Tapahtui viime yönä...

Hei,

kuullostaa samanlaiselta, jota olen itse kokenut. Mulla alkoi samalla tavalla oireilu, kun poika oli n.2,5kk. Taustalla myös stressiä ennen lapsen syntymää. Pojan ollessa 2,5kk (valvotti paljon), en enää saanut unen päästä kiinni, alkoi paniikkikohtaukset, iltojen jännittäminen, ruoka ei maistunut ja sitten seurasi jatkuva ahdistuksen tunne.
Mulla lääkäri totesi synnytyksen jälkeisen masennuksen vaikka en kokenut itsenäni masentuneeksi, vain ylikierroksilla käyväks ja väsyneeksi. Kuitenkin alkoitin miedon mielialalääkkeen, pienimmällä annoksella, jotta sain nukuttua. Myöhemmin sain tietoa myös estrogeeni (estradioli) mittauksista ja minulle aloitettiin hormoonihoito (arvot olivat erittäin matalalla) ja tämä onkin osottautunut ehdottomaksi avuksi!!

Toivottavasti voit jo paremmin, mutta mieti, mikä laukaisi tilanteen ja jos tuntuu, ettei asia helpota, puhu neuvolassa tilanteestasi. Minkä ikäinen nuorempi lapsesi on?

merleena

Itselläni alkoi outoja oireita jo ennen vuodenvaihdetta, sydämen tykyttelyä ilman mitään syytä ja huimasi ym, mutta näiden oireiden kanssa vielä pärjäsi, mutta aloin tietysti jännittää mikä kamala sairaus mulla on, että vähintäänkin sydämessa vikaa. Kaikki tutkittiin mutta mitän ei löytynyt, tykytykset jatkuivat ja sitten aloikin saada selvempiä kohtauksia, välillä henkeä ahdisti ja oli jotenkin vaikea nielaista ja inhottavaa levottomuuden tunnetta. No kävin läkärissä ja päätimme aloittaa lääkityksen paniikkihäiriöön (sepram) Nyt olen syönyt sitä kolmisen viikkoa, kaksi ekaa viikkoa 10mg ja ja nyt reilun viikon 20mg. Alussa oireet pahenivat, mistä lääkärikin varoitteli, viidentenä päivänä jouduin hakea rauhoittavia koska olo oli niin ahdistunut ja levoton, rauhoittavat auttavat alussa kun peruslääkitys ei vielä ala vaikuttamaan. No kun annosta alettiin nostaa siihen 20mg, kolmantena päivänä tapahtui juuri niikuin sinulle, olin päiväunilla ja heräsin kun alkoi sydän tykyttää ja en pystynyt enää makaamaan enkä olemaan paikoillani, nousin ylös ja saman tien alkoi järkyttävä sydämen hakkaaminen ja kamala kuuma aalto valtasi koko kroppani, huimasi, tärisin ja olin ihan sekaisin. En tajunnut ensin sen johtuvan lääkkeestä ja aloitusoireista eli kohtaukset saattavat tulla rajuimpina. Pelkäsin saavani sydänkohtauksen tai että olen saanut jonkun myrkytyksen lääkkeestä. Mies soitti ambulanssin ja tilanne alkoikin sitten helpottaa ja pystyin mennä takaisin maate, kun hoitajat tulivat tilanne oli jo aika rauhallinen ja aloin itsekkin tajuta että se oli vain paniikkikohtaus. Kävin kuitenkin päivystyksessä tarkistuksessa ja tulin kotiin ja otin rauhoittavia koska siitä jäi niin kamala kammo että jos vielä tulee noin pahana.

No tänään sitten tasan viikko tuosta tapahtuneesta, alkoi väsyttää ja menin maate päivällä, en saanut nukuttua oli kovin levoton olo ja jalat jotenkin levottamat ja oudot, nousin ylös ja tajusin että nyt se tulee taas, kuuma laava meni koko kropan ylitse ja kamala sydämen tykytys, nyt kun tiesin että tämä menee kyllä ohi ja rauhoittelin itseäni niin eipä kestänytkään kuin joitakin minuutteja, olin myös lasten kanssa kotona ja mies töissä, yritin sillekkin soittaa mutta eihän se vastannut. Otin sitten heti rauhottavaa kun tunsin että tuo kohtaus tuli päälle ja alkoi kyllä helpottaa! Sun kannattaa kyllä mennä ihan terveyskeskuslääkärille juttelemaan sun tilanteesta ja että tarvitsetko lääkityksen, itse olen tosi tyytyväien että menin heti hoitoa hakemaan, turvallisempi olo kun tietää mikä vaivaa ja että tämä on myös tosi yleistä! Itse olen muuten myöskin 30v kahden lapsen äiti! Jos haluat kirjoitella esim sähköpostiin niin se olisi tosi mukavaa!! Tässä pari vinkkiä ensi hätiin: Sinä et kuole etkä tukehdu näihin kohtauksiin, ne menevät aina ohi, mutta jälkioireita saattaa tulla seuraavana päivänäkin, rauhoittelet itseäsi vaikka ääneen, että ei ole mitään hätää ja soitat vaikka miehellesi ja käsket hänen rauhoittaa sinua! Ja jos tilanne menee pahaksi soitat ambulanssin niin apua on saatavilla! Tsemppiä! Ja sori tämä sekava ja yhteen kirjoitettu sepustus!
T. ans-ku

Hei!Minulla myös on todettu olevan paniikkihäiriö ja masennus.Olen 32 vuotias ja lapseni on 10kk.
Kaikki alkoi vähitellen raskaana ollessani ja paheni synnytyksen jälkeen.
Ilmeisesti stressi laukaisi tämän sairauden.
Se ei ole todellakaan mukava tunne kun kohtaus tulee.Menin terveyskeskuslääkärille ja hän määräsi verikokeisiin.Verikokeissa ei ollut mitään ja sydänfilmissä kävin eikä siinä ollut mitään.Totesi että minulla on tämä paniikkihäiriö ja määräsi lääkkeeksi cipralex 10mg ja sitä olen syönnyt melkeen kaksi kuukautta ja on auttannut todella paljon.
Teveyskeskuksen kautta pääsin myös terapeutin juttusille.
Sinunkin kannattaa mennä lääkäriin oireittesi takia.Saat mahdollisimman nopeasti avun eikä tarvitse kärsiä niistä inhottavista oloista.
Kaikkea hyvää sinulle!!Ja toivottavasti saat avun nopeasti.
Tekstissä voi olla virheitä siitä pahoitteluni.
Niin ja minun paniikkiin kuului myös hikoilu,huimaus,vapina ja tuntui että happi loppuu.

Hyviä vastauksia kummaltakin, kunhan sen vain pystyy tunnustamaan itselleen että panikoi ja selittää itselleen: ai niin tää on taas sitä, eihän tää mitään vaarallista ole, yritähän nyt rauhottua (näin minä höpöttelen itselleni ja vielä ääneen yksin ollessani)

Minulla on ollut tosi pahoja paniikkikohtauksia, se saattaa yllättää vaikka kaunista lumisadetta katsellessa, tai ruokaa laittaessa ei tarvitse olla mitään näkyvää syytä.

Sen aiheuttajana yleensä toimii stressi ja väsymys tai sanottaisiinko uupumus.

Olen selviytynyt useimmista tilanteista menemällä hetkeksi heti kun tunnen, että rinnassa "muljahti" sänkyyn oikealle kyljelleni vähän kippura-asentoon ja levännyt hetken, tilanne on lauennut.

On minullakin lääke siihen, jota otan tarvittaessa ja tukka putkella on tullut mentyä sairaalaan.

Pahin oli se kun vielä oikein kunnolla hyperventiloin, tuli myös nestevajaus, eli nesteen nauttiminen olisi tärkeää siinä yhteydessä jos suinkin pystyy.

Sinulla on paljon "kollegoja" tässä asiassa.

Koeta kestää :)