Joka kerta kun näitä keskusteluja täällä luen, revin omia haavojani auki. Tulee olo - tarve - sanoa jotakin rohkaisevaa, kannustaa jokaista ja antaa toivoa. Sanat vain kuulostavat kovin kliseisiltä ja tyhjiltä.
Kulutetuilta.
"Koita jaksaa!"
"Voimia!"
"Kyllä sä kestät!"
"Oot hieno ja vahva ihminen!"
Antaa toivoa. Toivoa, johon ei itse usko kuitenkaan, vaikka onkin pohjalla käynyt ja palannut vielä takaisin elämään hämmästyneenä pienen ihmisen - oman itsensä - vahvuudesta, kyvystä jaksaa ja sulkea sisäänsä - tavallaan unohtaa hetkeksi - kaikki pahat kokemukset ja nauttia vain elämästä.
Olisi niin paljon sanottavaa teille, ihmiset, mutta en vain tiedä, miten sen kaiken sanoisin. Kaiken sen, mitä haluan sanoa. Enkä osaa sitä varmaan oikein edes sanoiksi pukea.
Pitäisikö ottaa tavaksi kuukausittain kirjoittaa jokin tämän kaltainen viesti tänne palstalle?
Taistelkaa. Uskon, että selviätte lopulta voittajina.
Jaksatte vain pitää kiinni unelmistanne, haaveistanne. Vaikka ette uskoisikaan ensi vuoteen, uskokaa edes huomiseen. Huominen ei jätä tulematta. Eikä haittaa, vaikka ei aina jaksaisikaan. Se on elämää.
Olkaa ylpeitä siitä mitä olette. Olette oikeasti hienoja ihmisiä kaikkine omine, hauskoine luonteenpiirteinenne. Ei ole olemassa toista samanlaista ihmistä. Olette uniikkeja, ainutlaatuisia. Teistä on vain yksi painos olemassa: Sinä. Toista ei ole - eikä tule. Älkääkä tuhotko tätä ainutta. Älkää lähtekö pois, ennen kuin olette nähneet tarpeeksi elämää. Elämä ei ole mustavalkoinen, elämä hehkuu monessa eri spektrissä. Se on värikkäämpi kuin sateenkaari.
Elämä on jotain kaunista - jos ei nyt, niin tulee kyllä joskus olemaan.
En ole kokenut mitään mullistavaa lähiaikoina - mitä nyt hankkinut ahdistukseeni apua. En ole kokenut mitään ihmeellistä tahi hienoa, jonka syystä nyt intoutuisin kirjoittamaan mitään tällaista. En ole mikään yltiöpositiivinen ihminen, en ole optimistinen lainkaan.
Haluan vain sanoa, että älkää luovuttako ihan vielä. :)
Taistelkaa vielä hieman. Ottakaa vastoinkäymiset opetuksena, oppikaa niistä, oppikaa kiusaamisesta. Ymmärrätte silloin jotain, mitä toiset nuoret eivät ymmärrä; jokainen on upea sellaisena kuin on. Jos eivät kiusaajat sitä näe nyt, niin taatusti on olemassa joku, joka sen kyllä näkee nyt ja huomenna.
Taistelkaa oman elämänne puolesta! :)
"It's better to burn out than to fade away.."
Kulutetuilta.
"Koita jaksaa!"
"Voimia!"
"Kyllä sä kestät!"
"Oot hieno ja vahva ihminen!"
Antaa toivoa. Toivoa, johon ei itse usko kuitenkaan, vaikka onkin pohjalla käynyt ja palannut vielä takaisin elämään hämmästyneenä pienen ihmisen - oman itsensä - vahvuudesta, kyvystä jaksaa ja sulkea sisäänsä - tavallaan unohtaa hetkeksi - kaikki pahat kokemukset ja nauttia vain elämästä.
Olisi niin paljon sanottavaa teille, ihmiset, mutta en vain tiedä, miten sen kaiken sanoisin. Kaiken sen, mitä haluan sanoa. Enkä osaa sitä varmaan oikein edes sanoiksi pukea.
Pitäisikö ottaa tavaksi kuukausittain kirjoittaa jokin tämän kaltainen viesti tänne palstalle?
Taistelkaa. Uskon, että selviätte lopulta voittajina.
Jaksatte vain pitää kiinni unelmistanne, haaveistanne. Vaikka ette uskoisikaan ensi vuoteen, uskokaa edes huomiseen. Huominen ei jätä tulematta. Eikä haittaa, vaikka ei aina jaksaisikaan. Se on elämää.
Olkaa ylpeitä siitä mitä olette. Olette oikeasti hienoja ihmisiä kaikkine omine, hauskoine luonteenpiirteinenne. Ei ole olemassa toista samanlaista ihmistä. Olette uniikkeja, ainutlaatuisia. Teistä on vain yksi painos olemassa: Sinä. Toista ei ole - eikä tule. Älkääkä tuhotko tätä ainutta. Älkää lähtekö pois, ennen kuin olette nähneet tarpeeksi elämää. Elämä ei ole mustavalkoinen, elämä hehkuu monessa eri spektrissä. Se on värikkäämpi kuin sateenkaari.
Elämä on jotain kaunista - jos ei nyt, niin tulee kyllä joskus olemaan.
En ole kokenut mitään mullistavaa lähiaikoina - mitä nyt hankkinut ahdistukseeni apua. En ole kokenut mitään ihmeellistä tahi hienoa, jonka syystä nyt intoutuisin kirjoittamaan mitään tällaista. En ole mikään yltiöpositiivinen ihminen, en ole optimistinen lainkaan.
Haluan vain sanoa, että älkää luovuttako ihan vielä. :)
Taistelkaa vielä hieman. Ottakaa vastoinkäymiset opetuksena, oppikaa niistä, oppikaa kiusaamisesta. Ymmärrätte silloin jotain, mitä toiset nuoret eivät ymmärrä; jokainen on upea sellaisena kuin on. Jos eivät kiusaajat sitä näe nyt, niin taatusti on olemassa joku, joka sen kyllä näkee nyt ja huomenna.
Taistelkaa oman elämänne puolesta! :)
"It's better to burn out than to fade away.."
Vastaukset 1
Vanhimmat
osasitpa kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti. Lohdullisia sanoja ja täyttä totta.
Kunpa voiskin nähdä maailman väreinä, jokaisen ainutlaatuisena, upeana eikä vaan mustavalkoisena hyvä-huono skaalassa.