Kesäyön usva leijuu hiljaa,
hitaasti vaeltaa järven pintaa.
Sumu tulee peittelemään veden,
joka on sen hyväilyistä tyynenä.
Rannat kuin valkoisessa harsossa,
vain hetkittäen näen rannan puut.
Hiljaisuus on kuultavissa,
vain veneeni vettä lipuu.
Kesäyön usvaan pääsen,
mielessäni talvea pakenen.
Uneni järvellä soutelen,
haistelen kesän kosteutta.
hitaasti vaeltaa järven pintaa.
Sumu tulee peittelemään veden,
joka on sen hyväilyistä tyynenä.
Rannat kuin valkoisessa harsossa,
vain hetkittäen näen rannan puut.
Hiljaisuus on kuultavissa,
vain veneeni vettä lipuu.
Kesäyön usvaan pääsen,
mielessäni talvea pakenen.
Uneni järvellä soutelen,
haistelen kesän kosteutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos aihepiiri kiinnostaa lue Eino Leinon Soutelemassa.
Itsekin olen järvien taian vanki ja Leino tavoittaa sen hienosti runossaan.
Kesän lyhyys,
illan hetki kuluu jo ohi,
airo solahtaa veteen,
on edessä usva ja vanhuus.