Realismia

Valitettavan harvat ihmiset vielä osaavat antaa itselleen anteeksi. Realismia on, että muiden anteeksiantamattomuus vaikuttaa elämäämme, mutta pahinta pahaa aiheutuu oman itsen tuomiosta. Siitä kun ei kukaan toinen voi ketään vapauttaa.
Hän, joka tuomitsee muut, tuomitsee samalla myös itseään, koska todellisesti ei kukaan tänne yksin synny, kasva ja kehity. Näin ollen kukaan ei myöskään voi olla yksin vastuussa siitä, mitä on. Ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen ulkopuolella ei ole yksikään, koska tämä vuorovaikutus on luonnollinen, myös siis luonnon luonnollinen laki. Siksi se koskee jokaista ihmistäkin. Kysymykseksi jää vain, miten paljon, miten kauan ja minkälaisin seurauksin kukakin vaikuttaa kehenkin. Kenelläkään ei ole mahtia manipuloida kaikkia niitä ihmisiä, jotka omaan elämään vaikuttavat, olkoonpa tuon vaikutuksen määrä mikä tahansa. Emme siis voi muuttaa tapahtuneita, mutta voimme muuttaa asennettamme niihin. *Asenne ei tuo suoraan leipää pöytään, mutta se voi antaa voimaa kestää nälkää vähän aikaa...josko tuo leipä ehtisi ennen liian suurta nälkää. Ellei, emme ainakaan itse silloin ole luoneet pahaa. Pahan luomista ei ole se, jos antaa homeisen leivän takaisin hänelle, joka on sen ensinnä antanut, mutta jos sen antaa edelleen, saattaa se luoda pahaa. Ellei sitä "satu" vastaanottamaan joku, joka puhdistaa sittä homeen. Täyttäessään omaa tehtäväänsä, jonka niin itse, kuin siihen liityvät ovat valinneet, oppii aikanaan itse puhdistamaan tuon homeen, jotta voi sen leivän syödä. Kreisiä kirjoitusta...kuuluisikohan tämä kuitenkin tuolle huuhaa-osastolle? No; nämä huurut tuntuvat mukavilta...kiitos kaikille keskustelijoille 'masennusotsikon alla'...jatkakaa, jos haluatte...saatan joskus kurkkia.