ehkäisypäätös on aina potilaan silloinkin kun lääkäri selkeäsanaisesti kieltää raskauden sairauden perusteella.
Suomessa ei siis pakkosterilisoida vaan päätös on aina potilaan. VL tämä tulkitaan niin että kun pakkoa ei kerran ole raskauskaan ei ole vaarallinen. Ja ruletti jatkuu.
Eli näytä minulle missä on se vl ymmärrys sille tilanteelle kun kaikki ei olekaan normaalia. Tai perhetilanne on niin kuormittava ettei tuota pakkotahtista lisääntymistä vanhempien jaksaminen enää kestä.
Minusta sitä ei ole juuri MISSÄÄN! Kaikki kun halutaan vain ymmärtää positiivisesti. Kaikki asiat kaunistellaan jos ei muuten niin totuus kieltämällä.
Minä olen teidän totuuden kieltäjien kanssa keskutellut tästä aiheesta riitämiin tietääkseni sen ettet sinäkään ymmärrä mistä minä oikeasti puhun.
"Mä naisena vastaan sulle hyvällämielellä, että miksi anot armahdusta kun et hoksaa että läheskään kaikki äidit eivät tunne asiaa noin kuin kirjuuttelit."
Eiköhän alkuperäinen anonut armahdusta ehkäisykieltoon. Hyvähän se vaan on, jos läheskään kaikkia äitejä tuo kielto ei haittaa, mutta eikö voisi huomioida niitäkin, joita todenteolla jo vakavasti haittaa?
"Elämäntilanteet ovat niin huikean erilaisia joka perheessä, jaksamisen rajat ovat erilaiset."
Aivan näin! Eli miksi ehkäisy on kielletty? Miksei vl-usko ota huomioon sitä, kuinka erilaisia elämäntilanteita ihmisillä voi olla? Miksi ehkäisyä ei saa kukaan käyttää, elämäntilanteesta tai jaksamisesta huolimatta? Eihän se ehkäisykiellon lakkauttaminen sitä tarkoita, että olisi pakko käyttää ehkäisyä vaikkei haluaisikaan. Se tarkoittaisi ainoastaan sitä, että ehkäisyn käyttäminen olisi mahdollista vl-naiselle, joka sen kokee tarpeelliseksi.
"Näistä rakkaistani en kenestäkään olisi luopunut.. voi, hirvittää ajatuskin että joku olisi ehkäisyllä kielletty tulemasta syliini."
Kuinka ehkäisyllä olisikaan voitu kieltää sinulta lapsiasi? Eihän sinua kukaan pakottaisi ehkäisyä käyttämään jollet sitä itse halua käyttää! Yhtäkään lasta ei ehkäisy vie, elleivät ihmiset itse valitse niin. Sitä alkuperäinen kirjoittaja kai tässä haki; mahdollisuutta valita ihan kaikille, myös muille yhtälailla kuin sinullekin.
"Täti sanoi vielä että hänellä on kaksi lasta ja on välillä niin, niin väsynyt. Siinä juteltiin jaksamisista sun muista. Todettiin että jokaisella on ne ikiomat voimavarat, niitten mukaan mennään olipa lapsia yksi tai enemmän."
Niinpä! Omien voimavarojen mukaanhan sitä on mentävä, joten miksi se ehkäisy on kielletty? Miksi lapsia pitäisi tehdä enemmän kuin omat voimavarat sallivat? Sitähän tuo ehkäisykielto käytännössä tarkoittaa; omia voimavarojaan ei saisi kuunnella eikä niiden mukaan mennä, elleivät ne sitten ole ehtymättömät tai muuten vain sovellu muiden laatimien sääntöjen pirtaan.
Puolestani saat ajatella kuinka ajattelet, olla noin hurjan negatiivinen ja katkera, mutta minä saan silti olla se mikä oon ja tuntea niin kuin itse asiat tunnen ja kirjoitin.
"Näyt oikeasti ymmärtävän hyvin vähän sitä kun äiti väsyy yli sen rajan jota voimme pitää normaalina.
Näyt ymmärtävän hyvin vähän sitä mitä seuraa jakuvasta fyysisestä ja psyykkisestä ylikuormituksesta.
Näyt ymmärtävän hyvin vähän ettei ihmiset ole aina niin kuin sinä.", kirjoitat.
Nuissa lauseissa näkyy se, ettet tiedä mitä kirjoitat, et ymmärrä.
Voin kertoo sinulle, että tasan tiedän ihan kaikki nuo mitä väitit etten tiedä.. olen ne ihan kaikki omassa elämässäni kokenut -ja niistä yli päässyt!
Enkö siis saa olla juuri tänäpäivänä onnellinen tämän hetken jaksamisestani ja täällä kirjoittaa juuri niinkuin tunnen?
Olet kateellinen. Ei kannata, väsyn minäkin vielä mutta optimistisuus kantaa eteenpäin ja Jumalan voima.
"Itse sinä levitelet uskomuksiasi täällä,"kirjoitat.
Mitä uskomuksia LEVITTELEN?
Pakkoko mun on negatiivisesti puhua asioista kun en niin niitä tunne?
Sinähän se LEVITTELET negatiivisuutta ympäriinsä.
Ei elämä ole niin synkkää kuin luulee. Nimenomaan luulee.. ulkopuoliset.
"Eli näytä minulle missä on se vl ymmärrys sille tilanteelle kun kaikki ei olekaan normaalia. Tai perhetilanne on niin kuormittava ettei tuota pakkotahtista lisääntymistä vanhempien jaksaminen enää kestä.",kirjoitat.
Rumastippa kirjoitat kauniista asiasta,lasten saamisesta.Ja kuulostaa sille, että jokaisessa vl-perheessä olisi mielestäsi ainainen kaaos ja itketään kun lapsia annetaan.Ei se niin onneksi ole.
Kuule, omassa perheessänikin on ollut todella vaikeita tilanteita.. nyt on lähinaapurissa.. ja usko tai älä, ne on ne uskovaiset ystävät ja kotiSiioni joka muistaa vaikeella hetkellä, sieltä ja heiltä voi pyytää apua.
He eivät varmasti käännä selkäänsä.
Ja ammattiauttajat! Kuinka he osaavatkaan auttaa kun hätä on suurin.
Eli kanavia on, mutta tietty riippuu siitä haluuko pyytää apua..jos kunnia menee apua pyytäessä nii voi voi.
Sitten pitää kärsiä ja koittaa nousta itse kuopasta.
"Näyt ymmärtävän hyvin vähän ettei ihmiset ole aina niin kuin sinä.", kirjoitat.
Vielä lisäisin tuohon että juuri minä ymmärrän, etteivät ihmiset ole aina niinkuin minä.
Onneksi eivät olekkaan. Näin pöhköö mammaa ei onneks toista oo.
Mutta se, että ikiomassa työssäni nään jokaikinen päivä sellasta, missä vähintään oma ymmärrys aukee näkemään toisen ihmisen vajavuuden,heikkouden, erilaisuuden...
Jokaikinen ihminen on tasavertaisia mun silmissäni, sinäkin.
Mulla ei oo yhtään mikään tarve korottaa ja nostaa täällä itteeni toisten yläpuolelle ja leuhkia että määpä jaksan, te muut ette.
Koska nuin ei ole, niin miksi niin tekisin?
On todella "jännä", miten vl-äitit nousee niin negatiivisena esille. ja tietty isätki.. kun lapsia annetaan useampia.
Mikä ihmeen tarve muilla on torpeedoida heidän maailmaansa?
Me ymmärrämme uskon kautta, mutta emme usko ymmärryksen kautta.
Tuossa piilee salaisuus moneen moneen asiaan-.
Toivon, että saisit valosampaa ajatustenjuoksua elämään!
sinun kirjoituksestasi paistaa aikamoinen itserakkaus, vaan ei lähimmäisenrakkaus. Rukoile Jumalalta itsellesi rakastavaa mieltä myös kaikkia lähimmäisiäsikin kohtaan. Jooko?
Olen katkera jos en hyväksy kohtaamaani uskonnollista painostusta tässä kohdassa itseni tai muiden kohdalla. ONKO se sinusta todella katkeruutta?
Onko se katkeruutta etten taivu paonostuksen alla ja olen tehnyt niin kuin omatuntoni on minua käskenyt tekemään?
Positiivisimmallakaan asenteella tilanteeni ei muutu miksikään. Eikä se tee yhtään sen ymmärettävämmäksi neuvoja joita voi pitää kehoituksena hengelään leikkimiseen.
Ja kun kysyt mitä uskomuksia levitelet niin minä kerroin sinulle jo edellisessä viestissä. Automaatisesti reumaa sarirastavan etu ei eivät ole jatkuvat raskaudet koska tilanne pahnee raskauden/ raskauksien jälkeen aina enemmän kuin se muutoin pahenisi. ELi raskaudet pitkällä tähtäimmellä tosiasiallisesti huonontavat naisen tilaa vaikka raskausajat voisikin "normaalia" paremmin.
Puhutaanko nyt vl-uskomuslääketieteestä vai lääketieteestä. Koska raskaus vaikutaa positiivisesti reumasairaaseen raskaus aikana se on siis enemmän kuin positiivista. Negatiivisista seurauksista ei puhuta mitään.
VL-uskomuslääketiede ohitaa paljon lääketieteelisiä faktoja siksi että halutaan vain saada näytämään lapsen saanti yksitään positiiviselta ja iloiselta asialta. Mitä se ei suinkaan ole.
Kuinkahan monta naista on pantu valitsemaan vl ja oman hengen ja terveyden välillä? Minun tiedossani on useita? Onko se sinusta hyväksyttävää? Minusta se ei ole. Mutta silti näen näin tapahntunan kaiken aikaa vl yhteisössä.
..voit ja voitte mun puolesta ajatella että olen itserakas.
vapaus siihenkin kaikilla.
huumori on paras ja kaunein kukkanen.
senkin ansiosta elämä hymyilee PALJON enemmän.
jos suurperheenäiti on mielestäsi näin itserakas kuin minä, niin mitenhän hänen perheensä ja läheisensä sitten voivat?
olen huomannut, että tällä palstalla ei hyväksytä ilosia tyyppejä, ei onnellisia.
kaikki listitään maanrakoon,varsinkin kun kirjoittajana on vl.
eipä silti haittaa ollenkaan.
joku itserakkauden mittari? Jos on iso perhe ei ole itserakas? Ihan näin se ei taida mennä.
Empatiakyky tai sen puute ei taida olla kiinni lapsiluvusta.
Itsekyyttä todellakin voi olla sekin että haluaa aina vain uuden vauvan vaikkei voimavarat riitä entistenkään hoitamiseen. Siinä halu saada vauva on suurempi kuin halu hoitaa olemassaolevia.
Jos todellakin halu ja tarve saada vauva johtaa muiden lasten osalta siihen että vanhimmat lapst kantavat aikuisen vastuun perheestä on kyse itserakkaudesta. Siitä että omat tarpeet ovat etusijalla ei perheen yhteinen hyvä.
Mitä taas tulee tähän palstaan niin totta ei ole se ettei täällä hyväksyttäisi iloisia ja onnellisia tyyppejä. Kaikki vain eivät ehkä ole samaa mieltä siitä että elämä on kiltokuvan kaunista vl:sakaan.
Vl näytää olevan tapana se että totuus kielletään tai kakki negatiivienekin nähdään vaaleapunaisten lasien läpi.
Jos esität väiteitä sinun on myös kestettävä se että siihen väiteeseen on olemassa kritiikki. Vl vain kritiikinsieto tuntuu joskus olevan olematonta.
on joillain suorastaan sukurasitteena. Mutta saattaa mennä vaan ihan hukkaan...
xxxx