Oon 18-vuotias buliimikko. Olen ollut jo 4 vuotta. Oksentaminen sujuu ja oksennan noin 10 kertaa päivässä. Illalla retkahdan uupuneena sänkyyn ja yritän saada unta, mikä ei aina onnistu. Punnitsen itseni useita, siis todella useita kymmeniä kertoja päivässä. Ellen jopa satoja kertoja. Heti kun herään niin se alkaa. Ja jatkuu koko ajan läpi päivän. Näin on mennyt viimeiset 2 vuotta. Laatta lentää lavuaariin, pönttöön, luontoon, kaverien vessaan, kirjaston vessaan, koulun vessaan, suihkun viemäriin, kauppojen vessoihin, ravintoloiden vessoihin, siis ihan mihin vaan. Vaikka vieraan pihalle hankeen, vaikka kuka tahansa naapuri voi ikkunoista katsoa..
Olen 167/47.. Olen laihduttanut noin 30 kiloa, menkat ovat loppuneet ja paskaa ei tarvitse odottaa tulevaksi kuin korkeintaan pari kertaa viikossa ja silloinkin sen joutuu kaivamaan perseestä ulos kumihanskoilla, koska se on niin vitun kovaa, että muuten aukko repeäisi, kun se tulee isoina möykkyinä. Hiukset ovat ohentuneet kolmas osaan siitä, mitä ne joskus olivat. Ja minulla olikin tosi kauniit ja pitkät ja varsinkin paksut hiukset. Nyt ne on niin luikut, että pompulaa saa kierittää monta kertaa useammin niiden ympärille. Ja mikä yllättävintä en edes halua parantua. Tai haluan, mutta en pysty. Lihominen on minulle kuin kuolemantuomio. Vihaan sitä niin paljon, että ennemmin kuolisin. Ja joskus haluankin kuolla. Onko muilla tällaista? Olen uupunut ja pelkään, että kohta elimistöni antaa periksi tällaisen rääkin jälkeen. Sydän voi pettää milloin vaan ja olen vain onnellinen siitä, että en ole enää ylipainoinen niin kuin joskus olin. Karseaa. Minulle ruoan sisällä pitäminen on täysin vieras käsite. Ruoan jälkeen kumarrun vaan ja oksennan vatsalihaksilla. Se on jo niin luonnollistakin, että ihan pelottaa, mutta olen täysin kykenemätön hakemaan apua, enkä sitä edes halua.. Mikä neuvoksi? Onko täällä ketään, jotka ovat tällaisesta tilanteesta vielä pelastuneet ja miten sen teitte?
Olen 167/47.. Olen laihduttanut noin 30 kiloa, menkat ovat loppuneet ja paskaa ei tarvitse odottaa tulevaksi kuin korkeintaan pari kertaa viikossa ja silloinkin sen joutuu kaivamaan perseestä ulos kumihanskoilla, koska se on niin vitun kovaa, että muuten aukko repeäisi, kun se tulee isoina möykkyinä. Hiukset ovat ohentuneet kolmas osaan siitä, mitä ne joskus olivat. Ja minulla olikin tosi kauniit ja pitkät ja varsinkin paksut hiukset. Nyt ne on niin luikut, että pompulaa saa kierittää monta kertaa useammin niiden ympärille. Ja mikä yllättävintä en edes halua parantua. Tai haluan, mutta en pysty. Lihominen on minulle kuin kuolemantuomio. Vihaan sitä niin paljon, että ennemmin kuolisin. Ja joskus haluankin kuolla. Onko muilla tällaista? Olen uupunut ja pelkään, että kohta elimistöni antaa periksi tällaisen rääkin jälkeen. Sydän voi pettää milloin vaan ja olen vain onnellinen siitä, että en ole enää ylipainoinen niin kuin joskus olin. Karseaa. Minulle ruoan sisällä pitäminen on täysin vieras käsite. Ruoan jälkeen kumarrun vaan ja oksennan vatsalihaksilla. Se on jo niin luonnollistakin, että ihan pelottaa, mutta olen täysin kykenemätön hakemaan apua, enkä sitä edes halua.. Mikä neuvoksi? Onko täällä ketään, jotka ovat tällaisesta tilanteesta vielä pelastuneet ja miten sen teitte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei näköjään kuule kukaan.. Eikö kenelläkään ole samanlaista?
kuulen sua ja haluan kuulla jatkossakin! Itse olen 25-vuotta ja 166cm ja painoni on heitellyt alimmillaan 45 killoo ja pahimmillaan n80 killoo, nykyään 68 killoo. mulla on ollu söymishäiriöitä jo 12 vuotta ja kun ne alko niin olin tuolloin 13-vuotta ja ja painoin n75 killoo. aloin laihduttaa ja laihdutin tohon 45 killoo jolloin ei viellä ollu oksentelua ja mulla diagnosoitiin sillo anoreksia. sit se liusuikin bulimiaan. alussa en viel oksennellu, mut sitteppä vasta helvetti alkokin! paino vaihdellu sen jälkeen rajuja harppauksia. tuo sun tarinas kuullosti niin yhtä helvetilliseltä, juuri toi lukematon kerrat päivässä pittää käyvvä vaakalla, oksentelua jopa kymmenen kertaa päivässä.. ym.. ei meillä oo helppoo, mut kuullaan toisistamme ja yritetään olla toistemme tukena =)
Niin että kiitos vastauksesta.. Mullakin on vaihdellut paino. Nyt painoni on alimmillaan ja siinä saa luvan pysyäkin. Pahimmillaan melkein 75 :(
Niin, kymmenenkin tai jopa useamman kerran päivässä tulee oksennettua. Varmana kohta hampaat putoaa. Sullapa on kauan olut jo syömishäiriö. Tuntuu vaan niin mahdottomalle ajatukselle yrittää edes ottaa vastaan apua. Ei sitä vana halua, niin minkäs teet.
Minkäslainen vaihe sulla on nyt menossa?
Hyvää päivänjatkoa sinulle!
no mulla on nyt semmonen vaihe, et kun painoni oli pahimmillaa ton 80 killoo noin vajaa vuos sitte niin nyt se on tippunu sen 12 killoo vajaas vuodes. diettaan koko ajan ja urheilen (juoksen, poljen spinninkiä, hiihdän..) sorrun ahmimaan tällä hetkellä 1-5 kertaa/pv saan hyvin oksennettea, niin et paino on tippunut, joinain harvoina päivinä olen säästynyt ahmimisilta=)tän hetken tavoite olis tiputtaa painoo noin 13 killoo eli 55killoon, keinot samat mitkä tos luettelin, yritän tietysti koko ajan hillitä ahmimista ja oksentamista, mutta...
painoni on runsaan kymmenen vuoden aikana vaihdellu paljon alipainosta ylipainoon.. toivottavasti ei ennää ikinä ylipainoo!!=)
mä myös oksennan monta kertaa päivässä, niin monta ku syönkin. no vaakaa mä en käytä nää ollenkaan koska se on ahdistava laite... (jeah, olen normaalipainon alarajoilla mut painoindeksi on OLLUT 16 joten nykyään olen L-Ä-S-K-I. ) vituttaa kun ei päässä pyöri mitään muuta ku joku stanan syöminen ja laihdutus. olin ennen anorektikko ja vaikka muistan hyvinkin sen muutaman vuoden takaisen unettomuuden, kroonisen vilun ja vihaisuuden, väsymyksen etc., etc...niin silti olisin mielummin sinä tilassa kuin oksentaisin päivät pitkät.
tsemii kaikille ja aurinkoisia päiviä kuiteski!!
samon... mä en ole astunut vaa'alle vuosiin ja vuosiin. Muistan sillon joskus kävin niin monta kertaa päivässä vaa'alla ja grammankin heitto oli suistaa mut raiteilta . Nyt mä kammoan jo vainoharhasesti vaa'alle menoa sillä en tahdo tietää kuinka paljon olen laihojen vuosien jälkeen lihonnut. Vaatteet kertovat että painoa on tullu (eikä kukaan enää sano mulle että säpä olet hoikka... tiedän kuulostaa tyhmältä... mutta sekin merkkaa jo niin paljon.. en tiedä onko teistä kellään samaa juttua).... mutta joka tapauksessa. PELKÄÄN VAAKAA.. there , I said it :( I want my life back... voimia kaikille