Mietin tässä tällaista juttua: juopottelin aika kovasti syksyllä, joskus jopa 3 kertaa viikossa, pääosin kuitenkin viikonloppuisin. Kännit olivat tuhteja ja muistikin pätki osittain. Krapulat sen mukaisia.
Nyt sitten uuden vuoden jälkeen ajattelin laihduttaa ja tulin siihen tulokseen, että vähentäminen alkon suhteen kannattaa dieetinkin takia. Olen ollut juopottelemassa tammikuusta tänne maaliskuun loppuun 3 kertaa.
Olenko juoppo vai en? Aiemmin join 3 kertaa viikossa, nyt on mennyt 1 kerta kuussa. Minkäänlaista tuskaa ei ole tullut ja painokin on tippunut alas. Itseasiassa en muista koko dokaamista välillä, joten minun ei tarvitse "kieltäytyä" mistään, kun mielikään ei tee..
Jollain palstalla (olisko ollu peräti tämä) sanottiin aiemmin, että olen juoppo ja menossa kohti tuhoa (siis kun dokasin 2-3 krt/vk).
Mutta olenkohan mä sittenkään? Ei tämä elämä olekaan taistelua viinaa vastaan, "yksi päivä kerrallaan". Olinko loppujen lopuksi vain tavallinen, tylsyyttä kaljoittelulla purkava nuori jota vanhat alkkikset leimasivat juopoksi turhaan?
Vai tuurijuoppo? Mutta miksi himoa ei ole tullut? Miksi kerran kuussa tuhdit kännit on riittänyt? Sisältöä elämässä, lenkkeily ja terveellinen safka on kivoja asioita. Niin on dokaaminenkin.
Alkakaahan analysoida. Jokin tässä kuviossa mättää.
Terv. Juopoksi leimattu ja kännäilystä syyllisyyttä tuntemaan pakotettu tuhoa kohti matkalla oleva alkoholistin alku ;)
Nyt sitten uuden vuoden jälkeen ajattelin laihduttaa ja tulin siihen tulokseen, että vähentäminen alkon suhteen kannattaa dieetinkin takia. Olen ollut juopottelemassa tammikuusta tänne maaliskuun loppuun 3 kertaa.
Olenko juoppo vai en? Aiemmin join 3 kertaa viikossa, nyt on mennyt 1 kerta kuussa. Minkäänlaista tuskaa ei ole tullut ja painokin on tippunut alas. Itseasiassa en muista koko dokaamista välillä, joten minun ei tarvitse "kieltäytyä" mistään, kun mielikään ei tee..
Jollain palstalla (olisko ollu peräti tämä) sanottiin aiemmin, että olen juoppo ja menossa kohti tuhoa (siis kun dokasin 2-3 krt/vk).
Mutta olenkohan mä sittenkään? Ei tämä elämä olekaan taistelua viinaa vastaan, "yksi päivä kerrallaan". Olinko loppujen lopuksi vain tavallinen, tylsyyttä kaljoittelulla purkava nuori jota vanhat alkkikset leimasivat juopoksi turhaan?
Vai tuurijuoppo? Mutta miksi himoa ei ole tullut? Miksi kerran kuussa tuhdit kännit on riittänyt? Sisältöä elämässä, lenkkeily ja terveellinen safka on kivoja asioita. Niin on dokaaminenkin.
Alkakaahan analysoida. Jokin tässä kuviossa mättää.
Terv. Juopoksi leimattu ja kännäilystä syyllisyyttä tuntemaan pakotettu tuhoa kohti matkalla oleva alkoholistin alku ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerettiläisesti ajattelen, että juomiseensa, olipa vaikka suurkulutusta, ei pidä ankkuroitua ja käpertyä niin, että se hallitsee ajatusmaailmaa päivästä päivään.
Kun itselleen on tehnyt tasan tarkkaan selväksi, että oman juomisen ON vähennyttävä, se myös vähenee, mutta asiaa ei pidä jauhaa päässään päivästä päivään, sillä se jos mikä kasvattaa paineita, jotka helposti voivat laueta juomiseen.
Itse pahimmillaan vedin puolen vuoden putken terävää viinaa runsain mitoin joka päivä, ja kun tein itselleni selväksi, että touhun on loputtava, se loppui, ja kiltisti kärsin viikkotolkulla, kun tiesin vaivat itse hankituiksi.
Kuukausia on kulunut, ja viina ei tule mieleenkään muulloin, kuin täällä sompailessa, mutta minkäänlaista himoa ei ole, vaikka olen enemmän ja vähemmän juonut koko aikuisikäni, n. 30 vuotta.
Mielestäni se "päivä kerrallaan"-menetelmä on juuri juomisen iskostamista päähänsä, ja ollaan kuilun partaalla koko ajan, kun ei päästä henkisesti eroon siitä, mistä pyritään eroon.
Itse pidän mieleni vapaana viinasta ilman mantroja ja hokemisia, ja jos joskus putkahtaa päähäni, työnnän mielikuvan sivuun.
kun itse menettää juomisen hallinan ja joutuu "voimattomaksi" niin sitä on vaikea myöntää että joku toinen elävä ja ajatteleva ihminen pystyy ominpäin itse laittamaan asian kuntoon.
Tekstisi tullaan tyrmäämään ja sinut tuomitsemaan.
Syitä ovat: juomisen luvan hakeminen, asian vähättely ja kaikkein varmimmin tyrmätään sinun "ihme parantuminen"
Tämä on ihan väärä paikka puhua siitä "miten minusta tuli kohtuukäyttäjä"
Tärkeintä on kumminkin se, että sinun on hyvä olla etkä tunne halua olla sairas ja et tunne tarvetta piiloutua pilaantuneiden geeniesi taakse!
Katos nääs alkoholistiksi synnytään -kuulemma.
Oikealle alkoholistille esim. juomisen mahdollisesti aiheuttama turvotus/painnonnousu on täysin yhdentekevä asia. Sulla ei onneksi ole alkoholiongelmaa, luuleet vaan itse niin.n
moi!mielestäni et todellakaan ole mikään alkoholisti,itse olen 30v ja ollut alkoholin vuoksi katkolla jne....dokasin puol vuotta oiskohan välissä ollut pari selvää päivää...joten se on jo alkoholismia se,suotta mietit asiaa,nt syön reviaa,alkoholihimoja vähentävää lääkettä!!joten ota aivan rennosti,kerran kuussa ei ole mitään!!!!
Miksi ketään edes kiinnostaisi, oletko alkoholisti vai kohtuukäyttäjä? Asia kuuluu vain ja ainoastaan sinulle, jos ei sinulla ole alaikäisiä lapsia, jotka kärsisivät juomisestasi. Jos lapset kärsivät, silloin vasta se kuuluu kaikille tervepäisille aikuisille ja on sosiaalipuolen asia.
Kukaan muu ei vastaa alkoholinkäytöstäsi, laihtumisestasi tai muustakaan terveydestäsi kuin sinä itse. Tää on sitä aikuisuutta, alaikäisenä oli sullakin toisin.