Helpotus vain hetkeksi

Otsikko oli vähän huono, mutta en tiedä miten tilannettani kuvailisin. No yrittäkää tajuta.
Olen muutaman viime kuukauden aikana itkenyt melkein joka ilta itseni uneen. Tai no, en nyt melkein joka ilta mutta sanoisinko 3-5 kertaa viikossa = 12-20 kertaa kuukaudessa :o Välillä itkuuni ei ole syytä, vaan pelkkä nukkumaanmeno saa minut itkemään. Mutta syitäkin voisi löytyä, kuten se että minulle läheinen ihminen muuttaa syksyllä 150 kilometrin päähän :< Nykyäänkin näemme todella, todella harvoin! En pysty edes ajattelemaan, mitä hänen muuttonsa jälkeen tapahtuu... Tämä ihminen on auttanut minua monesti ongelmissani. Eräs syy on ehkä myös se, että en luota juuri kehenkään muuhun kuin edellämainittuun ihmiseen. Olen alkanut miettimään suhdettani nykyisiin kavereihini, ja olen huomannut ettemme ole enää niin läheisiä. Itseasiassa, minusta välillä tuntuu etteivät kaverini välitä minusta, enkä minäkään kyllä heistä 100-prosenttisesti.
No, puhuin tämän viikon alussa vanhemmilleni. Sanoin, että en saa iltaisin unta, koska pelkään että heille (perheelle) tapahtuu jotain tai jollekin muulle läheiselle, ja en ole siitä heti kuulemassa. Siis että kuulisin esim. ystäväni poismenosta "viimeisenä". Pelkään kenen tahansa menettämistä. Puhuminen tietenkin helpotti, kuten sanotaan, ja tällä viikolla en itkenyt kuin kerran, mutta se ei ollut edes ennen nukkumaanmenoa. Nyt paha olo on alkanut tulla takaisin... Eli puhuminen auttoi vain muutaman päivän ajan. En tiedä mitä teen... Auttakaa.