Mulla todettiin masennus ja paniikkihäiriö. Aloitin lääkkeiden (Cipralex) syömisen kolme päivää sitten ja nyt kahtena viime päivänä olen tuntenut vasemman posken puutumista. Joudun tästä tietenkin "tilaan": sydän hakkaa, hikoiluttaa, puristaa rinnasta ja kurkusta. Kun olen rauhoittunut, tajuan, että poskeni ei ole puutunut, se vain tuntuu siltä. Onko tämä normaalia näissä sairauksissa vai pitäisikö mun nyt rynnätä lääkäriin? Kiva päivä tulossa, kun pitää koko ajan rauhoitella itseään ja yrittää ajatella kaikkea ihan muuta...Pelottaa!
Pelottaa!!
panikoiva
7773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Onko tuo sinun lääkityksesi kovinkin uusi asia? Kuulostaisi vähän siltä, että tuo Cipralex on sinulle uusi lääke.
Minulla ei ole koskaan ollut paniikkihäiriötä, mutta tunnen muutamia joilla on tai joilla on ollut.
Nyt minusta tuntuu siltä että olet joutunut jonkinlaiseen pelon oravanpyörään. Eli kun sinulla on paniikkihäiriö, joka on sairautena sellainen että se kyllä pistää pelottamaan, niin nyt näyttää siltä, että koet helposti aivan tavallisetkin asiat palottavina ja se taas lisää paniikkihäiriön oireita.
Tuo on inhoittava oravanpyörä, vaikka sairautena paniikkihäiriö on kyllä minun ymmärrykseni mukaan aika hyvin hoidettavissa.
Jos olet kovin "neljän seinän" sisään eristynyt, niin koeta ihan varovasti päästä vähän ulos.
Toivottavasti sinulla on joku terapeutti, jonka luona voit käydä. Jos ei, hanki sellainen vaikka kiven alta. Tuossa paniikkijutussa puhuminen auttaa todella paljon.
Älä pelkää. Kyllä sinä paranet!
terv: dsd
Hei! Mahtoi lääkärikertoa lääkkeen aloitusoireista? Itse aloitin lääkityksen kolmisen viikkoa sitten ja oireet todellakin pahenivat, jouduin viidentenä päivänä hakemaan rauhottavia koska en olisi muuten pärjännyt. Sitten kun annosta nostettiin kahden viikon kuluttua taas oireet vain paheni ja joutuipa mies ambulanssinkin soittaa viikko sitten kun luulin kuolevani, en tajunnut että se on vaan lääkkeen alotuksesta johtuva paha kohtaus! Eli jos sull aon kovin huono olotila niin hae ihmeessä rauhottavaa(itse sain Xanor) ja kun sitä olen ottanut kun pahin on päällä niin tulee tosi hyvä ja rauhallinen olo. Ja tosiaan aloitusoireisiin voi kuulua ihan mitä vaan oireita, pakko ajatuksista itsemurha ajatuksiin! Älä pelkää vaan hae lääkettä siksi ajaksi että peruslääkitys alkaa vaikuttaa, voi mennä jopa pari kuukauttakin! Tsemppiä
ans-ku
Eikö sulle lääkäri maininnut asiasta.
Mulla kun todettiin paniikkihäiriö niin aloitus oli seprami ja rauhoittavaa jos oireet olivat pahoja
nappasin pillerin. Ne kyllä auttoivat. Mulla kesti kaksi viikkoa pahimmat oireet ja olin välillä sairaslomalla.Kolme vuotta olen paininut tämän sairauden takia. Kun olin toissa kesänä kotona niin en tarvinnut lääkettä olenkaan mutta kun aloitin opiskelun oireet palasi.Ihme juttu, olen aina ollut jännittäjä tyyppiä.Vaikka nyt lääkitys on päällä oireita välillä on vaikka ei pahoja onneksi. Tsemppiä ja voimia sulle, kyllä se aurinko vielä paistaa.
lääkityksen alussa ja sellaisia lisäoireita voi tulla mitä ei ole ollut.Yritä vaan kestää joitain viikkoja olo kyllä kohentuu.Ota rauhallisesti äläkä pakota itseäsi mihinkään mitä et jaksa.
Hei!
Mukavasti sanoit, älä pakota itseäs siihen, mihin et pysty. Poikani panikoi viimeisiä lopputenttejään. Paniikkihäiriö todettiin syksyllä -07 ja hän sai siihen oireenmukaisen lääkkeen. Yliopisto-opiskelut ovat diplomityötä vailla. Nyt ovat huolet tulevasta diplomityöstä ja -työpaikasta päällimmäisiä ja ikäänkuin hyökkäävät jokapäiväiseen elämään liiallisesti. Tuntuu, että paniikkihäiriöön määrätyt lääkkeet eivät riitä. Aina kun tentti lähestyy, elämä tuntuu menevän päälaelleen. Pitkälliset keskustelut, ulkoilut ym.
tuntuvat helpottavan. Onko teillä muilla jotain mukavaa "poppaskonstia" moiseen. Aurinkoista kevättä!! =)
Hei!Olen itse huomannut paremmin voivani kun en pakota itseäni siihen mihin en pysty ja jaksa.Ja ulkopuolelta tulevat paineet ne vasta kauheita ovat.Minulla "karvat" pystyyn nousee jo sanasta sinun pitää sitä ja tätä jne.Niin varmaan pojallasikin koska "pakko" diplomityö suorittaa.Täytyisi osata paneutua yhteen asiaan kerralla eikä huolestua koko tulevaisuudesta.Rentoutusharjoittelun olen hyväksi huomannut ja metsässä kävelyn itsekseen.
Hei!
Mukava vinkki se rentoutus.Kiitti!! :)