Yksin ihmisten keskellä

ymmärrystä vailla

Minulla on paljon tuttuja, muutama kaveri joitten kanssa oeln tekemisissä.. mutta ei yhtää kunnon ystävää.

Lapsuuteni oli aika vaikea ja ne asiat vainoo minua vieläkin. Olen katkera äidille, sukulaisille kavereille...
Vaikka minulla on kavereita, avopuoliso ja 2 lasta olen silti niin kamalan yksinäinen.ja kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä.olen yrittänyt puhua kavereilleni asiasta avoimesti mutta kukaan ei tajua siitä huolimatta.
Haluaisin elämääni semmoisen ihymisen joka tukis minua aina kun tarvitsen tukea. jollain tapaa...

Minulla on erittäin hyvät älit äitiini mutta olen hänelle kaikesta niin katkera. ja vihainen.. ja asia paheni kun isäni kuoli vuosi sitten ja yritin saada äidiltä tukea ja lohtua niin hän käänsi tyystin minulle selkänsä. ei halunnut auttaa minua eikä olla tukenani. ja omaa surua hänellä ei ollut koska vanhempani eivät olleet enää 12 vuoteen yhdessä ja äitini eriaatteessa vihasi isääni.saman se teki veljellenikin. ei välittänyt meidän surusta ja siitä että olimme juuri menettäneet jotai korvaamatonta...

Haluaisin vaan ihmisen jolle puhua ja joka ymmärätisi minua eikä vilkuilisi vain kelloa ja miettis omia asioita ja hymistelis vaan vieressä sillee et joo onpa mielenkiintoista, oliko muuta?!

Tämäkin tuntuu niin typerälle ja turhalle tänne kirjottaa... pakko vaan jotain yrittää lastenikin tähden.

7

1100

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • BeyondReach

      Hei.

      Juttusi oli ihan kuin minun kirjoittamani, muutamaa poikkeavaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Siis ihan todella! Vasta vähän aikaa sitten kirjoittelin samasta aiheesta, mutta myötätuntoa on turha hakea, kun minullahan on muiden silmissä "kaikki".

      Voisitko kirjoittaa minulle? Jos antaisimme toisillemme mahdollisuuden viimeinkin löytää ymmärtäjän tunteillemme. Eihän sitä tiedä, lykästäisikö vieläkään, mutta kokeilla kai voi.

      Osoitteeni löydät profiilisivultani.

    • alias79

      tuntuu niin samalta... olen itsekin kokenut jos en vaikeaa, niin erittäin vääränlaisen lapsuuden ja nuoruuden. ja vaikka elämä jossain vaiheessa otti noususuunnan, niin tottahan nuo aikaisemmat elämänkokemukset vaikuttaa.

      minulla on aina ollut paljon kavereita ja muutama hyvä ystäväkin. mutta nyt jostain syystä olen yksin...tai enemmänkin yksinäinen vaikka ihmisiä ympäriltä löytyykin... en oikein osaa selittää. olen aina osannut puhua tunteistani, mutta nyt sekin tuntuu vaikealta. olen yrittänyt vihjata pahasta olostani työkavereille, mutta työkaverit on työkavereita. omalle avopuolisolleni olen yrittänyt puhua ja jopa huutanut suoraa kurkkua asiasta, mutta ei auta...ihmiset jotka on aina olleet rakastettuja ja, jotka ei oo koskaan joutuneet kokemaan olevansa yksinäisiä, ei voi käsittää. eikä se niiden vika tietenkään oo, mutta välillä vaan toivois, että ois joku jolle puhua.

      ja turha täällä palstalla on neuvoa menemään sinne ja tänne ja tekemään sitä sun tätä. se ei vaan oon niin helppoa. ja jos on tullut lapsena torjutuksi. se pelko vainoaa koko loppuelämän ajan, ei siitä sormia napsauttamalla pääse.

      välillä vaan tuntuu, että kauanko tämmöstä voi jaksaa. enkä nyt tarkota mitään ranteet auki -juttuja vaan ihan henkistä hyvinvointia ylipäätään.

      toivottavasti auttaa tietää, että täältä löytyy ainakin yks joka ymmärtää sua täysin.

      • Hannu*

        Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?

        Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.

        Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa?


      • alias79
        Hannu* kirjoitti:

        Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?

        Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.

        Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa?

        ja kaikki muutkin, jota aihe ei koske, olkaapa ystävällisiä älkääkä kommentoiko. tarkoitukseni oli vastata viestiin ja lohduttaa toista ihmistä, että täältä löytyy joku joka ymmärtää. enkä käsittääkseni pyytänyt keneltäkään apua?!?

        että ihan väkisin tunnen itseni yksinäiseksi???ja ketkä helvetin te, olette auttamassa??? sinä ja superegosi?!?!?

        ja tiedoksi sinulle, että olen kokenut jotain sellaista, että yhteiskunta pakotti ammatti-ihmiselle menemisen. ja aikuisenakin olen käynyt puhumassa tunteistani, en terapeutille, mutta alan ammattilaiselle kuitenkin. ja by the way, nykypäivänä terapeutille ei pääse ihan tosta vaan...paitsi rahalla.

        ja kavereitani en ole jutuillani vaivannut, pari kertaa sanonut, että tunnen itseni väliilä vähän yksinäiseksi. ystävät toki tietävät menneisyyteni, mutta heiltäkään en ole ilmaisia ja vaivaannuttavia terapiasessioita ottanut. mieheni tietää myös elämästäni ja pahasta olostani, mutta ymmärrän, että hän ei voi tunteitani muuttaa. mutta tiedoksi sinulle, lohduttaa hän osaa. kyse ei olekaan siitä, mitä mieheni tekee vaan minun tunteistani. toivon todella, että sinä et koskaan saavuta parisuhdetta...ja mikäli olet siinä onnistunut, sääli puolisoasi!!! sen verran omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä paskapäältä kuulostat.

        ja jos oma elämäsi on kunnossa, mitä vittua teet lukemassa ja kommentoimassa tähän aikaan lauantai-illasta yksinäisten palstaa...

        mene kuule auttamaan ihan itteäs.


      • auttaa

        Vaikka en tietenk´ään kellekkää toivo tällaista ahdinkoa mutta kyllä se helpottaa vähän kun tietää että on edes joku tässä maailmassa joka tuntee samoin.. kun välillä tuntuu että oonko mä iha hullu ku mietin tämmösiä asioita vaikka sinänsä asiat on hyvin.. enkä mä elämääni valitakkaan..

        En vaan voi sille mitään etten tunne olevanu kenellekkää korvaamattoman tärkeä. paitsi tietysti omille lapsilleni. Ja minulla on kamalan suuri hylätyksi tulemisen pelko, johtunee varmasti siitä että biologinen isäni hylkäsi minut ja kasvatti isä joka oli minulle todella tärkeä ja rakas, niin kuoli.

        Ja äitikään koskaa halua olla tukenani. sanoo vain että hänellä on omakin elämä.

        pitää vaan yrittää muistaa miten huonosti asiat voisi olla.. ja saa olla onnellinen että on edes jotain tässä elämässä... =)


    • Hannu*

      Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?

      Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.

      Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa?

    • yksinäisyyteen

      Minulle tulee tuollainen "yksin parisuhteessa" -olo lähinnä silloin jos toinen on pahalla torjuvalla päällä ja kieltäytyy esim. halaamisesta ja lähekkäin olosta.

      Yksinäisyyden tunteesta pääsee kyllä nopeasti eroon halailulla, pussailulla ja nukkumalla sylikkäin joka yö. Torjuminen ja läheisyyden välttely vastaavasti lisää yksinäisyyden tunnetta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"

      Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä
      Maailman menoa
      234
      3982
    2. Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen

      Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.
      Maailman menoa
      123
      2297
    3. Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä

      Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575
      Maailman menoa
      82
      1996
    4. Harmi nainen kun

      olet niin elähtäneen näköinen. Miestä et koskaan löydä itelles. j
      Ikävä
      140
      1439
    5. Mistä kehon osasta

      Pidät minussa eniten?
      Ikävä
      77
      929
    6. Seuraavakin hallitus joutuu leikkaamaan

      Sitähän tämä hallitus nyt höpöttää, kun itse on ajanut tilanteen katastrofaaliseksi. Orpon hallitus lähti suurin puhein
      Maailman menoa
      127
      927
    7. Hotelli kainuu

      Mietityttää, hotelli Kainuussa, se, että asiakkaat voivat valita ketä saa olla ja ketä ei, Illan aikana asiakkaina!
      Kuhmo
      37
      910
    8. Ovatko vastasyntyneet vauvat syntisiä?

      Se ihmisten keksimä järjetön perisynti, jos ovat!
      Luterilaisuus
      330
      849
    9. Pitäis vaan lopettaa

      Sinun kanssa yhteydenpito. Alkaa vaan haluamaan enemmän ja tuskin lopulta mikään kohtaisi. Ja ikävä vaan kasvaa ja lähei
      Ikävä
      8
      807
    10. J. Rinta-Joupilla jättimäinen veropetosvyyhti

      Seinäjoen keskustan kiinteismiljonäärit olleet jo pitkään ahtaalla ja liittykö J. Rinta-Jouppikin rintamaan? https://yl
      Seinäjoki
      61
      756
    Aihe