toinen ei olisi ollut mikään suuri rakkaus suhteen alussa niin voiko toista oppia rakastamaan enemmän ajan kuluessa? Miten tämä käytännössä "tapahtuu"? Kokemuksia?
Vaikka
...
81442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tilanne? Ei se rakkaus väkisin kehity, mutta ystävyyden sanotaan muuttuvan joskus rakkaudeksi. Kait se mahdollista on, ehkä.
tosi surullista tämmöinen. Mutta eikös se oo niin, että se arki koettelee vielä ankaramalla kädellä näitä suuria rakkaustarinoita, joissa odotukset on ollu alussa korkealla..tästä päästään taas kysymykseen mitä rakkaus on? Mä en ainakaan enää tiedä. Edellisessä suhteessa se oli yksinkertaisesti sitä, ettei voi kuvitella seurustelevansa kenenkään muun kanssa. Ehkä mä olen jumiutunut johokin vanhaan ajatusmalliin siitä, millanen sen tunteen pitäs olla tms.
siitä, minkälaiset arvot kummallakin on. Jos ne on samanlaiset, niin en usko, että arki hajottaa suhdetta. Siksi, että juuri arjessa huomataan, jos juttu ei toimi ja silloin on kyse niistä arvoista.. Uskon, että samoin ajattelevien kohdalla arki ja suhde menee omalla painollaan eteenpäin. Tietysti jokaisessa suhteessa on ongelmia, mutta ei ne kivijalkaa hajota:) Kannattaa kuunnella puhtaasti omia tuntemuksia ihmissuhteen sopivuudesta..
alussa, niin aika epätodennäköistä, että niitä tulee myöhemminkään. Arjessa katoaa sekin vähän, mitä alussa oli. Tietenkin sitä kiintyy toiseen, sehän on selvä. Mutta on aivan turhaa ruveta olemaan sellaisen kanssa, johon ei ole alussa ihastunut. Sitä paitsi, sitä rakastumisen tunnetta on sitten kiva muistella myöhemmin, kun se on haalistunut. Mitä sitten muistelee, jos sitä ei ole ollut alun alkaenkaan.
asuisi veljensä tai sisarensa kanssa tai jonkun kaverin kanssa vaan. Aika tylsää olisi. Mutta tietenkin luonteiden yhteensopivuus on tärkeä juttu ja se painottuu sitten juuri siinä arjessa. Mutta "rauta rautaa hioo ja ihminen toistansa hioo". Niinhän se sananlasku sanoo. Ja rakkaus antaa paljon anteeksi.
on merkillinen asia. Puukin kasvaa pienestä siemenestä.
Joskus muinoin olisin vastannut toisin, mutta nyt vastaan, että kyllä voi oppia =)
Olin itse menettänyt elämäni suurimman rakkauden kaksi kuukautta sitten, kun tapasin nykyisen ihastukseni. Hänellä oli myös sydän rikki. Fyysistä vetovoimaa toki oli alussa, molemmin puolin, mutta itse en ainakaan tuntenut mitään kummoista ihastumista aluksi. Päätettiin kuitenkin pitää seksisuhdetta, kun muutenkin viihdyttiin hyvin yhdessä.
Rehellistä meininkiä; läheisyyttä, seksiä, puhekumppani ja leffa-iltoja. Parin viikon jälkeen oli jo molemmilla tunne, että tiedä vaikka tästä joskus kehittyis jotain vakavampaa.. Parin kuukauden jälkeen kerroin hänelle, että tykkään.. Tuolloin hän kyllä hieman huolestui ettei vain satuttaisi minua, kun tunne ei ollut molemmin puolinen. Eipä ne tunteet minullakaan tulen palavat olleet silloin, joten sanoin ettei tarvitse pelästyä ja murehtia.
Nyt kun tapaamisestamme on kolmisen kuukautta, heräsin yhtenä yönä hänen vieressään, katselin kuinka hän tuhisi siinä kainalossa ja ajattelin, että taidan olla rakastumassa. Rakastumassa sittenkin, vaikka exä repi sydämeni eikä tämä suhde alkanut kummoisissa ihastuksen pyörteissä =)
"Kumppanini" (emme siis edelleenkään seurustele, mutta vietämme todella paljon aikaa yhdessä) on myöntänyt myös olevansa ihastunut minuun ajanmyötä. Vieläkään emme tiedä mihin tämä lopulta johtaa, mutta aion tosissani antaa meille mahdollisuuden. Onhan tässä väläytelty seurustelun mahdollisuutta puolin ja toisin =) Ainakin minun osaltani tunne vain vahvistuu..
Muuten samanlainen tilanne,mutta kun toinen on niin ruvella edellisestä suhteesta, että ei edes seksi maistu. Sanoo, kyllä ettei vika ole minussa eikä siinä ettenkö ole haluttava.
Meillä on myös molemmilla sydän rikki, mutta se mikä sitoo on yhteiset keskustelut ja läheisyys muuten tuntuu hyvältä puolin ja toisin. Meillä on paljon samanlaisia asioita elämässä tapahtunut, joista on mukava vaihtaa ajatuksia.
Olemme päättäneet tavata jatkossa yhteisen opiskeluharrastuksen parissa, ehkä se siitä vai???