Eli miten te ootte kertoneet lesboudesta? Tiedän, että tää tulee olemaan perheelle hyvin suuri järkytys ja tilannetta ei paranna yhtään se,
että tyttöystäväni ja mun ikäero on hyvin suuri....
Miten te ootte kertoneet?
Kiitos jo etukäteen.
että tyttöystäväni ja mun ikäero on hyvin suuri....
Miten te ootte kertoneet?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Saanen antaa neuvon. Pidä tieto itselläsi. Miksi turhaan järkyttää toisia. Olen itse transsu ja se on vain minun ja kumppanini asia.
Emmehän me muutenkaan toitota kaikkia juttuja toisille.
Kun sinua kehoitetaan kertomaan juttusi, niin taatusti kehoittaja ei voi, eikä kanna vastuuta seuraamuksista ja sinun tunne elämästä
Hei,
Olen yrittänyt "pehmitellä" etukäteen...Kertoilen naisesta juttuja, jotka voi tulkita "miten vaan".. Ja mieluiten "siihen suuntaan". Riippuu niin paljon perheestä, mitä voi ja miten voi kertoa.Ehkä mun perhe olisi hyväksynyt mut ihan suoraankin sanottuna...Olen kuitenkin ainut ja rakas lapsi :)Isä tuntuu ottavan paremmin asian. Tosin nykyään äitikin yrittää kovasti...En tiedä, mitä sitten tapahtuu, kun tuon "vakavan suhteen" vanhempieni eteen...
Homoseksuaalisuudestaan kertominen omille vanhemmille on vaikea juttu....ainakin yleensä. On varmasti myös perheitä joissa osataan suhtautua asiaan fiksusti, mutta veikkaisin että yleensä suhtautuminen on todella huonoa. Homo vain on tänäpäivänäkin vähintään sairas ja vinksahtanut yksilö yllättävän monien mielestä. Mietipä, vanhemmat joutuvat vaikean tilanteen eten. Miten kertoa sitten eteenpäin sukulaisille, naapureille ym. uteliaille siitä että oma lapsi seurustelee samaa sukupuolta olevan kanssa??!! Sehän on vanhemmille kamalaa....ja erityisen kamalaa silloin jos vanhemmat ovat sitä sorttia, jotka kokevat olevansa täydellisen perheen täydellisiä vanhempia...sillon se vasta isku onkin. Kuulostaa varmasti kamalalta tekstiltä tällainen, mutta yleensä tämä on valitettavan totta. Silti mun mielestä kannattaa kertoo asiasta, varsinkin jos elää vakavassa suhteessa ja omillaan. Nuorempien, jotka tarvitsevat vielä vanhempien rahallistakin tukea, tilanne on toinen. Sillon mun mielestä kannattaa odottaa että pääsee omilleen ja tarvittaessa "karkuun" omaan kämppään jo tilenne menee pahaksi.
olen miettinyt tuota samaa. Vanhemmat kyllä sopeutuvat ajan myötä, vaikka äidille varmasti se, ettei vävypoikaa tule olemaan, on vähintäänkin harmillista, mutta suurin rasite heille tulee olemaan muiden ihmisten, sukulaisten, naapureiden, työkaverien, suhtautuminen. Olisi tietenkin ihan mielenkiintoista tietää, aikoisivatko he pitää asian salassa ja mainita minut siitä lähtien vain ohimennen jossakin sivulauseessa vai kertovatko avoimesti. Suvussamme on yksi nainen, jolla kukaan ei tiedä mutta kaikki tietävät olevan homopoika. Kukaan ei edes uskalla sanoa hänen kuultensa sanaa "homoseksuaali". No, se hyvä puoli tässä sinkkuudessa on, että minun ei tarvitse huolehtia kertomisesta vielä aikoihin. Kunhan vain vaivautuneesti väistelen kysymyksiä poikystävistäni.
joo mun sisko möläytti porukoille ja sit tuli turpaan
heidän sulatella asiaa ja älä ryhdy puolustuskannalle. Kerrot vain miten asiat on, ja älä pyytele anteeksi. Sun elämähän tässä on kyseessä, ei sitä tarvitse anteeksi pyydellä.
Sä olet vastuussa omista valinnoistasi, sun vanhemmat omistaan. Jos he eivät voi hyväksyä, se on valitettavaa mutta muutenkin on syytä opetella elämään omaa elämää eikä sitä mitä olettaa muiden odottavan sinulta.
Minusta kertominen on hyvä asia, miksi sitä peittelemään kuin varas saalistaan.
Oman itsensä häpeäminen on pahin vankila mihin ihminen voi joutua, ja sitä on syytä välttää.
Pää pystyyn, anna perheellesi mahdollisuus olla mitä ovat, joko he antavat sulle saman mahdollisuuden tai eivät. Pääasia että sinä et häpeile itseäsi ja sitä että rakastat naista.
Jos vanhempasi eivät halua olla osana sinun ja puolisosi elämää, se on heidän menetyksensä. Sinä tarjoat heille mahdollisuuden ja he voisivat olla hyvillään siitä, että heidän lapsensa ei kulje lauman mukana, vaan uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.
Tuota pehmittelyä mä olen jo kokeillutki ja olen saanut kuulla että:
"homous ja lesbous on syntiä,
raamattu tuomitsee sen ja se on muutenkin täysin sairasta, jne".....
Että semmosta, mutta toisaalta onhan se
niinkin, että jos näitä asioita peittelee
sitä antaa itsestään sen kuvan, että häpeää lesbouttaan.
Kirjeen kirjoittaminen?
Sitähän vois miettiä.
kuulla sellaista todellakin vanhemmiltasi? Se on surullista. Minusta tuntuu jo riittävän pahalta, että saan kuulla sitä eräältä rakkaalta ystävältäni.
Kerroin vanhemmilleni n. 6kk sitten kun seurustelin vakavasti (tai niin ainakin luulin :)) Aloitin siskoistani, ottivat asian hyvin. Olivat epäilleetkin asiaa mutta eivät olleet koskaan kehdanneet sitä päin naamaa kysyä. Äidille kerroin suoraan kun hän ihmetteli menojani. Reaktio oli se tyypillinen, mitä hän on tehnyt kasvatuksessa väärin jne. Puhuimme asiasta ja annoin hänelle myös sulatteluaikaa, nyt tilanne on ihan sama kuin ennen kertomistani, olen edelleen hänen rakas "vauvansa". Isän reaktio oli tyypillinen mies reakti, tiedän asian mutta ei meidän tarvitse puhua siitä asenne :).
Olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni että uskalsin kertoa. Valehtelu satutti enemmän.
Minä haluaisin kertoa, salailu rasittaa, mutta vanhempani ovat todella uskovaisia ja kun raamattu kerran sanoo että mies ja nainen vain saavat mennä naimisiin, niin tottakai kaikki muu on huorintekoa, syntiä jne....
Luulen, etträ ainakin veljeni voisi ottaa lesbouteni ja seurusteluni hyvin jollei minulla ja tyttöystävälläni olisi niin suurta ikäeroa....
Pitäisi kai antaa hänen vain tottua ajatukseen.
Onko se sustakin jokin vähän mörkö kun sitä niin korostat?
En aikonut kertoa kotona mitään vielä piitkään aikaan, mutta ilmeisesti naamasta ja puheista äiti oli ymmärtänyt että olin superihastunut kauniiseen ystävääni ja kysyi sitten minulta suoraan. Olen myös kotona aina puhunut seksuaalisesta tasa-arvosta kaiken muun paasaamisen lomassa, ja lisäksi kirjallinen makuni on ehkä saattanut antaa viitteitä. Äitinikin sittemmin on kertonut omista naisihastuksistaan nuoruusvuosiltaan, joten taitaa olla jonkinmoista sukutaipumusta meilläpäin.
Tsemppiä sinulle, löydät varmasti muilta läheisiltäsi suvaitsevaisuutta ja hyväksyntää vaikka kotoa et sitä saisikaan. Olet kallis ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet, nauti suhteestasi kumppaniisi, ikä ei ole este. Sydämeni itkee puolestasi, vihaan uskonnon varjolla tapahtuvaa syrjintää ja ennakkoluuloja.