Oskareista

...voin sanoa että kyllä kesyyntyy! Se oppii
tuntemaan sinut, ja vaikka akvaarion äärellä
olisi montakin ihailijaa, se ymmärtää kerjätä
ruokaa juuri sinulta -tulee tökkimään lasia
naamasi kohdalta ja ui kärsimättömänä
edestakaisin, välillä tarkistaen laitoitko jo
pinnalle ruokaa... Oma edesmennyt oskarini antoi
minun myös rauhallisesti silittää kylkeään.

Ikävä kyllä se sotkemispuoli on totta myös.
Keskenkasvuinenkin oskari saa suurenkin
suodattimen äkkiä tukkoon. Erittäin tehokkaan
suodattimen hankkimisen lisäksi kannattaa
isoimmat kakat ja ruoanjätteet oikeastaan
imuroida lapolla päivittäin. Tämä pidentää myös
suodattimen putsausvälejä muutamalla päivällä.
Siivouksesta tulee kyllä pian nopea rutiini, ja
sen tekee kyllä mielellään, kunhan on huomannut
miten persoonallinen ja älykäs otus oskari on!

Ruoaksi olen antanut suuria kirjoahvenpellettejä,
raakaa kalaa ja joskus lihaakin. Kesäisin
kastemadot ovat nam!

Sisustaa saa miten tykkää. Kasvit eivät kauaa
hengissä pysy. Oskarit eivät välitä lymyillä
missään piiloissa, vaan tykkäävät reilusta
avoimesta uintitilasta!