Minulla on paljon tuttuja, muutama kaveri joitten kanssa oeln tekemisissä.. mutta ei yhtää kunnon ystävää.
Lapsuuteni oli aika vaikea ja ne asiat vainoo minua vieläkin. Olen katkera äidille, sukulaisille kavereille...
Vaikka minulla on kavereita, avopuoliso ja 2 lasta olen silti niin kamalan yksinäinen.ja kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä.olen yrittänyt puhua kavereilleni asiasta avoimesti mutta kukaan ei tajua siitä huolimatta.
Haluaisin elämääni semmoisen ihymisen joka tukis minua aina kun tarvitsen tukea. jollain tapaa...
Minulla on erittäin hyvät älit äitiini mutta olen hänelle kaikesta niin katkera. ja vihainen.. ja asia paheni kun isäni kuoli vuosi sitten ja yritin saada äidiltä tukea ja lohtua niin hän käänsi tyystin minulle selkänsä. ei halunnut auttaa minua eikä olla tukenani. ja omaa surua hänellä ei ollut koska vanhempani eivät olleet enää 12 vuoteen yhdessä ja äitini eriaatteessa vihasi isääni.saman se teki veljellenikin. ei välittänyt meidän surusta ja siitä että olimme juuri menettäneet jotai korvaamatonta...
Haluaisin vaan ihmisen jolle puhua ja joka ymmärätisi minua eikä vilkuilisi vain kelloa ja miettis omia asioita ja hymistelis vaan vieressä sillee et joo onpa mielenkiintoista, oliko muuta?!
Tämäkin tuntuu niin typerälle ja turhalle tänne kirjottaa... pakko vaan jotain yrittää lastenikin tähden.
Yksin ihmisten keskellä
7
1096
Vastaukset
- BeyondReach
Hei.
Juttusi oli ihan kuin minun kirjoittamani, muutamaa poikkeavaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Siis ihan todella! Vasta vähän aikaa sitten kirjoittelin samasta aiheesta, mutta myötätuntoa on turha hakea, kun minullahan on muiden silmissä "kaikki".
Voisitko kirjoittaa minulle? Jos antaisimme toisillemme mahdollisuuden viimeinkin löytää ymmärtäjän tunteillemme. Eihän sitä tiedä, lykästäisikö vieläkään, mutta kokeilla kai voi.
Osoitteeni löydät profiilisivultani. - alias79
tuntuu niin samalta... olen itsekin kokenut jos en vaikeaa, niin erittäin vääränlaisen lapsuuden ja nuoruuden. ja vaikka elämä jossain vaiheessa otti noususuunnan, niin tottahan nuo aikaisemmat elämänkokemukset vaikuttaa.
minulla on aina ollut paljon kavereita ja muutama hyvä ystäväkin. mutta nyt jostain syystä olen yksin...tai enemmänkin yksinäinen vaikka ihmisiä ympäriltä löytyykin... en oikein osaa selittää. olen aina osannut puhua tunteistani, mutta nyt sekin tuntuu vaikealta. olen yrittänyt vihjata pahasta olostani työkavereille, mutta työkaverit on työkavereita. omalle avopuolisolleni olen yrittänyt puhua ja jopa huutanut suoraa kurkkua asiasta, mutta ei auta...ihmiset jotka on aina olleet rakastettuja ja, jotka ei oo koskaan joutuneet kokemaan olevansa yksinäisiä, ei voi käsittää. eikä se niiden vika tietenkään oo, mutta välillä vaan toivois, että ois joku jolle puhua.
ja turha täällä palstalla on neuvoa menemään sinne ja tänne ja tekemään sitä sun tätä. se ei vaan oon niin helppoa. ja jos on tullut lapsena torjutuksi. se pelko vainoaa koko loppuelämän ajan, ei siitä sormia napsauttamalla pääse.
välillä vaan tuntuu, että kauanko tämmöstä voi jaksaa. enkä nyt tarkota mitään ranteet auki -juttuja vaan ihan henkistä hyvinvointia ylipäätään.
toivottavasti auttaa tietää, että täältä löytyy ainakin yks joka ymmärtää sua täysin.- Hannu*
Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?
Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.
Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa? - alias79
Hannu* kirjoitti:
Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?
Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.
Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa?ja kaikki muutkin, jota aihe ei koske, olkaapa ystävällisiä älkääkä kommentoiko. tarkoitukseni oli vastata viestiin ja lohduttaa toista ihmistä, että täältä löytyy joku joka ymmärtää. enkä käsittääkseni pyytänyt keneltäkään apua?!?
että ihan väkisin tunnen itseni yksinäiseksi???ja ketkä helvetin te, olette auttamassa??? sinä ja superegosi?!?!?
ja tiedoksi sinulle, että olen kokenut jotain sellaista, että yhteiskunta pakotti ammatti-ihmiselle menemisen. ja aikuisenakin olen käynyt puhumassa tunteistani, en terapeutille, mutta alan ammattilaiselle kuitenkin. ja by the way, nykypäivänä terapeutille ei pääse ihan tosta vaan...paitsi rahalla.
ja kavereitani en ole jutuillani vaivannut, pari kertaa sanonut, että tunnen itseni väliilä vähän yksinäiseksi. ystävät toki tietävät menneisyyteni, mutta heiltäkään en ole ilmaisia ja vaivaannuttavia terapiasessioita ottanut. mieheni tietää myös elämästäni ja pahasta olostani, mutta ymmärrän, että hän ei voi tunteitani muuttaa. mutta tiedoksi sinulle, lohduttaa hän osaa. kyse ei olekaan siitä, mitä mieheni tekee vaan minun tunteistani. toivon todella, että sinä et koskaan saavuta parisuhdetta...ja mikäli olet siinä onnistunut, sääli puolisoasi!!! sen verran omahyväiseltä ja itsekeskeiseltä paskapäältä kuulostat.
ja jos oma elämäsi on kunnossa, mitä vittua teet lukemassa ja kommentoimassa tähän aikaan lauantai-illasta yksinäisten palstaa...
mene kuule auttamaan ihan itteäs. - auttaa
Vaikka en tietenk´ään kellekkää toivo tällaista ahdinkoa mutta kyllä se helpottaa vähän kun tietää että on edes joku tässä maailmassa joka tuntee samoin.. kun välillä tuntuu että oonko mä iha hullu ku mietin tämmösiä asioita vaikka sinänsä asiat on hyvin.. enkä mä elämääni valitakkaan..
En vaan voi sille mitään etten tunne olevanu kenellekkää korvaamattoman tärkeä. paitsi tietysti omille lapsilleni. Ja minulla on kamalan suuri hylätyksi tulemisen pelko, johtunee varmasti siitä että biologinen isäni hylkäsi minut ja kasvatti isä joka oli minulle todella tärkeä ja rakas, niin kuoli.
Ja äitikään koskaa halua olla tukenani. sanoo vain että hänellä on omakin elämä.
pitää vaan yrittää muistaa miten huonosti asiat voisi olla.. ja saa olla onnellinen että on edes jotain tässä elämässä... =)
- Hannu*
Eli se lapsena torjutuksi tulo vainoaa sua edelleen niin paljon, että ihan väkisin tunnet melkein aina olosi jotenkin yksinäiseksi, vaikka niitä kavereita/ystäviä/puoliso viereltä löytyykin?
Miten me sitten voitais sua auttaa, kun sä et oikein itsekään mielessäsi ymmärrä näitä sun tuntojasi? Siitä lapsuudestasiko sä haluaisit ystävillesi ja puolisollesi avautua? Kyllä he varmasti ovatkin sua kuunnelleet, mutta eivät oikein tiedä mitä sanoa ja miten sua lohduttaa.
Mitä sä oikeasti kaipaisit ja oletko miettinyt vaikka terapeutille menoa? - yksinäisyyteen
Minulle tulee tuollainen "yksin parisuhteessa" -olo lähinnä silloin jos toinen on pahalla torjuvalla päällä ja kieltäytyy esim. halaamisesta ja lähekkäin olosta.
Yksinäisyyden tunteesta pääsee kyllä nopeasti eroon halailulla, pussailulla ja nukkumalla sylikkäin joka yö. Torjuminen ja läheisyyden välttely vastaavasti lisää yksinäisyyden tunnetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507961Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662248Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2322149- 1451716
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251231Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511230Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991118Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65840Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58768Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7737