Terve.
Vaimoni on raskaana noin 7 viikolla.Olisin kysynyt onko kaikilla naisilla vastaavia oireita kuten koko päivän kestävä yökkäily,hajujen voimistuminen sille tasolle että estää jopa normaalin syömisen,ja pahoinvointi niin että maha tuntuu pyörivän ympyrää?
Vaimollani on tällainen tilanne ja huolestuttaa tosi paljon.Hän ei käy koulutuksessa enää juuri koskaan koska voi pahoin kokoajan,hän syö huonosti ja oksentelee paljon.Hajut ottavat nenään paljon ja ruoka jota suostuu syömään on melkeinpä pari kertaa päivässä vaihtuva joten menee haaskuun ruokaa paljon.
Koitan auttaa mahdollisimman paljon, hieron monesti päivässä ja teen ruuat,tuon vettä, keitän teet yms, mutta jokin apu pitäisi saada tuohon huonovointisuuteen.
Olisiko jollain jotain kotivinkkejä tällaiseen?Vaikka ruokavalio tms?
Tiedän että jos nyt vien vaimon terveyskeskukseen niin lekuri antaa laskun käteen ja sanoo: koittakaa jaksaa.Eli apuja ei tule.
On hyvin vaikea katsella vaimon pahaa oloa kun on voimaton auttamaan.
Miten voin helpottaa oloaan ja jos tosiaan on joku vinkki, vaikka ruoka joka on hyväksi koettu ja tällaiseen auttaa,niin kertokaa ihmeessä.
Kiitoksia jo etukäteen.
Vaimoni on raskaana noin 7 viikolla.Olisin kysynyt onko kaikilla naisilla vastaavia oireita kuten koko päivän kestävä yökkäily,hajujen voimistuminen sille tasolle että estää jopa normaalin syömisen,ja pahoinvointi niin että maha tuntuu pyörivän ympyrää?
Vaimollani on tällainen tilanne ja huolestuttaa tosi paljon.Hän ei käy koulutuksessa enää juuri koskaan koska voi pahoin kokoajan,hän syö huonosti ja oksentelee paljon.Hajut ottavat nenään paljon ja ruoka jota suostuu syömään on melkeinpä pari kertaa päivässä vaihtuva joten menee haaskuun ruokaa paljon.
Koitan auttaa mahdollisimman paljon, hieron monesti päivässä ja teen ruuat,tuon vettä, keitän teet yms, mutta jokin apu pitäisi saada tuohon huonovointisuuteen.
Olisiko jollain jotain kotivinkkejä tällaiseen?Vaikka ruokavalio tms?
Tiedän että jos nyt vien vaimon terveyskeskukseen niin lekuri antaa laskun käteen ja sanoo: koittakaa jaksaa.Eli apuja ei tule.
On hyvin vaikea katsella vaimon pahaa oloa kun on voimaton auttamaan.
Miten voin helpottaa oloaan ja jos tosiaan on joku vinkki, vaikka ruoka joka on hyväksi koettu ja tällaiseen auttaa,niin kertokaa ihmeessä.
Kiitoksia jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nuo ovat aika tavallisia raskauden oireita. kannattaa neuvolasta kysyä seuraavalla käynnillä (tai soittaa neuvolaan)neuvoa tuohon pahoinvointiin,kun noin rajua on. Hedelmät ainakin itsellä auttoi. etenkin mandariinit. raskausviikolla 12 pitäis yleensä pahoinvoinnin helpottaa ja joillain jää kokonaan pois silloin. itsellä on kylläkin jatkunut koko raskaus ajan pahoinvointi. Jaksamista sinne..
Hei!
Vaimosi oireet ovat ihan normaaleja. Jos on kovin rajua oksentelu, voi olla, että hän odottaa kaksosia. Itsellä tilanne, että vauvoja oli alunperin kaksi, mutta toinen meni kesken alussa. Pahoinvointi olikin sitten "kaksinkertaista", kun toinen vauva jätti evääsä, siis istukkansa sinne tuplamäärät istukkahormonia tuottamaan.
Jos lohduttaa, raju pahoinvointi äidillä on merkki terveestä ja hyvin toimivasta istukasta, sillä juuri se istukkahormoni sen pahoinvoinnin aiheuttaa. Ja mitä terveempi ja toimivampi istukka, sen terveempi ja elinvoimaisempi vauva, ja pienempi alkuraskauden keskenmenoriski.
Itsellä siihen etovaan oloon ja oksenteluun ei auttanut oikein mikään. Edes vesi ei pysynyt sisällä minuuttia pidempään. Ja juuri pelkkä ruuan hajukin saattoi laukaista oksennuksen. Ei sitä oikein muuta voinut kuin oksentaa ja maata velttona ja päänsärkyisenä.
Samarin saattoi toisinaan pysyä sisällä, ja se minulla varmaan esti kuivumista.
Paremmalla hetkellä voi kokeilla mehujäätä tai jääkaappikylmää vauvan hedelmäpiltti/bona/semper ruokia. Ne on helppo niellä, eikä ihan aina tullut samantien ylös.
Itseä huimasi ja heikotti, mutta pysyin parhaimmillaan jopa pystyssä. Jos vaimollasi pahempaa, kysykää neuvolasta apuja. Pahimmat pahoivoijat voidaan laittaa tiputukseen. Se ei ole kivaa, mutta siinä tulee vähän paremi olo, kun keho nesteytyy. Eipä siihen oikein muu auta, eikä muuta voi tehdä.
Minulla pahoinvointi oli pahinta, siis järkyttävää koko päivän kestävää oksentelua ja kuoleman kielissä oloa viikoilla 5- 12. Sen jälkeen se painostava etova olo katosi yhtäkkiä päivästä ja siirtyi iltaan-aamuyöhön. Ja nyt viimeisin viikko on ollut illatkin parempia, ei ole enää tarvinnut kuin satunnaisesti oksentaa, ehkä joka toinen päivä. Olen viikolla 14 nyt.
Että, ei se auta kuin kärsiä ja kärvistellä. Lohduttautua, että vauvalla on kaikki ainakin hyvin, samalla kun uittaa päätään pöntössä. Kyllä se siitä helpottaa ja loppuu vähitellen.
Ja mulla ainaki on auttanu se et syö vaikka väkisin vaikka ei yhtää tee ruokaa mieli ja vaikka kuinka oksettaa, sillä se kaikkein pahin olo ainaki mulk lähtee pois. muistaa vaan vaikka väkisin syödä parin tunnin välein jotai. esim. hedelmät on hyviä ja mehut. maitopohjasist ruuat ei oo kovin hyvä juttu.
Kovin on mullakin tuoreessa muistissa tuo olotila, vielä pari viikkoa sitten oli tuollaista. Mulla pahoinvointi pahimmillaan oli rv 8-12. Ainoa neuvo minkä lääkäri antoi oli, että syö mitä suinkin voit. Terveellisyydestä ei tarvitse välittää, kunhan jotain energiaa saa. Mulla pysyi pienen pieninä hörppyinä laimea mehu sisällä ja siitä sai verensokeria aina vähän kohotettua. Myös mehukeitot ja kiissekit pysyi kohtuu hyvin ja olivat kuitenkin helppoja oksentaa. Mun ruokavalio perustui ihan siihen tuona aikana ja vieläkin vähän että mikä on helppoa oksentaa, eli ei mitään väkevää/kokkareista. (puurot, perunamuussi ja kiisselit oli kova sana)
Tsemppiä vaimollesi... kyllä hän vielä hymyilee!!! Minun mieheni huomasi hymyni yhtenä iltana ja rutisti ja sanoi, ihanaa nähdä taas hymy sinun kasvoilla. Vaikka toki olen erittäin onnellinen raskaudesta, oli pahoinvoinnin voinakkuus mulle yllätys!
Itse imeskelin sokeripalaa pahimpaan heikotukseen, siis silloin kun mikään ei pysynyt sisällä. Ja jotkut tikkarit oli kanssa ihan ok. Sai sitä energiaa edes hieman elimistöönsä. Juomana on mennyt mehun ja kivennäisveden sekoitusta, mutta ei jääkaappikylmänä vaan lämpimämpänä. Kaikki jääkaappikylmä aiheutti oksureaktion.
sairaalalle. Muutama päivä osastolla tiputuksessa tekee ololle ihmeen hyvää,vaikkei pahoinvointia kokonaan poista! Itse muutaman kerran kävin,ja onneksi,sillä todella kärsin fyysisesti ja henkisesti!
Otan osaa tosiaan! Ei varmasti ole kivaa seurata vierestä kun toinen voi pahoin.
Itse olen nyt yhdeksännellä viikolla raskaana ja voin myös tosi pahoin, huono olo alkoi kuudennella viikolla. Oksennan päivittäin useamman kerran, mutta ruokaa pysyy sisällä kuitenkin joka päivä niin, etten ole juuri laihtunut.
Alussa pahoinvointi oli ihan sietämätöntä, ja kun sitten tuli se päivä, ettei tosiaan edes vesi pysynyt sisällä, niin mies vei sairaalaan. Siellä sanottiin, että olin ihan hyväkuntoinen, ettei tarvinnut tiputukseen mennä (siis olin huonossa kunnossa mutten kuivunut), mutta antoivat lääkettä. Asun ulkomailla, täällä vissiin lääkettä määrätään vähän hövelimmin kuin Suomessa, mutta samaa syödään kyllä myös kotimaassa, ettei se nyt ihan myrkkyä liene.
En tiedä sitten oliko lääke, mutta pahemmaksi vointi ei sitten enää äitynyt. Joinain päivinä oksennan vain kerran, toisina koko ajan pahoinvoinnin lomassa. Pari päivää olen joutunut olemaan töistä poissa, mutta muuten olen yrittänyt sinnitellä. Toisaalta aika hassua on, että kun tänne töihin pääsee, olo on yleensä vähän parempi, en tiedä mistä johtuu. Sitten vapaapäivinä kotona en kyllä taas jaksakaan tehdä yhtään mitään, makaan vaan sohvalla tai nukun.
Mä en tosiaan usko, että on mitään yleisiä ruokia, jotka menisivät hyvin alas. Mullakin tosiaan mielihalut vaihtuvat aika vikkelään ja on kun se nälkä sitten tulee ja tekee mieli jotain, niin sitä on sitten pakko saada heti. Mun mies on sitten kiltisti käynyt kaupassa tarpeen tullen, vaikka raukka on ollut ihan poikki töistäänkin.
Mitä sä voit tehdä on ehkä ehdotella vaimollesi jotain juttuja. Kun menet kauppaan, soita vaikka hänelle ja ehdottele kaikenlaista, niin osaat sitten tuoda juuri oikeita juttuja. Itse tiedän että mun herkkua olisi juuri nyt metwursti (inhoan sitä yleensä) ja viili, eikä kumpaakaan saa täältä.
Ei siinä oikein muuta toinen voi kuin ymmärtää ja koittaa toteuttaa toiveita. Kurjaa se on, mukka kuulemma menee ohi. Täytyy tosin myöntää että itselläkin on hetkiä jolloin itkettää että perkules, ei tämä ole reilua, ei kaikki voi näin pahoin.
Voisitte te sinne lääkäriin tietty mennä, jos vaikka saisitte lääkettä. Yrittäkää vaan jaksaa ja ajatelkaa että tämä on vaan vaihe, joka menee ohi, vaikka tuntuukin ihan loputtomalta.