Pelko tulijärvi on elämäpelko

Lapsena minut käytännössä pakotettiin menemään seuroihin vaikka en halunnut.

Puheista muista yhden, jossa puhuja alku "rukouksessa" mutisi jostain helvetistä, tulikivistä yms. Varsin vaikuttavaa kuultavaa lapsille tuollainen, ja varmasti jää lapsille mieleen tuo "helvetin" pelko kun sitä on syötetty aina, lapset kun omaksuvat helposti asioita.

Mikään ei ole kammottavampaa kuin syntyä uskovaiseen kotiin, kasvaa uskovaisessa kodissa oppien kuinka elää jotta pääsee taivaaseen, eli käytännössä tappamalla oman vapauden ja rajoittamalla omia ajatuksia joita painostetaan ulkoatapäin tämä kaikki perheessä, jossa on väh. 6-7 lasta.

Jokos on tieteellisesti kestäviä havaintoja siitä, että kyseessä on tulijärvi eikä -meri? Asiaa kun käsiteltiin tälläpalstalla pari kuukautta sitten, ei minkäänlaista perusteltua mielipidettä tullut esiin.

Lapset ottavat konkreettisesti kuulemansa vertauskuvat. Minullekin jäi pelkoja tulikivijärvellä pelottelusta. Aikuisena olen voinut nauraa koko ajatukselle: muka lapset tuliseen järveen, hah hah - hoh hoh, mieletön ajatus!!

Käsitykseni tulijärvestä nykyisin: syyllisyydentunteet ovat kuin sisäinen tulijärvi. Jotkut kokevat syyllisyyttä tämän elämän jälkeen huonoista valinnoista ja katumusta siitä, etteivät käyttäneet enemmän tervettä järkeä. Tulijärvi ei ole oikea tulijärvi, se on vertauskuva voimakkaista syyllisyydentunteista. Eikä se olotila ole ikuinen. Se kestää niinkauan, kunnes ihminen oppii kokemuksestaan erottamaan hyvän pahasta. Tulijärvi on toiselta nimeltään helvetti. Se on siis hengellisten oppimisen paikka, jossa joutuu tekemään itsetutkistelua, joka koetaan kiusallisena.

...

...