Carlos Castaneda -kirjanurkka

Ties vaikka olisi samanlaisia kokemuksia...?

Nih, se nimi on kyllä harhaanjohtava. Ilmeisesti tarkoitus on että kirja on "Castanedan tarina" tms.

Jostain syystä tulin sen hankkineeksi parisen vuotta sitten, ja siitä lähti hinku taas kerran lukea kaikki CC:t läpi ja saman tien naisnoitienkin teokset. Ne olivat ehkä hienoinen pettymys, mutta koko roska kuitenkin antoi kivat inspiraatiot siihen paljon paukuttamaani tietoiseen unennäköön.

Olisipa kiva vielä joskus löytää jotain yhtä hyödyllistä välineistöä... Ehkei enää välttämättä kirjojen muodossa.

- Niin, tämä Goodman oli tai on käsittääkseni semmoinen happy happy joy joy (ja gay) new age -hörhöhkö tyyppi, joka jollakin matkalla viidakoissa yhtäkkiä tajusi että ei se spirituaalinen elämä ole pelkästään happy happya, kun joku noita tyrkkäsi "kirouksen" päälle. Myöhemmin Euroopassa G. kohtasi kertomansa mukaan CC:n in flesh, tietämättä että Iso See oli jo kuollut ja kaiketi kuopattukin...

Tiedä sitten häntä. Mutta CC:hän olisi näine hyvineen oiva kanditaatti jeesus-olioksi, jos on tosiaan syntynytkin 25.12. (kuten väitetään).

Tellu kirjoitti:

Nih, se nimi on kyllä harhaanjohtava. Ilmeisesti tarkoitus on että kirja on "Castanedan tarina" tms.

Jostain syystä tulin sen hankkineeksi parisen vuotta sitten, ja siitä lähti hinku taas kerran lukea kaikki CC:t läpi ja saman tien naisnoitienkin teokset. Ne olivat ehkä hienoinen pettymys, mutta koko roska kuitenkin antoi kivat inspiraatiot siihen paljon paukuttamaani tietoiseen unennäköön.

Olisipa kiva vielä joskus löytää jotain yhtä hyödyllistä välineistöä... Ehkei enää välttämättä kirjojen muodossa.

- Niin, tämä Goodman oli tai on käsittääkseni semmoinen happy happy joy joy (ja gay) new age -hörhöhkö tyyppi, joka jollakin matkalla viidakoissa yhtäkkiä tajusi että ei se spirituaalinen elämä ole pelkästään happy happya, kun joku noita tyrkkäsi "kirouksen" päälle. Myöhemmin Euroopassa G. kohtasi kertomansa mukaan CC:n in flesh, tietämättä että Iso See oli jo kuollut ja kaiketi kuopattukin...

Tiedä sitten häntä. Mutta CC:hän olisi näine hyvineen oiva kanditaatti jeesus-olioksi, jos on tosiaan syntynytkin 25.12. (kuten väitetään).

Lue lisää

Luulenpa että maailma on pullollaan ihmisiä jotka esiintyvät Castanedoina herkkäuskoisille hölmöille. :-)

Tai ainakin oli hänen kuolemaansa saakka.

Minullakin on yksi Victor Sanchezin kirja. Sanchez väittää opiskelleensa Castanedan kanssa, kun taas CC:n virallinen lausunto asiasta on, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään tekemistäkään Sanchezin kanssa.

Mutta paskaakos siitä, sillä Sanchezin kirja on itseasiassa varsin hyvä. Sen nimi on "The Teachings of Don Carlos, practical applications of the works of Carlos Castaneda". Oletko lukenut?

Itzli kirjoitti:

Luulenpa että maailma on pullollaan ihmisiä jotka esiintyvät Castanedoina herkkäuskoisille hölmöille. :-)

Tai ainakin oli hänen kuolemaansa saakka.

Minullakin on yksi Victor Sanchezin kirja. Sanchez väittää opiskelleensa Castanedan kanssa, kun taas CC:n virallinen lausunto asiasta on, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään tekemistäkään Sanchezin kanssa.

Mutta paskaakos siitä, sillä Sanchezin kirja on itseasiassa varsin hyvä. Sen nimi on "The Teachings of Don Carlos, practical applications of the works of Carlos Castaneda". Oletko lukenut?

Lue lisää

Enpä ole, kun Goodmania lukuunottamatta olen ollut puristi ja pysynyt virallisissa CC-juitskuissa...

Lisäksi ainakin netistä löytyy jo niin paljon sellaista vesitettyä "the path of heart" -roinaa jossa castanedismia vedetään liiaksi new agen lääp lääp -puolelle, että tämmöistä vanhaa akkaa vallan hirvittää että mihin kaikkeen voikaan hyvä juttu vääntyä.

Tellu kirjoitti:

Enpä ole, kun Goodmania lukuunottamatta olen ollut puristi ja pysynyt virallisissa CC-juitskuissa...

Lisäksi ainakin netistä löytyy jo niin paljon sellaista vesitettyä "the path of heart" -roinaa jossa castanedismia vedetään liiaksi new agen lääp lääp -puolelle, että tämmöistä vanhaa akkaa vallan hirvittää että mihin kaikkeen voikaan hyvä juttu vääntyä.

Lue lisää

Takuulla, mutta Sanchezin kirja ei onneksi ole sellainen. Siinä on tiivistelmät olennaisista Don Juanin opin pääkohdista, ja sitten sitä mitä kirjan nimikin sanoo, eli "practical applications", erilaisia tapoja soveltaa käytäntöön. Oli minulle hyödyllinen joskus kun alkoi mielikuvitus loppumaan.

CC antaa toisella kädellä ja ottaa toisella. Hän maalailee maagisen, VOIMAKKAAN maailman - ja sanoo ettei vapaaehtoinen voi olla noita. Hän matkaa mielikuvituksen äärilaidalle, ja tuntuu kuitenkin koko ajan olevan kovin raadollisen fyysisesti milloin minkin eritteen sotkema ja henkiveiviään viskaamassa... Hän sanoo kirjasta toiseen että tämä tarina on TOSI, ja jos kuka tahansa selvittää hänen ja co:n taustoja, koko korttitalo sortuu niille sijoilleen. Tyrkyllä on myös vapaus, joka jossakin vähemmän tunnetussa kirjankohdassa (Maagisissa liikkeissäkö kenties?) otetaan pois dJ:n sanoessa että vapaus kestääkin vain muutaman miljoonaa vuotta. Ja näin päin pois.

Mielestäni CC:n paras anti on siinä että hänen tarinoidensa avulla voi saada aavistuksen siitä millaista on elää jossakin todellisuuden ja ei-todellisuuden rajalla, siellä missä kenties lajimme esivanhemmat viihtyivät ammoin eläessään luonnollisen maagista elämäänsä.

Ainoan CC:n tarinoihin vähänkin verrannollisen materiaalin tarjoavat abduktoidut kuvaillessaan seikkailujaan kehonsa ulkopuolella, jossa humppaiitat näyttävät kaikenlaista jänskää. Mutta näiden ihmisten aikaansaannokset tuntuvat aina jämähtävän sarjaan "pelastakaa Maa pliis" -ruikutukseen.

Kyllä toki jooga, meditaatio yms. on varmasti hyödyllistä, mutta mitä se kaikki itsensä harjoittaminen hyödyttää, jos mieli jää rutikuivaksi erämaaksi jossa luovuus ei kukoista pätkänvertaa? Me tarvitsemme satuja ja tarinoita, suuria kertomuksia ja fantasioita. Olisimme vain eläimiä, jos ei meillä olisi kykyä venyttää mieltä uskomattomiin ulottuvuuksiin... Tietenkin fantasiaan voi kadottaa itsensä, eli aina ne eivät ole turvallisia. Mutta mikä tässä elämässä on turvallista? ;)

Joskus oli puhetta Jonathan Horwitzin (Michael Harnerin oppilas) kanssa, että onko syytä suhtautua Castanedan juttuihin vakavasti, vai onko se vain jonkinlaista omalaatuista scifiä.
Hän oli sitä mieltä, että vaikka ne edustavat jotain täysin erilaista perinnelinjaa kuin "meikäläinen" parantajashamanismi, niin Castanedaan on kuitenkin paras suhtautua ihan vakavalla mielenkiinnolla.

Sitä ontologiaa on tietenkin aika vaikea lähteä näistä asemista todistamaan tai kumoamaan. Että miten todellisia ovat ne 600 maailmaa, jotka vanhan Meksikon noidat muka pystyivät havaitsemaan, tai tapasiko Castaneda todella 3000 vuotta vanhan "kuoleman uhmaajan", ja jäikö hän todella vangiksi "epäorgaanisten olentojen" maailmaan?

En usko enkä ole uskomatta. Minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi faktaa sen kysymyksen ratkaisemiseen. Aika näyttää, tai sitten ei, eikä kannata takertua tämmöiseen epäolennaiseen kysymykseen.

Soturin moitteetomuus on kuitenkin erittäin hyvä eettinen ohjenuora kenelle tahansa, uskonnosta ja ideologiasta riippumatta. Se on jotain aivan muuta kuin se määritelmä, mikä meille SA intissä taottiin kalloon heti alussa:
"Sotilaallisella kurilla ymmärretään esimiesten antamien käskyjen ja määräysten JÄRKÄHTÄMÄTÖNTÄ noudattamista."
Don Juan taas sanoi jotenkin tähän tapaan:
"Soturi ei koskaan kumarra päätään kenenkään edessä eikä myöskään halua itseään kumarrettavan."

Ja jos joku luulee pakottavansa tosi soturin kumartamaan ja ruikuttamaan, hän on omien lyhytnäköisten intohimojensa uhri. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.

En muista sellaista kohtaa missä krokotiililla olisi siivet ja miljoona silmää... Pitäneekö taas lukea CC:n kirjat uudestaan about 10. kerran? ;)

Niille jotka eivät tunne CC:n tuotantoa:

Kirjat mitä todennäköisimmin ovat mielikuvituksen tuotetta, ja niiden mahdollinen arvo löytyy siitä että lukija voi pysähtyä ajattelemaan miten hän kokee elämän oman vakiintuneeksi muodostuneen minuutensa kautta. Onko hänen pakko ylläpitää tavoista koostuvaa minäänsä? Onko mahdollista olla toisenlainen? Entä antavatko aivomme meidän aistia vajavaisilla aisteillamme kaiken sen mitä mahdollista on, vai onko mielellä voimakkaita sensoreita jotka valikoivat sen mitä pääsee läpi? Voiko unista olla hyötyä? Miten suhtautua ajatukseen omasta kuolemasta - onko se vain kauhea mörkö, vai jotakin mikä parhaimmillaan tekee ihmisestä mahdollisimman käytännöllisen ja täsmällisesti tavoitteisiinsa pyrkivän?

CC oli, kuten kaikki eläessään guruiksi huudetut yksilöt, mitä todennäköisimmin yksi helvatan pissipää ja piru ihmiseksi. Joka häntä alkaa palvoa ja hänestä jotain kuvitelmia repiä: turhaa touhua. Hänen antinsa kuitenkin on käytettävissä, niinkuin se on jokaikisen muunkin jotakin aikaan saaneen ihmisen aikaansaannoksissa, riippumatta tekijän persoonasta. Mitä "saatanallisin" ihminen voi saada vaikkapa vahingossa jotakin hyödyllistä aikaiseksi. Voi karttaa tekijään haksahtamista, ja ottaa häneltä se mikä hänellä on tarjota.

Hassisen konekin sanoi Eräästä Tyypistä: "häntä palvoivat, Tien unohtivat". Älköön näin käykö kummajainen Castanedan kanssa.

- Lienee yhtälailla minullakin oikeus kommenttini sanoa tästä CC:sta kuin jollakin (minulle) tuntemattomalla Daniel Nylundilla. Tietysti minulla on se etu, että nyt vuonna 2003 olen lukenut useampia CC:n kirjoja kuin Nylund vuonna 1983. Niitä kun on julkaistu sen jälkeenkin.

Itsekukin päättää kuitenkin itse mitä mistäkin ajattelee.

Tellu kirjoitti:

En muista sellaista kohtaa missä krokotiililla olisi siivet ja miljoona silmää... Pitäneekö taas lukea CC:n kirjat uudestaan about 10. kerran? ;)

Niille jotka eivät tunne CC:n tuotantoa:

Kirjat mitä todennäköisimmin ovat mielikuvituksen tuotetta, ja niiden mahdollinen arvo löytyy siitä että lukija voi pysähtyä ajattelemaan miten hän kokee elämän oman vakiintuneeksi muodostuneen minuutensa kautta. Onko hänen pakko ylläpitää tavoista koostuvaa minäänsä? Onko mahdollista olla toisenlainen? Entä antavatko aivomme meidän aistia vajavaisilla aisteillamme kaiken sen mitä mahdollista on, vai onko mielellä voimakkaita sensoreita jotka valikoivat sen mitä pääsee läpi? Voiko unista olla hyötyä? Miten suhtautua ajatukseen omasta kuolemasta - onko se vain kauhea mörkö, vai jotakin mikä parhaimmillaan tekee ihmisestä mahdollisimman käytännöllisen ja täsmällisesti tavoitteisiinsa pyrkivän?

CC oli, kuten kaikki eläessään guruiksi huudetut yksilöt, mitä todennäköisimmin yksi helvatan pissipää ja piru ihmiseksi. Joka häntä alkaa palvoa ja hänestä jotain kuvitelmia repiä: turhaa touhua. Hänen antinsa kuitenkin on käytettävissä, niinkuin se on jokaikisen muunkin jotakin aikaan saaneen ihmisen aikaansaannoksissa, riippumatta tekijän persoonasta. Mitä "saatanallisin" ihminen voi saada vaikkapa vahingossa jotakin hyödyllistä aikaiseksi. Voi karttaa tekijään haksahtamista, ja ottaa häneltä se mikä hänellä on tarjota.

Hassisen konekin sanoi Eräästä Tyypistä: "häntä palvoivat, Tien unohtivat". Älköön näin käykö kummajainen Castanedan kanssa.

- Lienee yhtälailla minullakin oikeus kommenttini sanoa tästä CC:sta kuin jollakin (minulle) tuntemattomalla Daniel Nylundilla. Tietysti minulla on se etu, että nyt vuonna 2003 olen lukenut useampia CC:n kirjoja kuin Nylund vuonna 1983. Niitä kun on julkaistu sen jälkeenkin.

Itsekukin päättää kuitenkin itse mitä mistäkin ajattelee.

Lue lisää

Teoriassa me voimme uskoa mitä mielikuvituksellisimpiin juttuihin, mutta käytännön elämässä toimimme (toivottavasti) toisin.

Jos pesukone hajoaa, emme anna sitä sellaisen korjaajan käsiin, joka aivan vakavissaan epäilee esim. menninkäisten perustaneen koneeseemme tukikohdan, josta aikovat kohta vallata ensin kylppärin ja sitten koko kämpän!

Luotamme enemmän korjaajaan, joka arvelee esim. vedenpintaa tunnustelevan osan jumittuneen sakkautuneesta pesuaineesta ja liasta.

Toimiiko teoriasi käytännössä?

Ketale kirjoitti:

Teoriassa me voimme uskoa mitä mielikuvituksellisimpiin juttuihin, mutta käytännön elämässä toimimme (toivottavasti) toisin.

Jos pesukone hajoaa, emme anna sitä sellaisen korjaajan käsiin, joka aivan vakavissaan epäilee esim. menninkäisten perustaneen koneeseemme tukikohdan, josta aikovat kohta vallata ensin kylppärin ja sitten koko kämpän!

Luotamme enemmän korjaajaan, joka arvelee esim. vedenpintaa tunnustelevan osan jumittuneen sakkautuneesta pesuaineesta ja liasta.

Toimiiko teoriasi käytännössä?

Lue lisää

Jos tarkoitat että voiko maailmasta todella aistia jotakin enemmän, niin kysy toki niiltä jotka väittävät näkevänsä auroja, irtoilevansa fyysisestä kehostaan etc. Minä olen nähnyt joitakin mielenkiintoisia juttuja, mutta ne eivät todista oikein mistään (muusta kuin että mieli on hyvin monimuotoinen) jos lähdetään materialistisella tiukalla seulalla seulomaan.

Se taas voiko ihminen muuttaa tapojaan ja luonnettaan on eri juttu. Kyyyyyyyllä uskoisin että voi. Paljon voimaa se tosin vaatii. Esim. jos sinua on paiskattu tyypillisellä introvertilla neuroottisella luonteella, ja pelkäät ihmisiä, voit suurin ponnistuksin opetella sietämään muiden ihmisten olemassaolon. Tai voit hankkiutua eroon tupakasta tms. Sama tietysti kuka tai mikä tähän innoittaa. Jos siihen johti "huuhaakirjailija" CC:n opit, niin mitä sitten? Pitääkö hyvä vaikutus antaa pois siksi että tie siihen ei ollut virallisesti hyväksytty?

Tietysti työkalut kohdetta myöten. Jos pesukone on rikki, ei kannata tehdä shamaanimatkaa jukujukumaahan suurella vaivalla kyselemään että milläpä kone kuntoon. Puhelinluettelo on keksitty, ja sieltä löytää korjaajia. Käytännöllisyys ennenkaikkea...

Jos taas haluaa laajentaa tietoisuuttaan, siihen ei ehkä puhelinluettelo riitä. Mielestäni siinä asiassa tärkeintä on antaa itselleen MAHDOLLISUUS. Mahdollisuus ajatella toisin kuin yleensä ajattelee, kuin enemmistö ajattelee jne. Jos lähdetään ei-ei-ei-missään-nimessä-pohjalta, mitään ei saada aikaan.