mä oon tämmönen nuori aikuinen, 23v.
juopottelu lähti tavaksi teininä, aina kerran viikkoon. nyt jotenkin tuntuu niiku se vain jotenkin tärvelis mun elämää. niinkuin henkinen kantti ei sietäs sitä touhua enää. tympäsee niin hitosti. mutta tää on just tätä. sillon kun heikommin menee, ajattelee näin. sitten kun on voimissaan ja hyvällä mielellä, juominen tuntuu vaan sellaselta aika kiinnostavalta ajatukselta.
juopottelu lähti tavaksi teininä, aina kerran viikkoon. nyt jotenkin tuntuu niiku se vain jotenkin tärvelis mun elämää. niinkuin henkinen kantti ei sietäs sitä touhua enää. tympäsee niin hitosti. mutta tää on just tätä. sillon kun heikommin menee, ajattelee näin. sitten kun on voimissaan ja hyvällä mielellä, juominen tuntuu vaan sellaselta aika kiinnostavalta ajatukselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
menetettävää tai sitten voitettavaa. Itse menetin hyvän osan nuoruuttani juomiselle ja bailaamiselle. Teininä jo huomasin miten kivaa kännissä örveltäminen on ja kun ikää tuli, niin ratkaisu ihan kaikkeen oli juominen. Sitten se viina veikin parikyt vuotta elämästäni ja vasta päälle nelikymppisenä sain räpiköityä itseni ylös siitä suosta ja helvetistä, kun juominen oli jo ihan vain silkkaa pakkoa. Nyt olen onnellinen ja raitis, mutta moni asia jäi tekemättä viinan takia, esim. perhe perustamtta, mutta mitäs noista, mennyttä elämäähän se vain on.
Perheen perustaminen on ihan homojen hommaa. Nykyään on ihan tarpeeks ihmisiä, ei kannata enää perustaa mitään perheitä. Sitä paitsi elämä olisi paljon parempaa jos kaikki loputkin ihmiset kuolis sukupuuttoon. Ite en aio ikinä tehdä lapsia enkä mennä naimisiin enkä ees kihloihin. Tykkään vaan sekstailla hyvän näkösten naisten kanssa, mutta naimisiin en viiti mennä, koska naiset on helvetin rasittavia muuten. Ja muutenkin oon sellanen että haluisin muuttaa johkin korpeen ja keitellä siellä pontikkaa.