kiva saada tietää, millaisen kuvan olet musta ihmisenä saanut, joten annahan palaa ja kerro!
Oispa
kuitenkin...
1966030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 196
Vanhimmat
koko tarinan. Nyt on liian myöhä ja väsyttää. Jaksatkos odottaa?
kertoa. Mitä sillä enää on väliä.
kertoa.. kaikella on aina väliä..
toisessa kiinni... ja emmehän ole... siis on tietty väliä :) Mutta mitenkäs se nyt noin kaivelee tuo kysymys? Mitä merkitystä sillä enää on, vaikka onkin väliä?
Erehdyin sinusta ihmisenä :)
tyly
pitänyt latoa pitkä lista adjektiiveja, mieluiten imartelevia, kauniita, imeliä? Annoin palaa mitä ajattelin kun kysyttiin.
Jos erehdyin jostain ihmisenä voi sitä paitsi tarkoittaa ihan mitä vaan, ehkäpä olin torjunut jonkun ja jäljestä päin huomannut tämän ihmisen hyvät ominaisuudet, mistä voit tietää?
Sitäpaitsi, ei kai täällä yksistään sallita näitä "Olet niin ihana, kaipaan niin, rakastan niin, nyyh nyyh, miksi rakkaani minut hylkäsit, olet taivaani päällä maan...."? Saa kai tänne kirjoittaa ajatuksensa ja mielipiteensä vapaasti niin kauan kun ei riko palstan sääntöjä? Oletko palstapoliisi?
vielä mitään, kuvaasikaan en ole päässyt katselemaan. Kuitenkin vaikutat sujuvalta kirjoittajalta, stilisoit hienosti tekstisi, tuotat virheetöntä ja luettavaa sekä ihan ymmärrettävää viestiä...
Luonteeltasi vaikutat suorasukaiselta ja reippaalta, teet mieluummin kuin jaarittelet jonninjoutavia, vaikka sekin sinulta tarvittaessa luonnistuu.
Jos olet ihastunut, sinua ahdistaa, jos asiat eivät etene sinun piirrustustesi mukaan, mutta sinussa on riittävästi naista saada asioihin vauhtia. Seurassa et jää seinäruusuksi etkä sivustaseuraajaksi, vaan otat aloitteen omiin käsiisi ja saat tahtosi lävitse hyvän puhetaitosi ansiosta.
Olet urheilullinen ja elät terveellisesti ja sukusi on pitkäikäistä. Hoidat hyvin talousasiasi ja olet jo saanut omalla tarmollasi jotakin pussinpohjalle. Olet älykäs uraihminen ja ilmeisesti akateemisesti koulutettu, vaikkaisin, että olet joko oik. kand. tai kauppat. maist.
Tämä analyysi syntyi yhden viestisi perusteella, joten välttämättä kaikki ei ihan täsmää todellisuuden kanssa...;)
Saisi paljon naisii vapaana miehenä.
muitakin,jos oli innostusta,mutta kun ei
pahemmin ole enää,on tullut niin
paljon nähtyä,en kylläkään sinua tarkoita,
vaan yleiseti
ihan tästä sivukommenttina. Tai oikeastaan kuukauden hauskin. hahhaa
-energinen
-voimakastahtoinen taistelija
-ulospäin suuntautunut mutta pohjimmiltaan jopa
vähän ujo
-yllätyksellinen ja räväkkä mutta silti järkevä
ja elämänperusarvoja kunnoittava
- tempperamenttinen,silti hellä ja hellyyttä
kaipaava
Varmaan ei ihan kaikki osunut,mutta joka tapauksessa kaunis ja viehättävä nainen minun makuuni.
tuossa, vaan oli ihan kiva lukea :)
Nuo oli omia olettamuksiani siitä mitä sinun silmistäsi näin ja susta ajattelen.Siihen voisi vielä lisätä luonnollinen,huumorintajuinen,tunteensa piilossa pitävä mutta sisältä erittäin herkkä.
En väittäkään että kaikki olisi osunut kohdalleen,mutta ei haittaa eikä tarvitsekaan.Joka tapauksessa ahh niin ihana,Nainen isolla ännällä.
samanhenkinen, ehdottomasti. Sisältä kuitenkin rohkeampi... jopa varma. Vahvempi kuin mitä itsekään aina muistaa. Ulospäinsuuntautunut kyllä myös, mutta huomattavasti matalammalla energiatasolla kuin.. tai miten sen nyt sanoisi.... tietyllä tapaa tasapainoisempi.. juu, niin se on. Vakaa mieli. Oivaltava huumorintaju. Kaikenkaikkiaan luova ja leikkimielinen ajattelija. Pitää haasteista (jos siis sattuu näkemään ne milään muotoa oman vaivannäön arvoisiksi). Elää, kaipaa ja... niin. Sellainen.
voisin tunnistaa tuosta itseni... :) Tosin lisäisin listaan vielä että olen itsepäinen,etten sanoisi jääräpäinen toisinaan ;)
Hän on taas mielestäni aikalailla samanoloinen kuin minä itsekin, tosin ehkä hieman itsevarmampi ja jollain tapaa rohkeampi. Ei kuitenkaan niin temperamenttinen kuin minä. Huumorintajuinen vekkuli (iki)viikari, jolla sana valmiina mihin tahansa, milloin tahansa.
Maalaisjärkeä omaava...tunneälyinen...hieman nirso...
Tälläinen kuva minulle on syntynyt :)
Sopisi aika pitkälti itseeni,mutta nirsoksi en itseäni tunnista.Tai ehkä nais asioissa on pikkasen rima ollut korkealla.Mutta siihenkin on ollut yksi tietty syy.
mun ajatuksia? ;D
Kun olin kirjoittanut tuon, niin aloin myöhemmin miettimään, että et kuitenkaan ymmärrä mitä tarkoitan nirsolla...eikä se nyt ihan tuosta ilmennyt mitä ajattelin-väärä sanavalinta :)
Hmm, juu ei...et ole nirso. Äh, mitäköhän oikein ajattelin aamulla? Ehkä ajatus oli pikemmin ruokapuolella...se vähä mitä siitä nyt tiedän...sana valikoiva olisi ehkä parempi :)
No saakos udella mikä tuo syy on riman korkeuteen? En meinaan ole seiväshyppääjä ;)
Onkin parenpi sana mutta ei aleta yhdestä sanasta nirsoileen.
Kun joskus näkee jotain ainutlaatuista,se nostaa riman niin ylös,ettei sitä muut ylitä edes seipäällä.
tuo on niin totta :)
Ainutlaatuistapa tosiaan...
Mutta toisaalta surkeaa :/ Etenkin jos siitä ainoasta rimanylittäjästä on totaalisen epävarma...
Niin päättelet että muka totaalisen epävarma?
itsestäni :) Siis, että taitaa olla minullakin se rima liian korkealla ei ole kuin yksi joka sen kykenee ylittämään ja siitäkin olen totaalisen epävarma-> Hänen ajatuksistaan haluaako sen riman ylittää...
En tiedä sinun rimanylittäjästäsi :)
Puhuit musta.Rimat on näköjään korkeella molemmilla.Itsestäni mulla aika selkeet ajatukset.Sinun tapauksesta on vaikea sanoa,mutta kyllä mulla on aika vahva kutina että hän haluaa sen riman ylittää.
luulen minäkin, mutta toisinaan iskee epätoivo.
On ihan normaalia,tuo että ajatukset menevät välillä laidasta laitaan.Mutta eipä siinä paljon muuta voi kun ottaa asiasta selvää kun siltä tuntuu.
se on, mutta sekin on joskus turhan vaikeaa kun on paljon tunteita pelissä.
Turhan tuttu tunne itsellekin.
Jossain vaiheessa sitä on vaan yritettävä tarttua härkää sarvista.
Näinhän se täytyy tehdä :)
Kyllä kahden aikuisen ihmisen pitäs pystyä tollaset asiat selvittää,vaikka tunteet tekeekin asiasta vähän kimurantin.
Mutta kun ikävä tulee joka päivä päälle aina vain pahemmin niin jossain vaiheessa sitä väkisinkin alkaa esteet käymään mataliksi.
kai :/ Järjellä kun ajattelee tuota asiaa niin näinhän se pitäisi mennä ja helpointahan se olisi selvittää koko asia heti, eikä jäädä kitumaan tunteeseen. Mutta kun siinäpä se taitaa ollakkin se ongelma, että kun järki yleensä katoaa kun tunteet vievät 6-0. Itse ainakin kuulun siihen sarjaan joka jää tunteidensa "vangiksi".
Olen ollut itsekin jo monta vuotta,joten mikäs minä oon muita neuvomaan.Mutta eikös nuo tunne ja järki kulje loppuviimeks käsi kädessä.Eikös se ole järkevää että sydämen on hyvä olla?Tai jos ajattelee toisinpäin.Miten voi olla järkevää jos järki voittaa mutta sydän pakahtuu?
Joo,tiedän kyllä että on paljon näitä "järkisyitä",miksi pitäs kieltää tunteensa mutta se ei ole pitemmän päälle hyväksi kellekään.
niiden tasapaino...hmm, sopiva balanssi olisi kaiketi hyvä löytää, mutta joku tässä hommassa nyt mättää...mikä saa ns.normaalijärkisen ihmisen aiheuttamaan itselleen ennemmin pahaa oloa, kun ottamaan toisen tunteista selvää? Koska se lienee ainut keino selvittää oma päänsä ja sydämensä. Pelko "menetyksestä" tietysti voi olla yksi syy, mutta syitähän tosiaan aina löytyy.
Monta vuotta on tässä tullut "järkeiltyä" itsekin, tosin loppujen lopuksi kun seuraan aikaa taaksepäin, huomaan että järki on kyllä pysynyt sopivalla etäisyydellä minun päästäni :) Kerrassaan järjetöntä elämää...ei alkua, ei loppua..mutta on kuitenkin päämäärä ;D ja harvinaisen sekavat tunteet.
vastaus tonne ihan alas.
lämmin
salaperäinen
mielenkiintoinen
jännittävä
hellä
kiva
älykäs
sporttinen (ainakin joskus olet ollut)
laajasti ajatteleva
hyvä organisoija
hauska
jalat maassa oleva henkilö
sexikäs, seksuaalinen
leikkisä
ujo
vaatimaton omalla tavallasi
iloinen ainakin joskus
antelias uskoisin
etc.
kertoa kenellä on noin ihania piirteitä? Nainen varmaan kuitenkin on kyseessä?
kenestä noin ihanasti ajattelet?
Kyseessä kuvaus miehestä!
Ei naisesta, koska minä olen nainen.
Olet ainakin:
- älykäs, fiksu, laajan yleissivistyksen omaava
- hyvä keskustelija
- kärsimätön joissakin asioissa
- oivaltava
- poikamainen
- salaperäinen
- seksikäs
- tietyissä asioissa pelokas/ varuillaan/ ujo
- toisissa asioissa taas ylimielinen
- lämmin, kiltti, hyväksyvä
- toisaalta taas kova ja häikäilemätön...
Hetkinen. Olet aikamoinen sekoitus vastakohtaisuuksia, se kai sinussa kiinnostaa...miehelle meni.
Olet mielestäni:
rohkea
seksikäs
vastuullinen
omapäinen
ahkera
leikkimielinen
jännittävä
impulsiivinen
lämmin
ihanin
rohkea
seksikäs
omapäinen
tunnollinen
leikkimielinen
jännittävä
impulsiivinen
lämmin
ihanin
henkilöstä, luulinpa vaan että aiempi viesti ei tullut perille...Suutari pysyköön lestissä -ja sitä rataa.. kjeh
hyväsydäminen, älykäs, tempperamenttinen, aito, romanttinen, voimakastahtoinen, vahva, sielukas, eloisa, tunne-älykäs, rehellinen, suoraselkäinen, tarmokas, energinen, seksikäs, viisas, arvostelukykyinen, kultainen, luova, lahjakas, oikeudentajuinen, lämmin, helläluontoinen, inhimillinen, itsevarma, herkkä (ihanan oikealla tavalla), elämänjanoinen, tulinen rämäpää( rakastaa haasteita (eikä ota turhaan takapakkia), lannistumaton, taistelija, määrätietoinen, iloinen, positiivinen, mukautuva, joustava, (sopivan), lievästi ujo (mutta vain joissain asioissa ja pelkästään hyvällä tavalla) taiteellinen, harkitseva, häikäisevä, pyrkii konsensukseen, mutta tykkää pitää myös "punaiset langat käsissään", ehkä itselleen joskus vähän yli-kriittinen ja vähän turhan vaatimaton joissain asioissa, paljon elämänkokemusta, toiset huomioon ottava/toisia kunnioittava, erinomaisen yhteistyökykyinen johtajatyyppi, valloittava, liekehtivä, ainutlaatuinen, kaunein, ihanin, paras....... täydellinen mulle kaikessa inhimillisyydessään...
niin tuo kuulostaa sellaiselta, kuin haluaisin itseni nähdä. Ja koska en ole kovin itsekriittinen, lopulta, tuollaisena näen itseni:)
Sinä taas olet intohimoinen, mutta hillitty, luotettava, hauska, sivistynyt, älykäs, luova, sensuelli, ehkä hiukan mukavuudenhaluinen, ehkä hiukan tapoihisi kangistunut, hellä, jäät ystäväksi exiesi kanssa, sinusta pidetään. Ja luet rivien välistä kaiken, mitä sinulle kirjoitan, yhtä selvään kuin jos olisin laittanut nimeni ja kuvani mukaan. Olet tavattoman oivaltava ja herkkä.
Pääni sinun käsivarrellasi, kätesi minun ympärilläni, on päämäärä, jota kohti kuljen, haaveillen. Kuten tiedät:)
kiva lista, muttei kyllä oo mitään exiä kenen ystäväksi olisin voinut jäädä:)
muuten tosi kiva lista, mutta ne eksät on jätettävä tuosta pois:):)
tuossa vielä aika paljon "virheitäkin" tuossa listassa, mutta kivojakin asioita kuitenkin.....
yli-kriittisyys minuun. Mulla on ehkä ollut tapana vaatia itseltäni aika paljon, varsinkin joskus aiemmin:)
asianomainen sulaisi jos kuulisi.
Niin minäkin ajattelin ja ajattelen edelleen. Ja sanat tulee suoraan sydämestäni:) Tajusin minä toki tosi pian mistä on kyse:)
mitä olevan kyse?
sinä, tuollaista ihmistä ei valitettavasti ole olemassakaan...olet todella todella rakastunut ja katselet naistasi jonkin haaveverhon läpi. Tämä on totuus. Missä huonot puolet?
tuossa kuvauksessa, olet joko tosi nuori tai tosi tyhmä. tai muuten vaan itsekäs. Ei tuollaista ihmistä ole olemassakaan..
ymmärtäähän sen. Monen vuoden työ meni, että pääsin tähän tilanteeseen, että jotain osaisin sanoakin, sinä älykäs, huumorintajuinen, mutta vaatimattoman kuvan itsestäsi antava mies, jolla on myös pehmeämpi ja herkempi puoli, jota et paljoa näytä, etkä myöskään kenelle tahansa. Olit ja olet edelleen melkoinen arvoitus, Rubikin kuutio, jossa aina jää yksi ruutu väärän väriseksi, juuri kun uskoin sinut avaavani. Olet rauhallinen ja tasainen, mutta joskus kyllä tempperamenttinenkin ja puhut silloin suoraan, kun yleensä valitset tarkoin sanasi ja melkeinpä säästeletkin niitä. Sinulta löytyy kyllä selkärankaakin, etkä ole turhan ylpeä tai turhamainen tapaus, vaan maanläheinen ja seurassasi voisi pidemmänkin aikaa viihtyä, maisemassa kuin maisemassa.
Paljon hyviä analysointeja, kiitos niistä!
Minä en ole varma hänestä, miehestä, mutta näin..
- ystävällinen
- fiksu
- nipottava
- vaativa
- rehellinen
- luotettava
- hiljainen (minulle tällä hetkellä:)
- äkkipikainen
- paras
Eipä siihen mitään taikatemppuja löydy.Ainut mahdollisuus on ottaa asiosta selvää.
Sitä alkaa vaan helposti miettimään ja pyörittelemään asiota liian monelta kantilta ja tulee entistä epävarmenpi olo.Välillä tuntuu että olisi helpompi kun antas tunteiden vaan viedä,mut mitä sitä luonteelleen voi.
Kyllä noita syitä aina löytyy,ehkä aika ei ole ollut vieläkään kypsä tai jotain.
Jos joku pysyy sitkästi elämän myrskyissä koko ajan mielessä monta vuotta,niin pakko se on jossain vaiheessa on jotenkin selvittää,tuli mitä tuli.Ottaa asiat asiana vaikka tunteet onkin pelissä.Tuskin se olo tästä ainakaan huononmaksikaan muuttuu.
huvittaa :) "puhut" kuin minä. Minä myös jään aina miettimään ja pohtimaan asioita viideltä eri kantilta ja keksin kantteja lisää, jos ei muu auta. Sitten sitä vasta epävarma onkin!!!
Eihän siihen taida temppuja löytyä, mutta sitä kai jollain tapaa jää odottamaan jotain "ihmettä". Ei se kaiketi odottamalla parane. Jotain pitäisi tehdä, mutta silti jää toimettomaksi? Aina keksin syyn olla uskaltamatta. Vaikka itse en ehkä sieltä hiljaisemmasta ja rauhallisemmasta päästä aina ole tämä on kyllä sellainen asia joka saa minutkin hiljaiseksi ja ujostelemaan. Pitäisi todellakin ottaa asia asiana. Aika ei ole ikinä kypsä, jos ei joskus tee jotain.
Mutta todellakin jotain siinä on oltava, jos toinen pysyy mielessä usean vuoden ajan. Toiset hieman ovat jo ihmetelleet kun eivät muut kelpaa :) Mutta kun ei kiinnosta edes muut. En halua suhdetta vain sen takia, että on suhde. Enkä varsinkaan sen takia, että toisten mielestä minullekin pitäisi saada joku mies. Enkä nyt sitten ole viitsinyt kaikille selitellä, että on vain yksi jonka huolin :)
vähintään yhtä oikeita kun vain ymmärtää päästää nuo turhat kuvitelmat siitä yhdestä ainoasta. Ei kenenkään elämä ole rajoitettu yhteen tiettyyn ihmiseen jos ei itse sitä rajoitusta päässään tee. Ja silloin menee paljon elämästä hukkaan. Jos ei yhtä saa niin etsii toisen joka on vielä rakkaampi.
Noin minäkin kuvittelin silloin joskus.Etsitään rakkaanpi tilalle.Jos se oliskin noin helppoa että poistais vaan rajoitukset päästään niin kai se olisi tullut ajat sitten jo poistettua.Aika moneen asiaan sitä pystyy itse jotenkin vaikuttaamaan,mutta sellasta nappia en ole itsestäni löytänyt jolla pystyis tunteita muuttamaan.
kun se olisikin noin helppoa... ei ole minullakaan mitään nappia millä saa tunteet katoamaan. Enkä minä ainakaan aio ottaa jotain toista huvikseni.
Ei ole kummankaan etu jos minä ajattelisin ja rakastaisin kuitenkin jotain muuta.
Haaveita, kuvitelmia tai ei...
Teoriassa tuo on helppoa mutta eipä taida tunteilleen mitään mahtaa.Peittelemään niitä jonkun aikaa pystyy mutta jossain vaiheessa ne lyö aina itsensä pintaan.
Kaikki siitä tosiaan pitkässä juoksussa kärsii jos ajatukset ja sydän on jossain muualla.
siihen tulokseen, että mielummin olen sitten vaikka yksin, kun satuttaisin jotain toista vain sen takia että olisi pakko olla joku. Ei yksinkään kieltämättä aina kivaa ole olla, mutta ei minusta ole leikkimäänkään toisten tunteilla.
Ehkä joskus minuakin onnistaa, ehkä ei, en tiedä. Menen eteenpäin Hänen kuvansa sydämessäni ja aika näyttää mitä tapahtuu.
Vois ajatella.Mitään pakkomiellettä ei ole itelläkään mihinkään parisuhteeseen hypätä.Oon kyllä sinut tämän nykyisenkin tilanteen kanssa.
Mitään sellaista laimeaa suhdetta,joka maistuu samalta kun vissyvesi pullosta joka on ollut viikon avattuna en halua.
Kaiken takana taitaa olla silti NAINEN,joka on tehnyt pesän sydämeeni.Niin kauan se on sielä jo pysynyt,etten usko että kukaan tai mikään saa sitä sieltä enää poistumaan.
:D Tack så mycket!
Nyt soi jollain Matti ja Teppo päässä... ;D
Ei kiitos laimeita vesiä, niissä pitää olla potkua.
Jos tapaan miellyttävän herrashenkilön, kas kummaa huomaan heti alkuun vertaavani häntä tähän ihastuttavaan Ihastukseeni ja totean, että ei vedä vertoja...tarkoitettu tai ei sydämeni kiintiö on jo täynnä muita sinne ei mahdu.
Tuossa mainitsit, että olet useamman vuoden ollut ihastunut kyseiseen naiseen, saanen udella kuinka monta vuotta? Tiedän varautua ihastelemaan pidempäänkin, kun ei näytä menevän pois minullakaan tämä ihastus koskaan.
Muista tarkkaan kuinka monta vuotta,taitaa olla noin kahdeksan.
Ei kyse olekkaan siitä etteikö olisi muita miellyttäviä tai kauniita vaan tunteesta yhtä tiettyä ihmistä kohtaan joka pukkaa kokoajan itestään mieleen.
Tosin ne muut miellyttävät ja kauniitkin ovat alkaneet näyttämään pikkuhiljaa mun silmissä rumilta.
pistit todellakin paremmaksi. Minä en sentään ihan vielä kahdeksaan ole päässyt...muutama vuosi on kyllä tässä tullut jo ihasteltua.
Hmm, niin noin käy kyllä itsellenikin, vaikka aluksi joku olisi miellyttävä ja haluaisinkin ehkä mahdollisesti tutustua paremmin niin ei onnistu...enkä sitten loppujen lopuksi ehkä halua tutustuakkaan... Se tunne on jotain sanoin kuvaamatonta! Miten joku ihminen voi täyttää niin totaalisesti ajatusmaailman? Ja vaikka ei nyt ehkä välttämättä koko ajan mielessä olisikaan, jostain se vaan aina tulee. Asia kuin asia.
Että on sitten varauduttava näköjään minunkin pidempään ihasteluun, jos en joko minä tai Hän tee jotain ennen sitä :D
Vuodet kuluu,eikä lähde pois mielestä kulumallakaan.Vaikka kuinka yrtittäs touhuta ja ajatella muuta,tulee silti jatkuvasti ajatuksiini niin kauniina,että saa sydämeni aina hymyilemään.
sait minut hymyilemään :)
Erittäin osuvasti sanottu tuo saa sydämeni hymyilemään, siltä se todellakin tuntuu.
Aika menee älyttömän nopeasti...mihinkähän se oikein katoaa? En kyllä haluaisi kadottaa hetkeäkään enää "hukkaan".
Aina ei vain ole kaikki niin helppoa ja kun itse sattuu olemaan vielä tälläinen "arkajalka" niin ei voi kyllä paljoa odottaakaan.
Sellainen taidan itsekin loppujen lopuksi olla,arkajalka meinaan.
Joskus se voi olla jossain asiassa ihan hyväksikin muttei tässä tapauksessa.
Toivottavasti ei napsahda omaan nilkkaan tämä arkajalkuus,ettei tarvitse loppueläämäänsä katua.
en minäkään haluaisi arkajalka olla. Vielä vähemmän sitä haluaisin, että joutuisin loppuelämäni sitä katumaan.
Jotain tarttis tehrä :)
Monesti olen päättänyt tarttua "härkää sarvista" ja tehdä asialle jotain, mutta yhtä monta kertaa olen todennut ettei rohkeus riittänyt.
Mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Mutta kuinka kauan voin niin todeta? Joku päivä se huominen voi olla liian myöhäistä.
Samaa tulee itsekin mietittyä ja pelättyä,että tilanne venyy niin pitkälle että se unohtuu ja ikäänkuin valuu käsistä.
Mutta uusi päivä ja uudet kujeet, kait sitä jotain tulee keksittyä.En ainakaan suostu ajattelemaan että tää ihan näinkään vois päättyä.
Mihin ihmeeseen ne sanat tarttuu silloin, kun olisi mahdollisuus jotain sanoa? Sen olen kyllä huomannut, että pidemmän päälle asioiden julkituominen taitaa vain hankaloitua. Jollain tapaa tottuu siihen huomenna uusi päivä-ajatukseen.
Jos tämä on jo kidutusta sisäisesti niin miltä mahtaa tuntua se kun tajuaa myöhästyneensä? Sitä kuitenkin haluaisi toisen edes olevan tietoinen siitä, kuinka paljon Hän jollekkin toiselle merkitsee, vaikka Hänellä itsellään ei välttämättä sen syvempiä tunteita olisikaan. En tietenkään toivo, että näin olisi, mutta itselleni se olisi helpotus jollain tapaa kuitenkin, että Hän tietäisi miten tärkeä ihminen Hän on minulle ja että arvostan Häntä ihmisenä paljon... ja tietysti rakastan (sitä se on pakko oltava)...
Taas kerran tässä toistan (myös itselleni) sitä kuinka tärkeää olisi kertoa ajoissa. Silloin, kun siihen vielä on mahdollisuus, kuinka tärkeä toinen on. Mutta näinhän se vain menee...koskaan ei tiedä koska on viimenen mahdollisuus.
En minäkään suostu uskomaan, että tämä voisi valua hukkaan kuin hiekka sormien välistä. Pakko uskoa parempaan, silloin ehkä saan sen tarvittavan rohkeuden :) En voi hukata elämäni aurinkoa!
Toivottavasti sinä myös saat rohkeutta :)
Sitä sanotaan että asiat vaikeutuu kun ne pitkittyy.Olisi se kyllä itsellekin hyvä jos tietäisi edes vähän mitä toinen ajattelee.
En meinaa silti kyllä tässä asiassa helposti periksi antaa,en tosin meinaa itseäni väkisinkään kenenkään elämään tuputtaa.
En vaan tiedä miksi mutta alusta asti on ollut sellainen tunne että juuri tuon ihmisen kanssa olis varmaan hyvää elää ja olla.
tänne alas siirtyi tämä...
En minäkään halua itseäni väkisin kenekään elämään tuppautua, siksi ehkä tässä onkin ollut enemmän "tarkkailu" ja vihje linjalla, kun ei toisen tunteista tosiaankaan tiedä. Mutta ei kai sitä loppuelämäänsä kannata näilläkään linjoilla mennä.
Minulla myös on ollut heti ensitapaamisestamme asti sellainen tuttu ja turvallinen olo kyseisen henkilön kanssa. Sellainen jokin järjellä selittämätön yhteenkuuluvuuden tunne. Jos se vain on mahdollista juuri Hänen kanssaan minäkin haluan loppuelämäni viettää. Jakaa arjen ja juhlan. Ilot ja surut.
Ei sitä tällä tarkkailulinjalla voi itsekään loppuuelämäänsä olla,sellainen olo on koko ajan ollut että enemmin tai myöhemmin tää on jotenkin selvitettävä.
Tuo yhteenkuuluvuuden tunne onkin aika erikoinen juttu.
Koko ajan sitä ajattelee ja itselläkin on joku kumma hoivavietti päässä juuri tuota ihmistä kohtaan,jollaista ei ole ennen tuntenut yhtä voimakkaana ketään muuta kohtaan.Ajattelee koko ajan mielessään että hänellä ois mahdollisimman hyvä olla,tai vastaavasti jos tietäs että hänellä ei olis hyvä olla,iskis ittelläkin vitutuksen puolelle.
Niin se on jännä juttu tuo "hoivavietti". Kyllä itse ainakin olen kuin maani myynyt aina jos satun tietämään että hänellä jokin asia on perseellään. Ja vitutuksen puolelle menee täälläkin. Sitä hakisi vaikka kuun taivaalta, että toisella olisi hyvä olla, vaikka se vaatisi itseltäni suuriakin ponnisteluja. Hänen edestään olisin valmis uhrautumaan. Pimeetä?...vai vaan rakkautta :)
Yhteenkuuluvuuden tunne...mitähän sekin on ja mistä se tulee? Itse saatan aistia kyseisen henkilön läsnäolon vaikka en Häntä juuri sillä hetkellä näekkään. Tai saatan vain sydämessäni tietää, että tänään tulen Hänet näkemään ja niin siinä yleensä käy, vaikka ei mitään ennalta sovittuja "tapaamisia" olekkaan. Ei voi järjellä ymmärtää...enkä ole koskaan ennen tällaista kokenut.
sitä itsestäkin tuntuu,että toinen ois läsnä koko ajan sielä missä itsekin,vaikka ei olis oikeesti nähnyt ties koska.
se vaan perin merkillistä miten joku voi vallata ajatukset näin täysivaltaisesti.
Ja vaikka tosiaan ei olisi nähnyt pitkään aikaan, sitä lämmöllä jaksaa ajatella toista. Ja kyllä se hymyn nostaa aina väkisinkin kasvoille. Saati sitten kun toisen näkee, sitä kulkee seuraavan viikon kuin unessa ja saa akkuunsa virtaa vaikka pyörittää kokonaista kylää :)
Vois vaan kuvitella kuis paljon siitä sais lisää virtaa jos joskus sattus näkemään,kun pelkkä ajatteleminen saa päivän paistamaan ja "kävelemään pitkin seiniä".
Pelkästään hänen hymyssä on pakko olla jotain yliluonnolista.Se saa hymyn väkisin omallekin suupielille.Oon oikein koittamalla koittanut pitää pokkaa kun hän hymyilee,mut joka kerta oon alkanut itsekin hymyileen.Tollastakaan vaikutusta ei ole kukaan muu saanut mulle aikaiseksi.
on hyvä...alkoi huvittamaan...tarkoitan siis tuota, että olet oikein yrittänyt pitää pokkaa. Siis en nyt tarkoita, että siinä olisi jotain hyvää, mutta kun ajatuksena tuo pisti hymyilemään. Itsekin olen syyllistynyt tuohon toisinaan. Mistähän moinen ajatus tullutkin päähäni? Sitä yrittää esittää kovinkin asiallista ja vakavaa, mutta ei auta ei! Väkisinkin alkaa hymyilemään, kun toisen näkee. Taidankin olla aika hangon keksi, kun Hän ilmestyy näkyviin.
En minäkään toisille jaksa aina hymyillä, mutta kyllä tämä mies saa minulta aina hymyn.
Kait sekin sitten jotain tarkoittaa.Jotkut saa ei saa hyvälle tuulelle vaikka kuinka yrittäs ja joku saa väkisinkin hyvälle tuulelle vaikka ei sitä edes yrittäisi.
Kait silläkin joku tarkoituksensa on.Toiset ei saa hyvälle tuulelle vaikka kuinka yrittäisi ja joku saa aina hymyilemään vaikka ei sitä edes yrittäisi.
Lähti kaksi viestiä,piti tuo ensimmäinen pyyhiä pois kun siihen tuli vähän virheitä,mut oli näköjään sekin lähtenyt.
tänne vielä... :)
Nyt kun aurinkokin paistaa niin jaksaa hymyillä.
Piti pitää pieni tauko näiltä palstoilta ja yrittää elää pilvilinnoissaan muuten ;) Takaisin sitä oli vain pakko palata haaveilemaan.
Somasti kun itsekin löysin tänne juuri tänään.Pakko se oli itsekin palata tänne haaveilemaan.Välillä siitä tulee haikia olo,välillä se laittaa hymyilemään.Tähän aikaan illasta tulee aina yksi ja sama haave ja ajatus mieleen.Miltä tuntuisi pitää häntä hetki hyvänä ennen nukahtamista ja kuiskata korvaan hyvää yötä rakas.
mies tuo edellinen kun ennenkin,jäi vaan yksi piste ikävissäni lyömättä.
vielä illalla tai no oikeastaan kai jo yöllä lukaisemassa viestisi, enkä jaksanut enää kirjoittaa, kun jäin itsekin haaveilemaan. Onhan tuolla ajatuksella mukava leikitellä mielessään, että saisi toisen viereen nukahtaa. Haikeaa totta tosiaan. Toivottavasti siitä joskus tulisi tottakin, ettei jäisi vain haaveeksi.
Näyttää tuleeko siitä joskus totta.Pelätään pahinta mutta toivotaan parasta.Vaikea kuvitella mitään muuta mikä tekisi yhtä onnelliseksi.
"Niin yksikertaista kai
voi vain onni olla,
niin yksinkertaista.
Toisella on toisensa,
eipä muuta tarvita.
Yksinkertaista!"
se täytyy tehdä, ei kai tässä vaihtoehtoakaan ole.
Hieman kyllä pelottaa tämä oma saamattomuus (kuten jo niin moneen kertaan tulut mainittua=) jos juna jättää, siinäpä sitten istun yksin jossain siperiassa. Sen verran skeptisenä epäilen sen tietysti olevan se viimeinen. Enkä kyllä toisiin juniin suostu lähtemäänkään :/
Tuostapa tulikin mieleen Janne Raappanan kappale odota mua.
"Odota mua en pyydä enempää.
Odota mua, en ilman sua vois siivilläin lentää" jne.
tai jotain sinnepäin, mutta teksti jokseenkin kolahtaa tässä tilanteessa :D
Yksinkertaistapa tosiaan ;D APUA!! :)) Miten näinkin yksinkertaisesta asiasta saa niin monimutkaisen? Onko se vain tippaleipä (kevät ja vappukin tulossa) aivojeni tulosta, vai ei, kun näkyy tuota samaa ongelmaa olevan miehilläkin.
Tässäpä tämä yö näköjään sujuu pohtiessa päättömiä ;) Hyvää yötä.
Minäkään "väärään" junaan hypätä.Saamattomuudesta voisin kait itseänikin syyttää mutta ei se mitään auta.Kyllä sitä silti jossain vaiheessa täytyy vielä kerran koittaa kepillä jäätä.Ei vielä mutta sitten kun ajat on hieman suotuisammat.Musta tää ei ainakaan tule jäämään kiinni.
Kyllä näitä miettiä voisi vaikka kuinka,mutta tuntuu menevän aina monimutkaisemmaksi mitä enemmän miettii.Siksi ei kannata liikaa pohtia ettei pää hajoa.Asioilla on kyllä tapana lutviutua,välillä vaikeetkin jutut selviävät yllättävän helposti vähän niinkuin itsestään.
Hyvää yötä.
ehtoota.
Ikävä kyllä, tuohan niitä asioita mutkistaakin, turha miettiminen nimittäin. Itse olen mestari siinä ja siksi kait osittain syytänkin itseäni tilanteesta...no ketäpä muutakaan siitä voisi syyttää kuin itseään?
Aikoinaan kun tutustuin tähän mieheen niin aluksi oli Hänen puoleltaan paljonkin selviäkin vihjailuja ja ehdotuksia, mutta minä kun vallan hämmennyin niistä ja jäin sitten seuraaviksi vuosiksi näköjään pohtimaan(ilmeisesti myös hän jäänyt pohtimaan) liekö tuo toinen ollut tosissaan, kun molemmat huumorin varjolla sanomme paljonkin asioita. Kyllähän edelleen sarkasmin ja itseironian varjolla lentelee sanoja sinne tänne, mutta arkuus on kasvanut ajan myötä.
Tosin täytyy kyllä sanoa, että olen Hänen vuokseen oppinut itsestänikin paljon ja pyrkinyt parantamaan/korjailemaan sellaisiakin mahdollisia "vikoja" mitä olen itsestäni löytänyt. Että ei ole toisaalta hukkaankaan kokonaan menneet nämä vuodet. Siinä mielessä yritän pitää kyllä positiivisen asenteeni ja yritän olla stressaamatta joka asiasta kaikella, kun tuntuu kuitenkin olevan aikansa ja paikkansa. Se ei ehkä aina ole juuri silloin kun itse hätähousuna haluaisin, mutta jälkeenpäin tulee huomattua kokonaisuus, että näinhän se piti mennäkkin. Niin, kyllähän niillä asioilla on yleensä tapana lutviutua tavalla tai toisella ja pitää kait hyväksyä se mitä elämä antaa(joskus ottaa).
Vaikka siihenkin tietysti itse voi jonkun verran omilla teoillaan/tekemättä jättämisillään vaikuttaa.
Musiikkia tulee kuunneltua paljon ja tuossa tänään osui korvaan Katariina Hännisen biisi...polvistukaa, joka vei mukanaan taas ajatusten maailmaan...
"Polvistukaa
Ei armoa jaa kun se kaataa sun päälles kuumaa tuskaa.
Polvistukaa
Ei sairaampaa oo voimaa kun rakkaus kiduttaa...
(mua rakkaus pelottaa)"
Sullekin.Tuleehan tätä mietittyä väkisinkin vaikka kuinka yrittäis muuta miettiä.
En minäkään väitä että tää ihan ilman omia toimia lähtee selviämään.Monta kertaa vaikeetkin asiat joihin on kauan hakenut ratkaisua lähteekin selviämään vähän niinkuin itsellään.
Itsessä vaan taitaa tosin olla sen verran masokistin vikaa ettei aina edes halua mennä sieltä mistä aita on matalin.Silti tulee aina nähtyä melkein joka asiassa enemmän mahdollisuuksia kun uhkakuvia.Niinkuin tässäkin jutussa.
missä aita on matalin...se ei aina ehkä välttämättä olekaan paras vaihtoehto. Tosin tässä tapauksessa se voisi olla parempi kuin monen vuoden "piina". Kai tässä jonkin sortin masokisti taidan itsekin olla.
Usein tulee mietittyä jälkikäteen, että silloin kun oli se hetki tai se tilanne, niin olisi voinut helposti ottaa asioista selvää ja tehdä joitain ratkaisuja, mutta itselleni yleensä valkenee moni asia vasta jälkikäteen. Useimmiten sitä menee jotenkin vaan niin kipsiin joissain tilanteissa, että sitä ei saa tehtyä tai sanottua mitään järkevää.
Sitten sitä taas päättää, että sitten seuraavalla kerralla yritän olla skarpimpi.
Mitäköhän tässä oikeastaan odottaa? Että toinen älyäisi ihan omatoimisesti tulla ottamaan kädestä kiinni ja sanomaan, että rakastaa :) Sitä luulee olevansa itsekin niin selkeä ja esittäneensä jotenkin selkeitäkin vihjeitä. Toinen todennäköisesti vain ihmettelee, että no jo on pirun sekava muija :D
Täytyisi varmaan alkaa videokuvaamaan omat sanansa ja tekonsa, että ymmärtäisi itsekin miksi toinen ei ymmärrä tai ole ajatustenlukija.
Tälläisia asioita täällä taas pyörittelen pienessä päässäni :) Ihanan kaunis päivä oli tänään toivottavasti sinä et ole sitä joutunut viettämään neljän seinän sisällä, kuten itse jouduin tekemään töiden takia. Oikein mukavaa lauantai illan jatkoa :)
Sitä tulee lykättyä ja yrittää uskotella itselle jotain "hyviä" syitä ja ajattelee että sit kun sit kun... ja vähän ajan päästä huomaa pettymykseksi koko homman valuneen ohi omaa saamattomuuttaan.Ei sen puoleen,välillä jos mahdollista on kyllä ihan hyvä vähän miettiä ajoitustakin.
Nätti oli päivä eikä pystynyt paljon neljän seinän sisällä olemaan,pakko oli painua ulos.
Toivottavasti aurinkoisia päiviä riittää,että pääset sinäkin niistä nauttimaan.
Hyvää yötä.
se menee. "Hyviä" syitähän löytyy vaikka muille jakaa ja aina voidaan keksiä lisää jos loppumaan pääsevät ;) Eikös se vähän näin mene? Tekosyitä lienevät kaikki.
Olihan tuo mukavan aurinkoinen päivä tänäänkin, ei sitä sisällä malttanut pysyä. Mutta arvaappa kuinka monta kertaa ehdin haaveilla tämänkin päivän aikana siitä, että saisin Hänen kanssaan istua vaikka meren rannalla ja ihailla maisemia. Tai olisin voinut vaikka kalaan lähteä :)) Hassu olen... voi elämän kevät.
Se taitaa mennä.Tulin itsekin vasta äsken sisälle.Aurinkoa täälä ei tosin tänään ole näkynyt,taisi tulla vettäkin muutama pisara.
Toi onkin erikoinen juttu kun ajattelee toista melkein koko ajan.Missä ikinä liikkuukin,tuntuis että toinen on koko ajan läsnä.Vähän väliä herää todellisuuteen ja tyytyy vaan miettimään kuinka hienoa se vois oikeesti olla.Hassua totta tosiaan.
mielessä on ja pysyy, vaikka ei nyt niin erikoisesti ajattelemalla ajattele. Sitä välillä havahtuu itsekin huomaamaan, miten toinen on mielessä koko ajan ja mitä ikinä sitten teenkin Hän on ja pysyy mukana. Aina sydämessä ja ajatuksissa :) Hän on todellakin elämäni aurinko.
Toisaalta tosi haikeaa, kun niin haluaisin Hänen tietävän miten paljon Häntä ajattelen. Sitten alkaa miettimään sitä mikä olisi Hänen reaktionsa, kun saisi sen kuulla. Siinäpä kaiketi se pelonkin syy miksi ei uskalla mitään toiselle suoraan sanoa. Pelkään kaiketi sitä jos vastaus ei miellytäkkään ja joutuisin Hänestä luopumaan. Luopumaan, vaikka ei toista ole edes saanut? Aivan hölmöä, sitä haluaa toisen elämäänsä, mutta koska pelkää menettävänsä ei uskalla tehdä mitään? Niinkö se menee?
:D On nää niin hurjan vaikeita juttuja silloin ku oikein kunnolla kolahtaa.
Täällä näyttäisi nyt olevan hieman pilvisempää ja kai se muutaman sadepisaran kohta tännekin heittää. Mutta päivällä kyllä oli auinkokin näkyvissä.Että näin säästä...siitä onkin monen vuoden kokemus, kun ei välillä muusta keksi puheenaihetta :D Taitaa sekin olla vanha ja käytetty juttu, jos tikusta meinaa asiaa ihastukselleen tehdä.
On vielä erikosempaa kun ei ole edes toista nähnyt aikoihin ja tunne vaan tuntuu koko ajan vahvistuvan.Poissa silmistä,poissa mielestä ei kyllä tässä päde alkuunkaan.
Tuo menettämisen pelko saattaa siltikin olla päälimmäsenä.Vaikka onkin olevinaan tieodostanut itselle senkin mahdollisuuden,ettei tästä koskaan välttämättä edes tule mitään.
Kaikkeista pahinta taitaa siltikin olla epävarmuus,ei ole varmuutta toisen ajatuksista.Jos niistä pääsisi edes vähän selville,helpottas se varmaan vähän itteetäkin.
Kimurantilta tuntuu,mutta uskon vielä kaiken tavalla tai toisella selviävän kun aika on.
aina ihmetellyt tuota lausetta "poissa näkyvistä,poissa mielestä" ei kyllä pidä paikkaansa, ei! Ehkä jos kyseessä olisi joku ns. normaali ihastus, niin siinä tapauksessa saattaisikin toimia. Tämä on kyllä kaukana normaalista. Nyt sen vasta ymmärtää mitä tarkoitetaan sillä rakkaudella.
Joskus on itselläkin mennyt useita kuukausia, ettei toista ole nähnyt, mutta ei Hän ajatuksistani ole mihinkään lähtenyt. Siellä on ja pysyy.
Minä kaiketi odotan myöskin sitä, että toinen antaisi jotain selkeämpää vinkkiä itsestään ja tunteistaan, ehkä sitä silloin itsekin uskaltaisi tehdä jotain.
Edellinen ihastukseni (joka oli kyllä kaukana tästä tunteesta) oli ns. pelimies, joka piti kymmentä narua yhtä aikaa käsissä. Siitä osittain myöskin tämä epävarmuus etten uskalla tehdä mitään. Pelkään tekeväni itsestäni taas hölmön. Vaikka en kyllä usko tämän ihastukseni olevan sellainen, mutta en uskalla tehdä mitään ennen kuin olen varmempi Hänestä.
Kimuranttia on juu, mutta eiköhän tämäkin joskus suttaannu. Joku sellainen kumma kutina kuitenkin on tämän asian suhteen, että tämä selviää,vaikkakin näköjään aikaa ottaakin.
Minulla kun on tapana pohtia näitä asioita enemmän kun laki sallii, niin ehdin tänään jo pohtia sellaistakin, että mitä jos ihastukseni kävelisikin kadulla vastaan toisen naisen kanssa. Korkealta varmaan tippuisin ja lujaa! Tämä tuli mieleeni kun kadulla käveli hieman ihastustani ulkoisesti muistuttava henkilö naisen kanssa.
Olisi varmaan paljon helpompaa joskus jos ei aina miettisi ja pohtisi kaikkia asioita joka kantilta. Mutta minkäs sitä itselleen voi, kun on tälläinen pohdiskelija ja haaveilija aina ollut :) Enhän se minä olisikaan jos en aina jotain miettisi. Ja kuten jo oletkin huomannut tykkään myös kirjoittaa ajatuksiani :) Kiva kun joku jaksaa vaivautua lukemaan ja viitsii vielä vastata :)
Voi tehdä kyllä helposti epävarmaksi.Ja välillä se perusteellinen pohtiminen on kyllä ihan tervettäkin,kunhan se ei mene liiallisuuksiin.
Sellaiset ns.pelimiehet kyllä paljastuu yleensä aika nopeesti.Kerran se tietysti kirpasee,mutta ei sellaista pitkäksi aikaa jää ikävöimäänkään.
Toi poissa silmistä poissa mielestä on kyllä yleensä toiminut.Mutta tää ei olekaan mikään tavallinen tapaus vaan ihan jotain muuta.
niin en todellakaan ole tätä "pelimiestä" jäänyt ikävöimään, mutta siitä tuli vain opittua ehkä liiankin varovaiseksi.
Niin on minunkin kohdalla ennen toiminut tuo poissa silmistä poissa mielestä-juttu, mutta tää on jotain aivan über speciaalia :D Ei mee ei katoo, enkä kyllä haluaisikaan ;) Senkin takia varmaan pallottelee tätä tilannetta, kun ei ole aiemmin näin valtavaa juttua kohdalle osunut.
En minäkään haluaisi tätä tunnetta hukata,vaikka ikävä välillä kirveleekin.Musta tuntuu ettei läheskään kaikki ei saa koskaan kokea mitään yhtä voimasta.
Alkaa väsymys näköjään tekemään tehtävänsä.Voimakasta piti olla viimeinen sana.
Hyvää yötä.
semmosta se on, kun väsyneenä täällä hilluu ;) Itse huomaan usein kirjoittavani niin nopeasti, että välillä tulee mitä kummallisempia lauseita.
Taas on mielikuvitus lentänyt tänäänkin laidasta laitaan ja jäinkin tässä miettimään päivällä, että olenko ihastunut vain mielikuvaan minkä olen Hänestä luonut. Totta on kyllä sekin, etten Häntä täysin tunnekkaan ja enkä tiedä kaikkea Hänestä. Mutta sen perusteella mitä Häntä tunnen voin kyllä sanoa, että on Hän kyllä unelmieni mies, ei pelkkä mielikuva. Onhan varmasti osa omia johtopäätöksiä ja unelmointia, mutta kyllä tämän on pakko olla totta. en suostu uskomaan muuta :))
Aikaisemmin tuossa jo ihmettelinkin sitä, että miksi sitä välillä käyttäytyy niin typerästi, kun toisen näkee? En kyllä oikeasti ymmärrä itseäni!! Näin Hänet tänään ja mitä minä tein? tervehdin kyllä iloisesti ja muutaman sanasenkin vaihdoimme, mutta muuten käyttäydyin etäisesti, etten Häntä jatkuvasti tuijottaisi tai edes pyrkinyt keskustelemaan sen enempiä??? En ymmärrä, en ymmärrä? Mikä minua vaivaa? Ihminen jonka kaulaan tekisi mieli ripustautua ja minä käännän Hänelle selän???? Täytyy varmaan kohta mennä jollekkin kallonkutistajalle, että tämä typerääkin typerämpi pääni alkaisi toimia ;))) Ja sitten vielä ihmettelen, miksi Hän ei ymmärrä vihjeitäni? :))
No tämä "purkaus" nyt oli lähinnä omaa harmitustani, kun en todellakaan aina ymmärrä itsekkään omaa käytöstäni. Hän mahtanee kyllä olla aivan ymmällään :D
Oli ymmällään.Kyllä kai sitä helposti voi käyttäytyä vastaavassa tilanteessa itsekin vähän omituisesti.Sekin on inhimillistä.
Minä en ainakaan usko et olisin mihinkään haavekuvaan ihastunut.Enkä sitä paitsi edes haluaisi mitään mrs.täydellisyyttä.Pääasia että molemmat tuntee,välittää ja kunnioittaa toista.Niillä pääsee pitkälle ja osaa antaa monta asiaa anteeksi,kaikki muu onkin vähemmän tärkeetä.
Työpäivä vasta takana ja sen verran silmät ristissä että taitaa kirjoitusvirheiden mahdollisuus taas vähintään tuplaantua.
Hyvää yötä.
Piti tänne taas keskellä yötä vielä vääntäytyä, ihan kun ei tähän aikaan parempaakaan tekemistä olisi :D
On se vaan hassua, miten eritavalla ihmiset käyttäytyy ihastuksensa edessä...yksi ei saa sanaa suustaan, toinen puhuu hengiltä...joku ei uskalla katsoakkaan, joku tuijottaa herkeämättä... niin me ihmiset vain olemme erilaisia...yritähän siinä sitten tulkita toista =) Onko hiljaisuus, merkki ihastuksesta, ujoudesta vai kenties vain siitä ettei voisi vähempää kiinnostaa...????!!!! Minä teen kaikkea näistä, riippuen päivästä =) mutta se on varmaa, että ihastunut olen!
Juu en minäkään halua mitään mr.täydellisyyttä, ex-mies oli jo riittävän perfektionisti. Minä haluan inhimillisen ihmisen, joka on oma itsensä. Kuitenkaan kukaan meistä ei ole täydellinen, jokaisessa meissä on omat "vikamme". Niihinkin vain pitää osata suhtautua oikealla tavalla. Enkä nyt tarkoita, etteikö joitain "vikojamme" pysty korjaamaan tai muuttamaan...riippuu tietysti mistä on kyse...eikä kaikkia ole edes tarvista "korjailla".
En tiedä olikohan tämä nyt ihan ymmärrettävää :))) Liikkuu nuo muutamat hereillä (jäljellä) olevat aivosolut liian nopeasti, ei ehdi tulostaa kaikkia samaa tahtia =)
Pitäisi kaiketi keksiä muuta tekemistä...
Hyvää yötä.
Meinasin jo itsekin mennä nukkuun mut ei tullut uni silmään,aika kyllä jo olis.
On sitä jo itsekin sen verran vanhentut että kaikki haavekuvat jostain yli-ihmisestä ja täydellisyydestä on aikaa sitten häipyneet mielikuvista.En kyllä oikeesti mitään sellaista haluiskaan.Aito rakkaus kuittaa monta "vikaa" ja monta muuta vähemmän olennaista asiaa.Tietysti toista pitää ottaa huomioon mutta silti täytyy saada olla oma ittes.
Jokaisesta asiasta en edes jaksaisi enää tapella jos se on toiselle tärkeetä vaikka itseäni se ei miellyttäisikään.Toisen onni taitaa olla kuitenkin kaikkein tärkeintä,ilman mitään hurskastelua.Vaikea kuvitella itseänikään kovin onnelliseksi jos näkee että rakas on onneton.
Se ei silti tarkoita sitä että ihan kokonaan tossun alle suostuisin.Jotenkin vaan on silti tullut sellainen mielikuva,että ihastukseni taitaa olla sen verran kovapäinen gimma että sanois kuiteskin aina viimeisen sanan.
Nyt taisi tulla sen verran sekavaa tekstiä että parenpi painaa pää tyynyyn ja toivoa että näkis vaikka unta jostain hyvin kauniista naisesta.
Hyvää yötä.
Pidin tälläisen pidennetyn vapusta selviytymis "loman", ei vaan netti tökki, enkä jaksanut niitä viimeisiä aivosolujani sillä ongelmalla rasittaa. On ollut niin upeet kelitkin, ettei ole viitsinyt edes sisällä istuskella unirytmikin päälaellaan, jos nyt sellaista on joskus ollutkaan :D
Liekö tänne enää "eksyt", mutta raapustan (?näpyttelen) nyt kuitenkin paremman tekemisen puutteessa...
Toi on niin totta, että aito rakkaus kuittaa monta "vikaa". Niiiiimpä....
Oppia ikä kaikki, vaikuinkassenytmenikään :) vanhetessa sitä oppii kaikenlaista (toivottavasti).
Aikaisemmin jaksoin pistää hanttiin joka helvatan asiasta.
Tän päivän hesarissa oli muuten asiasta kukkaruukkuun, hyvä toi viivi ja wagner...
http://www.hs.fi/viivijawagner/1135236119553
Ei mutta nyt loppui toi jääkiekkokin joten ehkä olisi fiksua laittaa tämäkin kone kiinni... öitä.
Satuinpas eksymään tänne.
Jotenkin tuli tosta sarjakuvasta sellanen väljähtänyt suhde mieleen.Toinen haluaa olla toisen kanssa ja toinen ihmettelee minkä takia.Välillä vois tehdä asioita vaan toisen mieliksi vaikka ei se välttämättä itseä kauheesti kiinnostaisikaan.En silti tarkoita että pitäs koko ajan roikkua toisessa kiinni,jos toinen tarvii välillä vähän "ilmaa",on sitäkin osattava oikeessa suhteessa antaa.Juuri tuon sarjakuvan lailla taitaa olla monessa suhteessa.Itse en ainakaan haluais että vuodet pääsis väljähtämään suhdetta pakkopullaksi.
ps:illalla nukkumatti voitti mut toisella erätauolla ja jäi viimeinen erä näkemättä.
olin kyllä sitten aikas varma, etteihän tänne nyt kukaan enää voi millään eksyä... :D Niin no eksyinhän itsekin...
Väljähtänyttä joo, mutta niin totta monessa parisuhteessa.
Jep, tässä tullut itsekin ns. kantapään kautta ja polvet verillä opiskeltua tuokin asia. Ei missään nimessä enää samanlaista kiitos mulle ainakaan! Kyllä suhteessa pitää olla molemmilla tilaa hengittää ja niitä omiakin juttuja tarvitaan. En tiedä onko mun päässä jotain asetuksia vinossa vai mikä on kun kauhulla kuuntelen joidenkin "hyvän päivän" tuttujen kertovan, kuinka eivät ole ikinä erossa toisistaan ja kuinka se on NIIN hirveää jos joutuu vaikka työjuttujen takia olemaan sen yhden viikonlopun erossa ihan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En käsitä, itse tulisin hulluksi. Tosin ei tarvitse, kun kaiketi jo olen jonniin verran =) Njoo, pieni kylähulluus on aina sallittua...
Mutta sivuraiteilta palatakseni takaisin, kyllä jos on oikeasta rakkaudesta kyse, sitä on valmis hieman joustamaan ja venymään niihin ei niin kiinnostaviinkin paikkoihin toisen mieliksi, edes silloin tällöin. Mutta tosiasia kyllä on sekin, ettei aina näe metsää puilta. Aina ei edes välttämättä ymmärrä miten tärkeä jokin asia on toiselle, jos ei siitä erikseen mainitse....noo sitten menee jo kommunikaation puolelle, jos se ei toimi ei toimi moni muukaan asia... Heh, kylläpä taas kulkee nää jutut käsi kädessä. Ei tosin mitään uutta asiaa, mutta tässä kun aloin pohtimaan syntyjä syviä :)
Mulla meni kans toi vika erä vähän niinku toisella silmällä vilkuillen... onneks ei ollut katsojien aktiivisuudesta kiinni tuokaan peli :)
Se tietysti olis olla oman kullan kainalossa,mutta kyllä toimiva suhde pakolliset erossa olemisetkin kestää.Jos asiat on mallillaan tuntee kyllä toisen välittämisen vaikka ei joka hetki vieressä olisikaan.Sitten se alkaa kyllä jo olemaan huolestuttavaa jos toinen alkaa pysyvästi viihtymään enemmän mailmalla kun kotona.Se on yleensä lopun alkua siinä vaiheessa.
Tohon "ilman saantiin" ja suhteeseen yleensäkin sopii tarina siitä pikkulinnusta jota pidetään kädessä.Miten se nyt menikään..Jos sitä puristaa liian lujasti,se tukehtuu ja jos ei ymmärrä pitää lainkaan kiinni,se lentää pois.
Öitä.
taas hierarkia vastaan.
Niin kyllähän sitä mielummin sen kullan kainalossa itsekin olisin(tällä hetkellä enemmän kuin uskotkaan), mutta ei toista voi "kahlita". Ja kuten "sanoit" kyllä normaali suhde ne normaalit erossa olotkin pitäisi kestää.
Kylläpä muuten alkaa tuo ikävä vaivata taas liikaa, kun on väsynyt ja perjantai-iltakin vielä. Sitä monesti on tullut mieleen, että mitäköhän toinen tekee ja väsyneenä saa kaikenlaista typerää mieleensä :) Heh, mä olen huomannut jopa, että olen mustasukkainen kun en ole toista vahtimassa ettei tee pahojaan :))) Voi luoja pitäisköhän keksiä jotain muuta ajateltavaa välillä? Mutta toisaalta se nyt on ihan sama mitä sitä tekee, kun toinen "tulee mukana" joka paikkaan. Ei osaa enää edes viihteellä käydä etteikö toista miettisi. Se on sitten vissii jonku sortin lobotomia tehtävä kohta tai sitten otettava sitä härkää sarvista :) (kunhan lämpimikseni tässä hoen näitä vaihtoehtoja...)
Mitenkäs se perjantai-ilta sujuupi? Onko "kivuttomampaa" siellä päässä?
Ole sen kivuttomampaa juuri tääläkään.Tulee sitä väkisinkin ajateltua toista ja kulkee mukana joka paikkaan minne ikinä meneekin.Vaikka menis vihteellekin tuntuu että toinen olisi sieläkin positiivisessa mielessä "vahtimassa".No,ei ole tosin viime aikoina tullut paljon viihteellä käytyä,jos nyt on koskaan hirveesti muutenkaan innostanut.
Tuntuu vähän hullulta juuri tuo kun koko ajan toista ajattelee,mutta taitaa sekin loppujen lopuksi olla vaan sitä että välittää toisesta.Noin se menee oikeessakin elämässä.Se pyörii mielessä mikä on itelle tärkeetä.
Aikaiset herätykset ja kisat ovat sen verran valvottaneet tällä viikolla,että nyt alkaa aika vahvasti ramaseen.
Hyvää yötä.
se on, että se mikä itselle on tärkeää siellä mielessä pyörii.
Empä minäkään järin paljon viihteellä aikaani vietä, enkä ole koskaan viettänytkään. Tai no nuorempana kai enemmän.
Mulla jäi tuo tän päivän peli väliin, enkä itseasiassa vieläkään tiedä miten kävi. Täytyykin surffailla seuraavaksi katsomaan se.
On kyllä hieman liian vähille jäänyt viime päivinä meikäläisenkin unet, pitää ottaa viikonloppuna takaisin. Onneks huomenna saa nukkua, henki lähtee kyllä tällä valvomisella ennen pitkää.
Hyvää yötä ja kauniita unia :)
Kyllä viime yönä nukkuttua kunnon yöunet ja kummasti friskas oloa.Taisi olla vähän liiankin pitkät unet kun täälä vielä tähän aikaan tulee kukuttua.
On taas pyöriny päässä se nainen niin vahvasti ettei tiedä miten päin olisi.Sitä on tullut mietittyä härkää sarvista tarttumista ja miettinnyt miksi se toinen ei tartu ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.No asioissa on aina montaa monessa ja ainakin itse yritän funtsia asioita aina molempien näkökulmasta.Varmaan olisin hänenä tällä hetkellä ihan yhtä passiivinen.Ainakin tulee helpommin ymmärrettyä toista kun kattelee asioita useammasta näkökulmasta.Joskus tuntuu että tulee liikaakin ajateltua asioita toisen puolelta ja pitäs olla vaan röyhkeempi ja rohkeempi.Mut mitäs sitä paljon luonteelleen voi.
En minä tätä silti tähänkään meinaa jättää,kyllä musta aina sen verran rohkeutta ja luonnetta pitäs tarvittaessa löytyä kun aika on.
Nyt tais tulla sen verran sekavaa tekstiä että parempi painua sänkyyn ja yrittää saada unta.
Hyvää yötä tai taitaa olla jo vähintään aamu kun tänne oot eksynyt.
Täällähän minä kukun! :D
Ihan pimeetä... tulipa vaan päähän tuossa, että vilkaisen tänne. Tosin ajattelin kyllä, ettet sä nyt ihan yhtä "terve" ole kuin minä, että täällä tähän aikaan olet :)
Tuli juu nukuttua taas ehkä hieman liiankin kanssa. Pirtee oon ku peipponen...no joo tai jotain...
Perin selkeää tekstiä tuo on heh, jos nyt ymmärsin oikein mitä hait takaa.
Se on toisinaan hyvästä tuo funtsiminen, toisinaan sen voisi jättää väliin ja tehdä jotain.
Eipä sitä kyllä itselleen paljon voi, toiset vaan pohtii kaikki asiat aina viideltä kantilta. Toisaalta se on hienokin piirre, silloin osaa ottaa huomioon eri asioita ja sitä toista.
Niin mitäköhän se nainen mahtaa ajatella ja miksi se ei tee mitään? Vaikea sanoa, mutta näin itseni kohdalla olen miettinyt sitä miksei se mies tee jotain?!! Mutta kun oikein ajattelen asiaa, Hän on varmaan ihan yhtä pihalla ja epävarma kuin minäkin tästä asiasta. Hän on kuitenkin jollain tapaa samanlainen kuin itsekin olen ja ajattelee asioista pitkälti samalla tavalla. Enkä itsekään tajua omaa käytöstäni, miksi Hän ymmärtäisi sitä? Hänenkin käytöksensä on toisinaan yhtä vaihtelevaa kuin omanikin, mutta enhän minä voi tietää mitä Hän päässään ajattelee, kun en kerran suoraankaan uskalla kysyä. Ehkä se hetkikin vielä koittaa, kun uskaltaudun, jos Hän ei ehdi ensin.
Kesää, tässä olen tänään itse pohdiskellut. Missä menen, missä Hän... piruja maalaillut seinille. Ei pitäisi miettiä taas...
Hyvää yötä ja kauniita unia :)
Olisi uskonut että löytyy joku toinen ihan yhtä "pimee" kuin minä ja tuohon aikaan täälä vielä kukkuu.Itsekin tajusin vasta äsken että tänne oli jo vastattu vaikka aamulla tänne vilkaisin.No taidetaan kaivata molemmat ihan yhtä paljon.
Kyllähän toi oma saamattomuus itteetäkin harmittaa.Kumma juttu kun monessa muussa asiassa on tottunut pitämään puolensa ja menemään välillä vaikka kyynerpäät edellä jos on tarvis ja tälläsessä asiassa tuntee itsensä tosi saamattomaksi.
Kyllä sitä silti on aina on tarvittaessa saanut itseään niskasta kiinni,nyt vaan tuntuu ettei aika ole vielä sopiva.Vaikka miettittyä tulee joskus ehkä liikaakin,niin kyllä tälläsissä asioissa on aina pakko ajatella myös toisen kantilta asioita.Muuten mulle on ihan sama kumpi ehtii ensin,pääasia että jompikumpi.
Kesä tässä alkaa jo itselläkin olemaan pikkuhiljaa mielessä.Älä nyt silti mitään piruja ala seinille maalaamaan,yönkukkuilija.
"valot himmeenä" taidan minäkin välillä kulkea :D
Sehän siinä justiinsa onkin, että eniten harmittaa se oma saamattomuus. Täytyy kyllä sanoa, että on joskus epätoivon ja väsymyksen rajamailla ollut kiukkuinen toisellekkin, kun ei tee mitään. Mutta en minä Hänelle osaa, enkä halua olla vihainen ne ovat enimmäkseen olleet omia väsyneen ajatuksia.
Olen tuota itsekin miettinyt, että miksi ihmeessä minä olen tässä asiassa näin saamaton, vaikka yleensä sitä luonnetta ja periksiantamattomuutta löytyy moneen muuhun asiaan. Kyynärpäillä on tässä itsekin joutunut toisinaan tietänsä raivaamaan. Vaikkakaan en toisille halua mitään pahaa, että ei nyt ihan ryminällä ole menty. Yleensä tullut kuitenkin ajatelleeksi myös toisia. Puoliani olen oppinut kyllä pitämään.
Onpas jännä huomata, että lähestulkoon kaikki mitä olet kirjoittanut on aikaslailla kuin mun ajatusmaailmasta. Hieman tulee skitsofreeninen olo, aivan kuin vastailisin itselleni :)
Mutta nou hätä, en ole vielä tämän hullummaksi tulossa, joten kirjoitahan toki vieläkin. Sitten kun ei kuulu mitään, niin tiedät että olen lataamossa ;)
No toivottavasti pysyt vielä kärryillä... musta on vaan hyvä asia kun osaa itselleenkin nauraa. Tosin jutut menee joskus hieman "yli", eikä aina ehkä olisi tarvetta alkaa leikkimään vakavilla asioilla...
Kuten tuossa jo mainitsitkin, että taidetaan kaivata molemmat...jne... minä todellakin kaipaan, niin että tekee kipeää! En ole aikaisemmin edes ymmärtänyt (sanan varsinaisessa merkityksessä), mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että sattuu ikävöinti. Nyt sen TODELLAKIN ymmärrän! Tää on kyllä totta tosiaan tuskaa, mutta toisaalta ihanaa tuskaa, jos nyt asian näin voi ilmaista. Ja se on tunne mikä tulee, kun toista ajattelee, kuin kuumaa laavaa kaadettaisiin suoraan sydämeen.
Tänään ei jaksa maalailla piruja seinille :) väsyttää aivan liikaa sellaiseen touhuun. Tullut "riehuttua" koko päivä aamusta asti ulkona.
Samoja ajatuksia tuntuu olevan.En minäkään osais toiselle vihainen olla.Tottakai välillä tulee turhautunut olo,mutta en vois kuvitella sitä toiseen purkavan.
Tohon saamattomuuteen taitaa ainakin mulla olla yksi syy se että näkee toisen niin kauniina ja näkee ikäänkuin "liikaa" hyviä puolia et menee yksinkertaiseti hämilleen ja lukkoon.Menis vähän niinkuin mielikuva ihannenaisesta ja hänestä yksyhteen.
En itsekään vastaavaa kaipuuta oo ennen tuntenut.Tottakai kaipuu tekee kipeää mutta toisaalta pitäs olla iloinen jos saa tuntea jotakin kohtaan noin voimakkaasti,ainakin jos se vielä realisoituu joskus oikeeseen elämään.
Tuo on kyllä tärkeetä et pystyy nauramaan itselle ja muutenkin,ettei ota asioita liian totisesti vaikka tosissaan onkin.
Hyvää yötä ja kauniita unia jos vaikka tänä iltana tulis uni vähän aikaisemmin kun eilen.
ps:vähän tuntu palsta taas vittuilevan kun ei meinannut viestisi tulla millään näkyviin.
meinannut viesti lähteä mihinkään aluksi...ärsyttävää.
Niinhän se on, että itsekin menen useimmiten hämilleni ja sitten sitä jotenkin "halvaantuu".
Olishan se tietysti kiva jos pystyisi olemaan ihan rennosti ja tekemään asialle jotain, mutta ei auta itku markkinoilla.
Eihän tässä nyt vielä voi nukkumaan mennä! Pitää raahautua katsomaan peliä :) Jospa sitten viimeisen erän jälkeen sieltä soffalta heräilee ;) On vähän sama asia mulle toi telkkari kuin unilääke.
Mutta nyt hilipasen sinne töllön ääreen, joten kauniita unia sullekkin.
Tulin töistä kotiin ja ehdin kattoon eka erän,mutta joku voima mut tänne taas ajoi.Varmaan odottaa että täältä edes jotain pientä lievitystä sais isonpaan ikäväänsä.
Tavallaan toi on hyväkin merkki tuo "hämilleen" meno ja jäätyminen vaikka varmaan aika hölmöltä näyttääkin,mut se kertoo ainakin vahvasta tunteesta kun ei tavallaan pysty oleen oma ittes vaikka kuinka yrttäis.Joku viisas on joskus sanonutkin että juuri siitä oikean rakkauden tunnistaakin kun aina nähdessä alkaa pulssi hakkaamaan ylimmääräistä ja toimii juuri niinkuin ei pitäs.Varmaan totta tuokin,ainakin omalla kohdalla voin niin myöntää.
Jos koittais taas hetken seurata peliä,kauniita unia jos meet jo unten maille.
mä nyt vielä missään untenmailla ole :) Peliä katselin...tosin kyllä tossa jo pilkin aika pahasti välillä. Kyllähän tämä valvominen alkaa taas tuntua. Multa pitäis varmaan jonkun vetää lekalla taju kankaalle ja sitoa sänkyyn, että oikeesti joskus nukkuisin edes kunnolla.
Niin no olisihan se toisaalta aika outoa, jos ei tuntuisi missään kun toisen näkee. Tai siis tarkoitan just tota, että tuskinpa siinä silloin kovin vahvaa tunnettakaan mukana on.
Päivällä tossa kun ajelin himaan päin niin nauratti omalla kohdallani tämä autojen bongaus :) Pää parka on niin sekaisin, että huomaan kaikki samanmerkkiset autot, kuin Hänellä, ensin katson onko oikea malli ja nopealla vilkaisulla tsiigaan rekkarin....voi luoja mun kanssani :D Voiko oikeasti tässä hommassa seota näin pahasti? Pitäisikö mun alkaa jo etsiä sitä lataamo paikkaa itselleni? Onko muut yhtä pimeitä???? Tsiisus, kun meidän yhdellä naapurillakin on sama merkki, sama malli ja saman värinen auto. Siinä kuule sydän hypähtää iloisesti, kun vilkaisee sitä autoo, kun tulee aina toinen mieleen.
Kyllä sitä välillä joutuu tosissaan pohtimaan, mihin on aivot kadonneet :D Sitä käyttäytyy välillä kuin teini. On tää niin vallan ihanan kamalaa :))) Tajutessani, taas kerran bongaavani tietyt autot liikenteen seasta, päätin että nyt järki käteen ja loppuu tuo tuommoinen sekoilu...
...että ihan päätin... :)
arvaa auttoiko? :)))
...aivan, ei...
Nyt taidankin toivotella niitä öitä, kello on taas ties jo mitä...että öitä :)
Uni väkisinkään tule jos ei ole tullakseen,noihin aikoihin taisin itsekin nukahtaa kun olit viestin laittanut.
Tuttua tuokin kun kuvittelee näkevänsä Hänen joka puolella,aina missä liikkuu ihmisiä.Jos on vähänkin samaa näköä,eikä näe tarpeeksi läheltä,sitä kääntyy aina vaistomaisesti ja epätoivoisesti katsomaan.Ja siinä vaiheessa on jo sydän ehtinyt lyömään aika monta ylimmääräistä lyöntiä.Alkaa kieltämättä saamaan välillä koomisia piirteitäkin.
Eipä noihin juttuihin taida paljon järjen käteen ottaminen auttaa,kun on tarpeeksi vahvat tunteet pelissä.
Ei maar,kohta on taas aika lähteä,joten hyvää päivän jatkoa.
tämä päivä on taas mennyt. Nukkuessa enimmäkseen :)
Piti ihan tossa illallakin ottaa vielä parin tunnin torkut kun ramaisi niin paljon. Kyllähän se uni jossain vaiheessa yllättää, kun tarpeeksi väsynyt on.
No mulla ainakin pitää kyllä paikkansa se,että kun tunteet tulee ovesta sisään, järki lähtee ikkunoista...vai mitenpäin se nyt meni...mutta kuitenkin se näyttää olevan vähän joko tai.
Kyllä sitä tulee vaistomaisesti tehtyä välillä niin hölmöjä juttuja, että ei voi muuta kun nauraa. Vaikka kyllä joskus tekis mieli itkeä, jos jotain oikein hölmöä tekee tai sanoo.
Aika menee kyllä hirveen nopeesti! Tässä mietin päivällä yhtä juttua ja ajattelin kaikenlaista mitä tässä matkan varrella on sattunut ja tapahtunut. Erästäkin asiaa mietin, että tapahtui viime syksynä, kunnes heräsin todellisuuteen ja tajusin että on itseasiassa mennytkin jo puoltoista vuotta siitä. Hui! Tällä menolla voin sitten vanhainkodin kiikkustuolista soitella tälle papparaiselle ja kysellä josko tulisi kanssani kiikkumaan ja juttelemaan reumatismista, mikäli dementialtani muistan :b
Pakkaa nupin sekoittamaan nuo tunteet.Itselläni on kyllä vähäinen järki pitänyt tunteet joskus turhankin hyvin kurissa,paitsi tämä yksi ihanuus joka onnistunut viemään ajatukseni jo melkein kokonaan.
Tulee kyllä välillä kauhisteltua tota ajan kulkua.Kun ajattelee vuoden tai kaksi taaksepäin,se tuntuu yhdeltä hujaukselta.Mutta sitten kun sitä alkaa ajattelemaan eteenpäin,tuntuu välillä viikkokin ikuisuudelta.
Itseäkin kuvittelee vielä kovin nuoreksi,vaikka alkaa olemaan jotain ihan muuta.
Täytyy vaan rohkeesti alkaa toteuttamaan niitä asioita mitä elämältä tosissaan haluaa.
Vanhainkodissa alkaa olemaan moni asia myöhästä,vaikka mistäs sitä tietää kuinka kivaa sieläkin on,kun alkaa siinä iässä olemaan.
taas mennä hurahti muutama päivä tosta noin ihan kuin huomaamatta :)
Sitä täytyy elää vaan päivä kerrallaan eipä sitä paljon viitsi suurempia suunnitelmia tehdä.
Itsekin olen tässä taas vanhentunut huomaamatta jokusen vuoden vaikka ei siltä tunnu... lapsista ja kavereiden lapsista sen huomaa. Kaverin tyttö tossa sai vauvan ja minä kun muistan kyseisen tytön vielä kymmenvuotiaana :) voi nenä kai se on myönnettävä, että kymmenen vuotta taitaa loppujen lopuksi olla aika lyhyt aika. Noh ei onneksi vielä tarvi ihan sinne vanhainkotiinkaan muuttaa, en minä nyt sentään ihan ikäloppu vielä ole. Sitä kun on nuorena elänyt jo suurimman osan siitä mitä toiset harkitsevat tässä vaiheessa.
Mutta nyt täytyy lähteä viikonlopun viettoon maalle. Että eipä muuta kun hyvää viikonloppua :)
Näyttää olevan näin keväisin liikkeellä noita vauvojen syntymisiä.
Kovin nopeasti sitä tunnutaan vanhenevan ja pitäs kovalla kiireellä ehtiä kokemaan yhtä sun toista.
Päivä kerrallaan se on silti ihan hyvä mennä.
Nyt täytyy alkaa valmistautumaan illan peliin,kun tuli töistäkin luimittua sen takia neljä etuajassa kotiin.
Hyvää maalaisviikonloppua sulle.
viikonloppukin oli ja meni :)
No tulipa kerrankin taas nukuttua...
"pitopalvelu" pelasi ja nukuinkin lähestulkoon kaikki muut ajat, kun ei tarvinnut olla syömässä tai peliä katsomassa ;) Kyllä nyt taas pitäisi jaksaa.
Ikäväkin unohtui hetkeksi tuossa nukkuessa...huom siis ikävä unohtui, kyseinen mies ei pääse unohtumaan vaikka missä olisin.
Jotenkin sitä oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes ikävöidä. Mielessä Hän silti oli jatkuvasti, mutta lämpöisenä aurinkona.
Jaahas se olis arki taas edessä...
Niin pääsi viikonloppu taas ohikiitämään.Ei tullut paljon sisällä oltua vaikka aika koleaa olikin.
Ikävä ei kyllä päässyt missään vaiheessa viikonlopunkaan aikana unohtuhtumaan,roikkui mukana kuin takiaspallo.Mielläni sitä olis Häntä hellinyt.
Tosta tulikin mieleen,kun monet hellivät toista suhteen alussa kauheessa kiimassa ja menee ikäänkuin vähän yli tuo huolehtiminen.Sitten vähän aikaa kuluu ja pikkuhiljaa kaikki tuo unohtuu ja loppuu melkein kokonaan.Mun mielestä on parenpi jos alussa olis vaikka vähän maltillisenpaa ja sitte olis varaa jopa vähän lisätä.Kuitenkin niin että toinen tuntis kokoajan toisen välittämisen ja vaikka aika ja vuodet vieris se tunne vaan koko ajan vahvistuis.
Kaikkea sitä tuleekin mieleen keskellä kirkasta päivää.
Joo se on arki taas,tai alkoi jo oikeestaan aamulla.Loppu sentään kisat,jos vaikka sais taas vähän pidenpiä yöunia vaihteeks.
Näinhän se usein menee, että aluksi menee tuo huolehtiminen ehkä överiksikin ja sitten unohdetaan kokonaan. Pidetään toista itsestäänselvyytenä. Siinä onkin sitten haastetta seuraavan kerran itsekin muistaa tuo.
Mutta jotainhan sitä aina luulisi oppivan itsekin, vaikkakin toisinaan sitten sen kantapään kautta.
Arki on juu ja opetteleminen taas tähän aikataulun perässä juoksenteluun. Välillä kyllä tekisi mieli viskata koko kalenteri jorpakkoon. Mutta itsepä olen kireeni aiheuttanut, joten ei auta kuin juosta tai oppia sopimaan fiksumpia aikatauluja :) Kaikkea ei aina tarvitsisi haalia samalle päivälle...
Voi voi niin se vaan ikäväkin palasi. Samaan tappavan tasaiseen tahtiin tässä taas ikävöidään. Näkisi edes vilauksen :/ Mutta ei auta itku markkinoilla ja sitäpaitsi nälkä kasvaa syödessä, ei taitaisi vilaus riittää kuin hetkeksi.
Täytyy kai jatkaa haaveilua omissa pilvilinnoissa ja keskittyä elämään ja siihen mitä jo on. Ääh, kuulostaa ihan kuin olisin luovuttamassa...ei! Sitä se ei todellakaan ole en minä kaiketi luovuta ikinä. Järki taas yrittää vihjaista, että tässä olisi muutakin tekemistä kuin ikävöidä ja haaveilla ;)
Ja tipuin minäkin,viestisi vaan ei meinannut taas tulla millään näkyviin.
Helposti siinä tosiaan alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä kun alku huuma haihtuu.Ei siinä välttämättä mitään erikoisia jippoja tarvita kun huomaa että on toiselle tärkeä.Senkin huomaa vielä nopeammin jos toiselle alkaa kaikki muut asiat olla tärkeämpiä.Välillä tuskin huomataan toista ja sitten yritetään hyvittää kaikki viettämällä pieni hetki "laatuaikaa".Taitaa pitää aika hyvin kutinsa tuo vanha viisaus että vasta arjessa suhde tosissaan mitataan.
Tulee kyllä välillä tehtyä itsellekin noita kiireitä,tosin ainakin sen verran on jo tullut kantapään kautta opittua että osaa kiertää aika hyvin kaikki ruuhka ajat ja paikat mahdollisuuksien mukaan asioita hoidellessa.Vissiin hermot menny siellä tarpeeksi monta kertaa kun on ottanut opiksi.
Niin eipä tuo ikävä kyllä tunnu hellitävän yhtään ,pikemminkin päin vastoin.Jotain tekemistä sitä täytyy aina yrittää keksiä ja pitää ajatukset edes vähän kasassa.Mutta pyyhettä en ole kehään heittämässä,en ole koskaan tottunut helposti periksi antamaan.
tuo hierarkia vastassa näköjään joka paikassa :)
Laatuaika heh, joo tässä on nyt tää meidän puol tuntia ihan kahdestaan ja sitten onkin taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi selvitetty nää asiat...Katsotaan sitten syssymmällä uudemman kerran, josko varattaisiin jo etukäteen semmonen puolen tunnin konsultaatio toisillemme kalenterista LAATUAIKAA nääs ;)))
hohhoijaa, on tää niin hankalaa?
Arki tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin vastaan joka suhteessa, siellähän ne todelliset "koitokset" ovat ja kyllähän siellä se rakkaus punnitaan pikemminkin, kuin alkuhuumassa. Siinä onkin sitten haastetta saada se oma nuppi toimimaan niin, että tajuaa miten tärkeitä ne pienetkin jutut on. Enkä nyt sano etteikö se ns. laatuaika kerran pari vuodessa ole hyvästä, ottaa kunnon breikki ja viettää aikaa vain ja ainoastaan toisen kanssa. Jees, no ymmärsin, että ymmärsit ja ymmärrän, että ymmärrät... ;) Aloin kuulostaa papukaijalta...
Tuli tuossa taas eilen todistettua tuo ruuhka ihan konkreettisesti, kun vietin muutaman kilometrin matkaan puoli tuntia. Normaalisti menisi max.5min. hieman oli purukalusto hellänä, kun jauhoin purkkaa ohimon verisuonet pullistellen (tosi nätti näky varmaan ;). Normaalisti kierrän kaukaa kaikki tietämäni ruuhkapaikat, mutta järki taisi eilen istua takapenkillä....
Pyyhkeitä ei tässä vielä kehään kannata heittää. Tänään taas sain kuulla, että olen kuulemma vahva nainen :) mitä sitten lienee tarkoittanut...habaakin kyllä löytyy tarpeen vaatiessa ja sisulla pääsee pitkälle...josta tuli mieleen Hectorin biisi-tönkkösuolattu kansa...mistä sitten taas moinen assosiaatio...?
Jaahas kello lähentelee taas puolta yötä...
Hyvää yötä taidan taas toivotella ja kauniita unikuvia :)
Satuin tänne vilkaseimaan ennen nukkumaan menoa.
Kyllä kait tuo arki sujuu kuin itsestään ilman taikatemppuja jos kahden ihmisen kemiat oikeesti kohtaa.Sitä ei sillon edes pienet vastoinkäymiset murenna,pikemminkin ne taitaa vaan vahvistaa.Jos taas kemiat ei toimi alkaa vähän joka asiat ärsyttämään,eikä sitä taida mitkään keinotekoiset tekohengitykset enää pelastaa.
No,nääkin on vaan mun henkilökohtasia mielipiteitä ja varmaan osaks omakohtasiakin kokemuksia.
Kyllä noihin ruuhkiin tulee välillä vielä itsekin juututtua.Sen on kumma kun jossain asiossa on aika pitkäkin pinna ja jossain vähän lyhyenpi.Nuo ruuhkat on kyllä sellasia paikkoja missä ei tahdo pinna kestää.Aika kaukaa oon kyllä onnistunut kaikki alennusmyynti ym. ruuhkat ja hässäkät kiertää,vaikka kyllä sinne vieläkin joskus väkisin eksyy.
Kellokin on jo vaikka mitä ja aamulla pitäs aikasin herätä.Täytyy kokeilla tuleeko uni vai alkaako näkemään kauniita näkyjä niinkuin aina iltaisin tähän aikaan on tapana.On sen verran lujaa se kaunis nainen ollut taas ajatuksissa koko päivän,että ei taida taas antaa nytkään hetkenkään rauhaa.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
hyvää huomenta :)
Täällä taas näköjään illasta aamuun...aamusta iltaan. On kyllä sen verran paljon tullut taas pohdittua asioita koko yö, että heikompaa jo hirvittäisi. Kun olisikin se on/off kytkin jossain. Mutta on se kyllä toisaalta ah, niin ihanaa. Skitsofreniaa pukkaa? Tahtoo ei tahdo, ollakko vai eikö olla? Kas siinäpä pulma(a kerrakseen).
Hieman on levoton olo valvotun yön jälkeen ;)
No mutta totta maar se kemiasta on kiinni koko homma. Mulla ei mene jakeluun sellainen asenne, että voisin kuulemma (jonkun) mukaan käydä bongaamassa tuolta kadulta suurin piirtein kenen vaan sitten vaan päätän rakastaa sitä(tää nyt hieman karrikoidusti). Koska rakkaus on tahdon asia? Joo kyllähän sitä varmaan johonkin tahtookin tarvitaan, mutta että jotta? Ei pysty ei kykene...en minä ainakaan.
No eipä onneksi ole kyllä mun ongelmakaan, mutta ihmettelenpä vaan...
Olis varmaan mielenkiintoista luettavaa, jos kirjoittaisi kaikki ylös mitä ajattelee/haaveilee tässä ajan kuluessa. On vaan tullut haavemaailmoissa taas käväistyä ihan urakalla :) Jonku sortin 500 sivunen jatko romaani siitä saattais syntyä hetkessä.
Että tämmöstä... Eipä muuta, kuin oikein kaunista ja toivottavasti aurinkoista päivää :)
On tänään kyllä riittänyt ja on jo pikkasen lämmennytkin.Ajoissa oot kirjotellut,olin kyllä itsekin tuohon aikaan hereillä ja kerinnyt jo lähtemäänkin.Sen verran lyhyeksi jäi unet ja aika vahvassa koomasssa olin vielä aamulla etten ehtinyt tänne kurkkkimaan vaikka mieli tekikin.
On sitä itselläkin kyllä korkee kynnys lähteä tollaseen bongausjuttuun ja vannoa jollekin rakkautta vähän aikaa ja jatkaa sitten taas kohti uutta "metsästystä".Sanotaan vaikka noin että 15-20 vuotta taaksepäin ja ehkä vähän myöhemmikin sitä varmaan rakastui helpommin,mutta kun ikää tulee lisää tuokin kynnys kasvaa kokoajan.Tottakai siihen vaikuttaa sekin kun yksi ja sama kaunistus pyörii jatkuvasti mielessä ja saa kaikki muut näyttämään vähemmän kauniilta.
Kyllä noista miettimisistä varmaan pitkän tarinan sais,mutta aika selkeitä ja simppeleitä nuo ajatukset loppujen lopuks on.
Toivottavasti on sieläkin paistanut,aurinkoista päivän jatkoa kuiteskin.
paistoi niin mukavasti koko päivän, että mielikin virkistyi...tosin nyt on varmaan väsymyksestä johtuva "lievä" vitutus päällä :/
Ärsyttää ihan suunnattomasti kaikki.
Mutta empä taida antaa sen häiritä :)
Kynnys on kasvanut tässä kyllä itsellänikin vuosien varrella, vaikka ei nyt ehkä ikinä ole kuulunutkaan minun tapoihini tuo hillitön bongaus. Vaikka kyllähän sitä nuorempana oli enemmän sitä "pakko olla joku vieressä" mentaliteettia. Ei jaksa enää, eikä ole kiinnostustakaan, kuin siihen yhteen. Olisihan se mukavampi mennä iltaisin kainaloon nukkumaan ja aamulla herätä toisen vierestä. Mutta kaikki kaiketi aikanaan :) Pakko uskoa niin.
Voi, että mikä ihana ajatus...ei tarvitsisi yksinään mennä nukkumaan. Saa taas suupielet kohoamaan korviin :))
Niin no eipä sitä itsekkään tässä mitään liian hankalaa ole tullut pohdiskeltua, eiköhän se ole ihan sitä samaa perussettiä, mitä jokainen ihastunut päässään pyörittelee. Vaikka myönnettäköön, että itselläni on kyllä vähän taipumusta pohdiskella kaikkia asioita viideltä eri kantilta. Hyvä ja huono asia, kuten tuolla jossain aikaisemmin tuli sitäkin pohdittua...
Tarvitsisin kyllä muutaman ylimääräisen tunnin vuorokauteen, kun taasen tuo kello on noin paljon.
Hyvää yötä.
on välillä sellasia päiviä kun tuntuu vähän kaikki harmittavan,mut huomenna on päivä uus.
Jokainen elää tietysti tavallaan,mut kyllä toi että bongaa hetkeks vaan jonkun vaatii ainakin tällä iällä ihan oman luonteensa.Multa ei taitais siihen luonnetta edes löytyä,vaikka jossain muussa asiassa osaan kyllä tarvittessa olla kyllä kylmä ja tunteetonkin ihminen.Vähän niinkuin sillä periaatteella että niin metsä vastaa kun sille huudetaan.
Näyttää taas tämäkin päivä venyvän kovin pitkäksi,joten korkee aika mennä nukkumaan.
Kovasti kyllä kutkuttaa tuo ajatus mennä Hänen kanssaan nukkumaan,tulee kyllä joka ilta aina tuo sama ajatus mieleen miltä tuntuisi kietoa varret yhteen päivän päätteeksi.Pakko se on itsekin uskoa että kaikki aikanaan.
Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin ja sun lievä vitutuskin on jo jäänyt taka alalle.
Hyvää yötä.
nyt sitten se uusi päivä...vitutuksesta ei juuri tällä hetkellä tietoa, mutta ylivoimainen väsymystila on hiipimässä kimppuun. Tai eiköhän tuo ole jo hyökännyt päälle kaikin voimin.
Ei paljon bongata munkaan luonteella :D mullahan menisi aika siihen kun juoksisin niiden perässä ja pyytelisin anteeksi, kun en halua toisille tahallani näissä asioissa (enkä nyt kyllä monessa muussakaan..) aiheuttaa pahaa mieltä/oloa. Joskus ehkä olen liiankin kiltti ja empaattinen. Mutta heh, tarvittaessa pirun piikikäs ja kylmä, se todellakin riippuu tilanteesta ja asiasta. Millä sitten mitataan missä tilanteissa saa olla kylmä ja tunteeton?
No minäkin kaiketi olen tavallinen tallaaja ja eiköhän meissä jokaisessa löydy sitä tiettyä raadollisuuttakin, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Jokaisella kaiketi omat asiat/tilanteet miten ja missä muodossa sitten tuokin ilmenee...
:D Ajattelin sitten heti tähän aikaan kiusata viimeisiä aivosolujani...hullukin vielä ;)
Wau! Siellä se aurinko kurkistelee verhojen lomasta :) Taitaa siis tulla aurinkoinen päivä.
Mukavaa päivää sinulle.
Kans aurinkoinen päivä,välillä on tosin pieniä poutapilviäkin näkynyt.
Aikaslailla on vuodet tainneet tasotella isonpia särmiä ainakin itsellä.
Kyllä sitä silti vieläkin on joskus pakko olla tiukka ja ja tunteeton monessa arkisessa asiassa jos meinaa puolensa pitää.Mutta hyvä on kyllä välillä miettiä kuinka suurta meteliä jostain tietystä asiasta kannattaa pitää.Joskus sitä on vaan itse jälkeenpäin on huomannut tehneensä turhan suuren numeron jostain olemattomasta.Sellaselle ihmiselle josta todella välitän en silti koskaan ole kylmä ja raadollinen,en edes sillä hetkellä kun on vastoinkäymisiä tai erimielisyyksiä.Vaikka varmaan joskus tulee sanottua sellaista mitä olisi voinut jättää sanomattakin.
Toivottavsti auringon paiste jatkuu ja pitäs masennuksen kaukana,ikävään ei kyllä auringon säteetkään pysty paljon apua antamaan.
Hyvää päivänjatkoa ja koita sinäkin jossain välissä vähän levätä kun oot noin aikaisin tänne jo mun iloks kirjotellut.
kertoa, että nukkunut olen tosin koko päivän, tuolta 11-19 asti :)Että siinä meni sitten se aurinkoinen päivä. Mulla on säännöllisen epäsäännöllinen elämä. Toisinaan siitä saa hieman kyllä kärsiä nahoissaan, kun touhuilee vähän millon sattuu ja miten sattuu, kun työajatkin on pääsääntöisesti itse aiheutettuja. Tulee liian helposti kerättyä univelkaa. Sitten sitä maksellaan nukkumalla kokonainen päivä.
Kyllähän nuo vuodet taitavat monella tasoitella enempiä intoja pois. Mutta eiköhän se ole vaan hyväkin asia, jos nyt ei ihan sentään flegmaattiseksi ryhdy. Mutta tosiasiahan on, että kyllä nykyään saa pitää monessa asiassa tuolla arjessa puoliaan jos meinaa edes hengissä selvitä. Puoliani olen itsekin saanut pitää ja välillä on kyllä tullut sellainen olo, että on turhaakin mesonnut. Nykyään sitä useimmiten onneksi on yliampuvissa tapauksissa oppinut myöntämään myös ne omat virheensä ja pyytämään anteeksikin. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että olisin joku yli-ihminen ja huomaisin kaikki virheeni saati, että aina pyytäisin anteeksi jos huomaan toimineeni tai sanoneeni väärin. Mutta jonkunlaista oikeudenmukaisuuttakin on tarttunut hihaan matkan varrella enemmän. Näin jälkikäteen ajateltuna olen minäkin tainnut olla aikasmoinen villikissa aikoinani, ihan hävettää tai oikeastaan hymyilyttää :b
Tällänen pippurinen luonne, kuin minä, möläyttää toisinaan sammakoita suustaan, mutta onneksi olen oppinut pitämään mölyt mahassa ja kärsivällisyys alkaa nykyään olla kuin venyvä purkka. Sitä vaan voi sitten miettiä mitä sitten tapahtuu kun se katkeaa ;)
No en minä nyt niin "paha" ole miltä ehkä tuosta saa käsityksen...oikeastaan joustava olisi parempi sana.
Jaahas ihme itseanalyysin puolelle meni?
Nyt on vallan virkeä mieli, mutta hieman toisaalta harmittaa tuo nukuttu päivä jäipä siinä sitten muutama hommakin tekemättä. Täytynee yrittää tehdä jossain välissä...viimeistään taas siinä vaiheessa kun huomaa, että alkaa olla jo kiire :))
On tämä palsta taas kyllä vallan koukuttanut minut. Mukavaahan tässä on kirjoitella :)
Se on että nukkuu edes jossain välissä.Sitten on huononpi homma jos alkaa unet jäämään kokonaan vähiin.
Kyllä tuokin totta on ettei liika flegmaattisuus hyväksi ole.Täytyy saada olla oma ittes ja sanoa oma mielipiteensä.Ei sekään hienoa ole jos liikaa joutuu miettimään sanomisiaan ja myöntelee kaikki mitä toinen sanoo vaan siksi että haluaa miellyttää toista.Kohteliaisuus on asia erikseen,mutta kyllä hyvässä suhteessa molempien pitää uskaltaa saada sanoa omat mielipiteensä.Ja molempien pitää kunniottaa toisen näkemyksiä vaikka ne poikkeisi omistaan.
Kaikennäköisiä sammakoita sitä tulee välillä itsekin möläytettyä,joskus niitä saa hävetä mutta aika usein niille tulee jälkeenpäin lähinnä itsekin naurettua ja huumorilla
toinenkin ne ymmärtää ottaa jos ei ole liian
tosikko luonne.
Koukkuun oon tainnut itsekin jäädä mutta taitaa se koukku olla ennemminkin se upee nainen ja ikävää tulee vaan tämän kautta purettua.
se on, että on hyvä nukkua edes joskus. Tosin mulla on hieman hukassa tämä ns. normaali rytmi.
Oma itsensä pitää ehdottomasti saada olla, muuten ei tule mitään mistään. Ennen pitkää se liika myöntely ja toisen miellyttäminenkin kostautuu. Eikä aina tarvitse asioista samaa mieltä olla.
Se on vain hyvä asia, että osaa ottaa asioita huumorilla ja nauraa itselleen. Itse en ainakaan kestäisi jos toinen olisi täysin huumorintajuton ja ottaisi nokkiinsa joka asiasta. Toisinaan kyllä törmää niin eriäviin näkemyksiin huumorista, että sitä jää katsomaan haavi auki ja ihmettelemään, missä kohtaa olisi pitänyt nauraa. Mutta näinhän se on jokainen on omanlaisensa ja niin pitääkin, kukapa sitäkään jaksaisi jos kaikki olisi toistensa klooneja.
Enpä minäkään taitaisi täällä olla ilman tuota erästä miestä. Varsinkin näin yöllä, kun on hiljaista joka puolella ja muutenkin tässä tuohuilee omissa ajatuksissaan, ikävä iskee armotta. Nytkin olisi niin paljon kaikkea kivaa kerrottavaa ja juteltavaa. Ikävä on...
Kerran ajoissa minäkin.Vielä tänään aikainen herätys ja kahdentoista tunnin päivä edessä,sitten taitaa saada ylityöt vähäksi aikaa riittää.
Niin se on että illalla tuo ikävä tulee päälle aina kaikkeista pahiten,mutta näyttää Hän olevan mielessä heti aamulla ensimmäseksikin kun tänne vielä piti tulla ennen lähtöä kurkkimaan.
Tuo on kyllä hyvä kun pystyy nauramaan itsellekin,itse on ainakin sen verran hölmö että nauraa omille mokille yhtä paljon kuin muittenkin.
Mutta nyt pitää mennä ettei myöhästy.
Hyvää ja aurinkoista päivää sulle.
sinäkin aikaisin ollut lauantai aamuna liikkeellä. Tosin olin kyllä itsekin tuohon aikaan hereillä...
Kyllä kieltämättä tulee itsekin naurettua omille mokilleen, ihan siinä missä toistenkin. Aina ei kyllä ole ollut niin on sitä tullut joskus otettua nokkiinsa jos joku on minulle erehtynyt tietyistä asioista nauramaan. Mutta onneksi ei enää tuo pipo kiristä liikaa. Aika paljonhan sekin on itsetunnosta kiinni osaako nauraa itselleen.
Oli kyllä ihanan aurinkoinen päivä, vaikkakin tämänkin päivän nukuin suureksi osaksi. Mietin jo tuossa, että olisihan se mukavaa jos pääsisi takasisin normaaliin rytmiin ja voisi tehdä ns. normaalejakin asioita, ettei nuku silloin kun muut ovat hereillä ja valvo sillon ku toiset nukkuu. No muutaman päivän tässä kun taas "sekoilee" niin täytyy yrittää kääntää tuota unirytmiä. Näkisi vähän enemmän ihmisiäkin :D
Taas kävi unissani sekkailemassa tuokin mies ja voi, että sitä ikävää! Vaikka heräsikin hymy kasvoilla, mutta kun tajusin, että olikin vain unta... :/
Päivälle mittaa vielä vähän enemmän mitä aamulla kuvitteli.Vähän on sellanen olo kun äsken tuli saunasta että on ns. jakku tyhjä.Kyllä tollanen rykäys aina sillon tällöin menee mut ei sitä kyllä pidemmän päälle ole ihmistä varten tehty.No,huomenna ei tarvii mennä lainkaan ja ensiviikollakin vasta päivällä joten kyllä tässä ehtii riittävästi palautua.
Kaikille on varmaan joku asia arempi kuin joku toinen mistä voi ottaa vähän nokkiinsa jos ei halua että juuri sillä asialla leikitään.Itsestä kyllä tuntuu välillä että omat toilailut naurattaa enemmän kun jonkun muun tekemät ja usein ne tulevat mieleen juuri sellasella hetkellä kun ei olis välttämättä väliä tulla.
On se kyllä uskomatonta kuinka paljon yksi ja ainoa ihminen voi seikkailla mielessä,viimeisenä kun menee nukkumaan,unessa,ensimmäisenä kun herää ja vielä satoja kertoja päivässä.Jotain erityistä,mystistä ja kiehtovaa siinä täytyy silloin olla,jotain hyvin paljon muutakin kuin kaunis ulkokuori.
kyllä onnistuu repimään itsestään yllättävän paljon irti, mutta kyllähän se vaatii veronsa. No hyvä, että ehdit levätä.
Itselläni usein tulee omat toilailut mieleen varsinkin sillon, kun autolla ajelee omissa mietteissään. Huvittavaa on, kun havahtuu esim. liikennevaloissa vilkaisemaan viereisen auton kuskia ja tajuaa naureskelevansa yksinään. Onpa sitä useamman kerran tullut "revettyä" nauramaan yleisilläkin paikoilla, silloin kieltämättä hieman nolostuu kun huomaa jonkun tuijottavan kysyvä ilme kasvoillaan. Onneksi ystävät ja tutut ovat jo tottuneita näihin mun naureskeluihin ja riittää kun sanoo, että itselleni nauran. Ei tarvitse sen enempiä selitellä, tietävät kai, että olen pikkasen latvasta laho :D No enemmän kai ihmettelisivät, jos näyttäisin siltä kuin olisin sitruunan syönyt.
Uskomatontahan se on, miten joku voi vallata ajatukset näin täydellisesti. Kyllähän sitä on useammankin kerran tullut ihmeteltyä.
En usko, että minäkään kyseistä miestä pelkän ulkokuoren takia ajattelisin. Tuntuu, että kaikki Hänessä on jollain tapaa kiinnostavaa ja toisaalta Hän on niin samanlainen kuin minä, mutta kuitenkin niin erilainen.
Se on uskomatonta miten joskus kun olemme nähneet, ei aina tarvita edes sanoja. Ymmärrämme toisiamme pelkästä katseesta. Mutta sitä en ymmärrä miksi tämä "juttu" jankkaa paikoillaan? Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen...plaa vuodesta toiseen. Toisaalta itse olen liian monta kertaa tippunut kovaa ja korkealta, että jokin itsesuojeluvaisto kai se on, ehkä sitä pelkää taas vain satuttavan itseään etenkin kun on näin voimakkaista tunteista kyse. Täytyyhän se myöntää, että kyllä siinä sydän särkyisi, jos tuo mies ei olisikaan samoissa aatoksissa kuin itse. Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta, jokin ajatus tuolla takaraivossa kertoo, että Hänkin on kiinnostunut ja tämä voisi toimia, jos vain jompi kumpi saisi tehtyä jotain.
Tässähän tämä ilta/yö näyttää taas menevän. Täytyy katsoa miten suomelle käy viisuissa, vaikka eivät nyt muuten niin paljoa kiinnosta. Välillä aina käyn kurkkimassa töllöstä missä mennään.
Hyvää yötä ja kauniita unosia, otahan univelat takaisin korkojen kera :)
Tullut omissa ajatuksissa välillä hymyiltyä"väärään aikaan,väärässä paikassa",mutta tuskin sillä kuitenkaan kenenkään mieltä oon pahoittanut.
Juuri tuo varmaan tekee toisesta niin kiinnostavan kun näkee niin paljon samaa kuin itsessä mutta kuitenkin jotain erillaista ja se että tuntee heti katseesta ilman sanoja kuin välillä olisi joku suuri yhteys ja mistä tunnistaa "omansa".
Kyllä sitä varmaan vähän ajattelee sitäkin että putoo korkeelta,mutta kyllä senkin monta kertaa aistii jos toinen on samalla aaltopitudella.Tuskin siitäkään silti kukaan huonoa tykkää jos toiselle tunteensa paljastaa.Tietysti siinä tuntee nolanneensa itsensä jos toinen onkin toisissa aatoksissa ja vaikka toinen suhtautuisi kuinka fiksusti ja ymmärtäväisesti tilanteeseen.Mutta ainakin epävarmuus poistuisi jos jotain hyviä puolia hakemalla hakee.
Jossain vaiheessa sitä on kyllä pakko siirtyä eteenpäin ja laitettava itsensä peliin kun siltä tuntuu.Näin olen itselleni luvannut,loputtomiin ei voi tänne palstoillekaan jäädä roikkumaan.
Sen verran kyllä nyt alkaa nukuttamaan pitäisi uni tulla tänä yönä.
Sama ajatus valtaa taas mielen:Saman peiton alla saisi tuntea Hänen ihonsa omaa ihoani vasten.Ei vois onnellisenpana nukahtaa.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
sehän se on se ajatus joka ilta sama... Täytyy sanoa, että tiedä häntä malttaisinko edes nukkua. Tuijottaisin varmaan ihmeissäni koko yön :) Ei kai sitä todeksi ihan heti voisi uskoa. Tosin ei sillä enää siinä vaiheessa olisikaan merkitystä saisinko nukkua vai en. Onnellisena voisin kyllä yön valvoa ihmetellessäkin.
Äh, kello on kaksi... ja hillitön ikävä. Yön tunnit ovat kyllä pahimpia, ikävä todellakin raastaa. On taas aikaa miettiä ja muistella niitä hetkiä kun olemme saaneet toistemme seurasta edes hetkisen nauttia. Miten sitä voikaan muistaa jokaisen ilmeen, eleen, sanan...kaikki mikä liittyy Häneen on tallentunut muistiini, aivan kuin ne olisi nauhoitettu sinne ja niitä kelailen edestakaisin. Mietin onnesta soikeana niitä hetkiä, kun olemme yhdessä saaneet nauraa, hymyillä,jutella tai olla vain hiljaa...niitä hetkiä, kun olen saanut Hänet "kiinni" tuijottamasta ikkunan takaa...se hymy ja häkeltynyt ilme. Onpa niin käynyt toisinkin päin. Muka salaa ihastuksissani ihastellut ja "jäänyt kiinni"... voi itku, nyt tulee kohta itku, pelkästään onnesta. Toisaalta niin paljon onnea, mutta niin paljon surua, kun Hän ei ole vierelläni.
Sydän parka tässä halkee kohta! Oikeastaan olen onnellinen pelkästään jo siitä, että olen Hänet saanut tavata. Hän on tietämättään opettanut minulle paljon ja antanut voimia jaksaa juuri niissä hetkissä kun olen sitä eniten tarvinnut.
Voi kunpa joskus saisin rohkeutta sen myös Hänelle kertoa. No eiköhän se päivä vielä tule. Niin haluan uskoa.
On muuten ollut jännä huomata miten paljon samanlaisia kirjoituksia näilläkin palstoilla on. Sitä kuvittelee joskus olevansa päästään totaalisen pimee, mutta huomaakin, että näyttää olevan aika yleistä, kun kunnolla "kolahtaa". Onhan sitä ennenkin tullut ihastuttua ja kai rakastuttuakin, mutta tää on vaan jotain uskomatonta! Ei tälläistä kai olisi voinut suurimmissakaan unelmissaan kuvitella. Se näkymätön yhteys on jotain sanoin kuvaamatonta. Sen vain tietää.
Jaahas puoli tuntia melkein mennyt tässä haaveillessa ja kirjoittaessa ja taas haaveillessa... :)
Hyvää yötä. Jään tänne onnellinen hymy kasvoillani ja suuri rakkauden tunne sydämessäni ihmettelemään tätä elämän (yön) menoa.
Tekee välillä kunnon unet ja raitis ulkoilma.Eilisestä nuutuneisuudesta ja väsymyksestä ei ole enää tietoakaan.Ikävään ei nuokaan silti yllätys yllätys tuoneet yhtään apua.
Kyllähän noita kirjotuksia täällä riittää,suurin osa on melkein samasta muotista.Tiedä sitten onko se edes niin kauhea yllättys,osa elää yksin,puolet avioliitoista päättyy eroon ja eikä se toinenkaan puolikas aina välttämättä kauheen onnellisena elä.Riutujia riittää enemmän tai vähemmän varmaan joka ryhmässä.
Monet muut ihmiset pakkaavat joskus unohtua aika nopeestikin kun ei näe vähään aikaan ja vaikka olisi ollut aikanaan paljonkin tekemisissä.
Mutta jos kunnolla kolahtaa niin toisesta jää melkein kaikki piirteet muistiin heti ensi silmäyksellä.Ihan niinkuin olisi aina tunnettu.Ja jos joskus sattuu näkemään edes vilauksen se tunne on aina yhtä voimakas.Ihan jotain muuta kuin tavallinen ihastuminen.
meni tämäkin päivä niin hurjaa vauhtia, ettei ole hetkeen tainnut mikään sunnuntai kulua näin nopeasti. Väsymys painaa taas kun on tullut "riehuttua" suhteellisen hurjaa vauhtia koko päivä. Eipä tuohon ikävään taida unoset tuoda apua, sen kyllä uskon.
Kyllähän meitä tuntuu näillä palstoilla riittävän joka lähtöön, kuten mainitsit.
On tämä järjellä käsittämätön tunne, joka saa pään totaalisen sekaisin ja todellakin on kaikkea muuta, kuin ns. tavallinen ihastuminen. Ei voi muuta kuin ihmetellä samaa asiaa päivästä toiseen :) Ja niin näkyy tekevän moni muukin...
Sitä vaan välillä miettii, onko sitä ihan normaali "sekoilujensa" kanssa, vaikka kovinkin normaaliahan tämä on ja yleistä. Siitähän se vaan johtuu, kun ei ole aikaisemmin tälläistä kokenut.
Itselleni on kyllä ollut "henkireikä" tämä palsta, kun on saanut purkaa ajatuksiaan. Jollain tapaa se kuitenkin helpottaa hieman kun saa edes johonkin ajatuksiaan "tulostaa". Ei tässä nyt viitsi alkaa ystäviäkään näillä liiemmin vaivata...ei sen puoleen eivät varmaan jaksaisi enää edes kuunnella koko aiheestakaan. No eivät kyllä ole sanoneet, mutta enpä edes heille halua kaikkea kertoakkaan. Joskus jotain yleistä tullut mainittua, enkä tietenkään osannut pitää ihastumistani salassa...joko tuntevat liian hyvin minut tai loistin kuin naantalin aurinko :D
En minä muista edes ensitapaamistani exän kanssa! Ihan hämärän peitossa on koko juttu. Muistan kyllä missä tapasimme mutta ei muuten mitään muistikuvaa... Tämän ensitapaamisen kyllä muistan kuin eilisen päivän. Muistan lähestulkoon varmaan kaiken mitä voi muistaa. Ensisilmäyksen, keskustelumme, vaatteet jne. Ja nimenomaan tuo tunne, kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Ei tarvitse kuin ajatella Häntä, se tunne on ja pysyy. Ei se ole tässä matkan varrella mihinkään hävinnyt, eikä haalistunut.
...Ikävä...on ja pysyy... kyllä sitä tulee niin usein mietittyä sitäkin ikävöikö Hän samalla tavalla. Tunteeko Hän saman "tuskan".
Tuska...sitähän tämä on.
Huh, silmäluomet painaa ainakin tonnin ja joku on hiekottanut silmätkin, kun kirvelee ;)
Pitänee ikävöidä jossain muualla kuin koneen ääressä.
Hyvää yötä
Tilanteessa täälä tuntuu vähän kaikki tosiaan olemaan.Tosin katkeruutta,vihaa ja uhkailua täynnä olevia viestjä on näille palstoille alkanut tulemaan aikaslailla.Sitä en kyllä ymmärrä mitä joku saa sellaisesta että viittii niitä tänne kirjoitella.
Jonkun laisesta henkireiästä tää palsta tässä tilanteessa kyllä menee.Joskus on tullut sellanenkin mieleen että mitä sitten jos nää pimenis tai loppuis yhtäkkiä kokonaan?!
Ei mullakaan kyllä tulis mieleenkään et alkais jollekin näitä tilittämään ja kertomaan.Muutenkin oon tarkka ja varmaan vähän sulkeutunutkin siitä mitä ja kenelle omista asiostani puhun.Oon tottunut aika paljon pitämään asioitani sisälläni ja ratkomaan niitä itse ja sitten vasta jälkeenpäin niistä on saattanut jollekin mainita jos sittenkään.Kaikkien ei tarvitse kaikkia tietääkään,vaikka joskus varmaan vois helpottaakin jos niistä jollekin puhuisi.Neuvoja kyllä on kysynyt viisaammilta jos oma järki ei riitä.
Sekin tuntuu kyllä kummalliselta kun ei halua oikein kenellekään omista henkilökohtasista asiosta puhua,mutta silloin kun joskus kauan sitten kun katsoi Häntä silmiin tuli sellainen tuttu ja turvallinen olo että Hänelle varmaan höpöttäisi heti melkein kaikki omat asiansa ja Hänelle olisi helppo puhua asiasta kuin asiasta.
Outo juttu,joillekin joita on tuntenut vuosia ja ollut melkein päivittäin tekemisissä puhelee vain niitä näitä.Itse oon kyllä oppinut aika varovaiseksi siitä mitä kenellekin puhun.Tossakin hommassa ei taida olla kyse paljon mistään muusta kun luottamuksesta.
Tulee sitä itsekin aina tuota mietityttyä mitä Hän mahtaa miettiä ja yrittää ajatella asioita Hänen kantilta melkein enemmän kuin omalta.
Nyt alkaa sen väsy sen verran painaa että meinaan lyödä vehkeet kiinni tältä illalta.
Hyvää yötä ja jos ehdit jo nukahtaa niin Hyvää huomenta sitten jos aamusella tänne eksyit.
mä nyt tälleen tänne vielä eksyin? =)
En sitten malttanutkaan vielä kerran kiellon päälle olla kurkkaamatta.
Rupesin tässä miettimään, että vaikka olen tällänen lörpöttelijä niin en minäkään ihan kenelle tahansa "avaudu". Itse olen kyllä niin pohdiskelija luonne, joka myöskin miettii asiat omassa nupissaan. Monetkin varmaan luulevat tuntevansa minut paremminkin, höpöttäjä kun olen, mutta itseasiassa eivät he tiedä oikeastaan mitään. Toikin on kyllä ihan totta, ettei kaikkien tarvitse kaikkea tietääkkään. Olen hirveän tarkka loppujen lopuksi siitä kenelle puhun ja mitä. Itseasiassa useimmiten se kääntyy niin päin, että minä kuuntelen ja ratkon toisten ongelmia =)
Heh, toikin mitä kirjoitit tuossa että "Hänelle varmaan höpöttäisi heti melkein kaikki omat asiansa ja Hänelle olisi helppo puhua asiasta kuin asiasta." näin minäkin ajattelen omalla kohdallani.
Tota katkeruutta yms. näillä palstoilla en minäkään ymmärrä. Ihan kuin olisi trendikästä nykyään olla katkera ja vihainen. Tuntuu välillä että terve maalaisjärki ja oikeudenmukaisuus olisi katoava luonnonvara. Niin paljon on ahdistuneita ihmisiä nykyään, että pahaa tekee.
Mutta näinhän se on, että kun on ahdistunut eikä osaa käsitellä omia tunteitaan, kyllähän se kanavoidaan jonnekkin. Toisaalta hyvä jos vain tänne kirjoittamalla, eikä muulla tavoin.
=) kyllä nyt olisi syytä taas lopettaa tämä pohdiskelu, kun huomaa ettei pysy omien ajatustensa perässä. Arvaas ketä väsyttää aamulla? =) Öitä, toivottavasti sinä jo teit tuon minkä "sanoit" ja katosit nukkumaan.
Siinä pääsi käymään että unessa olin jo tuohon aikaan.
Kyllä sitä kaikennäköistä muuta kyllä tulee juteltua mutta ihan lähelle en kovin helposti ketään päästä.Sen on vaan huomannut ettei liikaa kannata ihmisiin luottaa ja kun se luottamus kerran katoaa sitä ei enää oikein takas saa.Sitä on varmaan silti tullut vähän ylivaroivarovaiseksikin ja joillekin ei vaan viitsi lörpötellä asioitaan ihan sen takia että tunnin päästä ne tietäisi puolikaupunkia.
Niin se taitaa silti olla että se ahdistuneisuus täytyy jonnekin purkaa ja jotkut ovat päättäneet purkaa sitä tänne.Jokainen tietysti tavallaan ja olis sitä varmaan huononpiakin keinoja kiukkansa purkaa.
Mun tästä pitää alkaa kohta lähtemään,täälä ainakin alkoi aurinko paistamaan oikein kunnolla,jos sielä on samoin niin koita sinäkin nauttia siitä.Hyvää päivän jatkoa.
tuo aurinko täälläkin päin paistoi.
Kyllä sitä huomaa, että itselleenkin on kasvanut "tuntosarvet", että osaa varoa myös noita joille ei pidä puhua edes kauniista säästä. Joskus joku jopa erehtynyt minua hiljaiseksi luulemaan, kun en ole viitsinyt pahemmin puhua. Ja vaikka muuten olenkin sosiaalinen tapaus, joskus olen todennut että parempi tosissaan olla hiljaa ja vain tarkkailla tilannetta. Eipä ole tuota luottamusta helppo takaisin saada.
Onhan se kuitenkin niin, että on parempi saada ilmaista se kiukkunsa kirjoittamalla, kuin esim. mummoja potkimalla ja exää kiduttamalla. Toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta ikäväähän sitä on lukea.
oho, luulin lähettäneeni tämän, mutta olinkin vain pienentänyt ikkunan... kello taas ties mitä pitäisi joskus harkita tuota nukkumistakin.
Hyvää yötä
Täälä tähän aikaan ja ainoa syy täälä olemiseen on se kaunis nainen joka tuntuu tulevan taas mieleeni joka suunnasta vaikka mitä tekisi.Hän ei varmaan ikinä uskoisi kuinka paljon todellisuudessa aikaa vuorokaudesta kuluu siihen kun Hän on mielessä.
Se on tuo luottamus kyllä sellanen asia että jos joskus saa siipeensä sillä rintamalla niin se tekee kyllä automaattisesti varovaiseksi.Varoivaisuus on silti ihan tervettä kunhan ei muutu vainoharhaiseksi ja ala ihan joka asiaa epäilemään.
Yritin tänään miettiä miksi juuri se nainen on jäänyt ajatuksiini eikä kukaan muu.Mitään yksittäistä asiaa ei tietenkään mieleeni tullut.Mutta kyllä ulkonäkö on se mihin ihan ensimmäseksi kiinnitää huomiota.Jos ulkokuori on täydellinen ja osaa katsoa ja hymyillä kauniimmin kuin kukaan muu niin kai se jo vie jalat alta.Ja silmiin katsoessa tuntui kun sähköisku olisi mennyt joka kerta kropan läpi,silloin tiesi että siinä naisessa on paljon muutakin kun 100% ulkokuori.
Nyt on kello niin paljon että sunkin on pakko olla jo nukkumassa.Täytyy mennä kyllä itsekin,tiedä vaikka näkisi taas unta jossa saa olla Hänen kanssaan ihan kahdestaan.
Hyvää yötä.
huomata, etten todellakaan ole ainoa, joka elää "omaa elämäänsä" kellon kanssa :)
Niin saattaisipa tuo nainen ihmetellä, jos ei kerran tiedä ajankäyttöäsi Häntä kohtaan. Voisipa kenties olla iloisesti yllättynyt.
Kyllä tässä jossain välissä oli itsellänikin ns. elämä hukassa kun kaikki pyöri vain tämän miehen ympärillä...tai no niinhän ne pyörii vieläkin, mutta jotain järjellistä toimintaakin on hieman palautunut päänuppiin. Saa tehtyä jo muutakin kuin haaveiltua. Heh tosin taitaa mennä vaan nykyään niin että haaveilee samalla kun tekee. Hyvä niin =)
Tuotapa samaa asiaa on itsekin tullut enemmänkin toisinaan pohdittua. Miksi juuri Hän ja mikä Hänessä on se mikä sai mut totaaliseen jumitustilaan vuosiksi??????? Kuulostaapa muuten aika ikävältä näin kirjoitettuna tuo vuosiksi...
Niin jotainhan Hänessä on, en itsekään keksi mitään yksittäistä syytä vaan koko hela paketti. Ja voi niin ne silmät, ne silmät :) niissä on jotain johon voisi upota tunneiksi tai vaikkapa vaatimattomasti loppuelämäksi.
Luonne Hänellä on myös aivan mahtava ja huumorintaju... Täydellinen siis minulle :D
Jaahas työkaveri tuli...taidanpa lopettaa ei nyt ihan kaikkea julkisesti ;)
Hauskaa päivää sulle ja haaveillaan tämäkin päivä sujuu sukkelammin.
Paketti tietysti mutta kyllä siinä varmaan aina joku tietty yksityiskohta on mikä ihan ensimmäisen sykäyksen antaa.
Järki kyllä pelaa jotenkin ja pystyy toimimaan mutta välillä kyllä huomaa kesken kaiken Hänen tulevan ajatuksiin niin voimakkaasti ihan yllättäen ja keskeyttävän kaiken muun sillä hetkellä mitä on menossa(varmaan aika koomisen näköistä).
Mukava tänne välillä on tuntojaan purkaa,mutta aina silloin tällöin tulee olo että pyörii samaa ympyrää ja mikä ei johda mihinkään.Kuulostaa kyllä aika ikävältä ja raastavalta tuo vuosia.Pakko tässä on alkaa tosissaan miettiä jonkunnäköistä seuraavaa siirtoa.
Hyvää ja aurinkoista päivänjatkoa sulle.Tosin ainakin täälä huomasi aamulla lenkillä käydessä että tuuli oli pirun kylmää vaikka muuten upeesti paistaakin.
olen itsekin usein huomannut, että sitä pyörii siinä samassa kehässä ympyrää. Kyllähän tässä jotain olisi keksittävä. Ja tänne todellakin on helpottavaa kirjoittaa näitä ajatuksiaan, mutta joskus on pidettävä kyllä hieman "lomaa" täältäkin, ettei sekoa kokonaan. Mutta sitten on taas mukava "palata" haaveilemaan ja purkamaan päätään.
Tänään viimeksi tuossa yksi ystävä sanoi minulle, että kyllähän sinullekkin pitäisi joku mies etsiä aina vaan pyörit samojen miesten ympärillä. No enpä tuohon viitsinyt edes mitään vastata. Mutta tosiasia kun on se, että en halua muita kuin Hänet. Muutama mies tuossa on ihastunut minuun, mutta kun ei valitettavasti tunne ole molemminpuoleista. Kivoja miehiä molemmat ja hyviä ystäviä, mutta siihen se sitten jääkin. En halua mitään muuta, kuin olla ystävä. Ikävä tosiasia heidän kannaltaan. Mutta en lähde kenenkään tunteilla leikkimään. En halua, että minun tunteilla leikitään, joten miksi tekisin niin jollekin toiselle.
Kylmä tuuli oli tänään, vaikka se aurinko paistoikin ja tulihan tuossa pari tippaa vettäkin iltapäivästä. Huomenna ilmeisesti pitäisi ollakkin taas hieman lämpimämpää, mikäli säätiedoituksiin on uskomista.
En ole oikein noita juttuja ymmärtänyt että haetaan jollekin joku.Aika pieni on varmaan onnistumisprosentti tollasissa tarinoissa.
Kyllä sitä varmaan itsekin tulisi toimeen ja pystyisi elämään aika monenkin erityyppisen ihmisen kanssa.Mutta aika pian noissa jutuissa totuus paljastuu ja huomaa että jotain puuttuu.
Tietysti on ihmisiä joilla täytyy olla aina joku kenen kanssa olla ja eivät halua elää yksin.Niille se onkin varmaan ihan hyvä juttu ja tollasissa tapauksissa kelpaa vähän "huononpikin" parisuhde.Mutta itse en ole oikein koskaan tollasiin juttuihin syttynyt.
Kyllä se tunne täytyy olla vahvasti molemminpuolista jos meinaa että siitä joskus jotain vakavampaa ja pysyvää voisi kehittyä.
Tuskin ketään normaali aikuinen ainakaan tahallaan kenenkään tunteilla leikkii.Itsekin oon koittanut pitää mielessä että yrittää kohdella ihmisiä niin kuin haluaisin niidenkin kohtelevan mua.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
no tuo kyseinen kaveri, joka tämän sanoi on kyllä itse aikas nuori ja niissä piireissä näyttää olevan kovinkin yleistä, että "haetaan" joku jostain. No eipä ole minun ongelmani...oppia ikä kaikki...
No mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Heh, eli näillä näkymin siis yksin :) Kyllähän se haave paremmastakin olisi koko ajan tuolla takaraivossa, mutta pitäisi vissiin tapahtuakkin jotain :) Onhan se tietysti haaveena, että saisi jonkun kanssa elämänsä jakaa, mutta täytyy nyt toistaiseksi tyytyä tähän ja loputtomaan halipulaan :/
Hyvää yötä, unethan jo sulla onkin kauniita ;)
oletkos lähtenyt lomille? :)
Tässähän vallan huomaa olevansa addiktoitunut tähänkin palstaan, kun ei viestiä ole tullut :) Heh, no eivaineskaan. Eipä tänne aina itsekään pääse... eikä oikeasti aina kyllä kiinnostakkaan.
Ikävä on edelleen mihinkäs se olisi kadonnut parissa päivässä.
Ei tässä vielä missään lomilla olla.
Taidetaan olla molemmat jotain vailla kun tänäkin yönä taas samaan aikaan tänne eksyttiin.
Ikävä tuntuu kyllä pysyvän yhtä piukassa,kirjoittaa sitten tänne tai ei.
Vaikka nyt alkaa väsy painaa niin mieluusti sitä yhden tietyn Naisen jaksaisi vielä uneen helliä jos saman peiton alla oltais.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
nyt on taas ikävä alkanut painamaan samaan aikaan :)
Itseäni ei väsytä vaikka kello ties jo mitä...
Ajatukset harhailee taas sitä luokkaa, että romaaniin saisi äkkiä väsättyä, jos vaan viitsisi kirjoittaa.
Tässä yhtenä päivänä näin vilauksen Hänestä...nimenomaan vilauksen, joka kesti about viisi sekunttia :) ja miten ihmeessä niidenkin sekunttien aikana ehtii painaa päähänsä niin paljon infoo? Hän näytti kyllä hyvältä mustassa kauluspaidassaan...ja aurinkolaseissaan... ja jne... loppupäivä meni aivoja keräillessä ojan pohjalta. Käsittämätöntä!!! Miten paljon tuollainen "vilaus" voi vaikuttaa? Ei ymmärrä ei, nyt on taas ihan kusessa. Pää kateissa ja sydän lyö omia tahtejaan.
Jaaha, että täällä sitä ollaan taas "polvillaan" takki tyhjänä ja kootaan "palapeliä".
Toivottavasti sinulla ei nyt sentään näin hyvin mene :) Vaan olet siellä fiksuna katselemassa jo niitä kauniitta unosia, etkä mieti turhia ;) Hyvää yötä.
En tiedä mut kyllä mä untenmailla jo tuohon aikaan olin.Unistakaan ei aina muista tuon taivaallista,välillä niin sekaisia ettei kehtaa edes puhua.Painajaisia en onneks muista nähneeni ties koska,kauniita edes joskus sillon tällöin.
Mietittyä tulee kyllä asioita tahtomattaan monelta kantilta,sitä se kaipuu teettää.
Voisi siinä tietysti noinkin käydä että menis pasmat vielä enemmän sekaisin jos näkis Hänen edes vilaukselta.Vaikka tuskin tää olo tästä ainakaan paljon hullumakskaan voisi muuttua kun täälä palstoilla pyöriessä.
Tänään oli kyllä sen verran kesäinen päivä ettei paljoa malttanut sisällä pysyä.Mökkihöperöksi ainakin itse tulisin jos joutuisi kokopäivän sisällä olemaan.Tai samapa se silti taitaa olla,on missä tahansa niin ajatuksiin ei tahdo sopia kuin säihkyvillä silmillä varustettu täydellisen kaunis Nainen.
Siinäpä se mennä hurahti taas viikonloppu...
Oli niin hienot ilmat ettei sitä paljon viitsinyt aikaa sisällä kuluttaa :) Ei tullut edes avattua tätäkään toosaa kertaakaan! Wau, se on jo paljon se. Ainakin minulta...
Ei ole mielestä hävinnyt Hän mihinkään...tuossa lauantaina makasin kuin lahna rannalla ja kukapa muu ajatuksissani seikkaili, kuin Hän. Ei tullut kirjan lukemisestakaan mitään...mikäs sen hienompi paikka haaveilla kuin biitsi ;)
No nyt täytyy taas yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä elämään tai ainakin töihin. Joita on taas jäänyt rästiin...
No mutta kaunista päivää sinulle :)
Pudottiin tänne alas.Niin se meni viikonloppu tääläkin.Aurinkoa on on riittänyt mutta on tuulikin ollut välillä viileää ja navakkaa,äskenkin puhalsi niin reippaasti että meinas tukka lähteä päästä töistä tullessa.Joskus silti tuntuu että huonossa ilmassa ulkoilessa piristyy paljon enenmmän kuin vähän nätimmässä.
Ikävä kyllä näyttää olevan ja pysyvän.Väilillä on aikoja kun se lyö päin naamaa oikein rankalla kädellä.Tänään oli yksi sellainen päivä kun ei ole tahtonut saada ajatusta pois hetkekskään Hänestä.Vaikka joka päivä ajatukset pyörivät tiiviisti Hänessä,välillä vaan se ikävä tuntuu paljon rajummalta.
On tässä itselläkin kaiken näköistä tekemätöntä työtä,muttei niistä pidä liika stressata,kaikki ajallaan.Nyt pitää kuitenkin kävästä kaupungilla,että ehtii isomman ruuhka ajan alta pois.Hyvää päivänjatkoa sulle.
ei se ikävä katoa mihinkään.
Eilen taas bongailin autoja ja havahduin taas miljoonannen kerran hokemaan itselleni, että taidan olla hieman idiootti :)
Ikävä iski todellakin vasten kasvoja rankemmalla kädellä ja sitä sitten loppu päivä menikin "tuskissaan". Vaikka kyllähän se hymy nousee huulille aina kun Häntä ajattelee.
En minäkään jaksa ylimääräisiä tekemättömistä töistä stressata, ei se sillä parane tai tule tehdyksi. Päivä kerraallaan ja asia kerrallaan, kyllä se siitä suttaantuu.
Nyt täytyy taas lähteä ajelemaan myöskin tuonne keskustaan, ettei jää ruuhkaan jumiin :)
Päivänjatkoja myös sulle :) Vaikkei tuo aurinko aina paistakkaan onhan siellä silti ihan mukava ilma.
Ei kyllä ole tämä ihan mitään normaalia ihastusta kun on näin sitkeää laatua tämä ajatteleminen ja ikävä.Melkoista vuoristorataa mieli ja tunteet silti myllertää,lähinnä pienen haikeuden mutta pääasiassa hymyn tuo ajatus nostaa aina pintaan.Joskus tuntuu tietysti vähän turhauttavaltakin tämä tilanne,mutta vihaa tai katkeruutta en ole koskaan Häntä koskaan tuntenut.Enkä mä niin ihanalle ja kauniille ihmisille osaisi vihainen varmaan ollakaan.Jos jollekin,niin ennemmin itselleni olisin vihainen kuin Hänelle.
Kyllähän tota tekemätöntä työtä riittää,eikä tätä maailmaa koskaan valmiiksi saa vaikka kuinka yrittäisi.Mutta kyllä silti välillä ärsyttää jos jotkut hommat jää keskeneräisiksi roikkumaan.
Aina sitä luulee itsekin seuraavan vastaantulevan olevan Hän,ei kai se silti idioottimaisuutta ole.Taitaa vaan olla sitä kun kokoajan sama ihminen täyttää ajatukset alkaa näkemään"näkyjä".
Täälä taitaa alkaa tuulikin vähän rauhoittumaan ja aurinkokin on näyttäytynyt.Toivottavasti sieläkin.Hyvää päivän jatkoa sulle.
ajattelet samalla tavalla monesta asiasta :) En minäkään Hänelle osaisi vihainen tai katkera olla, pikemminkin itselleni. On kyllä todellakin aikamoista myllerrystä tuolla mielensopukoissa ollut jo kiitettävän aikaa. Välillä ei itsekkään tiedä onko sitä lintu vai kala. No ei sentään, mutta kyllä sitä väsyneenä ja etenkin jos itsellä ei kaikki asiat aina mene ihan putkeen, niin alkaa harmittamaan vielä enemmän se kun toinen ei ole siinä vieressä. Toisinaan sitä alkaa miettimään sitäkin, miten yksin sitä loppujen lopuksi on, kun on yksin. Yksinäistä touhua joo... No ei mahda mitään. Toisaalta hyvät puolensa siinäkin.
Kyllähän sitä etsii Häntä jokaisesta vastaantulijasta ja voi luoja mitä rytmihäiriöitä välillä saa, kun luulee nähneensä Hänet. Pettymyskin on kai naamasta luettavissa, kun tajuaa erehtyneensä. "Näkyjä" on tullut nähtyä tälläkin viikolla useaan otteeseen, kun samoilla nurkilla muutenkin aika paljon liikutaan, sitä odottaa vielä enemmän näkevänsä toisen. Uskon ja luotan, että kerran kuulla saan(tai jotain)...finkkujen sanoin, vaikka biisissä nyt muusta kerrotaankin...haluan sen kyllä kuulla Häneltä enkä joltain muulta.
Nahka kärähti tuossa jo päivällä, joten aurinkoa täällä taas näyttää piisaavan :) Aurinkoista päivää siis toivottavasti myös sinne.
On tääläkin tosiaan ollut tänään lämmintä ja aurinkoa.Oma iho on sen verran vaalee ja helposti kärähtävää laatua että varovainen saa olla ettei polta itteensä.
Tosta samalla tavalla ajattelusta tulikin mieleen että juuri Hänen ensikertaa nähdessä tuntui heti kun olisi ollut samalla aaltopituudella Hänen kanssaan.Aika erikoiselta tuntuva ajatus täysin tuntemattomasta ihmisestä.Enkä tarkoita tolla aaltopituudella sitä että olisin välttämättä joka asiasta Hänen kanssaan samaa mieltä,vaan jotain paljon suurenpaa kemiaa.Olishan se hienoa ja helppoa jos ajattelis joka asiasta samalla lailla,mutta en tiedä onko sellanen edes ihan täysin mahdollista ja todellista.Tietysti varmaan aikaslailla samanlaiset perusarvot täytyy toimivassa suhteessa olla.Kaikkein tärkeintä on silti tunne toista kohtaan.En minäkään mikään joo joo mies ole mutta vaikka olisin jossain arkisissa asioissa Hänen kanssaan erimieltä tuntuisi silti että Hän olisi ihminen jonka kanssa olisi hyvä olla.
Taisi olla väsyneenä taas niin sekalaista tilitystä,en tiedä saiko tosta mitään tolkkua.Mutta pääasia olikin että sai taas ikäväänsä jonnekin purkaa.
se on tänäänkin, että iltaa :)
Luulen ymmärtäväni kuules täysin, tuon mitä tarkoitat tuolla samalla aaltopituudella. Näin minäkin tunsin ja koin tuon miehen ensi kertaa nähdessäni. Vaikka en minäkään Häntä tuntenut ja vain muutamama jonnin joutava sana vaihdettiin. Silti siinä tuntui olevan jotain taivaalisen suurta kemiaa mukana, mikä tuntui käsinkosketeltavalta. Ja jotenkin olen täysin varma siitä, että Hän sen myös tunsi samalla tavalla. En koskaan unohda sitä katsetta, kun tiemme erkanivat enkä tiennyt tulenko koskaan enää näkemään Häntä. Sen jälkeen elämäni on ollut ylösalaisin tunnetasolla. Päivääkään ei ole mennyt ettenkö Häntä olisi ajatellut.
Huoh...ikävä...
Tässä kun tämä ikävä nyt on taas vaivannut enemmänkin, niin kyllä tuntui pistolta sydämessä, kun ystävä esitteli minulle uuden kultansa(kumpainenkin jo "uudella kierroksella"). Voi sitä heidän onneaan ja loistoaan. En sano, ettenkö olisi iloinen heidän puolestaan, toki olen erittäin iloinen ja heille onnensa suon. Itselläni vain vihlaisi, tajutessani miten onnellisia he ovat, kun ovat toisensa löytäneet. Kävipä siinä samalla mielessä ajatus siitä kuinka onneni kukkuloilla sitä itse olisin jos saisin olla rakkaani rinnalla. Sitä onnen määrää ei voisi sanoin kuvata.
Haikea on mieli ja ehkä hieman kateellisenakin katselen kuinka ihmiset kulkevat tuosta ikkunan ohi käsi kädessä ja niin rakastuneen näköisinä. En kylläkään halua olla kenellekkään kateellinen, jokainen toki onnensa ansainnut. Joku pieni piru nyt kuiskii tuossa olkapäällä..."katso nyt noitakin"..."sinä sitten maailman tappiin olet ajatellut yksin istua ja odottaa"...jne... Jep näin teen istun ja odotan jos muu ei auta ;) En kai luovuta ennenkuin Hän itse ilmoittaa etten kelpaa(sitä en tietenkään toivoisi). Josko sittenkään suostun uskomaan :) Jääräpää. Voi voi tulisi vain ottamaan kädestä kiinni ja veisi pois, seuraisin vaikka kuuhun.
Voi tämä helle on varmaan sekoittanut pääni :) Ikävöin ikävöimästä päästyäni.
Toivottavasti sinä olet "varjeltunut" moiselta auringonpistolta.
Tässähän tätä on minunkin tilitystä, hyvähän se on kun jonnekkin saa "päänsä purkaa osiin" ;)
Mukavaa illanjatkoa jään haaveilemaan :)
Noita onnellisia ja rakastuneita voi olla itsekkään huomaamatta.Toisaalta ei heidän onnensa ole multa pois,mutta pakko myöntää että tollasen näkeminen aina vähän raapaisee tai ainakin jotain ajatuksia nostaa pintaan.
Outo juttu myöskin siinä katseessa silloin on juuri tuo että tuntee sen kuinka molemmat tuntevat yhtä vahvasti ja aistii ikääkuin saman aaltopituuden heti ensisilmäyksestä.Ja kun tuo tunne jää vielä pysyvästi,eikä haihdu kuin joku hetken ihastus.Niin se silti varmaan kuuluukin olla,jos se on jotain poikkeuksellisen suurta tunnetta.Itse en ainakaan ole kokenut kenenkään muun kanssa lähellekään mitään vastaavaa ja pitkäkestoista.
Oon miettinyt itsekin tuota että voiko tätä tunnetta Häntä kohtaan mikään enää muuttaa viileemmäksi.Ainut asia mikä sen voisi tehdä on se että Hän ilmottaisi ettei tunne mitään mua kohtaan.Mikään muu asia tätä tuskin voi muuksi muuttaa.Aika ei niitä ainakaan viilennä.Se olisi kyllä sen jo tehnyt jos niin olisi.Ja yksin elämiseenkin on jo sen verran tottunut,ettei ole mikään pakko ketään toista väkisin etsiä.Varsinkaan kun Hän olisi kuitenkin silloinkin koko ajan ajatuksissa.
Lämmintä on tänään kyllä riittänyt.Onneksi on edes kämppä niin päin ettei aurinko pääse sitä paahtamaan kuumaksi.Nukkuminen on ainakin mulle täyttä tuskaa jos sisällä olis jotain 30. Merivesi oli kyllä ihan jotain muuta kuin kuumaa.No,tuli ainakin kasteltua itsensä.
Mutta muuten ei auta valittaa hienoahan se kun on aurinkoa ja lämmintä.Hyvää yötä sulle ja kauniita unia.
Lämmintä on juu :) Minäkin eksyin eilen rannalle ja kyllä todellakin merivesi oli muuta kuin kuumaa. Minulle riitti varpaiden kastelu tällä erää. Mutta on se vaan niin mukava tuolla rannalla olla, joskin en pidä mistään ylikansoitetuista sellaisista. Enkä jaksa paahtumiseen asti siellä lojua.
Kyllähän suomen kesä aina ulkomaat voittaa.
Onhan omituista ja järjellä vaikeasti ymmärrettävissä, mistä moinen aaltopituus heti ensikatseesta. En ole minäkään ennen moiseen törmännyt, että pitäisi vuodesta toiseen näin voimakas tunne pintansa tai ylipäätään, että tunne on näin voimakas. Onhan noita ihastuksia ollut, mutta mikään ei todellakaan vedä vertoja tälle. Ei tätä tunnetta laimenna vuodet, eikä sekään ettei toista näe, ne on ja pysyy.
Itse olen myöskin tottunut jo siihen, että yksikseen on. Tuossa olisikohan siitä nyt kohta pari vuotta yritin jotain säätöä, mutta eihän siitä tullut mitään itse vaikka kuinka yritin ajattelin vain toista miestä ja pelkkä viikonloppu yhdessä tämän "säädön" kanssa aiheutti ahdistusta, vaikka kuinka hyvin tultiin muuten juttuun. Mutta ei se toimi niin. Sen jälkeen en ole edes viitsinyt yrittääkkään, eikä
ole mitään innostusta muutenkaan.
Ai, että nyt tekisi kyllä mieleni siirtyä terassin puolelle, joten hyvää viikonloppua ja toivottavasti aurinkoista sellaista :)
Kyllä mitään mukavaa ole rannalla eikä missään muuallakaan jos väkeä on niin paljon ettei kulkemaan mahdu.Tuuli on kyllä viilentänyt täälä sen verran ilmaa ettei sielä eilen montaa muuta yhtä pöhlöä ollutkaan kuin minä.Enkä kyllä itsekään kovin kauaa kerralla aurinkoa kestä,en pääni enkä ihoni puolesta.
Vielä tuohon tunteeseen,mikä ei näytä laimenemisen merkkejä.Se mitä eilen kirjoitin että ainut mikä tätä voisi edes vähän viilentää on se että toisella ei olisi minkään näköisiä tunteita.Enkä tosissaan tarkoittanut sitä että sellaista haluaisin koskaan kuulla.En todellakaan.Lähinnä tarkoitin etten väkisin kenessäkään halua roikkua ja tunne täytyy olla molemminpuolista.
Itelläkään ei ole ollut aikohin mitään vakavanpaa eikä edes vähemmän vakavanpaa sutinaa.Tuo ahdistus on kyllä osuva ilmaisu jos yrittää väkisin jonkun kanssa jotain kehitellä.Kun on koko ajan Hän takaraivossa,tulee nopeasti fiilis ettei tästä kuitenkaan mitään voi tulla "väärän" ihmisen kanssa ja jutun kiinnostus lopahtaa ainakin omalta osaltani heti alkumetreillä.Sen takia sitä on tyytynyt yksin olemiseen ja vähän jopa alkanut välttelemään ja luikertelemaan tilanteista jossa voisi jotain kehkeytyä.Varmaan vähän hölmön kuuloista,mutta ei ole haluja alkaa kenenkään kanssa onnellista teeskentelemään tai leikkimään jonkun tunteilla.Sillä vaikka ei itsellä ole aitoja tunteita toista kohtaan niin toisella ne tunteet voi olla siinä vaiheessa jo vaikka kuinka voimakkaita jos juttu on päässyt vähän alkua pidemmälle.Tuonkaan takia ei kauheesti innosta lähteä mihinkään pätkäsuhteisiin puolivaloilla mukaan,niistä kun ei tahdo seurata muuta kuin sydänsuruja ja katkeruutta.
Täälä ei mittari näytä enää kuin 15 varjossa.Toivottavasti silti aurinkoa ja lämmintä vielä riittää.Hyvää viikonloppua sulle.
se taas viileni, ilma meinaan. Eipä täällä liian lämmintä ole viikonloppuna ollut. Tänäänkin pääosin pilvessä aurinko piilotellut ja tuuleekin niin pirusti.
No eipä tuo hölmön kuuloista ole, että on alkanut "välttelemään" tilanteita joista jotain voisi kehkeytyä...vähän sama vika itselläkin. En ihan liian innokkaasti ole kyllä missään "tyrkyllä". No en kyllä koskaan ole ollutkaan, mutta joskus joku sanoikin minulle, että olen vaikeasti lähestyttävä. Olimme kyllä jutelleet kaikkea yleistä jo muutaman tunnin, mutta en halua päästää ketään liian lähelle. Ja ihan jo tuonkin takia, etten haluaisi antaa turhia toiveita toiselle.
Sitä kuitenkin on ajateltava sitä toistakin osapuolta, enkä halua tahallani satuttaa ketään.
Kovin tuntuu taas hitaalta tämä sivusto tällä hetkellä,taitaa olla paljon liikkeellä sydän syrjällään olevia tai mistä lie johtuu kun ei sivut meinaa aueta millään.
Niin se tahtoo olla noissa lyhyemmissäkin suhteissa,että aina jommalle kummalle tulee tunteet peliin vaikka alunperin olisi joku muu mielessä ollutkin.Ja vielä jos toinen jää paremman puutteessa siihen roikkumaan ja toinen alkaa turhaan kuvittelemaan vaikka mitä.Sitten sitä onkin kohta soppa valmis.Hetken hurmiosta voi saada pitkäaikaisen riesan,jota "saa" selvitellä kauan jälkeenpäin.Helpommalla pääsee itse kuin yrittää luimia kauenpaa mahdolliset tollaset tilanteet.Itsellä on kyllä jo sen verran vahva itsesuojeluvaisto,ettei ole haluja lähteä tollasiin keikkoihin mukaan.Varsinkaan jos heti alusta alkaen tuntuu ettei ole sydän mukana.
Se onkin sitten ihan eri jos tuntee sydämessään heti jotain yliluonnolista,tosin sellasia tunnetta ei ole saanutkaan kuin yksi ihminen aikaiseksi.
Niin ne tais helteet häipyä viikonlopun mukana.Täälä tuli vettäkin muutama pisara,kunnon sade kyllä raikaistaikin nyt ilmaa.Ja ehtiihän tota lämmintäkin vielä olemaan tänä kesänä.
Riesa on oikein osuva sana kuvaamaan joitakin tapauksia. Toivottavasti en ole itse riesa, nimittäin tälle eräälle Miehelle. Se olisi kyllä kaikkea muuta kuin itse toivoisin. Jos näin olisi tai ylipäätään jostain kautta sellaista kuulisin. Luikkisin kyllä karkuun ja lujaa. Hänelle en missään nimessä haluaisi olla riesana. Sen verran Hänestä välitän, että osaisin pysyä poissa jaloista. Se nyt tietenkään ei edelleenkään kuulu toivelistalleni, enkä tiettävästi ole Häntä mitenkään ahdistellut tms.
Välillä ehkä turhankin tilaa antava olen ollut. Mikä nyt taas ei käy järkeeni, miksi? Sitä kun vieläkin käyttäytyy toisinaan järjenvastaisesti. Mikä ei edelleenkään edistä tilannetta suuntaan, eikä toiseen. Mutta eipä näissä asioissa aina ole järjellä osuutta asiaan. Ainakaan minun kohdallani välillä ehkä hieman liiankin tunnepohjalla menee tämä juttu. Toisinaan käyttäytyy niin sekavasti, vaikka haluaisi jotain aivan muuta. Mutta onnekseni se näyttää olevan perin yleistä, ei tarvitse ihan vielä tilata valkotakkeja kuskamaan minua pakkohoitoon. Vaikka välillä sitä epäileekin omaa nuppiaan. Miten jollain ihmisellä on niin suuri vaikutus? Käsittämätöntä! Mutta aivan ihanaa :D
Toisinaan on kyllä niin tuskastuttavan hitaat nämä sivut, jos nyt oikein kova hinku on päästä ruokkimaan omaa syrjällään olevaa sydäntään. Mutta onneksi ei nyt sentään mikään pakkomielle ole tästä tullut, selviän hengissä kyllä vaikka ei aina onnistuisikaan tänne pääsemään. Mutta kyllä se hieman helpottaa kun saa edes kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan jonnekkin. Toisaalta joskus tämäkin selkeyttää niitä omia ajatuksiaan, kun ei aina vain päässään pyörittele näitä juttuja. No edelleen kyllä pyörittelen jos jonkinlaista asiaa muutenkin päässäni, että eipä sen puoleen. Pitäisi kyllä lopettaa turha miettiminen, tosin helpommin sanottu kuin tehty. Mietiskely ja pohtiminen lienee kuitenkin osa minua ja persoonaani, miksi muuttaa sitä. Tosin minusta ei kyllä hiljaista ja yltiövakavaa saa tekemälläkään, vaikka joissain tilanteissa olenkin kuuntelija puolella. Ne on kai sitten ne "tuntosarvet" mitä pitäisi osata käyttää tilanteen mukaan...
Mistälie tämäkin nyt pomppasi päähäni, aiheesta viidenteen ja toistolla suurin osa...pitäisi varmaan ruveta tekemään mainoksia :D
Tjaahas nyt hakee kyllä jo niin kaukaa, että parempi siirtyä vielä hetkeksi työntekoon. Ja sitten suunnistaa raikkaaseen merituuleen (hieromaan hiekkoja silmistä...). Aikas kova tuuli kyllä ollut tänään. Se on sitten moro taas.
Se taas alkoi tämäkin viikko.Työpäivä vasta takana,kisojakin pitäs ainakin toisella silmällä yrittää katella mutta jokin outo voima tänne aina pakottaa kurkkimaan.Varmaan se ikävä ohjailis oikeessakin elämässä toimimaan ja tekemään kaiken näköistä aina kun siihen tulisi pienikin mahdollisuus.
Kyllä sitä itsekin pysyy kaukana sellaista paikoista ja tilanteista jos huomaisi että olisi riesaksi jollekin tai tuntuisi ettei ole toivottu jossakin tilanteessa ja paikassa.Kaikkiahan ei voi voi koskaan millään miellyttää.Samallalla lailla on Hänen kohdallaan.Sen verran Häntä kunnioitan etten jäisi riesaksi tai häiriköksi,vaikka Hän mut torjuisikin.Sellaista en silti tietenkään toivo.
On tullut kyllä välillä yritettyä omaakin päätä ja ajatuksia oikein järjellä selvittää.Mutta vaikka mitenpäin näitä yrittäs kääntää ja vääntää,kaikki funttsiminen päättyy aina samalla lailla,kovaan ikävään.
Mutta nyt on kello sen verran,että pikkuhiljaa täytyy mennä vällyjen väliin ja kokeilla jos vaikka tulis uni silmään.
Hyvää yötä ja nättejä unia sulle.
minäkin yrittänyt järkeäkin tässä touhussa joskus käyttää, mutta ei siitä ole todellakaan tullut muuta saatua aikaiseksi, kuin isompi ikävä!
Olen tietoisesti pyrkinyt joskus myös välttelemäänkin, mutta mitä se on hyödyttänyt? Ei sitten niin yhtikäs mitään. Ikävä on ja pysyy, teen mitä tahansa. Enkä nyt tiedä onko siinä välttelemisessäkään mitään järkeä, törmäillään jos törmäillään. Ja tottakai minä kuitenkin loppujen lopuksi haluan mielummin lähellä Häntä olla.
Tiedätkös minä lähden huomenna ikävöimään merten taakse viikoksi, joten tässä tulee nyt minun kohdallani pieni paussi tähän kirjoitteluun. Mutta jos suinkin vielä jaksat "höpistä", niin mielelläni sitten ensi viikon puolella palailen ikävöimään :)
Kisoja en ole ehtinyt edes puolella silmällä vilkaisemaan tai no joo pari sekuntia taisin katsoa. On ollut vähän turhan kiirettä ja nyt täytyy pitää pieni breikki töistä, ettei täysin sekoa. Kiva, että edes jostain voi pitää paussia :) Ikävä kulkee mukanani vaikka olisin kuinka kaukana Hänestä. Ei ole nappia mistä sen voisi lopettaa tai pitää taukoa. Hänellä on aina ollut ja tulee olemaan paikka minun sydämessäni.
Jaahas taas vetää haikeaksi :/ Mutta kai tän kanssa vaan täytyy elää, jos en kerran itse kykene mitään tekemään...Mutta kyllä minä vielä joku päivä...kyllä ihan varmasti! Jotenkin vain tuntuu, ettei ole ollut vielä sitä oikeaa hetkeä. Mikä lie sitten se oikea hetki? Onko sellaista? Ehkä on, ehkä ei.En tiedä, mutta uskon kuitenkin senkin vielä tulevan, oli vastaus mikä tahansa.
No mutta oikein mukavaa loppuviikkoa ja palailen tänne sitten ensi viikolla jossain välissä kun olen taas mestoilla. :) Toivottavasti se aurinko muistaa paistaa täälläkin joskus, nyt kyllä näyttää kovin sateiselta. Toisaalta tekee ihan hyvää, että välillä sataakin. Ei ole niin pölyistä ja kasvit saa vettä... joo mo.
Päivä pulkassa ja tuli sitä vettäkin vihdoin ja viimein oikein kunnolla.
Kyllä kai ne taitaa tunteet kuljettaa loppu viimeks jokaista kunnon suhdetta.Ei sellanen varmaan mitään aitoa tunnetta oliskaan jota pystyis järjellä kokonaan ohjaamaan.
Tota yrittää itsellekin uskotella ettei oikea hetki ole vielä välttämättä sopiva.Varmaan voi olla osittain tottakin,muttei senkään taakse voi ikuiseseti mennä.Väistämättä se hetki on kuitenkin jossain vaiheessa edessä kunnei ikävä kuitenkaan yhtään näytä laantumisen merkkejä.
Mutta hyvää matkaa,kirjoittele sitten taas joskus kun ehdit,ei tämä monen vuoden ikävä viikossa mihinkään katoa.
tänne eksyt?
Arki taas palasi, ainakin minun kohdallani. Ei tässä kerkiä mitään jusseja viettämään. Ei sen puoleen kyllä kiinnostakkaan. Ikävä on taas niin kova.
Minulla paisteli aurinko koko viime viikon ;) vaikka kyllä sitä haikeana tuijotteli aina iltaisin auringonlaskua. Unirytmikin sopivan sekaisin :D
Niin kyllähän sitä itsekin aina uskottelee, ettei sitä oikeaa hetkeä ole vielä tullut, mutta mitä ihmettä minä oikein odotan? Ei kai minun elämäni "elokuvan ohjaaja" tule sivusta kuiskaamaan, että hei nyt olisi oikea aika sanoa nämä vuorosanat.
Joskus tosin kyllä toivoisi, että joku tulisi ja antaisi vuorosanat valmiiksi kouraan. Ei tarvitsisi itse miettiä kiperissä tilanteissa mitä sanoa. Latelisi vain kuin vettä valuen oikeat lauseet oikeaan aikaan. No minä olen minä enkä muuksi muutu ja toisaalta eipä sekään olisi kivaa tietää loppua etukäteen, menisi liian tylsäksi. Ja kuulemma se on vain söpöä(?), kun vedän punaiseksi. Vaikka itsestäni ei todellakaan siltä tunnu! Mieleni tekisi kaivautua kiinaan asti ja kadota koko planeetalta. Jälkikäteenkin tuntuu siltä, että voisi nuijia päänsä seinästä läpi :D Vaikka nuo kyseiset tilanteet nolottavatkin, yritän suhtautua niihinkin huumorilla...ei voi mitään tollo mikä tollo pakko sitä on itselleen naurettava ei voi muuta.
Mikähän siinäkin on, että siitä nolostuu niin jumalattomasti jos punastuu ja toinen vielä huomaa, saati mainitsee asiasta??? En minäkään ajattele mitään pahaa tai että onpas toi dille, jos joku punastuu.
tjaahas, taas ilmeni asialle sivuhaara :) Se ei ole kovin uusi asia minun kohdallani :D
Että ikävä on ja edelleen aina ja vaan ja silleen ja niin. Ei häviä eikä katoa. Raastaa ja riipii sydänalassa. Ei ole kadonnut viikossa ei!
Eksyin.Mihinkä tää ikävä tästä katoiaisi.Ei ole ittelläkään mitään kauheita juhannusfiiliksiä,vähän kelien ja mielen mukaan tässä mennään ilman mitään kummempia suunnitelmia.Mitkään telttaretket ei ainakaan nyt kauheesti innosta.Armeija ja kolmet kertausharjoitukset aikanaan ovat sen kiintiön toistaiseksi täyttäneet,eikä ole sen jälkeen kauheeta intoa ainakaan vielä ollut omatoimisesti itse sellaseen lähteä.
Tulee sitä itsekin välillä vaihdettua väriä aika helposti,mutta ei kai sille punastumiselle itse mitään voi.Nolottaahan se silti ja helposti yrittää keksiä jotain millä saisi huomion muualle.Tiedä sitten miksi se oma punastuminen niin noloa on kun muiden punastumista pitää ihan luonnolisena eikä se mitään ruman näköistä ole.Välillä tulee kyllä tilanteita missä olisi vuorosanat tarpeen mutta monta kertaa sitä toivois että jotkut kiperät tilanteet tulisi niin nopeasti ja yllättäen,että ne menis ikäänkuin luonnostaan eikä niitä silloin ehtisi miettiä ja jännittää etukäteen.Oon ainakin omalta kohdalta huomannut että siinä menee vielä helpommin lukkoon jos alkaa liikaa etukäteen miettiä jotain tulevaa juttua ja sitten se ei meekkään niin kun on ajatellu.
Ikävä on mullakin kova.Ei mee kyllä viikossa ohi kun ei ole mennyt paljon pidemmässäkään ajassa.Pikemminkin tuntuu juurtuvan koko ajan vaan syvemmälle ja syvemmälle tuo tunne.
Vettä sataa...äsken ihan kaatamalla. No eipä haittaa minua, sisällä olla möllötän töiden parissa. Itseasiassa olen kiitollinen, että noita töitä riittää. Ei ole oikein juhlafiilistä. En jaksaisi tässä mielentilassa mennä katsomaan kavereidenkaan juhlimista, suurinosa kun ovat pariskuntia. Itselle tulisi vain ulkopuolinen olo. Ei sillä ettenkö heidän kanssaan yleensä touhuile kaikenlaista, mutta nyt jotenkin tuo ikävä on taas niin pinnalla. On tää kyllä välillä niin hölmöläisen hommaa :) Mutta minkäs tunteilles teet?
En kyllä itseasiassa jaksa ymmärtää tuota kauheeta vouhotusta minkään juhlapäivän perään. Onhan se tietysti hienoa lähteä hyvällä porukalla jonnekkin, mutta silti kauhea sähellys?
Tuli tuosta punastumisesta mieleen, että tämä kyseinen Herra on aikas monesti puhunut minulle "jauhot suuhun". Silloin olisi nuo vuorosanat tarpeen :) Hänellä kun tuntuu leikkaavan. Ei sen puoleen kyllä itsekin aika hyvin "kärryillä" pysyn ja sujuu tuo sanailu itseltänikin suht sukkelaan. Jokin outo yhteys meillä kyllä on. Aina ei tarvita kuin joku merkitsevä katse ja tiedän mitä Hän tarkoittaa.
Mutta,
... niin sitten onkin se mutta...
Miksi muuten ei tapahdu mitään? Mitä ihmettä tämä on? (Kysyn, vaikka luulen tietäväni vastauksen?) Roikun vuosi toisensa perään samassa Miehessä ja silti mitään ei tapahdu. En saa kysytyksi mitään, ei ole juuta, eikä jaata.
Ystäväni, joka tietää myös kyseisen Miehen ja arvasi aikoinaan tunteeni katseestani, on sanonutkin, että hän menee kohta itse kysymään tuolta mieheltä, kun ei halua katsoa vierestä ikävöintiäni (vaikka en siitä pahemmin puhu?)
Pompattiin vaihteeksi tänne alakertaan.
Jotain juhannustaikoja ehtisi varmaan vielä itsekin kehitellä mutta taitaa jäädä tältä juhannukselta väliin.Sen verran on tosin itselläkin lievää heinäallergiaa ettei kovin pitkään edes pidä heinikoissa ja niityillä piehtaroida.
Tulee välillä itsekin miettittyä miksi sitä on jäänyt kiinni tähän tilanteeseen ja Häneen,jota ei ole edes nähnyt aikoihin ja vaikka tuntuu ettei juttu mee yhtään etiäpäin.Ja vaikka tunteet ja ajatukset ovatkin välillä melkoista myllerstä joku sisäinen voima vaan pitää olon silti luottavaisena ja levollisena tämän jutun suhteen ja "neuvoo" jatkamaan.
Tiedä sitten miksi noin on.Jotain muutakin tässä täytyy olla kun Hänen kauneutensa ja viehättävyytensä ja se että olen hulluna
Häneen.Oliko sitten kyse siitä ekasta katseesta asti päälle jääneestä tunteesta jostain yliluonnolisesta yhteydestä tai jostain muusta,sen aika toivottavasti näytää.Olisi vaan jo silloin aikanaan pitänyt tajuta ettei sellaista tunnetta pysty kukaan muu kuin Hän saamaan aikaiseksi,mutta jälkiviisaushan on aina kaikkein helpointa.
On tuo kaverin kautta lähestyminenkin tietysti yksi mahdollisuus.Mutta itse oon kyllä sen verran ujo ja arka tälläsissa jutuissa etten edes kertoisi kaverille saatikka sitten pistäisi häntä asioille puolestani jos jostain nyt ilmenisi että meillä yhteisiä kavereita olisi.
Taas tuli hieman purettua mahdollisimman sekavasti tätä suunnatontä ikävää näin keskellä juhannuspäivää.
Jälkiviisaushan on liiankin helppoa. Itse olisin ehkä saanut jo useampaankin kertaan ratkaistua tämän tilanteen suuntaan tai toiseen, mutta ne parhaat "älynväläykset" tulevat monesti vasta jälkijunassa. Sen verran kai on blondin vikaa, että on toisinaan "pitkät piuhat".
Itse varmaan loukkaantuisin sydänjuuriani myöden, jos kaverini menisi edes vihjaisemaan kyseiselle miehelle jotain. Ja olen hänelle sen myös sanonut. Kyllä ne asiat minun mielestäni kuuluu hoitaa itse. Sen verran henkilökohtaisia ovat, eikä tässä nyt kuitenkaan enää ihan teinikään ole, vaikka usein siltä tuntuukin :)Itsekin olen tässä asiassa hieman ujonpuoleinen, vaikka muuten en ehkä niin kovin ujo olekkaan. Enkä varmaan olisi kaverille asiasta kertonutkaan, mutta kuten tuossa jo mainitsin, hän huomasi tunteeni katseestani ja käytöksestäni. Enkä siinä vaiheessa enää viitsinyt häneltä asiaa kieltääkään. Olemme kuitenkin tekemisissä lähes joka päivä ja pystymme muutenkin suht avoimesti asioista puhumaan. Sitä vain olen useinkin miettinyt, että jos tämä ystäväni huomasi tunteeni, kuinka moni muu ne on huomannut? Olenko minä niin läpinäkyvä vai onko kyse vain siitä, että ystäväni tuntee minut niin hyvin? Onko tämä kyseinen Mies huomannut tunteeni?
Kuten tuossa kirjoitit, että jokin sisäinen voima tässä on mikä pistää eteenpäin ja "neuvoo" jatkamaan. Näin minäkin koen asian, vaikka en Häntä nyt ole taas hetkeen nähnytkään. Mutta jotenkin minulla on luja luottamus siihen, että me vielä kohtaamme. En usko Hänen täysin "nurkilta" kadonneen. Jotenkin olen myös varma siitä, että tämä asia selviää ajan kanssa.
Tämä nyt taas kaiketi toistolla suurin osa, sitä kun ei enää muista mitä kaikkea tuossa aikaisemmin on jo tullut kirjoitettua. Mutta niinhän se on, että suht samoja asioita sitä muutenkin tässä päässään joka päivä pyörittelee.
Ei minusta ainakaan tuo sinun tekstisi sekavaa ollut, hyvin olen saanut selkoa. Omasta puolestani en sitten olisikaan niin varma. Sitä kun kirjoittaa niin tuntuu, että ajatukset pomppivat ja usein tuntuvat menevän niin huimaa vauhtia, ettei perässä pysy :D Ja usein asiasta viidenteen...
Mukavaa illanjatkoa :)
Varmaan tulee kuviteltua ettei ihastumista ketään muu huomaa mutta kyllä se taitaa monta kertaa paistaa niin selvästi läpi että väkisinkin sen joku huomaa,jos ei kukaan muu niin ainakin ihastuksen kohde.Siinä tilanteessa kun harvat pystyvät käyttäytymään ihan luonnollisesti.
Vielä tosta tunteiden ja ajatusten myllerryksestä josta mainitsin.Tarkoitin lähinnä tätä epävarmuutta ja sitä että välillä tulee sellanen olo että tavottelis kuuta taivaalta.Tuntuu kuin tuo nainen olisi joku satumainen taruolento,liian kaunista ollakseen totta tai jotain niin yliluonnolista mitä ei voisi koskaan tavoittaa.Kun asioita päässään pyörittää,tollaset ajatukset tulevat välillä mieleen ja tekee olon epävarmaksi.Omat tunteeni Häntä kohtaan ei ole ollut missään vaiheessa epävarmat,enkä ole koskaan niitä itelleni kyseenalaistanut.
Joskus kyllä huomaa kirjoitelleensa jotain niin epäselvästi että jälkeenpäin miettii mahtoikohan tosta saada mitään käsitystä siitä mitä tarkoitin.Mutta hyvä jos oot jotain tolkkua saanut.Sulla on kyllä sana sen verran hyvin hallussa että sitä on helppo ymmärtää ja mielelläni oon niitä lueskellut.
Juhannus alkaa tältä vuodelta olemaan takana päin ja kellokin jo sen verran että aika toivottaa hyvää yötä ja kauniita unia.
huomenta.Vieläkin hereillä :D No sunnuntai huomenna siis tänään onneksi...
Tuo käyttäytyminen...itse ainakin huomaan käyttäytyväni välillä vallan pimeesti ja täysin vastoin normaaleja touhujani. On siinä miesparalla ihmettelemistä ;) sekaisin on koko akka kuin seinäkello. Tuolla jo jossain välissä aikaisemmin siitä muistaakseni kerroinkin. Ei sille yksinkertaisesti voi mitään, että kun tuo Mies on läsnä pää sekoaa totaalisesti. Ajan vaikka auton ojaan, jos tarpeeksi säädän. On muuten pari kertaa ollut lähellä... ja kanttaria on tullut vanteet naarmuilla hivuteltua. Eikä todellakaan nyt ole kyse siitä, että vaikka olen nainen en osaisi ajaa. Sen verran paljon tulee ajettua. Usein satoja km päivässä, että muuten sujuu vaikka unissaan, mutta auta armias jos tämä Mies ilmestyy näkökenttään. :D jokusen kerran tullut naurettua itselleen ja touhuilleen makeasti. Onneksi en ole vielä pahemmin onnistunut koheltamaan, enkä koskaan toivottavasti onnistukkaan.
Tuttu tunne tuo, että tavoittelisi kuuta taivaalta. Usein tuntuu, että en ole itse Hänelle tarpeeksi hyvä, en ole mikään missi vaikka eipä tosin ole ainakaan suoraan rumaksikaan haukuttu. Jotain vain tuossa Miehessä on sellaista mikä tekee Hänestä tavoiteltavan arvoista ja sitä Hän todellakin on.
Tarpeeksi kun asioita päässään pyörittelee ja keksii näkökulmia ainakin viisi jokaiseen kysymykseen/ajatukseen joka mieltä myllertää, huomaa alkavansa epäröidä. Joskus enemmän joskus vähemmän. Mutta, entä, mitä, jos, kuitenkin, ehkä...ja sitten ei enää tiedäkkään mistään mitään. Joskus tulee tehtyä turhankin kriittisiä "arviointeja" ja kas, sitä ollaankin taas niin epävarmaa että! Voi kun voisi joskus edes jättää ne aivot narikkaan, eikä aina miettisi liikaa. Mutta sitten kun on aikansa epäröinyt ja huomannut, että mitäköhän tässä taas piehtaroi itsesäälissään ja aliarvioi itseään, muistaa taas hetkeksi suoristaa selkänsä ja todeta, että minäkin olen yhtä arvokas kuin muut. Ja jos en kelpaa tälläisenä kuin olen, saa luvan mennä menojaan. Vaikka toisinaan sitten tulee heti perään ajatus, että olisin vaikka jalkarättinä tuolle Miehelle :D
Ei kovin tervettä :)))
Ei minullakaan ole koskaan mitään epäselvää ollut omissa tunteissani, mutta kun ei tiedä toisen tunteista...siitähän tämä kaikki miettiminen ja epävarmuus.
Jaahas, kello olisi sitten viisi :) ei taida enää tämäkään ihan terveiden papereihin olla merkittävissä :D
Positiivisenahan nuo sekoilut ja päin seiniä kävelemiset pitäs ottaa.Silloin ei ainakaan pitäs olla tunteissa mitään epäselvää.Mutta uskomaton voima sillä kyllä ihmiseen on kun oikein kunnolla kolahtaa.
Itsekriittisesti tulee kyllä asioita päässä pyöriteltyä.Vaikka kuin ajattelis että olis valmis paljonkin uhraamaan toisen puolesta niin kovin paljon ei silti voi itseään muuttaa tai menee teeskentelyksi.Omana itsenä sitä olis oltava alusta asti ja kait se vastapuolikin haluaa sellaisena toisen nähdä ja sellaseen se on varmaan silloin joskus ihastunutkin jos kerran tunteet sattuu olemaan molemminpuolista.
Pohdittua ja pyöriteltyä tulee kyllä asioita monesta suunnasta ja monelta kantilta.Mutta oli sitten juhannus tai mitkä tahansa kekkerit,arki taikka pyhä,ikävävää ne ei ainankaan saa muuksi muuttumaan.
Positiivisestipa tosiaankin. Kyllähän jotkut ns.isommat kämmit, jos sellaisia onkaan, ottavat päähän ja nolottavat. Mutta kyllä pidemmän päälle on varmaan joka jutulle tullut naurettua ennemmin tai myöhemmin. Sarkasmi ja itseironia kyllä kukkii meikäläisen nupissa kiitettävästi.
Suoraan sanottuna en minä ainakaan muuten jaksaisi, jos aina pitäisi kaikki asiat nähdä niin mustavalkoisina ja negatiivisina. Ei sitä aina jaksa murehtia ja märehtiä, ikävässäkin on jo ihan tarpeeksi. Vaikka en sitä sano, ettenkö asioita murehtisi, tietysti sellaisiakin tulee nenän eteen väkisinkin oikeessa elämässä, mutta ei ne sillä parane, että niitä murehtii. Ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä kun on tullut enemmänkin kun "laki saallii" ja välillä miettinyt kuinka sitä yhdelle ihmiselle voidaankin lykätä kaikki "paska kouraan" niin on hieman nuo mittasuhteet muuttuneet, ei jaksa pienistä enää hetkahtaa.
Joo ehdottomasti pitää olla oma itsensä, sikäli mikäli pystyy ;D No ei vaan kyllä ainakin itse olen ollut juuri minä, vaikka sekoillut olenkin, mutta en ole kuitenkaan lähtenyt esittämään jotain muuta kuin mitä olen. Valhetta olisi vain kaikki tosiaan, ei sellainen pitkälle veisi. Ja jos tunteet ovat molemminpuolista silloin on turvallista olla oma itsensä, ei tarvitse teeskennellä vaan voi näyttää myös ne heikotkin puolensa.
Ei muuta eikä poista ikävää mikään päivä ei...
Tai taidetaan olla jo paremminkin yön puolella.Kyllähän nuo tuollaset mokat laittaa nolostumaan mutta ei siinä auta mitään pussiakaan päähän vetää vaan yrittää ohittaa tollasekin tilanteet jollain konstilla mahdollisimman pikaisesti.
Vaikka asioita tulee välillä itsekin funtsittua joka kantilta,niin sen verran on jo oppinut ettei ihan jokasta asiaa ei kannata murehtia,varsinkaan sellasia mihin ei itse voi mitään vaikuttaa.Ja hyvä on kyllä pitää asian tärkeys ja mittasuhteetkin mielessä.Niinhän se menee että silloin kuin pieniä asioita alkaa murehtimaan niin silloin ei todellisia ongelmia voi ollakkaan.Eikä itsesäälissä rypeminen ei ole koskaan ollut mun alaani vaan on aina koittanut löytää asioista jotain positiivista ja katella eteenpäin reaaliteetit silti mielessä pitäen.
Kyllä sitä on ainakin ite aina yrittänyt olla mahdollisimman paljon oma ittensä,tulee se todellinen minä aina kuiteskin jossain vaiheessa esiin vaikka jotain muuta koittais epätoivoisesti esittääkin.Kohteliasuus onkin sitten ihan eri juttu,sitä kun pitäs aina jonkun verran ainakin yrttää olla.
Nyt alkaa olemaan kello sen verran paljon että parenpi mennä peiton alle ettei ala tässä ikävässä ja väsymyksessä enenpää kirjottelemaan mitä sattuu.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
en olekkaan ainoa "kukkuja" :) Piti ihan pikaseen vielä vilkasta. Että yötäpä hyvinkin.
No kyllähän sitä loppujen lopuksi aina jotenkin onnistuu nuo tilanteet handlaamaan. Jos ei muuta niin keksii tikusta asiaa ja vaihtaa puheenaihetta. Ja jos ei muuta niin nauretaan sitten vaikka yhdessä miten dorka olen :D
Mittasuhteetpa hyvinkin...monella kun huomaa olevan nuo päin persettä, sitä valitetaan ja voivotellaan ihan järjettömistä ja mitättömistä asioista, joita ei voi edes ongelmiksi nimittää. toki jokaisella on omat ongelmansa ja jokainen kokee ne tietysti omalla tavallaan. Onhan se totta, että jos on elänyt pumpulissa koko elämänsä, eikä ole mitään isompia hankaluuksia tullut vastaan, eihän sitä silloin ole kokemusta miltä ne omalla kohdalla tuntuvat. Ainahan voi arvailla, mutta ei se ole sama asia. Tosin sitä voisi olla tietysti kiitollinen ettei ole isompia esteitä tullut eteen... No jokainen olemme erilaisia ja koemme asioita eritavalla. Mutta kyllähän se on niin, että elämä opettaa ja kasvattaa, vaikkakin joskus rankemmalla kädellä. Mutta nenä pidetään eteenpäin ja kuten mainitsit realiteetit mielessä. Vaikka saahan sitä haaveilla ja pitääkin. Jos ei ole unelmia ei ole tavoitteitakaan! :)
Niin tuo kohteliaisuus se onkin semmoinen asia, mihin itsekin pyrin, vaikka kuinka vituttaisi. Toisinaan sitten ehkä menee teeskentelyn puolelle, riippuen tilanteesta ja henkilöstä. Vaikka kyllähän sen yleensä huomaa jos joku ei aidosti ole kohtelias. Nykyään yritän kyllä ottaa toiset huomioon ja täytyy sanoa, että monesti kyllä ottaa päähän jos vasta jälkikäteen tajuaa, olleensa epäkohtelias.
Nyt alkaa tuntumaan puurolta tässäkin päässä :)
Hyvää yötä, vaikkakin taisit jo mennä...
olla jo unessa tuohon aikaan.Sen verran pitkäksi venynyt jalkapallo venyytti päivälle mittaa että nukahdin melkein saman tien.
Kait sitä joskus tulee itsekin syyllistettyä tuohon jostakin olemattomasta kiukutteluun varsinkin jos sattuu muutenkin olemaan vähän huononpi päivä.Mutta normaalisti tulee kyllä pidettyä pienemmät murheet ja mölyt sisälläni,eikä halua pienistä rutista.Kun ei jaksa kauheesti itsekkään kuunnella toisten kitinää jostain täysin turhasta,niin ei viitsi antaa muidenkaan kuulla sellaista.Se onkin sitten eri asia jos on jotain todellisia propleemia,silloin sitä kyllä mielellään kuuntelee ja auttaa mahdollisuuksien mukaan.
Jonkun näköiset tavat ja kohteliaisuudet on kyllä hyvä pitää mielessä vaikka joskus tulee kyllä sellasiakin tilanteita että joillekin on mahdoton olla kohtelias.Ja sellanen yli kohteliaisuus ja oikeen lipevä teeskentely paistaa kyllä aika nopeesti läpi ja saa ainakin mussa sellasen reaktion että hyi helvetti,vaikken sitä ääneen sanoiskaan.
Tää taisi nyt mennä vähän tälläseksi ristiriitaseksi itsetutkiskeluksi tällä kertaa,mutta pitää tästä kohta taas alkaa lähtemään.Näyttää vettäkin tulevan välillä oikeen kunnolla mutta on lomatkin vielä edessä päin.
Hyvää päivänjatkoa sulle.
on taas pitänyt koko päivän. Jalkapalloilijat heiluivat mullakin telkkarissa eilen, vaikkakin aina ohi "juostessani" sitä vilkaisin. Formulatkin meni samalla tyylillä :) Olenkohan jotenkin epänormaali nainen? Tuli tässä sitäkin pohdittua eilen, kun seurasin tv:stä välillä nyrkkeilyä (tosin joku 9 vuotta vanha juttu...) ja välillä formulaa. Exäkin joskus meinasi revetä kuollakseen, kun kuuli että tuijotin nyrkkeilyä tv:stä, ei ole ollut silloin mun tapaista kun yhdessä oltiin, saati mikään urheilu...enkä kyllä muutenkaan ole mikään "äijä" korkeissa koroissa kyllä sipsutan.
Voi, että mulla on NIIN IKÄVÄ!!! Pakko ihan huutaa. Mutta toisaalta on hyvä fiilis. Olen tässä taas ihmetellyt mihin kyseinen Herra on hävinnyt ja tänään kun satuin näkemään vain Hänen autonsa, niin johan siitä riemu repesi :D Pöljä, mikä pöljä :))) Vaikka en Häntä nähnytkään, mutta tuli vain sellainen mukava olo, että eipä tuo ole mihinkään hävinnyt "nurkilla" näkyy olevan. On tää niin käsittämätöntä, ei voi taas kerran muuta sanoa!
Vettä on tuntunut tänään riittävän ihan kiitettävästi. Ei ole paljon pihalla tehnyt mieli maleksia.
Illanjatkoja :)
Sinä nyt mikään epänormaali ole.Ja mikä nyt sitten yleensä on normaalia ja mikä epänormaalia?Mun mielestä sopvasti erilaisuutta ja sopivasti vähän hulluutakin on ihan positiivista.Taas tullaan tähän että pääasia on olla oma ittes.Ja se vasta tylsää ja kamalaa olisi jos kaikki ihmiset olisivat täysin samanlaisia.
Ikävä on mullakin kova ihan ilman mitään virikkeitäkään.Tai tuntuu että kaikki asiat ympärillä tuovat Hänet jo jotenkin mieleen.
Onhan noita kisoja tullut seurattua aika tiivisti.Formulat ei ole oikein koskaan täysillä sytyttäneet,sillai pintapuolisesti tulee kyllä seurattua.Ja saattas futispelinkin katsominenkin jäädä joskus kesken jos Hänen kanssaan sitä katsoisin ja tulis mieleen jotain parempaa tekemistä.
Jaaha,se alkaa oleen päivä pulkassa,jos vaikka tänään tulis uni pikkasen aikasemmin kuin eilen.
Hyvää yötä ja kauniita unia.
Niin no joo en mä nyt itseäni kovinkaan epänormaalina pidä, sopivasti hullu ;D ja olenpa nuorempana itsekin pelannut futista... Mutta aloin vain ajattelemaan just tota että eipä taida kovinkaan moni nainen tuijotella em. juttuja töllöstä. No ei kyllä mikään must juttu ole, että jos nyt parempaakin tekemistä löytyy.
Ja Hänet jos viereeni saisin, en varmaan koko telkkaria huomaisikaan ;D
Joo eipä se järin mukavaa olisi jos täällä hiippailisi vain klooneja. Että pysytään vaan omana itsenämme, vaikka ei aina valtavirran mukana mennäkkään.
Mulla olisi duunia tarjolla aamuun asti, että eipä tarvitse tänä yönä haaveilla nukkumisesta tai ainahan sitä saa haaveilla :) Mutta hyviä unosia sinulle :)
Ajoi ikävä näin lomallakin tänne kauas kurkkimaan ja täytyi vielä jotain tänne rustata ennenkuin tämä ketju putoaa kokonaan kelkasta.
Ikävä näyttää puskevan yhtä ankarasti päälle on sitten töissä tai lomalla.Kuinka paljon vuorokaudesta sitä mahtaa tulla käytettyä aikaa pelkästään Hänestä haaveiluun.Kun Hän monta kertaa tunnissa ilmestyy ajutuksiini ujosti mutta vastustamattomasti hymyillen ja silmät loistaen aina yhtä kauniina ja parkkeeraa aina kerralla ajatuksiini moneksi minuutiksi kerrallaan niin kertyyhän siitä vuorokaudessa varmaan n.23 h.Ihan sama mitää tekee ja missä olen niin näen tuon upean olemuksen aina silmissäni.Taitaa olla tekemisen puutetta kun tollasia keskellä päivää pohtii mutta voisi sitä aikansa paljon turhenpaankin käyttää kuin Hänestä haaveiluun.
Viikko lomaa tosiaan takana ja melkein neljä vielä edessä.Ensimmäiset päivät meni vähän niinkuin ihmetellessä,kun tuli melkein vuosi tehtyä 12 päivää töitä ja 2 vapaalla tahdilla,niin ei sitä aluksi tietänyt miten päin olisi mutta nyt on kyllä päivät menneet välillä niin nopeasti ettei huomaakkaan.Päivä kerrallaan ilman isonpia suunnitelmia,ei ainakaan pääse lomastressi yllättämään.
Et taida enää tänne eksyä mutta tuli jotain vielä tänne kirjoteltua.Mukava sun kanssasi on ollut näitä täälä pohtia ja pyöritellä vaikka ainakin mun osalta meni välillä vähän samojen juttujen toisteluksi.Olisi varmaan pitänyt jutella oikein kasvotusten kanssasi josko oltaisiin löydetty jotain erikoislääkettä kummankin ikävään..No toivottavasti aurinko paistaa vielä meille molemmille ja tulevaisuus tuo jotain helpotusta ikävään.
Hyvää kesää.