Käykää katsomassa blogi

v2005: "Suomessa on 198 paikallista rauhanyhdistystä. Niihin kuului viime vuonna yhteensä 33 000 jäsentä." ja jäseneksi pääsee 15v rippikoulun käynyt (eli täysikäisiä parikymmentä tuhatta), 18 ikävuoden jälkeen nuorisokato sitten käykin. Lisäksi vanhusten ja yksinäisten naisten osuus on merkittävä.

Ihan mielenkiintoisia ja mukavasti kirjoitettuja ajatuksia. Tunnistin itseni tästä Suomi24- henkilögallerian analyysista:

http://rauhanyhdistys.blogspot.com/2008/03/suomi24-henkilgalleria.html

Onnea ja meneststä blogillesi. Kenties joskus kommentoinkin jotain artikkelia siellä.

Tätä palstaa ei pitäisi käyttää puhtaaseen mainontaan ja markkinoitiin.

Ota blogisi esiin täällä silloin, kun olet käsitellyt siellä jotain erityistä aihetta joka kiinnostaa myös palstalaisia. Silloin et riko palstan sääntöjä!

Mielestäni osaat kirjoittaa kiihkottomasti ja asiallisesti kiinnostavista aiheista. Sana tuntuu olevan hallussa. Varmasti poikkean uudestaankin lukemaan oikein ajan kanssa.

Kirjoitin sinne suviseura-aiheeseen liittyvää, mutta se häippäsi varmaan sinne bittiavaruuteen.

Kirjoitanpa tähän vähän laajemmalti muisteloita "vanhoilta hyviltä ajoilta".

Mainitsit blogissasi mm. tunnelmia seurateltassa iltaisin suurella joukolla lauletuista siioninlauluista.

Niitä tunnelmia en minäkään unohda koskaan! Siellä tunsi olevansa turvassa omiensa joukossa ja vain kuvitteli sitä juhlakuoroa mitä taivaassa olisi tarjolla.

En päässyt lapsuusvuosina suviseuroihin, eikä niitä tiennyt kaivatakaan. Vasta nuoruusiässä pääsin ja ihastuin heti ikihyväksi. Muutamien vuosien kuluttua ensimmäisen lapsemme synnyttyä juuri suviseurojen alla pakotti jäämään seuroista pois. Sitten ei taukoja tullutkaan kunnes vuonna 1977 oli viimeisten suviseurojen aika Haapajärvellä.

Monista ihanista muistoista poiketen Alajärven seurat tai sieltä paluumatka (v. 1970) on jäänyt erityisen järkyttävänä mieleeni:

Olimme vielä silloin yksilapsisen perheemme ja puolisoni äidin kanssa paluumatkalla. Ohitimme tien varrella selvästi seuroista paalaavien pysäköidyn auton. Pitkää loivaa mäkeä vastaamme tuli vaaleansininen auto.

Hetken kuluttua puolisoni vilkaistuaan peruutuspeiliin huudahti: katsokaa mitä tuolla tapahtuu. Näin pölypilven ja auton menossa kohti metsikköä. Palasimme takaisin, näimme järkyttyneitä, viittovia ihmisiä. Yksi 17- vuotias vuolijokinen tyttö oli tietä ylittäessään törmännyt tuohon näkemäämme vaaleansiniseen autoon.

Kännyköistä ei tuolloin ollut, niinpä hälytimme apua ensimmäisestä näkemästämme talosta. Apu tulikin ja uhri vietiin seurapaikan ensiapupaikalle ja sieltä sairaalaan, missä tämä onnettomuuden uhri kuitenkin kuoli.

Koska puolisoni oli ainoa ulkopuolinen silminnäkijä tapahtumalle, jouduimme odottelemaan poliisikuulustelua. Yö oli jo pitkällä.

Kun vihdoin olimme matkanneet takaisin puolisoni äidin kotipihalle, oli kesäaamu kauneimmillaan. Aurinko paistoi ja kastepisarat kimalsivat ruohikolla...

****

"Saa silloin siivet soutaa, suvi-ilmaan siintävään, kun enkelsaatto noutaa Pyhät kuoroon kiittävään."

Kiitos palautteista.

Muutin asetuksia niin, että kuka tahansa voi laittaa anonyyminä kommentteja kirjoituksistani. Aihepiirit ovat vapaasti käytettävissä myös tällä palstalla.

Sanon vielä, että sivustosta ei ole minulle mitään kaupallista eikä statushyötyä. Omaksi ilokseni, se on mottoni. Että se siitä mainostamisesta.

Olen muuten "yksi teistä", täällä rekisteröity nimimerkki. Vähällä vaivalla minut tunnistaa kuka haluaa, Sinä myös:)