Onko kellään kokemuksia lemmikkinsä menettämisestä? En tiedä, onko tämä edes oikea palsta tämän asian esille tuomiseen...on vain niin paha olla, että haluaisin saada jotain vertaistukea. Kaunis, ihana kissani...menehtyi eilen traagisesti...toukokuussa olisi tullut 14-vuotta täyteen....
Rakkaan kissani kuolema...
Garom
7479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi.Tiedän tunteen. Itse olen menettänyt kaksi ihanaa kissaa. Toinen oli jo vanhus 17 vuotias. Jouduttiin antamaan piikki ja toinen kulta oli vasta 7kk. Jäi autonalle 40-alueella.
Parasta on kun itkee niin kauan kun itkua piisaa. Sitten kun järki taas kulkee, ota heti uusi tilalle !! Koita jaksaa.
Itkua piisaa tieten elämäni loppuun asti...ja sydämessä on aina tyhjä paikka! Mutta rakkautta riittää vielä...joskus uuden kissan otan. Kun olen siihen valmis...ei vain haluaisi vielä kohdata sitä tosiasiaa, että kukaan ei elä ikuisesti...ei myöskään seuraa kissanikaan...
Itseäni auttoi kun muistelin kissan onnellisia hetkiä. Ostin kauniin kehyksen mihin laitoin kuvan kissasta kirjahyllyyn. Lisäksi valitsin kauniin kynttilän mitä poltan joskus kissan muistolle. Tapoja on monia ja aika auttaa. Osanottoni
Ymmärrän hyvin suruasi.
Itse menetin kaksi viikkoa sitten rakkaan koirani ja suru on todella musertava. Minulla on 2 kissaa enkä millään kestäisi luopua myös niistä, mutta joskus siihenkin on pakko valitettavasti valmistautua. :,(
Muistele yhteisiä, hyviä ja rakkaita hetkiä jotka sait kissasi kanssa viettää.
Itsekin olen menettänyt monta lemmikkiä. Ihana kolli kisuni oli 9 vuotias kun se yllättäen sokeutui. Olin silloin vielä lähes lapsi ja asuin maaseudulla ja kissa kulki ulkona joten sitä ei voinut kahlita sisälle vaan oli pakko kutsua eläinlääkäri. Vain muutamaa viikkoa aikaisemmin saman kissan emo jouduttiin lopettamaan kun oli ilmeisesti joutunut auton kolhaisemaksi ja suussa oli paha tulehdus. Eläinlääkäri olisi halunnut aloittaa antibioottikuurin mutta en halunnut kissan enään kärsivän koska se oli jo vuorokauden maannut syömättä ja juomatta. Ja en tiedä kauan se ehti maata pensaan alla tien vieressä kuolemaa odottaen ennen kuin löysin sen...
Oli monia muitakin kissoja sekä muita eläimiä joista joutui yllättäen luopumaan. Kissa pääsi tappamaan gerbiilini, kettu vei kanin ja lempilehmäni (typerää mutta rakastin sitä...) lähetettiin teurastamolle minulle kertomatta.
Tämä kaikki ainakin opetti minulle sen että nyt kun minulla on oma elämä ja olen itse vastuussa kissoistani sekä pystyn itse vaikuttamaan näihin asioihin niin en ikinä antaisi niiden kulkea vapaana.
kissamme oli aina. Pieni kylä niin siellä kaikkien kissat saavat juosta vapaana ja elellä elämäänsä siellä sun täällä... Torstaina oli naapurin koira myös vapaana... Jostain syystä kissani ei päässyt pakoon. Kunpa olisin ollut paikalla...olisin hetkeäkään epäröimättä mennyt väliin ja ottanut itse vastaan koiran hampaat. Nyt rakas kissani on haudattu...ja naapurin koira elelee onnellisena... tämänkin takia kissani poismeno on hyvin vaikea kestää. Kunpa saisin käännettyä kelloa taaksepäin...kunpa vaan voisin...:,(
ajattele, että kissasi sai elää 14 onnellista vuotta. Pitkä ikä kuitenkin kissallasi.
Itselläni kissa sisäkissana, mutta vapaana kissasi sai elää oikeaa kissanelämää.