Otsikko oli vähän huono, mutta en tiedä miten tilannettani kuvailisin. No yrittäkää tajuta.
Olen muutaman viime kuukauden aikana itkenyt melkein joka ilta itseni uneen. Tai no, en nyt melkein joka ilta mutta sanoisinko 3-5 kertaa viikossa = 12-20 kertaa kuukaudessa :o Välillä itkuuni ei ole syytä, vaan pelkkä nukkumaanmeno saa minut itkemään. Mutta syitäkin voisi löytyä, kuten se että minulle läheinen ihminen muuttaa syksyllä 150 kilometrin päähän :< Nykyäänkin näemme todella, todella harvoin! En pysty edes ajattelemaan, mitä hänen muuttonsa jälkeen tapahtuu... Tämä ihminen on auttanut minua monesti ongelmissani. Eräs syy on ehkä myös se, että en luota juuri kehenkään muuhun kuin edellämainittuun ihmiseen. Olen alkanut miettimään suhdettani nykyisiin kavereihini, ja olen huomannut ettemme ole enää niin läheisiä. Itseasiassa, minusta välillä tuntuu etteivät kaverini välitä minusta, enkä minäkään kyllä heistä 100-prosenttisesti.
No, puhuin tämän viikon alussa vanhemmilleni. Sanoin, että en saa iltaisin unta, koska pelkään että heille (perheelle) tapahtuu jotain tai jollekin muulle läheiselle, ja en ole siitä heti kuulemassa. Siis että kuulisin esim. ystäväni poismenosta "viimeisenä". Pelkään kenen tahansa menettämistä. Puhuminen tietenkin helpotti, kuten sanotaan, ja tällä viikolla en itkenyt kuin kerran, mutta se ei ollut edes ennen nukkumaanmenoa. Nyt paha olo on alkanut tulla takaisin... Eli puhuminen auttoi vain muutaman päivän ajan. En tiedä mitä teen... Auttakaa.
Olen muutaman viime kuukauden aikana itkenyt melkein joka ilta itseni uneen. Tai no, en nyt melkein joka ilta mutta sanoisinko 3-5 kertaa viikossa = 12-20 kertaa kuukaudessa :o Välillä itkuuni ei ole syytä, vaan pelkkä nukkumaanmeno saa minut itkemään. Mutta syitäkin voisi löytyä, kuten se että minulle läheinen ihminen muuttaa syksyllä 150 kilometrin päähän :< Nykyäänkin näemme todella, todella harvoin! En pysty edes ajattelemaan, mitä hänen muuttonsa jälkeen tapahtuu... Tämä ihminen on auttanut minua monesti ongelmissani. Eräs syy on ehkä myös se, että en luota juuri kehenkään muuhun kuin edellämainittuun ihmiseen. Olen alkanut miettimään suhdettani nykyisiin kavereihini, ja olen huomannut ettemme ole enää niin läheisiä. Itseasiassa, minusta välillä tuntuu etteivät kaverini välitä minusta, enkä minäkään kyllä heistä 100-prosenttisesti.
No, puhuin tämän viikon alussa vanhemmilleni. Sanoin, että en saa iltaisin unta, koska pelkään että heille (perheelle) tapahtuu jotain tai jollekin muulle läheiselle, ja en ole siitä heti kuulemassa. Siis että kuulisin esim. ystäväni poismenosta "viimeisenä". Pelkään kenen tahansa menettämistä. Puhuminen tietenkin helpotti, kuten sanotaan, ja tällä viikolla en itkenyt kuin kerran, mutta se ei ollut edes ennen nukkumaanmenoa. Nyt paha olo on alkanut tulla takaisin... Eli puhuminen auttoi vain muutaman päivän ajan. En tiedä mitä teen... Auttakaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mut puhuminen todellakin helpotti vai mitä :)
Se et sun kaveri muuttaa varmaan vaikuttaa tähän.
Mut, kyl on hyvä alkaa luottaa muihinkin ihmisiin.
Mullakin voi käydä niin et luotan vaan yhteen tyypiin mut niinhän se menee.
Mä ainakin puhusin taas vanhempien kaa.
Vaik se helpottaiskin vain hetkeks niin kuitenkin se voi alkaa vaikuttaa sun oloos sellasella tavalla et kokoajan välit kasvaa huonon olon kanssa kunnes se huono olo menee pois kokonaan :)
Eihän jokainen lääke auta heti.
Mitä useammin sitä ottaa niin sitä vähemmän sairastaa.
Nää jutut voi ottaa aikansa mut hyvä olo senkun lisääntyy ja positiivinen olo sen mukana.
Mul oli samanlaista ku sulla mut vanhemmat kannusti mua ja nyt olen onnellinen ja itkut on jääny taakse :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Jaksoin lukea vain otsikon....tumputitko hetkellisen helpotuksen takia?