Miten voisin olla avuksi läheiselleni joka saa paniikkikohtauken kun olemme jossain julkisella paikalla. Mikä teitä auttaa? auttaisiko jos vaikkapa halaa kevyesti? Vai ahdistaako entistä enemmän? Miten häntä voisi rauhoitella?
Mitä läheinen voisi asialle?
15
1032
Vastaukset
- tuttua,tutumpi
-mutta en asiantuntia,löytyisköhän Gooklettamalla?
tuo saamarin vaiva,piinasi itseänikin,elin tuossa
mielentilassa."kuin ulkopuolinen".Kuka olen,sydän
löi,ja kai sitä tuli ylihengitettyäkin.
Juoksin minnesattui pois..pois..en kestänyt,riitelyjä,vieraita ihmisiä julkisia paikk
oja.Kaipasin rauhaa ja rauhoittajaa..Hankin rauhoittavia,sos.tilanteiden pelkoon.OPETTELIN ns.
Hissihengityksen.pussiin hengittäminenkin auttaa.
Ajan oloon ja vähitellen opin ,ettei ihmiset(muut
syö.Menin nuorena töihin,matkustelin,ulkomaita
myöten.Hiki valui vapisutti,menin MTT-Puh:piireihin.Kuoroihin laulamaan,vaikka pääkin taisi vapista,luulin sen putoavan,jännitin niskoilla,hartioilla.n.18v.nuo alkoivat piinata.
Nyt yli 50 ovat vain muisto.Omaan huonon itsetunnon.Kodissa en saannu lujaa Kasvupaikkaa
tulevaisuutta varten.Meni,viinat,kaljat,.Maailmastakaan en kokenut saavani ymmärrystä,Rakkautta ,kun jäin yh-
vastuu opetti,että,tästä on selvittävä.Lapselta,eläimiltä,kun taluttaa koiraa
ulkona,tulee juttukavereita.Mieli virkistyy.
Kokeilkaa mtt-keskustelu ryhmiä ja pikku hiljaa ys
tävääsi kuunnellen edistykää.Elämä voittaa,shoppailkaa tehkää kaikkea,kivaa,uikaa.kes
ällä..pikkuhiljaa.Kaikkea hyvää toivottaen kevään mukana teille.. - panikeeraaja
Eli jos henkilö on sellainen että sitä voit halata niin se on mulla ainakin osoittautunut hyväksi keinoksi. Eli olen ihan opettanut miestäni halaamaan mua kun kohtaus tulee ja hän samalla kun kädet ovat selän puolella hieroo pitkin liikkein selkääni ja puhuu rauhallisella änellä että ei mitään hätää, tämä menee kohta ohi hengitä ihan rauhassa. Ja on kyllä tepsinyt. Onko läheiselläsi lääkitystä?
- dcxfx
auttaa tuo, kun rakas ihminen siinä ihan lähellä, halaa ja rauhoittelee. Tulee turvallinen j hyvä olo.
- Paniikkihäiriöinen
kysyä häneltä itseltään, mitä hän haluaisi. Minua itseäni nimittäin ärsyttää se, jos joku hokee, että kyllä se kohta menee ohi. Rauhallisuus on hyvästä. Minulle auttaa, kun puhuu ihan muista asioista ja yritää saada ajatukseni jonnekkin muualle. Kehuminenkaan ei varmasti ole pahasta. Halaaminen voi olla hyvästä, joskus se voi olla myös liian sitovaa. Tsemppiä!
- dcxfx
Hyviä vinkkejä annoitte! Kiitoksia että jaksoitte vastata! Haluatteko kertoa, mistä teillä tämä paniikkihäiriö sai alkunsa? Ja mitä ajattelette ennekö tämä kohtaus tulee, vai onko se kohtauksen tulo jo niin "pinttynyt" että se tulee samassa tilanteessa (esim vaikka kaupan kassalla) ilman että tarvitsee siinä mitään ajatella? Ajatteletteko että mitä tämä toinen ihminen (vaikka tässä tilanteessa se "kassarouva") ajattelee teistä tms? Osuinko yhtään oikeaan? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Olisin kiinnostunut tietämään.
- aukusti
dcxfx kirjoitti:
Hyviä vinkkejä annoitte! Kiitoksia että jaksoitte vastata! Haluatteko kertoa, mistä teillä tämä paniikkihäiriö sai alkunsa? Ja mitä ajattelette ennekö tämä kohtaus tulee, vai onko se kohtauksen tulo jo niin "pinttynyt" että se tulee samassa tilanteessa (esim vaikka kaupan kassalla) ilman että tarvitsee siinä mitään ajatella? Ajatteletteko että mitä tämä toinen ihminen (vaikka tässä tilanteessa se "kassarouva") ajattelee teistä tms? Osuinko yhtään oikeaan? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Olisin kiinnostunut tietämään.
Hei!
Kyllä se on niin, että elämänkaari ratkaisee. Puhun poikani puolesta, joka lopettelee yliopistouraansa. Kuudes vuosi on meneillään ja diplomityö häämöttää.
Välillä on ollut monenmoista, sairautta, leikkauksia,tyttöystävän auttamista paniikkihäiriössä, omaa jaksamista tenttitilanteissa
ja siinä että pystyt esiintymään tilanteissa, jossa oot yleisön edessä. Takana vanhempien avioero, jossa
isä oli vaativana osapuolena ja hänen "mottonsa" pojalle, jos et jaksa, niin sitten itket ja jaksat. Herkkänä miehenalkuna poika ei tietenkään enää jaksanut, vaan oirehtii ja hällä on onneksi lääkitys siihen. Puhelut, läheisyys ja kaikkinainen yhdessäolo lievittää. Minusta yhdessä olo, ystävät, keskustelut ja mukavat muutkin asiat, jotka auttavat olemaan toisten seurassa ja jotka tuottavat mielihyvää, ilman että oot neljän seinän sisällä ja murehdit, tuottavat äärimmäisen hyvää mielihyvää..:) Jaksele tosiaan:) - panikeeraaja
dcxfx kirjoitti:
Hyviä vinkkejä annoitte! Kiitoksia että jaksoitte vastata! Haluatteko kertoa, mistä teillä tämä paniikkihäiriö sai alkunsa? Ja mitä ajattelette ennekö tämä kohtaus tulee, vai onko se kohtauksen tulo jo niin "pinttynyt" että se tulee samassa tilanteessa (esim vaikka kaupan kassalla) ilman että tarvitsee siinä mitään ajatella? Ajatteletteko että mitä tämä toinen ihminen (vaikka tässä tilanteessa se "kassarouva") ajattelee teistä tms? Osuinko yhtään oikeaan? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Olisin kiinnostunut tietämään.
kohtaus ihan arvaamatta vaikka ihan hyvässäkin tilanteessa, en voi yhtään ennakoida missä sen saan, ystävälläsi on ilmeisesti julkisen paikan pelkoja ja hän saa kohtauksen aina samoissa tilanteissa?
- dcxfx
panikeeraaja kirjoitti:
kohtaus ihan arvaamatta vaikka ihan hyvässäkin tilanteessa, en voi yhtään ennakoida missä sen saan, ystävälläsi on ilmeisesti julkisen paikan pelkoja ja hän saa kohtauksen aina samoissa tilanteissa?
Onko elämäsi sitten muuten kunnossa? Sehän voi enteillä fyysisestäkin sairaudesta.
- dcxfx
aukusti kirjoitti:
Hei!
Kyllä se on niin, että elämänkaari ratkaisee. Puhun poikani puolesta, joka lopettelee yliopistouraansa. Kuudes vuosi on meneillään ja diplomityö häämöttää.
Välillä on ollut monenmoista, sairautta, leikkauksia,tyttöystävän auttamista paniikkihäiriössä, omaa jaksamista tenttitilanteissa
ja siinä että pystyt esiintymään tilanteissa, jossa oot yleisön edessä. Takana vanhempien avioero, jossa
isä oli vaativana osapuolena ja hänen "mottonsa" pojalle, jos et jaksa, niin sitten itket ja jaksat. Herkkänä miehenalkuna poika ei tietenkään enää jaksanut, vaan oirehtii ja hällä on onneksi lääkitys siihen. Puhelut, läheisyys ja kaikkinainen yhdessäolo lievittää. Minusta yhdessä olo, ystävät, keskustelut ja mukavat muutkin asiat, jotka auttavat olemaan toisten seurassa ja jotka tuottavat mielihyvää, ilman että oot neljän seinän sisällä ja murehdit, tuottavat äärimmäisen hyvää mielihyvää..:) Jaksele tosiaan:)Kiitti sinulle noista! Rankkaa on ollu poikasi elämä, ja niin varmaan sinunkin siinä sivussa. Kiitoksia! Sinäkin! :)
- ole..
dcxfx kirjoitti:
Onko elämäsi sitten muuten kunnossa? Sehän voi enteillä fyysisestäkin sairaudesta.
edellinen kirjoittaja, mutta mulla on ihan sama juttu. Eli kohtaus voi iskeä ihan yllättävään saumaan - sehän se v***ttaakin, kun kohtausta ei voi ennakoida, vaan se voi tulla ihan koska vaan, kaverin luona kyläillessä, kotona telkkaria katsoessa, lenkillä.. Ainoa oikeastaan mitä voi tehdä, on yrittää ennaltaehkäistä stressiä tms... ja sehän se on kovin helppoa :)
Ja eiköhän me kaikki paniikkihäiriöiset olla tutkitutettu itsemme fyysisten sairauksien varalta, ihan useaan otteeseen.
Edit: mä sain eilen kohtauksen piiiiiiiitkästä aikaa (vissiin vuosi edellisestä, ja mulla on vaan lääkitys tarvittaessa), tylsää :( siksi piti tulla tänne palstalle hakeen vähän vertaistukea ja toivomaan, että tuo eilinen nyt jäisi "ainoaksi".
- pitäminen
Mulla on myös ollut yli 10-v erilaisia paniikkioireita erilaisissa tilanteissa. Minä tosin pystyn jotenkin ne salaamaan, että en hypi ihan seinille, vaikka oireet tulisivatkin. Tosin taidan vaikuttaa silloin ulkopuolisten mielestä jotenkin rauhattomalta, hermostuneelta, kireältä jne.
Mua ainakin rauhottaisi se, että pääsis pois ihmisvilinästä, rauhalliseen paikkaan. Myös kädestä pitäminen helpottaisi ja kaikenlainen kevyt silittely. Kuulemma sydämen sykkeen kuuleminen voi myös rahoittaa joitakin. Eli päätä vaan toisen rintaa vasten ;)- aukusti
Hei!
Voi toki paljonkin! Yli 20 v. hoitotyötä tehneenä ajattelen usein kun olen auttanut ihmisiä kaduilla, tienvarsilla, milloin missäkin, että enemmän siellä on uteliaasti katsovia kuin auttajia. Valitettavasti me kanssaihmiset olemme tulleet lähimmäisiämme kohtaan tässä ns. hyvinvointivaltiossa aika onnettomaan ääripäähän. Kun ajattelen paniikkihäiriötä, joka voi tulla ko. henkilölle missä vaan, bussissa, kaupassa jne. eihän siinä ole minusta mikään ongelma mennä hänen luokseen, olla vaan lähellä, rahoitella ja tyynnytellä. Puhella ystävällisesti mukavista asioista, ym. Tärkeintä on ihmisen läheisyys, sitä kai me kaikki tarvitsemme hädän hetkellä ja muutenkin, kun tuntuu että nuorista vanhuksiin monet potevat yksinäisyyttä ja pelkoa. Ainakin suurissa kaupungeissa esim bussissa istuessaan ei vieruskaveri viitsi edes katsoa minkälainen ihminen istuu vieressä, saatikka olla hänen auttajanaan hädän hetkellä. Mutta, ei maalata mitään seinille, meitä auttajiakin löytyy onneksi.
PH-kärsiville minusta on äärimmäisen tärkeää läheisten tuki ja ymmärtämys, yhdessäolo, kannustaminen ja sitä kautta pelkojen voittaminen.
Rentoutus ja muu terapia auttaa myös hyvin paljon.
Lääkitys myös on avainasemassa. Musiikki-ihmisenä suosittelen sitä LÄMPIMÄSTI, makuasia, mutta kunnelkaapa kevätillan hämyssä Eaglesin Hotel Califoria vaikka You Tubesta. Onnellisuutta ja voimia kaikille =) - dcxfx
kiusalliselta se kädestä pitäminen, jos on jossain julkisella paikalla, missä muitakin ihmisiä ja molemmat naispuolisia? Ajatteleeko siinä vaiheessa kun kohtaus tulee, mitään tuollaista?
- dcxfx
aukusti kirjoitti:
Hei!
Voi toki paljonkin! Yli 20 v. hoitotyötä tehneenä ajattelen usein kun olen auttanut ihmisiä kaduilla, tienvarsilla, milloin missäkin, että enemmän siellä on uteliaasti katsovia kuin auttajia. Valitettavasti me kanssaihmiset olemme tulleet lähimmäisiämme kohtaan tässä ns. hyvinvointivaltiossa aika onnettomaan ääripäähän. Kun ajattelen paniikkihäiriötä, joka voi tulla ko. henkilölle missä vaan, bussissa, kaupassa jne. eihän siinä ole minusta mikään ongelma mennä hänen luokseen, olla vaan lähellä, rahoitella ja tyynnytellä. Puhella ystävällisesti mukavista asioista, ym. Tärkeintä on ihmisen läheisyys, sitä kai me kaikki tarvitsemme hädän hetkellä ja muutenkin, kun tuntuu että nuorista vanhuksiin monet potevat yksinäisyyttä ja pelkoa. Ainakin suurissa kaupungeissa esim bussissa istuessaan ei vieruskaveri viitsi edes katsoa minkälainen ihminen istuu vieressä, saatikka olla hänen auttajanaan hädän hetkellä. Mutta, ei maalata mitään seinille, meitä auttajiakin löytyy onneksi.
PH-kärsiville minusta on äärimmäisen tärkeää läheisten tuki ja ymmärtämys, yhdessäolo, kannustaminen ja sitä kautta pelkojen voittaminen.
Rentoutus ja muu terapia auttaa myös hyvin paljon.
Lääkitys myös on avainasemassa. Musiikki-ihmisenä suosittelen sitä LÄMPIMÄSTI, makuasia, mutta kunnelkaapa kevätillan hämyssä Eaglesin Hotel Califoria vaikka You Tubesta. Onnellisuutta ja voimia kaikille =)aukusti noista. Näinhän se tosiaan menee nykymaailmassa.
- kiusalliselta
dcxfx kirjoitti:
kiusalliselta se kädestä pitäminen, jos on jossain julkisella paikalla, missä muitakin ihmisiä ja molemmat naispuolisia? Ajatteleeko siinä vaiheessa kun kohtaus tulee, mitään tuollaista?
Ei ajattele, ota vaikka oikein kunnon "käsikynkkäote" ja yritä kiinnittää huomio muualle.
Paniikkitilanteessa ihminen ikäänkuin käpertyy itseensä, tavallaan kai samanlaista kuin saisi hysteriakohtauksen.
Mutta ei kannata läimäyttää kuitenkaan poskelle vaan puhua aivan rauhallisesti ja hiljaa, vaikka puuta heinää ja saada toisen huomio kiinnittymään sinun äänesi kuuntelemiseen.:) :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507970Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662256Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2322170- 1461735
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251242Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511232Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1041127Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65842Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58782Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7744