Kunnassa hoidettu

itse sairaus on jäänyt diagnoosia vaille.
Tässä yksi;
Kunta on ajautunut, voimakkaan taloudellisen syöksykierteen vaikean oikaisun jälkeen, suoraan keskelle kunta- ja palvelurakenneuudistusta.
Tässä tilanteessa ei ole ollut yhtään aikaa hengähtää, normaali tasapainoine kuntatalous - ja hallintojakso on jäänyt puuttumaan. Tuloksista ei päästy nauttimaan, palvelurakenteen tuotantokykyä ei ole pystytty arvioimaan eikä tulevaisuutta ole voitu normaalilla tavalla suunnitella. Toimintakykyä ylläpitävä positiivinen palaute puuttuu koko organisaatiolta.
Eniten tilanteesta ovat ymmällään luottamushenkilöt, ei tiedetä missä mennään ja mihin pitäisi mennä. Lisäksi tunnollisen suomalaisen luottamushenkilön takaraivossa jyskyttää ajatus; "toiminko kuntalaisen parhaaksi, olisiko kuntaliitos sittenkin pitänyt jo tehdä?" On päädytty lääkärin yleiseen epätietoisuuden toteamukseen "seurataan vielä". Luottamushenkilöillä, tästä kalvavasta epätietoisuudesta johtuen, on ollut mahdotonta tehdä kipeitä ja kauaskantoisia päätöksiä, näperrellään sen hetkisten pienten ongelmien kanssa. On kyllä tehty selvityksiä ja tehdään edelleen ihmelääkettä odotellen. Suomeksi sanottuna; luottamuselinten toimintakyky on oleellisesti heikentynyt, mikä näkyy sähläilynä ja virheinä (mm. kunnanjohtajan eron myönnössä ja tilinpäätöksen käsittelyesityksessä). Ihmisistä koostuvat kollegiot toimivat niin kuin niiden yksittäinen jäsen hallitsemattoman kriisin kohdatessa, on unettomuutta, toimintakyvyn laskua, levottomuutta, sekavia ajatuksia, syyllisen etsintää, kyynisyyttä, motivaation laskua yms.
Jokainen sotilaskoulutuksen saanut on karvaasti kokenut mihin ylimmänjohdon epätietoisuus ja selkeys johtaa, kun johto ei tiedä missä ollaan ja mihin pitää mennä (ja näyttää sen ulospäin) siitä kärsii ennen kaikkea johdettava joukko.
Organisaatio tarvitsee selkeää johtamista luottamushenkilöiden taholta, valtuuston pitää tietää missä on ja mihin menee, muuten lähtee mm kunnanjohtaja ja lienee myös liuta muita perässä. Ei operatiivinen johtaja kykene ja jaksa paikata luottamuselimien puutteita, se ei ole heidän tehtävä.
Haukipudas tarvitsee nyt ulkopuolisen avun, olisiko erikoissairaanhoidon paikka? Vai kuoleeko potilas ennen hoitoa?
Kysykää sisäministeriöstä apua, ulkopuolinen kollegio näkee tilanteen selkeämmin ja osaisi näin antaa pikaisestikin vinkin suunnasta mihin kulkea. Ei ole häpeä tunnustaa avuntarvetta, kuntalaiset tulevat siitä kyllä kiitoksen lausumaan.
Haukiputaalla on keskimäärin tasapainoinen ja hyvä viranhaltija organisaatio, sitä vastoin luottamushenkilöorganisaatiot ovat heikko tasoiset, ja juuri nyt toimintakyvyttömät.

Näin ajatteli,
Kotitarvelääkäri Kellosta.
lausumaan.