Yhdessä itsenäisesti

kaikki on mahdollista taivaan alla. ei muuta ku tunneälyä mukaan niin aikaa ja tilaa löytyy yhdessä olemiseen ja erillään kasvamiseenkin.

Se nyt ei lainkaan kuulosta järkevältä, että kaikki on pakko tehdä AINA yhdessä.

Jos toinen haluaa uimaan ja toinen lukea, niin jääköön toinen lukemaan ja toinen menköön uimaan, ja jos jompi kumpi tästä suuttuu, niin sitten voi jo miettiä, että onko nyt suhteessa jotain pahasti vialla.

Jos itse haluaa nousta ja toinen jäädä nukkumaan, niin siihenkin on helppo ratkaisu: toinen nousee, toinen jää nukkumaan. Jos nukkuja pillastuu vsiitä, että toinen tekee kauhean rikoksen eli nousee ylös ennen häntä, niin sitten taas jo voi miettiä, onko suhtreessa jotain pahasti vialla.

Minä itse en voisi päivääkään elää sellaisessa suhdevankilassa, jossa jokainen asia on PAKKO tehdä yhdessä kuin siamilaiset kaksoset.

Entä jos toinen haluaa eri työpaikkaan tai opiskelupaikkaan kuin toinen? Tai jos toinen haluaa punaisen paidan ja sinisen hameen, mutta toinen aivan välttämättä mustan hameen?

ei minunkaan mielestä tarkoita sitä, että kaikki mahdollinen on tehtävä yhdessä. Täysin mahdoton ajatus (riippuvuusongelmaa?). On ihanaa, kun rakkauden lisäksi on suurenmoinen mahdollisuus yhteisiin menoihin. Mutta että aina? Sehän on vankeutta.

Kannattaa jutustella asiasta nätisti. Tiedän, ettei yksi kerta riitä, tässä pätee vanha aivopesustrategia: ajoittainen toisto sopivissa yhteyksissä. Mieluiten ennen kuin aggressiot purskahtavat esiin, silloin kannat kovenevat ja kumpikin on loukkaantunut.

Näitä pitäisi kaikkia olla, vaikka seurusteleekin ja asuu samojen seinien sisäpuolella..

Itse olen kyllä valitattavan usein kokenut, että minua on painostettu juuri niihin harrastuksiin, joista en itse välitä ja jotka ovat toiselle olleet mieluisia.
Näin on tapahtunut, vaikka olemme asuneet erilläänkin.

Mielestäni tämä itsenäisesti yhdessä -teema on aika vaikeaa. On paljon pariskuntia, jotka liikkuvat aina yhdessä kuin paita ja peppu. Kauppaankaan ei mennä yksin.

Toki on niin, että suhde onnistuu vain kahden tarpeeksi itsenäisen ihmisen välillä. Kaikissa muissa tapauksissa on vaaransa joutua vaikeuksiin ja mieli pahoittuu ja arjesta tulee raskasta. Kompromisseihin kun eivät epäkypsät ihmiset oikein pysty.

Itse olen vapautta tarvitseva. Tunnen helpostikin kutistuvani ja ahdistuvani suhteessa, jossa toinen harrastaa sanelupolitiikkaa. Ja kumma kyllä, juuri niihin suhteisiin minä aina törmään:(

en itsekään halua liian tiivistä suhdetta, että oltaisiin koko ajan yhdessä. molemmilla pitää olla oma asunto, omat harrastukset ja kaverit. tavata voi aina silloin kun haluaa.

Mielenkiintoinen keskustelunavaus. Itse olen miettinyt asiaa paljon viime aikoina. Muutin hiljattain yhteen naiseni kanssa, ja olemme käyneet läpi juuri tätä asiaa. Tähän asti monet asiat on tehty yhdessä, mutta nyt sitä huomaa tarvitsevansa "omaa tilaa" niin kornilta kuin se kuulostaakin. Eikä kyse ole siitä, etteikö haluaisi olla suhteessa.

Kai sitä tuossa rakastumisen huumassa tuli oltua turhankin tiiviisti yhdessä, ja nyt tilanne alkaa normalisoitua. Tavallinen, hyvä arki yhdessä tuntuu ihanalta, vaikkei kaikkea käsi kädessä tekisikään. Ja kyllä tämä itsenäisesti yhdessä oleminen näyttäisi meillä onnistuvankin.