Olin tulossa Joensuusta Imatralle. Oli koko lauantai-illan satanut sakeasti lunta.
Oritlammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan rekkan
lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni,että
rekkamies ajeli partaansa ajaessaan!
Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin
voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää
pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä,
että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6- litraseen
Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku
kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen.
Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä
roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin
kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen
jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä ja täyttänyt sen melkein kokonaan.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt
enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki
kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni.
Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osuijohtonippuun,
jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat.
Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta
lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin
juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski
oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin
rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
Oritlammella, moottoritien juuri alkaessa, huomasin takaatulevan rekkan
lähestyvän ripeästi.
Rekan siirryttyä viereeni ohituskaistalle huomasin ihmeekseni,että
rekkamies ajeli partaansa ajaessaan!
Rekan kiilattua eteeni jouduin jarruttamaan voimakkaasti, jolloin
voileivälläni olleet oliivit alkoivat pyöriä lattialle.
Yrittäessäni tavoittaa edes yhtä niistä näppeihini, kännykkäni ei enää
pysynyt korvan ja olkapään välissä, vaan putosi penkin alle.
En yleensä provosoidu liikenteessä, mutta rahtarin teko oli niin törkeä,
että päätin osoittaa mielipiteeni siitä.
Onneksi Joensuussa olimme kaverini kanssa vaihtaneet -85 1.6- litraseen
Sierraani 2-litrasen, joten vetämästäni asuntovaunusta huolimatta pikku
kauppakassini siirtyi ripeästi rekan rinnalle.
Laskin voileivän apukuskin penkille ja tavoitin katsekontaktin rekkamieheen.
Nostaessani oikean käteni tervehdykseen, keskisormeni osui taustapeilissä
roikkuneeseen Pirellin tyttökalenteriin, joka putosi etupenkkien väliin
kaataen siinä olleen viinipullon. Vaikka pullossa oli vain tilkkanen
jäljellä, riitti se kastelemaan pilalle ristikkolehden, jonka olin ostanut Kiteeltä ja täyttänyt sen melkein kokonaan.
Sitten kännykkäni soi. Tavoittaakseni kännykkäni penkin alta, en pystynyt
enää ohjaamaan autoa polvillani, vaan minun oli laskettava kahvimuki
kädestäni ja tartuttava rattiin vasemmalla kädelläni.
Yrittäessäni hapuilla puhelintani penkin alta, käteni osuijohtonippuun,
jolloin ajovalot sammuivat. Myös radio ja matka-TV vaikenivat.
Moottoritie oli valaistu, joten ajokaistat erottuivat melko selvästi sakeasta
lumisateesta huolimatta.
Kokeillessani äänimerkkiä, sähkölaitteet alkoivat jälleen toimia, ja ehdin
juuri ja juuri nähdä SaiPa:n tekemän hienon voittomaalin (2-1) Pelicaaneja vastaan.
Pääsin rivakasti rekan ohi. Juuri sopivasti ennen Niskan poistumisramppia.
Myöhemmin kotona, asuntovaunussa olleet lapseni kertoivat, että rekkakuski
oli jatkanut partansa ajamista vielä ohituksemme jälkeenkin.
Vielä seuraavanakin päivänä, vaihtaessani autooni talvirenkaita, ihmettelin
rekkakuskin törkeää ajotapaa.
Nimimerkki. Vituttaa nuo saatanan rekkakuskit
Vastaukset 1
Vanhimmat
VANHA!