Haluan tietoa suomenkielisestä monnikirjasta.
Onko kirjassa myös esim.Corydora Juliista juttua.
Olen kyllä löytänyt kirjan netistä mutta
sisällöstä ei oo paljon tietoa.
Jos sulla on se kirja niin kerro mulle pikkasen
kirjan sisällöstä.
Kiitti etukäteen.
Onko kirjassa myös esim.Corydora Juliista juttua.
Olen kyllä löytänyt kirjan netistä mutta
sisällöstä ei oo paljon tietoa.
Jos sulla on se kirja niin kerro mulle pikkasen
kirjan sisällöstä.
Kiitti etukäteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eli mikäli tarkoitat pertti rassin Panssarimonnit-
kirjaa niin kyllä sieltä julii löytyy.
Kirjassa on todella hyviä kuvia eri vipeltäjistä
ja tarkat selitykset lajikohtaisesti.
Kirjassa on alussa esitelty yleistä
monnistietoutta (kirjassa on tosin muutama
haarniskamonnikin esiteltynä) ja kuten
mainitsinkin kirja huipentuu lajiesittelyihin.
Korjaukset kirjan tietoihin kuten esim.
tieteellisiin nimiin löytyvät kirjoittajan
internetsivuilta, että hankkiessasi kirjan
käsiisi käväise myös pr-boyn sivuilla ja katso
ettet luota virheelliseen tietoon joka on kirjan
painamisen jälkeen todettu.
Panssarimonnit kirjaa on kovasti kirjoittaja
Pertti Rassi kauppaamassa erikoishintaan aqua-
webissä tällä hetkellä.
Pertti Rassin panssarimonnit-kirja on
ulkoasultaan aivan hirvittävä! Kuka lienee
tuo "Pauli Hopea", kun on oman nimensä noin
isolla vielä laitanut.
Marginaalit ovat olemattomat, taitto on todella
ahdas. Alareunassa on arviolta 1 cm! Otsikot
miten lienee, väliotsikoilla ja pienillä ja
isoilla otsikoilla ei ole juuri eroa. Kaikki
kuvat menevät leikkaukseen.
Ihan kuin kaikki sisältö olisi pitänyt ahtaa
pienelle sivumäärälle.
Huh huh, jos on oikea graafikko kyseessä, niin
ihmettelen!
Minusta kirja on varsin siisti. Kirjan alussa
saisi olla vaan hiukkasen enemmän kuvitusta.
Pötkötekstiä on varsin yksitoikkoista lukea.
Mutta asiasisältönsä puolesta Panssarimonnit on
enemmän kuin mainio! Ja eipä niitä kaloja
juurikaan loppujen lopuksi kirjojen ulkonäöllä
hoideta vaan sisällöllä.
Onhan totta että kirjan ulkonäkö on tärkeä.
Edellinen ostajakaan ei havaintojensa perusteella
varmastikaan ostaisi Panssarimonnit kirjaa
sokkona, ellei olisi Pertti Rassin tietävyydestä
kuullutkaan.
Minun silmääni kirja kyllä miellytti
kokonaisuudessaan.
I agree, sisältö on täyttä tavaraa!
Ehkä se jostuu tästä alasta, jota opiskelen, että
kiinnitän huomiota graafiseen suunnitteluun.
(tässä siis piilotettu kysymys: MITÄ alaa
opiskelen...)
Jotenkin kävi mielessä että tuolla alalla taidat
jollain tasolla vaikuttaa ;)Tuli sen verran
asiantuntevasti :D
Taisi olla minulla turhankin aggressiivinen sävy
tuossa ensimmäisessä viestissä, mutta kun tuosta
puuttuu kaikki väljyys, tuosta kirjasta tyhjää
tilaa ei ole missään!
Kyllä huono taitto teke hallaa luettavuudelle,
vaikka sisältö olisi kuinka asiapitoista, tämä on
valitetaava totuus.
Loppupelissä sisältö kuitenkin ratkaisee, huonoa
sisältöä ei pelasta mikään visuaalinen kikkailu!
Heh, satun tietämään että Rassi raivostui aika
tavalla kun näki kirjansa valmiina juuri sen
taiton takia.
Pahin ongelma on se, että osa kuvista on aika
heikkolaatuisia kirjassa ja siksi Rassi teettikin
erillisen julisteen, johon on kerätty paremmat
versiot niistä huonoiksi menneistä kuvista.
Juliste tulee kaupan päälle mukaan ainakin niihin
kirjoihin, jotka ostaa suoraan häneltä. Kannattaa
muuten muistaa pyytää tekijän nimmari!
Jep.
Olen graafikko kanssasi samaa mieltä. Taittaja ei
ottanut ennen työtään lainkaan huomioon
kirjapainon vaatimuksia mm. sivujen
leikkuuvarasta. Pahimmillaan joistakin kuvien
kaloista on osa leikattu pois. Marginaalit ovat
onnettoman kapeat jne.
Taiton ahtaus ei kuitenkaan ole kirjan pahin
virhe. Kuvien korjauksia tehtäessä
tietyistä sivuista tehtiin uudet filmit. Minulle
tuntemattomasta syystä kuvien tallennusmuoto
muutettiin toiseksi sillä seurauksella, että
filmeille kalojen värit toistuivat väärin. Osassa
kuvista puuttu yksi väri kokonaan. Oli todella
"hauskaa" huomata kirjapainossa, kun koesivut
tulivat koneesta, että osa kuvista on pielessä.
Mitään ei siinä vaiheessa ollut enää
korjattavissa. Siihen mennessä projekti oli tullut
maksamaan jo lähes 100 000 markkaa! No, kirjan
mukana seuraavassa julisteessa virheelliset kuvat
ovat oikeissa väreissä.
Oppirahat tulevat maksamaan joskus hieman liikaa.
Oliko tämä taittaja siis saanut minkäänlaista
alan koulutusta tai kurssitusta tai mitään?
En minäkään vielä valmis graafikko ole, mutta en
verran uskomattomia mokia on tuossa, että
ihmetyttää.
Vai onko sivuista leikattu vahingossa liian isot
osat pois?
Tekee kyllä työkseen niitä hommia.
Kirjojen tekemisestä hänellä ei näköjään ollut
riittävää kokemusta eikä hän pyynnöistäni
huolimatta keskustellut kirjapainon kanssa.
Leikkuuvara liittyy sivujen asemointiin. Se
kuulemma voi heittää jopa kaksi milliä. Kuvat vain
oli suunniteltu kiinni reunaan ottamatta lainkaa
leikkuuvaraa huomioon. Sama leikkaus olisi pitänyt
ottaa huomioon myös valkoisissa marginaaleissa.
Sinänsä mallisivut, jotka tarkistin tietokoneen
näytöllä, olivat ihan ok. No, nyt osaan seuraavan
kirjan kanssa olla viisaampi.
Alan ammattilaisena haluaisin todeta tähän
keskusteluun seuraavaa taittamisen ja painamisen
perussäännöistä:
- Taittaja, joka ei suostu keskustelemaan
kirjapainon kanssa, on kaikkea muuta kuin
ammattitaitoinen. Kirjaa (tai muuta painotuotetta)
suunniteltaessa pitää AINA sopia toimintatavoista
painon kanssa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa paino
otetaan mukaan keskusteluihin, sitä parempi on
lopputulos - olettaen tietysti että painon
ehdotukset otetaan rakentavasti huomioon.
Jääräpäisyys roskiin siinä vaiheessa!
- Painosta pitää pyytää ns. dummy eli rakennemalli,
joka on tehty niistä materiaaleista mistä kirja
aiotaan painaa ja sidottu myös siten kuin kirja
aiotaan sitoa. Näin kirjasta saadaan oikea tuntuma
jo suunnitteluvaiheessa.
- Marginaalien ja leikkuuvarojen hallinta kuuluu
myös ammattilaisen osaamiseen. Arkkien
leikkauksessa voi hyvinkin tulla 1-2 mm heitto,
koska arkkeja leikataan kerralla tuhansienkin
arkkien pino. Sen vuoksi kuvaa (tai mitä tahansa
muuta vastaavaa) ei koskaan sijoiteta juuri sivun
reunaan vaan joko reilusti leikkaukseen (painosta
pitää kysyä tarvittava leikkausvara, yleensä 3-5
mm) tai sitten kunnolla irti sivun reunasta,
yleensä marginaaliin. Jos kuva sijoitetaan
leikkaukseen, pitää huolehtia siitä, että
leikkausalueelle ei jää kuvasta olennaisia osia,
vaan sellaista joka saakin rajautua pois.
- Nyrkkisääntönä marginaalille voi pitää peukalon
kokoa. Marginaalin pitää olla riittävä, että
kirjasta saa hyvän otteen peittämättä silti tekstiä
sormillaan. Kunnollinen marginaali rauhoittaa sivua
ja lisää siten luettavuutta.
- Mitä kuvien väriin tulee, ammattitaitoinen
taittaja myöskin ottaa painosta selvää missä
tiedostomuodossa kuvat halutaan ottaa vastaan.
Kuvista teetetään painossa vedokset, joiden
värisävyt hyväksytään. Painon vastuulla on sitten
huolehtia, että painetuilla arkeilla kuvien sävyt
toistuvat vedosten mukaisesti.
- Sivut pitää tarkistaa ennen painoon lähetystä
aina paperilla. Sivut kannattaa leikata
leikkuumerkeistä oikeaan kokoonsa, eikä katsoa
esimerkiksi pienennöstä. Jälleen kerran:
ammattitaitoinen taittaja tarkastelee työnsä
tulosta paperilla, ei ruudulla! Kun sivut ovat
paperilla leikattuina 1:1 koossa, näkyvät myös
mahdolliset ongelmat leikkauksen kanssa.
- Julkaisusta tulee aina painosta vedos. Siitä
katsotaan tekstien asettelut, luetaan teksti vielä
kerran kirjoitusvirheiden varalta sekä katsotaan
värisävyt. Jos jotain halutaan korjata, korjataan
se vedokseen, EIKÄ PAINOKONEELLA! Painokoneelle
kannattaa kyllä mennä katsomaan painatusta (ja
kysellä, katsella, tutkia ja OPPIA näkemästään),
mutta siellä tehdään korkeintaan pientä sävyjen
säätöä, ei mitään suurempaa remonttia.
- Vedoksen lukemiseen siis kannattaa suhtautua
vakavasti, sillä jos sen hyväksyy ja sitten
myöhemmin haluaa muuttaa jotain, maksaa myös
viulut. Voi siis tulla kalliiksi, jos menee
katsomaan vasta painokoneelle ja huomaa homman
olevan pielessä.
Tässäpä pieni julkaisutekniikan oppitunti. Lisää
kannattaa opiskella vaikka kirjoista ja alan
ammattilaisia kuuntelemalla, jos meinaa näiden
asioiden kanssa touhuta. Asiaan perehtyminen
nimittäin säästää kustannuksia. Ja voipa hyvän
näköinen kirja (=hyvin taitettu) näkyä
myynnissäkin.
HUOM! Kommenttini ovat täysin yleisluontoisia, en
ole kyseistä kirjaa nähnyt (sen sijaan saman
kirjoittajan Ripsi- ja imumonnit kylläkin on
hyllyssäni).
Ja ihan pakko vielä sanoa: ihmettelempä tosiaan
missä moisia perusvirheitä tekevä henkilö niitä
hommia työkseen tekee. Huh. Pelottavaa.
Kiitos kommenteista. Suurinpiirtein kaiken tuon
jo tiedänkin. Valitettavasti en tiennyt sitä
kirjaa valmistellessani. Tässä tapauksessa
kirjapainoon toimitettiin valmiit sivufilmit,
joista en samaan hintaan saanut tulostusta.
Kirjapainon mallisivuista näin, että kaikki ei
ollut aivan kohdallaan. Virheiden korjaamisen
yrittäminen sitten vain pahensi asiaa.
Tarkistin vielä kirjan kuvat. Leikkaukset ovat
vieneet n. 150 kuvasta kahdesta kalan kuonon
kärjen pois ja parin muun kalan kuono on kiinni
kuvan reunassa. Eli ei leikkausvaran unohtaminen
tuhonnut kuvia. Sen sijaan marginaalit se söi.
No, antaa arpisten haavojen olla! Vahingosta
viisastuu.
Mää voisin kyllä varmaan hankkiakin sen kirjan
omaksi, kun meillä on nyt ihan tyhjillään yksi
112-litrainen allas, ja meininkinä olisi pistää
sinne pohjalle hienoa hiekkaa ja jonkin lajin
monnisia...
Jep.
Vielä jouluun saakka on otsikossa mainitussa
ryhmässä mahdollista hankkia kyseinen kirja
kohtuuhintaan.
Olen kiinnostunut ostamaan kirjan sulta. Lähetin
sähköpostia sulle eilen (maanantai 17.12.2001)
kotisivujesi kautta.
:o) Pia