Lesbouden pysyvyys?

Yksilön näkökulmasta voisi kaiketi sanoa, että pysyvyys on syhteellista. Elämää ei voi ennustaa etukäteen. Vaikka minä olen tähän mennessä tuntenut seksuaalisia, eroottisia ja romanttisia tunteita vain naisia kohtaan, ei mikään toki estä sitä, että joku päivä tapahtuisi sellainen ihme, että rakastuisinkin mieheen. Tulihan minulle murrosiässä tunteet naista kohtaan vähän niin kuin puun takaa. Täysin pyytämättä ja tilaamatta. Kuka näitä tietää..

Suuremmassa mittakaavassa sanoisin, että ei. Homoseksuaalien määrä väestössä on ilmeisesti aika pysyvä, ja valtaosa ihmisistä pysyy koko loppuikänsä sinä, mitä he ovat jossakin vaiheessa todenneet olleensa. On siis todennäköisempää että se ei muutu kuin että se muuttuu. Mutta yksittäisen ihmisen kohdalla todennäköisyydet ovat yksi hailee, sillä ihmisen elämä on sitä mitä on riippumatta siitä, millä todennäköisyydellä se on sitä.

siten että, seksuaalinen suuntautuminen on pysyvää. Se on sitten eriasia missä elämänvaiheessa kypsyy ihmisenä lukemaan halujaan, toiveitaan, unelmiaan niin hyvin että löytää itsensä. Minä luulen että kukaan ei kulje mihinkään määränpäähän, oli se sitten seksuaalinen suuntatuminen tai mikä vain, suoraan.
Minusta olisi kummallista että lapsen synnyttyä se on valmis elämään yhtä tietä kulkien, varmana joka askeleestaan.

Ei pidä pelätä askeleidensa kulkua, on vain katsottava että pystyy ottamaan ne rehellisinä itselleen ja silloin jokainen kuljettu polku muuttuu yhtenäiseksi tieksi jota on hyvä kulkea.

pesemälläkään!!
Olotilasta en tierä mutta kauheesti se kutittaa mukavasti! :)

on siitä L-vaiheesta joku päässyt ylikin.
Et toivoonkin voi mennä...