Kukahan pystyy sanomaan sen, että mikä on oikea ikäraja ja onko oikein ihastua itseään huomattavasti nuorempaan vastakkaiseen sukupuolen edustajaan tai vanhempaan, jos pysytään lainmukaisissa ikärajoissa?
Moraali tulee mukaan usein kuvioihin, mutta mielestäni elämää kokeneena en pitäisi mahdottomana ajatuksena 20v-30v ikäeroja, koska olen työssäni ja vapaa-ajalla joutunut juttelee nuorempien ja itseäni vanhempien ihmisten kanssa ja tullut siihen tulokseen, että henkisesti pystyn olemaan samalla tasolla, koska koen aikuiseksi itseäni nuoremmat ja en koe ikäeroa rasitteena, eli olkoon nuorempi tai vanhempi ja mikähän estäisi lähemmän tuttavuuden, jos vastapuoli kokisi samaoin.
Moraali tulee mukaan usein kuvioihin, mutta mielestäni elämää kokeneena en pitäisi mahdottomana ajatuksena 20v-30v ikäeroja, koska olen työssäni ja vapaa-ajalla joutunut juttelee nuorempien ja itseäni vanhempien ihmisten kanssa ja tullut siihen tulokseen, että henkisesti pystyn olemaan samalla tasolla, koska koen aikuiseksi itseäni nuoremmat ja en koe ikäeroa rasitteena, eli olkoon nuorempi tai vanhempi ja mikähän estäisi lähemmän tuttavuuden, jos vastapuoli kokisi samaoin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
viestissäsi pisti silmään... mikä estäisi samaa sukupuolta olevien suhteen? Ymmärrätkö ikäeron, muttet muita eroja? Oletko sittenkään niin suvaitsevainen kuin yritätä toitottaa?
vastinetta ymmärrä ja miten samaa sukupuolta olevien suhteet liittyy kirjoitukseeni? En ole väittänytkään olevani kaikissa asioissa suvaitsevainen ja ne on eriasioita pohdittavaksi ja eivät liity aloituskirjoitukseen.
oikein ihastua vastakkaista sukupuolta olevaan eri ikäiseen, tai jotain vastaavaa. Itse olen ajatellut, että asiat liittyyvät toisiinsa silleen, että voin hyväksyä kaikella tavalla poikkeavien suhteet; eri ikäisten, eri väristen, eri seksuaali-identtisten, erilailla vammautuneiden jne. suhteet. Mutta jos ne sinusta eivät liity millään tavalla toisiinsa, niin ei sitten. Ohita kirjoitus olan kohautuksella, ok?
vain riidellä ja sotkea asiat keskenään! Kehoittaisin lukemaan aloitukseni uudestaan ja miettimään sitä, otinko kantaa millään muotoon muihin erilaisiin suhteisiin ja mielestäni aloituskirjoituksessa en ole maininnut asiasta.
Jos ikäero on suuri, on todennäköisempää, että rakkaus on ikuista. Johtuu siitä, että vanhemmalla osapuolella on jäljellä elämää paljon vähemmän.
näkökanta, ei oo tullu tollain ajatelleeksi..hetki kerrallaan
Jos se nuori nainen vaikkapa sairastuu ja kuolee aikaisin. Emme me tiedä, milloin kuolema kohtaa.
Ihastun aina itseäni parikymmentä vuotaa vanhempiin miehiin. Mieheni oli sitä ikäluokkaa. Hän halusi erota, koska ihastui minua vanhempaan:(
Kaksi sisartani ovat samoilla linjoilla. Heidän miehensä ovat 25-30 vuotta heitä vanhempia. Tämä taitaa olla sukuvika.
Olen taas ihastunut (jo monta vuotta, toistaiseksi tuloksetta) itseäni melkein 20 vuotta vanhempaan. Rakastaisin häntä miehenä, en minään isähahmona. Nuoremmat miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet, edes seksiin. Vanhemmalla on enemmän ajatusta tekojensa takana:)
Minua pelottaa, että tunteideni kohde luulee minua vielä nuoremmaksi kuin olen. Toivon ja rukoilen, että hän pääsee tuon kynnyksen yli (ja lisäbonuksena: että hän on sinkku!).
No niin, vaari, odottelen täällä kiikkustuolissani. Tulehan turisemaan.
Miksi et juttele asiasta hänen kanssaan?
Itse olen myös nuori tyttö, enkä nää mitään sen kummalisempaa 20-30v vanhempaan ihastumisessa kuin omanikäiseen. Minä ainakin ihastun älykkyyteen, minkälaista harvoin löytyy oman ikäisiltä samassa mittakaavassa kuin vanhemmilta.
ihan oikeasti tuota mieltä? Sen ikäinen sopis sulle vaikka isäksi. Itse en missään tapauksessa vois ajatellakaan niin vanhaa miestä. Enemmän alkaa oksettamaan pelkkä ajatuskin.
samalla logiikalla.
Tyhmimpiä perusteluja, miksi ei voisi olla vanhemman miehen tai naisen kanssa: "Sehän voisi olla isäsi/äitisi!" No mutta kun ei ole.
Samalla logiikalla oman ikäinen mies tai nainen voisi olla sisko tai veli. Kauheaa.
Ihmiset eivät okseta, vaan ilahduttavat mielen ja saavat endorfiinit virtaamaan.
Juuri näin.
MIKSI kahden ihmisen välinen ihastuminen/rakkaus on niin hirvittävän tuomittava asia silloin kun kyseessä on kaksi täysi-ikäistä, aidosti toisistaan välittävää ihmistä joilla nyt vain sattuu olemaan useampi vuosi(kymmen) välissä? Mikä siinä voi olla niin hirveää, että täysin tuntemattomatkin kokevat asiakseen ja oikeudekseen arvostella ja pilkata sellaisia suhteita?
Maailma on täynnä murhaajia, raiskaajia jne. pahantekijöitä. Väkivaltaisia parisuhteita, ilkeyttä, pettämistä. Kuitenkin välillä tuntuu, että tasapainoinen suuren ikäeron suhde on ihmisten silmissä tuomittavampaa kuin edellä mainitut asiat....
"Kukahan pystyy sanomaan sen, että mikä on oikea ikäraja ja onko oikein ihastua itseään huomattavasti nuorempaan vastakkaiseen sukupuolen edustajaan tai vanhempaan, jos pysytään lainmukaisissa ikärajoissa?"
Ei kukaan pysty sanomaan, koska mitään oikeaa ikäerorajaa ei ole olemassa. Ei tämä muutenkaan ole asia, jota voisi tai pitäisi pohtia oikein-väärin-näkökulmasta silloin, jos molemmat ovat täysi-ikäisiä.
"Moraali tulee mukaan usein kuvioihin"
Silloin, jos toinen on alaikäinen ja toinen täysi-ikäinen. Sitten pitäisi malttaa mielensä siihen asti että kummatkin ovat samanikäisiä.
Toinen asia milloin joutuu ehkä pohtimaan moraalisia kysymyksiä on, jos molemmat ovat samalla työpaikalla ja toinen on ylemmässä asemassa kuin toinen. En tällöinkään näkisi ongelmaa moraalin kanssa, jos osataan pitää työasiat työasioina ja henkilöasiat henkilöasioina. Eli kumpikaan ei saa erityiskohtelua työhön liittyvissä asioissa.
"mielestäni elämää kokeneena en pitäisi mahdottomana ajatuksena 20v-30v ikäeroja, koska olen työssäni ja vapaa-ajalla joutunut juttelee nuorempien ja itseäni vanhempien ihmisten kanssa ja tullut siihen tulokseen, että henkisesti pystyn olemaan samalla tasolla, koska koen aikuiseksi itseäni nuoremmat ja en koe ikäeroa rasitteena, eli olkoon nuorempi tai vanhempi ja mikähän estäisi lähemmän tuttavuuden, jos vastapuoli kokisi samaoin."
Jos kaksi ihmistä on kiinnostunut toisistaan, niin siitä vaan. En jättäisi kokematta jotain upeaa ihmissuhdetta vain siksi, että on ikäeroa.
Minulla on ollut itseäni nuorempia ja vanhempia ihastuksia. Ei kypsyys, viisaus, älykkyys, samalla aaltopituudella oleminen tai mikään muu tällainen ole mitenkään iästä kiinni.
juolahti näin mieleeni, kun työskentelen itseäni n.20v nuoremman kolleegan kanssa ja koen henkisesti, että olemme samalla asteella ja tietynlaista ihastumista on puolin ja toisin, vaikka itse olen 53 ja hän 30v. Välillä tuntuu, että kaverini on kypsempi ja ajatuksiltaan vanhempi kuin itse, niin en pitäisi mitenkään mahdottomana ajatuksena sitä, että miksei vaimonakin. Tietenkin moni ajattelee, että ole vanha ukko hupsimati ja etsi oman ikäisiäsi, mutta tunteet ne on vanhallakin, kuin myös nuorella mitkä mielestäni ohjaa eikä ikä.
Kiitos kaikille vastanneille pikku ongelmaani ja käsitykseni vahvistui ikäero ongelmasta siten, että kun on täysissä ruumiin ja sielun voimissa, niin pitää tehdä siten kuin itsestä tuntuu ja ulkopuolinen arvostelu on toissijaista, kun ihminen voi hyvin tai tekee toisen onnelliseksi.
Olen lähemmäs 3-kymppinen naisihminen ja aina ihastunut itseäni vanhempiin -reilustikin vanhempiin - miehiin. Pidän elämänkokemuksesta ja siitä, että näillä miehillä on ajatustoimintaa... Toisaalta olen myös jostain syystä aina herättänyt vanhemmissa miehissä huomiota. Omanikäiseni eivät minua katso kahta kertaa. Yhdessä pidemmässä suhteessa olen ollut omanikäiseni kanssa, hän oli hiukan samanlainen kuin minä, vaikutti ikäistään vanhemmalta noin ajatusmaailmansa puolesta. Mutta teki kuitenkin loppujen lopuksi sen, mitä tämänikäiset meikäläiselle aina tuntuvat tekevän: lähti paremmannäköisen persukkeen perään...
Eli vanhassa vara parempi.