Ikävästä se tulee,
äänetön huuto sielustani.
Tai enemmän aneluja,
hiljaisia kuiskailuja,
melkein kuin rukoiluja.
Ikävästä ne lähtee,
sydämmeni salaiset toiveet.
Tai enemmän unelmat,
salaiset unikuvat,
melkein kuin taruja.
Ikävän hiljaisia ääniä,
kuuletko sinä niitä?
äänetön huuto sielustani.
Tai enemmän aneluja,
hiljaisia kuiskailuja,
melkein kuin rukoiluja.
Ikävästä ne lähtee,
sydämmeni salaiset toiveet.
Tai enemmän unelmat,
salaiset unikuvat,
melkein kuin taruja.
Ikävän hiljaisia ääniä,
kuuletko sinä niitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinussa asuu pieni herkistelijä, ihan selvästi!
Tämä oli ihana:)
taitaa asustella,niinkuin monessa muussa tälle sivulle runoilevassa.Kiitos sanoistasi,,
Tämä on mielenkiintoinen. On kummallista, että vaikka runo on aivan selvästi kirjoitettu ikään kuin "sisäänpäin", niin lukija kuitenkin joutuu siihen mukaan ja uppoaa kirjoittajan ajatusten mukana johonkin sisäiseen tsydeemiin.
Moon ällistyny.
Tämä runosi, tässä on käsinkosketeltavaa ikävää
ja kaipausta. Äärettömän kaunista.
Kiitos lukunautinnosta.
U-P-E-A !
Tämä oli kun herkkä kuin usva,,
kättä liikuttaa ja kuitenkin tietää,
että ei voi kiinni saada..
kaunista kuitenkin siinä ympärillä.
Jestas, kun pidän! tunnelma, viesti, teksti...*huoh*..
kiitos tästä runostasi, K_eno!
Ja ihanaa keväistä iltaa sinne! :)
nyt aamulla kaikkia , jotka annoitte palautetta runostani.Kun en eilen ollut enää sivuilla.Kiitoksia tuhannesti,,,=)