ööp..

Itse aloitin säännöllisen tupakoinnin n 13 vuotiaana, sitä ennen poltin satunnaisesti. Silloin oli niin hienoa polttaa, oli muka niin aikuinen olo. Hitsi, että sitä oli typerä! Ja koukkuun jäin kyllä mielestäni tosi äkkiä.

Luin yhdestä lääkärikirjasta seuraavan lauseen: "Tärkeintä lopettamisessa on, että todella haluaa. Ei saa olla pienintäkään sisäistä epäröintiä". Se auttoi minut alkuun. En tehnyt lakkoa, en kertonut lopettamisestani kenellekään. Nyt olen ollut polttamatta 12 vuotta. Poltin 20 vuotta ja paljon; loppuaikoina lähes 2 askia päivässä!

Ei tullut kauheita vieroitusoireita en käyttänyt mitään "korvaushoitoa". Tosin en ole uskaltanut polttaa yhtään tupakkaa sen jälkeen, sillä aiemmin tein useita epäonnistuneita lopetusyrityksiä, ja tiedän, että jos poltan yhdenkin savukkeen, alkaa koko rumba uudelleen.

Mutta vuosien myötä olen huomannut, että kyllä tupakka todella vaikuttaa myös ulkonäköön (olen nainen); ihoni palautui aikanaan entiselleen, en ole enää harmaa ja ennenkaikkea: EN HAISE PAHALLE, kuten piintyneet tupakotsijat. Kirjoita vaikka lappu seinällesi: SINÄ PYSYTY SIIHEN! Tsemppiä!