Todellinen lahjakkuuksien tuottaja maa.Ei mikään bulkkituotteiden kokooja vaan huipputavaroiden suunnittelija ja tuottaja
Avaruuslentojen huippumaa
vierestä seurannut.
11568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hyvinhän se ydinvoimalakin tsernobilissä toimi, kunnes mossahti, oliko se kursk-sukelusvene mikä teki viimeisen sukelluksen... laatua sekin.
Helikopteri kuulento,mitä kaikkea listaan laittaa.Hyvin tärkeä on myös Hitlerin tuhoaminen sitä ei Suomessa riistokapilalistit vieläkään oikein hyväksy Että osataan siellä itänaapurissa
täysin yllättäen ja tilaamatta.
Aatun tuhoamisessa olisi käynyt ilman jenkkejä. Kyllähän meilläkin olisi valtavasti lääniä itään, mutta jenkit pilasivat koko homman.
Tietysti ydinvoimalaonnettomuuksia sattuu lähinnä maissa, joissa on ydinvoimaa, vieläpä runsaasti ja osa laitoksista jo varsin varmoja. Tsernobylin tapauksessa onnettomuuden syy ei ollut kuitenkaan itse laitoksessa, vaan sen ohjeiden vastaisessa käytössä. Onnettomuuksia on sattunut muuallakin, ja esim. Yhdysvalloissa sattunut Harrisburgin onnettomuus johtui useista, samanaikaisista teknisistä vioista. Kukaan ei kai tällä perusteella kuitenkaan kyseenalaista USA;n teknistä osaamista.
USA:ssa Three Mile Islandin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 28. maaliskuuta 1979, kun ydinvoimalan kakkosyksikössä sattui osittainen sydämen sulamisonnettomuus. Onnettomuutta edelsi laitoksen toisiojäähdytyspiirissä ilmennyt vika, joka aiheutti lämpötilan nousun ensiöjäähdytyspiirissä. Ydinreaktori sammui automaattisesti, mutta yksi reaktorin vesikierron venttiileistä ei sulkeutunut kuten pitäisi- Lisäksi instrumentointivian vuoksi valvomossa mittarin näyttö jumiutui osoittamaan normaalia tilannetta. Vedenpinnan laskiessa reaktorin jälkilämpöä ei saatu poistettua tarpeeksi ja lopulta osa polttoaineesta kuumeni niin paljon että se suli.
Myös ohjeiden vastaista toimintaa esiintyy muuallakin kuin Venäjällä. Viime aikoina tätä kyseenalaista kunniaa ovat saaneet ennen muuta ruotsalaiset ydinvoimalat.
Myös sukellusveneitä on uponnut toisen maailmansodan jäölkeen ilman sotatoimien vaikutusta useita monessa maassa. Näitäkin onnettomuuksia sattuu lähinnä niiden maiden laivastoille, joilla on sukellusveitä.
Kurskin uppoamisella ei ole mitään tekemistä aluksen laadun tai sen puutteen vuoksi. Kurskin upotti vahingoittuneen torpedon räjähtäminen. Räjähdys alkoi keulan torpedo-osastossa ja sen olisi kuulunut pysähtyä luukkuun, joka erottaa torpedo-osaston muusta sukellusveneestä. Räjähdyshetkellä luukku oli kuitenkin auki.
Räjähdys sytytti sukellusveneen sisätiloissa tulipaloja ja savupilvi pääsi ilmastointijärjestelmän ansiosta kautta muihin osastoihin, joissa miehistönjäseniä tukehtui joko myrkylliseen häkään tai tulipalon kuluttaessa loppuun kaiken hapen. Kurskin hätäpoiju oli poistettu, koska vuoden 1999 Välimeren tehtävällä venäläiset olivat uskoneet poijun saattavan paljastaa Kurskin sijainnin yhdysvaltalaisille aluksille.
Kurskin tuhoutumisen taustalla oli siis inhimillisiä virheitä, mutta mahdollisesti myös ulkopuolinen tekijä. Suurvallat ovat vuosikymmeniä harrastaneet riskialtista kissa ja hiirileikkiä niin vedessä kuin ilmassakin. Vasta puolta häiritään ja provosoidaan, kun tiedetään, ettei yksittäinen aluksen tai lentokoneen miehistö käynnistä kansainvälistä konfliksia. Ilmassakin on kuitenkin tämän johdosta tapahtunut törmäyksiä.
Kurskin upotessa aluksen lähellä olivat amerikkalaiset sukellusveneet USS Memphis ja USS Toledo. Memphis siirtyi Kurskin onnettomuuspaikalta Norjaan telakalle korjattavaksi. Siitä jäi selvä öljyvana. Lisäksi siirtyminen telkalle vei aikaa 8 päivää kun normaalisti matkaan olisi kulunut kaksi päivää. USS Todelo meni telakalle korjattavsi USA:han.
k:lla alkava sana on konflikti.
Kuriositeettina ja esimerkkinä konfliktista mainittakoon, että
ainakin toistaiseksi viimeisessä Suomessa käydyssä ilmataistelussa 1954 neuvostoliiton koneet yrittivät pudottaa amerikkalaista vakoilukonetta alas kuitenkaan siinä onnistumatta.
Vuonna 1990 Saksojen yhdistyessä Luftwaffe peri Itä-Saksasta pari laivuetta MiG-29 koneita. Näiden koneiden aseitukseen kuului R-73 ohjus ja ne oli nimenomaan suunniteltu käyttämään tuota ohjusta. Muutkin itä-blokin hävittäjät pystyivät käyttämään ohjusta, mutta MiG-29 oli alusta asti rakennettu tämän ohjuksen ympärille.
Ennenkuin Luftwaffe romuttaisi koneet, se testasi niitä. Ensimmäisten kokeellisten ilmataistelujen jälkeen joukko Luftwaffen kokeneimpia Tornado-pilotteja vaihtoi alushousunsa ja anoit siirtoa MiG:eihin. MiG-laivueet kuuluvat yhä Saksan kalustoon. Suomelle ne eivät kelvanneet, vaan ostimme poliittisista syistä vanhanaikaisempia, hitaampia ja aseistukseltaan puutteellisia Horneteja moninkertaiseen hintaan.
Saksalaiset huomasivat, että itse koneen lisäksi sen R-73-ilmataisteluohjus oli ylivoimainen. Se yhdessä MiG hävittäjän passiviisen IR kameran kanssa pystyi lukittumaan ja ohjautumaan kohteeseen yli 30 km:n päästä ilman että MiG:n melko tutka lähetti yhtään pulssia kohteeseen. MiG pystyi haravoimaan taivasta passiivisesti ja tuhoamaan kohteen, ennenkuin lentokone edes tiesi olevansa hyökkäyksen kohteena.
MiG:in kypäräohjattu monokkelinäyttö mahdollisti ohjuksen laukaisun melkein suoraan lentokoneen sivulle ja yli 2.5 machin nopeus yhdistettynä 15 G ohjattavuuteen teki siitä melkein mahdottoman väistää. Sen elektronisesti yksinkertainen, mutta suunnittelultaan nerokas ohjaus mahdollisti häirinnän huomiotta jättämisen. Yksinkertaisesti, venäläinen passiivijärjestelmä oli valovuoden edellä amerikkalaisista.
USA:n ilmavoimat eivät uskoneet saksalaisia. Vasta vuotta myöhemmin amerikkalaisten oli myönnettävä totuus: heidän AIM-9-ohjuksensa oli pelkkä lelu. Raytheonin synkkä salaisuus on, että seuraavan polven AIM-9X on kopio venäläisestä R-73 ohjuksesta. Sittenkin amerikkalaisten ongelmana on laukaisualusta (lentokone), joka ei Migin ja Sukhoin tavoin tue samalla lailla ohjuksen käyttöä. Tämähän ei tietenkään haittaa, jos kalistelee sapeleitaan lähinnä kehitysmaissa (Afganistan, Irak) tai kehitysmaille (Iran, P-korea).
Mutta asiassa on toinenkin salaisuus. R-73 nimittäin teki kaikista 'stealth'- koneisiin kaadetuista miljardeista kerralla turhia. Alkuperäinen B-2 oli tarkoitettu läpäisemään venäläisten ilmapuolustuksen ja sitten pommittamaan mitä tahansa kohdetta maailmassa, mutta Su-27:n ja MiG-29:n passiivi järjestelmä lisättynä lähes jokaisen venäläisen IT-ohjuksen passiivihaku-kyvyllä, upotti idean saman tien.
Yksinkertaisesti venäläisten passiivijärjestelmien kyvyt ylittivät hurjasti stealth koneiden kyvyt minimoida lämpöjälkensä. B-2 koneesta tehtiin välittömästi uusi versio, jota MiG ei havaitsisi ennenkuin ehkä 20 km päästä, mutta kaikessa hiljaisuudessa F-117 koneet on vedetty pois rintama käytöstä. Muistatteko sen erään, joka romahti Serbian vuoristoon? Uudemman sukupolven venäläinen olalta-laukaistava, joita venäläiset jakoivat serbeille slaavilaisen yhteistyön nimissä, hakeutuu vaikka liito-oravaan pierun perusteella.
Tietenkin amerikkalaisten politiikasta johtuen, stealth-projekteja ei voinut keskeyttää. Niimpä yhä lisääntyviä määriä F-22 raptor hävittäjiä valmistuu liukuhihnalta, vaikka lentokone on tarkoitukseensa (ensilinjan hävittäjä MiG-29:jä, Su-27, -31, -33 ym vastaan) kelpaamaton jo valmistuessaan.
Myös luonnonsuojelu on erityisen edistyksellistä.Esimerkkinä vaikkapa Kuolan niemimaa ja Aral-järvi.
Onhan tuota kommari propagandaa ennenkin viljelty,jotkut jopa uskoi siihen.Luulisi jo tänä päivänä kovakalloisimpienkin silmät auennu.
kuin neuvostoliittoon.
luottamusta tarvitaankin.