Lueskelin aikani tätä foorumia ja mieitin että miten ootte joutunu tuollaseen jamaan, kai nyt kaikilla on vanhoja koulukavereita ja sukulaisia? Alkaa kuulostaan jo vakavalta ja alkaa itseekin ahdistaan ku lukee jotain itsemurha jutskaa. Ei kai nyt oikeesti niin yksinäistä oo? Vai onko?
Kaikille yksinäisille
x-tc
102517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Lueskelin aikani tätä foorumia ja mieitin että miten ootte joutunu tuollaseen jamaan, kai nyt kaikilla on vanhoja koulukavereita ja sukulaisia? Alkaa kuulostaan jo vakavalta ja alkaa itseekin ahdistaan ku lukee jotain itsemurha jutskaa. Ei kai nyt oikeesti niin yksinäistä oo? Vai onko? "
Vanhat koulukaverit eivät taida olla heti ensimmäisiä jokapäiväisiä tuttavuuksia entiselle koulukiusatulle...
Sukulaisia ? No joo, suuresta osasta on jo aika jättänyt, osa taas hyvin itsekeskeisiä ja lopuilla omat perheet ja oma elämä. Toisten nurkissa pyöriminen ei oikein nappaa...
"Ei kai nyt oikeesti niin yksinäistä oo?"
Ei kun ihan leikisti, mitäs luulisit ?!
Uusien kavereiden saaminen on varsinkin miehelle hyvin vaikeaa, sillä ennakkoluulot tms. ovat hyvin vahvat.
Lisäisin tohon vielä, että tätä palstaahan ei ole kenenkään pakko lukea, jos alkaa ahdistaa. Poistua saa, ihan vapaasti.......
Vaikeeta tuntuu tosiaan olevan seuran saaminen... Olen huomannut. Varsinkin miehille se tuntuu olevan jopa moninkertaisesti vaikeampaa kuin naisille...
Tietysti seura itsessään lisää seuraa eli niillä joilla on ystäviä on sitten hyvin usein paljon ystäviä tai tuttuja jne. Tietysti kaikenlaiset ongelmat syrjäyttävät... ja vaikka syrjäytyneitäkin luulisi olevan paljon, joko erilaisia tai muuten yksinäisiä niin ei ole oikein foorumeita semmoisille. Tietysti on nämä sinkku ym. klubit jotka ovat yleensä tarkoitettu ikisinkuille...
Yksi vaihtoehto on tietysti lopettaa seuran ajattelemisen miettiminen ja usein sitä unohtaakin koko asian. Tosin vaikka sen unohtaisi kuinka monta kertaa niin kyllä se aina jossakin vaiheessa palaa takaisin.
Tarkoitukseni ei nyt ole alkaa kinaamaan siitä, kenelle seuranhaku on vaikeinta, mutta sellaisen huomion olen tehnyt (itse naisena), että tuntuisi olevan miehille sallitumpaa olla hiljaisia, vähäpuheisia, vähän vetäytyvia yms. Vaikuttaa siltä, että naisten odotetaan olevan viihdyttäjiä, aina nauramassa ja puhumassa. Miesten vähäpuheisuus mielletään miehekkyydeksi, "salaperäisyydeksi" ja älykkyyden merkiksi. Jo koulussa pidetään hiljaisia vetäytyviä tyttöjä vähän "vajaina". Vai mitä mieltä olette?
Itseäni terveydenhuollon ammattilaiset pitivät vajaana jo ennen kouluikää, ja koulussa samaa jatkoi opettaja. Olin ikäluokkani ainut poika, mutta eihän 80-luvulla vielä oltu tutkittu sitä, että tietyssä ikäluokassa poikien alisuorittaminen koulussa tyttöihin verrattuna on aivan luonnollista. Silloin alisuorittava poika oli vain tyhmä....
Vähät koulu"kaverit" sen sijaan jäivät matkan varrelle.... Ala-aste aikaisten kanssa en ollut tekemisissä enää yläasteaikana (nuorempia ja lapsellisempia kuin minä) ja yläasteella kenestäkään ei enää tullut kaveria.
En haudo itsemurhaa enkä niin syvästi kärsi ykisnäisyydestä, mutta kiva kumppani olis mukavaa, samoin muutama tosi ystävä.
Koulukavereihin en pidä keneenkään yhteyttä, lukioaikaiet kaverit jäi parin vuoden sisällä kun lähdin opiskelemaan ja ne opiskeluaikaiset kaverit jäi työelämän jalkoihin. Kukaan niistä ei ole ollut varsinainen sydänystävä jonka kanssa olis voitu puhua kaikesta, ne oli vaan kavereita. Työkaveritkin on vaan kavereita, ei niitten kanssa syvällisiä puhuta. Vapaa-ajan vietän siis yksin.
Ja ne sukulaiset, tädit ja sedät jo kuolleita tai vanhoja enemmän tai vähemmän muisti pätkii. Neljään serkkuun pidän laiskasti yhteyttä mutta niilläkin oma perhe ja elämä. Eikä kukaan niistä asu lähellä. Muutamaa serkkua en ole nähnyt pariinkymmeneen vuoteen, ei ollut sillonkaan mitään yhteistä eikä ole nytkään. Vaikka fyysistä välimatkaa on vaan parikymmentä kilometriä.
muuten vaan tietämätön elämästä.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisesta voisi kirjoittaa kirjan.
Voisi kirjoittaa vaikka iksinäisyydestä. se olisi hyvää terapiiaa ja siinä voisiehkä aueta ne solmut jotka ovat yksinäisyyteen johtaneet. Tai voisiko löytää keinoja miten yksinäisyyden voisi katkaista. Mulla yksinäisyys varmasti johtuu siitä että ajan ihmiset pois läheltäni. Oma käytökseni vaatii siis korjaamista.
Lueskelin mielipiteesi ja mietin, että miten on mahdollista että kirjoitat tälle palstalle tuollaista? On kuule ihan itsestään selvyys, että ihmiset ovat yksinäisiä ja heillä on paha olla. Kaikilla ei ole kavereita. Niin ne koulukaveritkin vaan katoavat jonnekin. Sukulaisetkin ovat kaukana. Alkaa ahistaan kun luen tuollaista. Ja vielä rekisteröity nimimerkki. Et kai oikeesti tarkoittanut tuollaista? Vai tarkoititko?