Sairaala

olin sairaalassa viisi kuukautta ja pian tiedossa uusi sairaalajakso. osan ajasta olin somaattisella puolella letkuissa ja tiputuksessa , osan ajan psykiatrisella. en koe hoidosta olleen mitään hyötyä.

olin kaksi vuotta. kaksi vuotta mun elämästä. itse asiassa se oli niin helvettiä, etten edes haluaisi kirjoittaa siitä, mutta kai se pelasti mut. tai sairas oon ed. mut paremmassa kunnossa ja masennus on kokonaan poistunu. mua on kiristetty, lahjottu, kaikkea, mut mikään ei toiminu - lopulta letkuihin, et pohjaa myöden on kaikki käyty. ensimmäisessä sairaalassa jossa olin, olin anoreksian takia, mutta letkujen jälkeen mulle alettiin syöttää ruokahalua nostavaa lääkettä ja lihoin 30 kiloa. en nyt halua aiheuttaa mitään painajaisia kertomalla tällaista, mutta totta se on.. sairastuin uudelleen bulimiaan ja masennus paheni. toinen sairaala, tiukemmat säännöt. suihkuun ja vessaan hoitajan kanssa, ruokailussa pakko syödä, aluksi ei omia vaatteita, ei ulkoilulupia... lopulta pääsin avoimemmalle osastolle loppuajaksi, jossa oli todella viihtyisää. ovet avoinna koko ajan ja henkilökunta mukavaa. siellä mä parannuin eniten. kun oli niin kodinomainen ilmapiiri. lähdin sieltä terveempänä kuin kahdeksaan vuoteen ja olen ihan tyytyväinen, vaikka sainkin sysäyksen anoreksiaan uudelleen sairastumiseen...mutta ei enää ikinä osastohoitoa mulle!