Vanhat vs. nuoret äidit

muuten aivan oikeassa!
Jos lasketaan lukumäärää. Oikeassa olet.
Olen samaa mieltä, miten se niin kamalaa on, jos vaikka syntyykin? Lapsi mikä lapsi.

Olen samaa mieltä kanssasi nuorten äitien huostaanotto sekä toimeentulotukiasioissa. Nykyisin nuoret opiskelevat pitkään ja sen vuoksi toimeentulotukea useimmiten joudutaan hakemaan. Mutta on myös niitä nuoria äitejä jotka eivät elätä itseään tuilla vaan tienaamillaan rahoilla, niin kuin hyvän äidin maineeseen näyttää kuuluvan.
Tietyllä tapaa on kyllä huolestuttavaa jos lapsi syntyy perheeseen jossa eletään tukien varassa. Tämä koskee sekä nuoria, että vanhoja!
Mutta kuten aiemminkin on todettu, asia on todella yksilöllinen. Kuka saa missäkin vaiheessa elämänsä lapselle sopivaan järjestykseen. Toiselle se käy nuorena, toisella vanhana.

Viestini ei ole asennevammainen, en ymmärrä mitä nyt faktoista suututaan! Toin esiin sen, kun täällä yritetään väittää, ettei lapsen hankinnan lykkäämisestä ole mitään riskejä. Down-riski on vain yksi iän tuomista riskeistä, harmillisempaa taitaa olla hedelmällisyyden lasku iän myötä.

Sekä nuorena että vanhana voi saada vammaisen lapsen, kärsiä lapsettomuudesta, jäädä yksinhuoltajaksi jne. Kaikella on huonot puolensa. Jos riskit pelottavat liikaa, aina voi olla hankkimatta lapsia. En kannusta teiniäitiyteen, mutta miksi 20-25 -vuotiaitakin pidetään teineinä?

Jokin aika sitten Kodin kuvalehdessä haastateltu naisten tautien lääkäri ilmoitti, että hänestä lapset pitäisi tehdä nuorena, lapselle on sama syntyykö hän opiskelijakaksioon vai omakotitaloon. Hänestä paljon haitallisempaa oli myytti siitä, että lapsia voi tehdä tuosta vain miten vanhana hyvänsä ilman, että ongelmia ilmaantuu.

En muuten ole itse nuori äiti, vaan vielä lapseton 25-vuotias. En ole siis valinnut äitiyttä kovin nuorella iällä, mutta en ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin väitetään, että lapsia tulee tehdä vasta myöhemmällä iällä jos silloinkaan. Ja vielä vammaisuudesta, tiedostan sen, että missä iässä tahansa voi saada sairaan lapsen. Iän myötä se on vain vielä todennäköisempää.

Alkup. kirjoitti:

Viestini ei ole asennevammainen, en ymmärrä mitä nyt faktoista suututaan! Toin esiin sen, kun täällä yritetään väittää, ettei lapsen hankinnan lykkäämisestä ole mitään riskejä. Down-riski on vain yksi iän tuomista riskeistä, harmillisempaa taitaa olla hedelmällisyyden lasku iän myötä.

Sekä nuorena että vanhana voi saada vammaisen lapsen, kärsiä lapsettomuudesta, jäädä yksinhuoltajaksi jne. Kaikella on huonot puolensa. Jos riskit pelottavat liikaa, aina voi olla hankkimatta lapsia. En kannusta teiniäitiyteen, mutta miksi 20-25 -vuotiaitakin pidetään teineinä?

Jokin aika sitten Kodin kuvalehdessä haastateltu naisten tautien lääkäri ilmoitti, että hänestä lapset pitäisi tehdä nuorena, lapselle on sama syntyykö hän opiskelijakaksioon vai omakotitaloon. Hänestä paljon haitallisempaa oli myytti siitä, että lapsia voi tehdä tuosta vain miten vanhana hyvänsä ilman, että ongelmia ilmaantuu.

En muuten ole itse nuori äiti, vaan vielä lapseton 25-vuotias. En ole siis valinnut äitiyttä kovin nuorella iällä, mutta en ymmärrä, miksi ehdoin tahdoin väitetään, että lapsia tulee tehdä vasta myöhemmällä iällä jos silloinkaan. Ja vielä vammaisuudesta, tiedostan sen, että missä iässä tahansa voi saada sairaan lapsen. Iän myötä se on vain vielä todennäköisempää.

Lue lisää

Vammaisuudesta vielä, tiedostan sen että missä iässä tahansa voi saada vammaisen lapsen. Jos haluaa olla varma siitä, että saa terveen tai kauniin tai älykkään lapsen, on parasta vetäytyä koko touhusta. Vammainen lapsi on vanhemmilleen yhtä rakas kuin tervekin. Mutta todennäköisyys saada terve lapsi on suurempi nuorilla äideillä, siitä ei pitäisi kenenkään pillastua.

Alkup. kirjoitti:

Vammaisuudesta vielä, tiedostan sen että missä iässä tahansa voi saada vammaisen lapsen. Jos haluaa olla varma siitä, että saa terveen tai kauniin tai älykkään lapsen, on parasta vetäytyä koko touhusta. Vammainen lapsi on vanhemmilleen yhtä rakas kuin tervekin. Mutta todennäköisyys saada terve lapsi on suurempi nuorilla äideillä, siitä ei pitäisi kenenkään pillastua.

Lue lisää

ei ole teiniäidin yksinoikeus!
Kyllä sitä kolmekymppinenkin (itse olin) saa terveen lapsen ja suurimmat haihattelut on jo haihateltu!
Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita.
Sinä tavoittelet vain tervettä lasta, jotta hän olisi sinun tarpeisiisi sopiva. Sinä ymmärrät asian näin päin. Minä taas halusin itse olla sopiva lapselleni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä synnyttyään. Vissi ero!
Minä kasvatan lasta, lapsi ei minua, sillä olen jo aikuinen.

äiti kirjoitti:

ei ole teiniäidin yksinoikeus!
Kyllä sitä kolmekymppinenkin (itse olin) saa terveen lapsen ja suurimmat haihattelut on jo haihateltu!
Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita.
Sinä tavoittelet vain tervettä lasta, jotta hän olisi sinun tarpeisiisi sopiva. Sinä ymmärrät asian näin päin. Minä taas halusin itse olla sopiva lapselleni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä synnyttyään. Vissi ero!
Minä kasvatan lasta, lapsi ei minua, sillä olen jo aikuinen.

Lue lisää

...lukenut lainkaan mitä kirjoitin. Kirjoitin juuri, että jos haluaa ehdottomasti terveen lapsen, kannattaa jättää lapset hankkimatta.

Ilmeisesti elämänkokemus ei ole sitten tae siitä, että ihminen ei syyllisty kohtuuttomiin yleistyksiin. Voitko todella sanoa, että kaikissa tapauksissa lapsi tulee onnellisimmaksi, kun äiti on yli 25-vuotias? Hienoa että tiedät kaikkien äitien puolesta mikä heille ja heidän lapsilleen sopii.

Ilmeisesti olen nähnyt harhoja, kun olen nähnyt onnellisia nuoria äitejä.(ei siis teinejä)Jotkut ovat haihattelunsa haihatelleet ennen kolmeakymppiä.

Lapset kai saadaan parhaassa tapauksessa silloin, kun siihen on itse valmis. Kerroin vain edellä riskit, joita on, kun hanketta lykkää. En ymmärrä miksi joka kerta nousee hepuli, kun joku muistuttaa iän vaikutuksista hedelmällisyyteen ja muihin riskeihin.

Alkup. kirjoitti:

...lukenut lainkaan mitä kirjoitin. Kirjoitin juuri, että jos haluaa ehdottomasti terveen lapsen, kannattaa jättää lapset hankkimatta.

Ilmeisesti elämänkokemus ei ole sitten tae siitä, että ihminen ei syyllisty kohtuuttomiin yleistyksiin. Voitko todella sanoa, että kaikissa tapauksissa lapsi tulee onnellisimmaksi, kun äiti on yli 25-vuotias? Hienoa että tiedät kaikkien äitien puolesta mikä heille ja heidän lapsilleen sopii.

Ilmeisesti olen nähnyt harhoja, kun olen nähnyt onnellisia nuoria äitejä.(ei siis teinejä)Jotkut ovat haihattelunsa haihatelleet ennen kolmeakymppiä.

Lapset kai saadaan parhaassa tapauksessa silloin, kun siihen on itse valmis. Kerroin vain edellä riskit, joita on, kun hanketta lykkää. En ymmärrä miksi joka kerta nousee hepuli, kun joku muistuttaa iän vaikutuksista hedelmällisyyteen ja muihin riskeihin.

Lue lisää

Tässä ihan punastuu kun luen näitä viestejä.. Olen se jota täällä haukutaa, se jota nyt morkataan oikein kunnolla. Okei, se on ihan okei, ei ongelmaa...=) Jos joku niin minä tiedän mitä tässä kirjoitan...

Olen 19 vuotias "teiniäiti" tosin en oikein tunne itseäni sellaiseksi. Olen 2-vuotiaan Joona pojan äiti, Joonan isä on 25. Asumme vuokralla kaksiossa tosi kivassa paikassa, mieheni opiskelee yliopistossa ja minä käyn töissä, valmistuin lähihoitajaksi tänä keväänä. En ole vielä kertaakaan elämässäni mitään haihatellut, sain Joonan 17 vuotiaana jolloin olimme olleen mieheni kanssa vuoden yhdessä. Nyt sen vielä voi sanoa kun Joona ei sitä ymmärrä, että vahinkohan tuo ihana ilopilleri on, mutta kai me kaikki ollaan tavallaan onnellisia vahinkoja, niinkuin minun äitini sanoi minulle joskus. Joonalla on downin oireyhtymä. En todellakaan olisi mennyt minkäänlaiseen seulontaan vaikka minulle olisi siitä maksettu. Päätin, että kun kerran nääin pääsi käymään kannan vastuun teostani. Kävi miten kävi.Minä en ole mitään koskaan haihatellut, ikinä en ole elämässäni alkoholia tai tupakkaa edes kokeillut. Eikä koskaan ole ollut mitään haihattelu tarvetta... Ei todellakaan. Eikä toivottavasti edes tule=)

No en oikein tiedä miksi edes kirjoitan, Joona ja mie´heni ovat jo nukkumassa ja joskus vaan tuntuu siltä että on mukava päästä vähän purkamaan pahaa oloa. Onhan se aina rankempaa vammaisen lapsen kanssa(vaikka en koskaan käytä Joonasta sanaa vammainen), hän käy tavallisessa päiväkodissa avustajan kanssa, kasvaa onneksi ihan normaalia vauhtia ja muutama päivä sitten purskahdin oikein kunnolla itkuun kun kävin hakemassa hänet trahasta, hän juoksi minua vastaan ja huusi: - Äihii!!!. Kukapa uskoisi, että 2.vuotiaan lapsen suusta kuultuna tuo voisi olla ihanaa, mutta mahdollistahan on että Joona ei koskaan sen enempää puhu. Hänellä epäillään lievää autismia, mutta kovasti yritetään kok oajan hoitaa ja parannella jotta lapsi saisi ainakin ihan ja rakastetun lapsuuden!

NÄin tässä mietelmiä ihan puhtaasti aidolta teiniäidinltä ja Down-lapselta.

Ja tsemiä kaikille raskaana oleville...=)

Alkup. kirjoitti:

...lukenut lainkaan mitä kirjoitin. Kirjoitin juuri, että jos haluaa ehdottomasti terveen lapsen, kannattaa jättää lapset hankkimatta.

Ilmeisesti elämänkokemus ei ole sitten tae siitä, että ihminen ei syyllisty kohtuuttomiin yleistyksiin. Voitko todella sanoa, että kaikissa tapauksissa lapsi tulee onnellisimmaksi, kun äiti on yli 25-vuotias? Hienoa että tiedät kaikkien äitien puolesta mikä heille ja heidän lapsilleen sopii.

Ilmeisesti olen nähnyt harhoja, kun olen nähnyt onnellisia nuoria äitejä.(ei siis teinejä)Jotkut ovat haihattelunsa haihatelleet ennen kolmeakymppiä.

Lapset kai saadaan parhaassa tapauksessa silloin, kun siihen on itse valmis. Kerroin vain edellä riskit, joita on, kun hanketta lykkää. En ymmärrä miksi joka kerta nousee hepuli, kun joku muistuttaa iän vaikutuksista hedelmällisyyteen ja muihin riskeihin.

Lue lisää

"Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita"

...kirjoitin. SUUREMPI TODENNÄKÖISUUS ei ainakaan meillä tarkoita, että kaikissa tapauksissa. Vaan silloin olisin kirjoittanut näin:
Lapsen etua ajatellen onnellisen ja ehjän lapsuuden takaa kaikissa tapauksissa kun vanhemmat ovat 25 vuotiaita!

Hienoa, ettet osaa edes lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Olisiko kannattanut käydä koulua, olisit edes lukutaidon oppinut!

Siksi nousee hepuli, koska se ei pidä paikkaansa. Kolmekymmentä vuotta alkaa olla synnyttäjien KESKI-IKÄ. Suurin osa synnyttää YLI kolmekymppisenä! Joka on tosi viisas kehitys, ja jonka suurin osa naisista on ymmärtänyt. Kaikki eivät tietenkään...

äiti kirjoitti:

"Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita"

...kirjoitin. SUUREMPI TODENNÄKÖISUUS ei ainakaan meillä tarkoita, että kaikissa tapauksissa. Vaan silloin olisin kirjoittanut näin:
Lapsen etua ajatellen onnellisen ja ehjän lapsuuden takaa kaikissa tapauksissa kun vanhemmat ovat 25 vuotiaita!

Hienoa, ettet osaa edes lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Olisiko kannattanut käydä koulua, olisit edes lukutaidon oppinut!

Siksi nousee hepuli, koska se ei pidä paikkaansa. Kolmekymmentä vuotta alkaa olla synnyttäjien KESKI-IKÄ. Suurin osa synnyttää YLI kolmekymppisenä! Joka on tosi viisas kehitys, ja jonka suurin osa naisista on ymmärtänyt. Kaikki eivät tietenkään...

Lue lisää

SINÄ olet se, joka täällä EI ymmärrä. SINULLA on asennevamma ja SINÄ vouhkaat aivan tyhjästä.

Lakkaa katsomasta niitä tilastoja, sinulla sellainen ongelma, että jos muut, niin sinäkin. Vaikka synnytysikä nousee ja vaikka kuinka moni lykkäisi lapsen tekoa, se ei poista niitä riskejä, jotka iän myötä tulee. Etkös nyt ymmärrä?
Ne riskit ovat olemassa vaikka sinä tai sata tuttuasi olette saaneet terveet vauvat.

Ei ihmisen vanhenemista voi estää ja yksinkertaisesti se tuo riskejä. Siksi on FYYSISEN kunnon kannalta parempi synnyttää nuorena.
Sekö ei pidä paikkaansa, että riskit nousevat iän myötä? Verrataampa asiaa johonkin, niin osaat ehkä hahmottaa asian paremmin.
Eli jos vaikka omenoita on enemmän kuin appelsiineja (sinun ajattelutavan mukaan) se tarkoittaa sitä, että ne ovat parempia ja terveellisempiä? Ei pidä paikkaansa vaan molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, appelsiini on silti terveellisempi, vaikka sitä onkin vähemmän. (älä takerru tähän, tämä on vain kuvainnollista)
Vastaavasti on "terveellisempää" synnyttää nuorena, vaikka kolmekymppisiä äitejä olisikin enemmän. Äläkä nosta meteliä tästä asiasta, koska yritin vain valaista sinua...

äiti kirjoitti:

"Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita"

...kirjoitin. SUUREMPI TODENNÄKÖISUUS ei ainakaan meillä tarkoita, että kaikissa tapauksissa. Vaan silloin olisin kirjoittanut näin:
Lapsen etua ajatellen onnellisen ja ehjän lapsuuden takaa kaikissa tapauksissa kun vanhemmat ovat 25 vuotiaita!

Hienoa, ettet osaa edes lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Olisiko kannattanut käydä koulua, olisit edes lukutaidon oppinut!

Siksi nousee hepuli, koska se ei pidä paikkaansa. Kolmekymmentä vuotta alkaa olla synnyttäjien KESKI-IKÄ. Suurin osa synnyttää YLI kolmekymppisenä! Joka on tosi viisas kehitys, ja jonka suurin osa naisista on ymmärtänyt. Kaikki eivät tietenkään...

Lue lisää

mä sain ekan lapseni 16v seraavan 18v ja nyt 23v odotan kolmatta.meillä ainakin on mennyt hyvin, en hypi missään baareissa, vaan hoidan lapseni niin kuin kunnon äidin kuuluukin. poikkeusiakin on nuorissa äideissä mutta niin on myös vanhemmissakin. kaikki eivät ole samanlaisia, ei sovi yleistää.

joku kirjoitti:

SINÄ olet se, joka täällä EI ymmärrä. SINULLA on asennevamma ja SINÄ vouhkaat aivan tyhjästä.

Lakkaa katsomasta niitä tilastoja, sinulla sellainen ongelma, että jos muut, niin sinäkin. Vaikka synnytysikä nousee ja vaikka kuinka moni lykkäisi lapsen tekoa, se ei poista niitä riskejä, jotka iän myötä tulee. Etkös nyt ymmärrä?
Ne riskit ovat olemassa vaikka sinä tai sata tuttuasi olette saaneet terveet vauvat.

Ei ihmisen vanhenemista voi estää ja yksinkertaisesti se tuo riskejä. Siksi on FYYSISEN kunnon kannalta parempi synnyttää nuorena.
Sekö ei pidä paikkaansa, että riskit nousevat iän myötä? Verrataampa asiaa johonkin, niin osaat ehkä hahmottaa asian paremmin.
Eli jos vaikka omenoita on enemmän kuin appelsiineja (sinun ajattelutavan mukaan) se tarkoittaa sitä, että ne ovat parempia ja terveellisempiä? Ei pidä paikkaansa vaan molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, appelsiini on silti terveellisempi, vaikka sitä onkin vähemmän. (älä takerru tähän, tämä on vain kuvainnollista)
Vastaavasti on "terveellisempää" synnyttää nuorena, vaikka kolmekymppisiä äitejä olisikin enemmän. Äläkä nosta meteliä tästä asiasta, koska yritin vain valaista sinua...

Lue lisää

appelsiini on omenaa terveellisempi?

vm 80 kirjoitti:

mä sain ekan lapseni 16v seraavan 18v ja nyt 23v odotan kolmatta.meillä ainakin on mennyt hyvin, en hypi missään baareissa, vaan hoidan lapseni niin kuin kunnon äidin kuuluukin. poikkeusiakin on nuorissa äideissä mutta niin on myös vanhemmissakin. kaikki eivät ole samanlaisia, ei sovi yleistää.

Lue lisää

et ainakaan ansaitse.
Jos ihminen hommaa itsensä paksuksi kuustoistakesäisenä se kertoo ihan omaa kieltään asianomaisen tytön suuntautumisesta elämässään...
Eli siitä, mikä elämää määrää.

Ps. muista mitä pitää "tehdä" ennen kuin on raskaana...

kysyjä kirjoitti:

et ainakaan ansaitse.
Jos ihminen hommaa itsensä paksuksi kuustoistakesäisenä se kertoo ihan omaa kieltään asianomaisen tytön suuntautumisesta elämässään...
Eli siitä, mikä elämää määrää.

Ps. muista mitä pitää "tehdä" ennen kuin on raskaana...

Lue lisää

Älä välitä "Kysyjän" kommenteista. Musta on aivan mahtavaa nähdä että noinkin nuori ihminen kuin Sinä on omistautunut lasten tekoon ja suvun jatkamiseen. Tsemppiä sulle ja perheellesi!

Jaija kirjoitti:

Älä välitä "Kysyjän" kommenteista. Musta on aivan mahtavaa nähdä että noinkin nuori ihminen kuin Sinä on omistautunut lasten tekoon ja suvun jatkamiseen. Tsemppiä sulle ja perheellesi!

Lue lisää

Aivan samaa mieltä! Kyllä nuorikin äiti osaa jos haluaa. Ei lapsen hankintaan ole oikeaa ikää! Jokainen hankkikoon lapsensa silloin kun siihen on valmis! Toiset ovat valmiita nuorempina, toiset vanhempina! Herranen aika! Ei tästä kannata kiistellä!

Ja "kysyjälle": Jokainen tietää mitä tarvitaan ennen kuin tulee raskaaksi! Eikö ole pääasia, että lasta rakastetaan, että se saa tarpeeksi huomiota, hellyyttä, hoivaa, rakkautta.. Jokainen tietää mitä lapsi tarvitsee! Ja ivailut ei muuta tätä asiaa miksikään!

Lapsihan on yksi elämän suurimmista ihmeistä! Tarvitaan aika paljon ihmettä ennen kuin lapsi saa alkunsa! Miksi siis emme voisi vaan olla onnellisia näistä ihanista ihmeistä!? Olipa lapsi sitten syntynyt nuoreen tai vanhaan perheeseen! Ei sillä ole mitään merkitystä!

Lapsi rakastaa vanhempiaan olivatpa he sitten minkä ikäisiä tahansa! Mikään ei ole niin aitoa ja mahtavaa tässä maailmassa kuin lapsen rakkaus! Nautitaan hyvät ihmiset lapsistamme!

sen verran vaan halusin kirjoittaa,että kyllä minä ennemmin veromarkkojani lapsiin käytän kuin alkoholisteihin,narkkareihin yms..

äiti kirjoitti:

ei ole teiniäidin yksinoikeus!
Kyllä sitä kolmekymppinenkin (itse olin) saa terveen lapsen ja suurimmat haihattelut on jo haihateltu!
Lapsen etua ajatellen on suurempi todennäköisuus onnelliseen ja ehjään lapsuuteen, kun vanhemmat ovat vähintään 25 vuotiaita.
Sinä tavoittelet vain tervettä lasta, jotta hän olisi sinun tarpeisiisi sopiva. Sinä ymmärrät asian näin päin. Minä taas halusin itse olla sopiva lapselleni, jotta hänellä olisi mahdollisimman hyvä synnyttyään. Vissi ero!
Minä kasvatan lasta, lapsi ei minua, sillä olen jo aikuinen.

Lue lisää

Inhottavalta tuntuu tuollaiset yleistykset teini/nuorista äideistä,kun itse ainakin yritän parhaalla mahdollisella tavalla vauvaani hoitaa,niinkuin myös mies.Tukien avullahan mekin eletään,työttömyysturvalla ja äitiysrahalla lapsilisällä ja asumistuella,mutta samoja tukiahan vanhemmatkin saavat.Iltajuoksut on minun osalta juostu monta vuotta sitten,avoliitossa olen kohta kaksi vuotta asunut.Vauvani on vasta kuusiviikkoinen,mutta tähän asti ollaan mielestäni hyvin pärjätty,vaikka taloudellinen tilanne ei mikään paras olekaan,vauva on hyvin itkuinen eikä vauvoista ollut aiemmin kokemust ollenkaan.Tokihan niin tulee olla,että äiti lapsensa kasvattaa,mutta kukapa voisi väittää,ettei äitiys kasvata,ainakin tietyllä tapaa,olipa minkä ikäinen tahansa.Minäkin tiedän hyviä teiniäitejä,niinkuin huonojakin.Tiedän hyviä "vanhempia" äitejä,mutta myös huonoja.eikös niin,että sopivaa ikää lapsen saantiin ei olekan.Mutta ei teiniäitien haukkuminen auta asiaa yhtään,hehän sitä tukea kuitenkin varmaan eniten tarvitsevat.

sitten ollut mieluummin nuoren äidin yksinäinen tytär, joka on saanut neljävuotiaasta saakka tulla täysin itsekseen toimeen?
Äidiltä kun ei liikene aikaa lapselle, kun on niin paljon muutakin...kiinnostavia miehiä, joita laukkaa kotonasi, viinaa, josta äiti alkaa kikattaa miehen tyhmille jutuille. Ravintoloita, joissa äidin on kiva käydä lapsilisillä ostamillaan vaatteilla keimailemassa taas uudelle miehelle, joka sitten pari kertaa nukkuu äidin vieressä, kunnes on uuden aika.
Äidin krapulassa saat itse etsiä ruokasi. Tai kärsiä nälkää. Joskus pääset ostamaan ruokaa äidillekin, jos jostakin tuesta jotakin jää...ja sitten syntyy pikkusisko, joka muutaman kuukauden ikäisenä jää sinun hoiviisi. Voi sitä nuoren äidin kypsyyttä ja kuinka ihanaa sellaisen äidin lapsena onkaan! Vai mitä?

Sinulla on siis paljon kokemuksia siitä, miten nuoret äidit ovat avarakatseisempia ja ymärtäväisempiä kuin vanhat äidit? MIten muka? Äitisihän on vanha, sinulla on vain yksi äiti, ja se on se vanha. Sinulla ei ole nuorta äitiä. Et siis voi todellisuudessa tietää mitä on olla nuoren äidin tytär.

Äiti-tytär suhde on jotain aivan muuta kuin suhde johonkin tätiin tai ystävättären äitiin tai kehen tahansa toiseen naiseen, joka on äiti jollekin toiselle lapselle.

Olen minäkin kiva täti siskoni lapselle. Mutta en olekaan hänen äitinsä. Minun ei tarvitse tapella kotiintuloajoista, viikkorahoista, vaatehankinnoista, kotitöistä. Ne ovat äidin heiniä. Minä kuorin kerman päältä. Minä olen kiva täti, jonka kanssa on kiva jutella, joka ymmärtää, jolla on laaja näkemys jne jne.

Omat lapseni ovat minusta ihan toista mieltä kuin siskon lapsi. Ja olen ns. nuori äiti.

Silti en ymmärrä tämän päivän musiikkia, tämän päivän nuorison tapoja ja menoja. Silti minä asetan teinilleni kotiituloajat ja rajat, kotityöt, kuukausirahan ja sankitot, jos hommat ei toimi.

Ja miksi minun pitäisikään ymmärtää äärettömykksiin. Olen lapsilleni äiti, huoltaja. Kannan vastuun heistä. En ole kaveri, meillä ei ole eikä tule olemaan kaveri-suhdetta, minulla ja lapsillani. Se on vanhempi-lapsi -suhde ja sellaisena se säilyy vaikka täysi-ikäinen on kotoa pois jo lentänytkin. Toki juttelemme avoimsesti kaikesta, mutta se ei välttämättä ole ikäsidonnainen vaan enemmänkin persoonakysymys.

Ajat ja tavat muuttuvat koko ajan eikä aikuiset niiden perässä pysy. Eri asia on sitten nämä ikiteinit, jotka iästä ja vanhemmuudesta huolimatta viettävät teinitasoista elämää.

Ihminen se äiti/isäkin on!!! Jos et itse kykene kunnioittamaan vanhempiasi, niin turha odottaa heiltä kunnioitusta sinua kohtaan. Jossakin se menee vanhempienkin sietokyvyn raja. Kaikkea paskaa ja halveksuntaa ei tarvitse sietää, ei edes omalta lapseltaan.

He ovat kuitenkin hoitaneet sinua silloin kun olit pieni, oman parhaan kykynsä ja arvionsa mukaan. Suurin traumasi lapsuudesta siis on, että sinulla oli huolehtivat vanhemmat, jotka asettivat sinulle rajat ja rakastivat sinua - ja olivat aikusia.
Omat vanhampani muuten olivat myös oikeita teinivanhempia.. nuoria siis silloin kun minä möykkäsin murkkuikääni, eivätkä he minua ja maailmaani ymmärtäneet!!! vaikka olivat alle 40 v kun minä melusin murrosikääni..

Sukupolvien välinen kuilu on, ja sen kuulukin olla.
Niin sanoo viisaammat, ja oikein ovat tuon sanoessaan.

jaha kirjoitti:

Sinulla on siis paljon kokemuksia siitä, miten nuoret äidit ovat avarakatseisempia ja ymärtäväisempiä kuin vanhat äidit? MIten muka? Äitisihän on vanha, sinulla on vain yksi äiti, ja se on se vanha. Sinulla ei ole nuorta äitiä. Et siis voi todellisuudessa tietää mitä on olla nuoren äidin tytär.

Äiti-tytär suhde on jotain aivan muuta kuin suhde johonkin tätiin tai ystävättären äitiin tai kehen tahansa toiseen naiseen, joka on äiti jollekin toiselle lapselle.

Olen minäkin kiva täti siskoni lapselle. Mutta en olekaan hänen äitinsä. Minun ei tarvitse tapella kotiintuloajoista, viikkorahoista, vaatehankinnoista, kotitöistä. Ne ovat äidin heiniä. Minä kuorin kerman päältä. Minä olen kiva täti, jonka kanssa on kiva jutella, joka ymmärtää, jolla on laaja näkemys jne jne.

Omat lapseni ovat minusta ihan toista mieltä kuin siskon lapsi. Ja olen ns. nuori äiti.

Silti en ymmärrä tämän päivän musiikkia, tämän päivän nuorison tapoja ja menoja. Silti minä asetan teinilleni kotiituloajat ja rajat, kotityöt, kuukausirahan ja sankitot, jos hommat ei toimi.

Ja miksi minun pitäisikään ymmärtää äärettömykksiin. Olen lapsilleni äiti, huoltaja. Kannan vastuun heistä. En ole kaveri, meillä ei ole eikä tule olemaan kaveri-suhdetta, minulla ja lapsillani. Se on vanhempi-lapsi -suhde ja sellaisena se säilyy vaikka täysi-ikäinen on kotoa pois jo lentänytkin. Toki juttelemme avoimsesti kaikesta, mutta se ei välttämättä ole ikäsidonnainen vaan enemmänkin persoonakysymys.

Ajat ja tavat muuttuvat koko ajan eikä aikuiset niiden perässä pysy. Eri asia on sitten nämä ikiteinit, jotka iästä ja vanhemmuudesta huolimatta viettävät teinitasoista elämää.

Ihminen se äiti/isäkin on!!! Jos et itse kykene kunnioittamaan vanhempiasi, niin turha odottaa heiltä kunnioitusta sinua kohtaan. Jossakin se menee vanhempienkin sietokyvyn raja. Kaikkea paskaa ja halveksuntaa ei tarvitse sietää, ei edes omalta lapseltaan.

He ovat kuitenkin hoitaneet sinua silloin kun olit pieni, oman parhaan kykynsä ja arvionsa mukaan. Suurin traumasi lapsuudesta siis on, että sinulla oli huolehtivat vanhemmat, jotka asettivat sinulle rajat ja rakastivat sinua - ja olivat aikusia.
Omat vanhampani muuten olivat myös oikeita teinivanhempia.. nuoria siis silloin kun minä möykkäsin murkkuikääni, eivätkä he minua ja maailmaani ymmärtäneet!!! vaikka olivat alle 40 v kun minä melusin murrosikääni..

Sukupolvien välinen kuilu on, ja sen kuulukin olla.
Niin sanoo viisaammat, ja oikein ovat tuon sanoessaan.

Lue lisää

Aloin epäilemään että mahdoitkohan lukea viestiäni lainkaan.

Kyse ei ole vieläkään mistään murkkuikäisen kiukuttelun ja musiikkimaun ymmärtämisesta vaan siitä etten pystynyt puhumaan vanhemmilleni mistään.

Kunnioitin vanhempiani, en ollut sellainen kakara mitä monet muut on. Mutta minä en saanut heiltä mitään kunnioitusta!
Kuvittele ihminen joka sanoo kaikkeen sanomiseesi vain "aha", eikä ota mitään tosissaan vain sen takia koska olet huomattavasti nuorempi kuin hän. En tarkoita kiukuttelua vaan ihan tavallista keskustelua. Vanhempieni suhtautuiminen kaikkiin asioihini oli todella ylimielinen! Aivan niin kuin monien, monien muidenkin tuntemieni vanhempien äitien.

Kokemusta on nuorista äideistä. Mm. siskoni on sellainen ja hoitaa lapsesnsa todella hyvin. Lapsi-äiti suhde on mitä parhain. Äiti kuuntelee, ymmärtää ja antaa suuntaa lapsen elämälle, mutta ei määrää hänen elämää.
Äidillä ja lapsella on ihan erilainen musiikkimaku ja välillä hän kitisee kun pitää kuunnella sellaista möykkää mutta kyse nyt ei edelleenkään ole tällaisesta mitättömästä asiasta. Hän kuitenkin hyväksyy lapsensa sellaisena kuin on. (ja nyt en tarkoita että hyväksyy kaikki lapsen teot.)

Ja onpa ystävänipiirissäni muutema nuori äiti. Äidillä ja lapsella on niin leppoisa ja rakastava suhde.
Sitäpaitsi nämä henkilöt ei ikinä vie lapsiaan mukanaan esim. terassille tupakan savuun kuten minun vanhempani. Kun sanoin vanhemmilleni että minulle tulee paha olo niin ei ne ottaneet kuuleviin korviinsa, olinhan minä vasta lapsi, eikä lapsia tarvitse ottaa vakavissaan, vai mitä?

Kyse on vieläkin siitä ettei iäkkäät vanhemmat kuuntele eikä ota tosissaan vaikka olisi jotain tärkeää kerrottavaa. Nuoremmat vanhemmat osaa paljon useammin ottaa lapsensa huomioon valinnoissaan ja teoissaan ja ennenkaikkea KUUNTELEE!

Tytär kirjoitti:

Aloin epäilemään että mahdoitkohan lukea viestiäni lainkaan.

Kyse ei ole vieläkään mistään murkkuikäisen kiukuttelun ja musiikkimaun ymmärtämisesta vaan siitä etten pystynyt puhumaan vanhemmilleni mistään.

Kunnioitin vanhempiani, en ollut sellainen kakara mitä monet muut on. Mutta minä en saanut heiltä mitään kunnioitusta!
Kuvittele ihminen joka sanoo kaikkeen sanomiseesi vain "aha", eikä ota mitään tosissaan vain sen takia koska olet huomattavasti nuorempi kuin hän. En tarkoita kiukuttelua vaan ihan tavallista keskustelua. Vanhempieni suhtautuiminen kaikkiin asioihini oli todella ylimielinen! Aivan niin kuin monien, monien muidenkin tuntemieni vanhempien äitien.

Kokemusta on nuorista äideistä. Mm. siskoni on sellainen ja hoitaa lapsesnsa todella hyvin. Lapsi-äiti suhde on mitä parhain. Äiti kuuntelee, ymmärtää ja antaa suuntaa lapsen elämälle, mutta ei määrää hänen elämää.
Äidillä ja lapsella on ihan erilainen musiikkimaku ja välillä hän kitisee kun pitää kuunnella sellaista möykkää mutta kyse nyt ei edelleenkään ole tällaisesta mitättömästä asiasta. Hän kuitenkin hyväksyy lapsensa sellaisena kuin on. (ja nyt en tarkoita että hyväksyy kaikki lapsen teot.)

Ja onpa ystävänipiirissäni muutema nuori äiti. Äidillä ja lapsella on niin leppoisa ja rakastava suhde.
Sitäpaitsi nämä henkilöt ei ikinä vie lapsiaan mukanaan esim. terassille tupakan savuun kuten minun vanhempani. Kun sanoin vanhemmilleni että minulle tulee paha olo niin ei ne ottaneet kuuleviin korviinsa, olinhan minä vasta lapsi, eikä lapsia tarvitse ottaa vakavissaan, vai mitä?

Kyse on vieläkin siitä ettei iäkkäät vanhemmat kuuntele eikä ota tosissaan vaikka olisi jotain tärkeää kerrottavaa. Nuoremmat vanhemmat osaa paljon useammin ottaa lapsensa huomioon valinnoissaan ja teoissaan ja ennenkaikkea KUUNTELEE!

Lue lisää

Sinä olet kyllä mestari yleistämään. Minä en ole vienyt lapsia terassille silloin, kun sain heidät "normaali-iässä" enkä vie vauvaani terassille. Kotiäitinä minulla on myös aikaa kuunnella lapsiani. Minun tuttavapiiriini kuuluu myös nuoria äitejä - jopa teiniäitejä - ja heistä suurin osa on mitä parhaita äitejä lapsilleen...mutta eivät kaikki. Niin kuin eivät kaikki vanhatkaan äidit. Olen edelleen sitä mieltä, että soveltuvuus äidiksi (tai isäksi) ei ole iästä kiinni.

Tytär kirjoitti:

Aloin epäilemään että mahdoitkohan lukea viestiäni lainkaan.

Kyse ei ole vieläkään mistään murkkuikäisen kiukuttelun ja musiikkimaun ymmärtämisesta vaan siitä etten pystynyt puhumaan vanhemmilleni mistään.

Kunnioitin vanhempiani, en ollut sellainen kakara mitä monet muut on. Mutta minä en saanut heiltä mitään kunnioitusta!
Kuvittele ihminen joka sanoo kaikkeen sanomiseesi vain "aha", eikä ota mitään tosissaan vain sen takia koska olet huomattavasti nuorempi kuin hän. En tarkoita kiukuttelua vaan ihan tavallista keskustelua. Vanhempieni suhtautuiminen kaikkiin asioihini oli todella ylimielinen! Aivan niin kuin monien, monien muidenkin tuntemieni vanhempien äitien.

Kokemusta on nuorista äideistä. Mm. siskoni on sellainen ja hoitaa lapsesnsa todella hyvin. Lapsi-äiti suhde on mitä parhain. Äiti kuuntelee, ymmärtää ja antaa suuntaa lapsen elämälle, mutta ei määrää hänen elämää.
Äidillä ja lapsella on ihan erilainen musiikkimaku ja välillä hän kitisee kun pitää kuunnella sellaista möykkää mutta kyse nyt ei edelleenkään ole tällaisesta mitättömästä asiasta. Hän kuitenkin hyväksyy lapsensa sellaisena kuin on. (ja nyt en tarkoita että hyväksyy kaikki lapsen teot.)

Ja onpa ystävänipiirissäni muutema nuori äiti. Äidillä ja lapsella on niin leppoisa ja rakastava suhde.
Sitäpaitsi nämä henkilöt ei ikinä vie lapsiaan mukanaan esim. terassille tupakan savuun kuten minun vanhempani. Kun sanoin vanhemmilleni että minulle tulee paha olo niin ei ne ottaneet kuuleviin korviinsa, olinhan minä vasta lapsi, eikä lapsia tarvitse ottaa vakavissaan, vai mitä?

Kyse on vieläkin siitä ettei iäkkäät vanhemmat kuuntele eikä ota tosissaan vaikka olisi jotain tärkeää kerrottavaa. Nuoremmat vanhemmat osaa paljon useammin ottaa lapsensa huomioon valinnoissaan ja teoissaan ja ennenkaikkea KUUNTELEE!

Lue lisää

kokemusta, mitä on kun nuori äiti vaihtuu tämmöseen vanhaan.
Ne lapset joita minulle on ollut, tulevat vaikeista oloista. He kärsivät turvattomuudesta ja jopa aineellisesta (ruuasta) puutteesta. Rakkaudettomuudesta nyt puhumattakaan...

Ainoastaan yksi lapsi, nelivuotias tullessaan sanoi kerran, että sä olet jo vanha! (oma äiti oli juuri 20 vuotias)Mutta samoin hän, kuten muutkin, oppivat pian, että minä olen ja pysyn, ja annan kaikkeni heidän puolestaan. Olen heidän kotinsa ja turvansa. Olen hyvä äiti, vaikka vanha olenkin.
Useimmin kysytty kysymys lasten taholta on:"ethän sä jätä minua."
Eikä suinkaan "miks sä olet jo noin vanha"...
Joten enpä usko, että asialla on lapsen kannalta suurtakaan merkitystä. Se on sitten eri asia, jos itse suhtautuu vanhempiinsa nurinkurisesti.

Mutta tää keskustelu täällä on tämmöstä älytöntä sälinää. Nuoret puolustelee omia valintojaan ja vastustaa aikuista käytösmallia, aivan kuten murkkuiässä kuuluukin.
Sen verran täällä ollaan kuitenkin väärillä linjoilla, etten antaisi murrosikäisen tyttäreni näitä lukea, ettei saa väärää käsitystä maailmanmenosta ja oikeista kypsistä ratkaisumalleista elämässä.

Minä olen nähnyt, ettei asia ole niin kuin kirjoituksessasi väität sen olevan. Jos se on sinun kohdallasi, tai koet sen olevan niin, älä silti yleistä sitä koskemaan jokaista Suomen nuorta äitiä vanhan äidin kustannuksella. Se on lapsellista. Kertoo asenteistasi ja siitä, ettet ole itsekään mikään ruusunnuppu ja herranterttu, vaan taidat olla sieltä hankalimmasta päästä murkkuja!

sijaisäiti kirjoitti:

kokemusta, mitä on kun nuori äiti vaihtuu tämmöseen vanhaan.
Ne lapset joita minulle on ollut, tulevat vaikeista oloista. He kärsivät turvattomuudesta ja jopa aineellisesta (ruuasta) puutteesta. Rakkaudettomuudesta nyt puhumattakaan...

Ainoastaan yksi lapsi, nelivuotias tullessaan sanoi kerran, että sä olet jo vanha! (oma äiti oli juuri 20 vuotias)Mutta samoin hän, kuten muutkin, oppivat pian, että minä olen ja pysyn, ja annan kaikkeni heidän puolestaan. Olen heidän kotinsa ja turvansa. Olen hyvä äiti, vaikka vanha olenkin.
Useimmin kysytty kysymys lasten taholta on:"ethän sä jätä minua."
Eikä suinkaan "miks sä olet jo noin vanha"...
Joten enpä usko, että asialla on lapsen kannalta suurtakaan merkitystä. Se on sitten eri asia, jos itse suhtautuu vanhempiinsa nurinkurisesti.

Mutta tää keskustelu täällä on tämmöstä älytöntä sälinää. Nuoret puolustelee omia valintojaan ja vastustaa aikuista käytösmallia, aivan kuten murkkuiässä kuuluukin.
Sen verran täällä ollaan kuitenkin väärillä linjoilla, etten antaisi murrosikäisen tyttäreni näitä lukea, ettei saa väärää käsitystä maailmanmenosta ja oikeista kypsistä ratkaisumalleista elämässä.

Minä olen nähnyt, ettei asia ole niin kuin kirjoituksessasi väität sen olevan. Jos se on sinun kohdallasi, tai koet sen olevan niin, älä silti yleistä sitä koskemaan jokaista Suomen nuorta äitiä vanhan äidin kustannuksella. Se on lapsellista. Kertoo asenteistasi ja siitä, ettet ole itsekään mikään ruusunnuppu ja herranterttu, vaan taidat olla sieltä hankalimmasta päästä murkkuja!

Lue lisää

Ja kuinkakohan monta kertaa olen sanonut teksteissäni ettei voi yleistää? Mistä näitä sankareita löytyy jotka ei osaa lukea?

Niin, puhut siitä kuinka lapsellista täällä on jne. ja tiedätkö, olet aivan samanlainen kakara täällä kuin muutkin. Teet itse aivan yhtä typeriä johtopäätöksiä ja huudat vain omaa totuuttasi lukematta edes toisten juttuja. Tällainen meininki suomi24:lla, vaan toista se on muilla palsoilla.

En oikein tiedä miten suhtautua mihinkin kun täällä jo oikeasti aikuiset ihmiset kirjoittaa mitä kypsymättömämpiä juttuja.

Minä olen sitä mieltä että parasta ikää ei ole tehdä lapsia. On olemassa hyviä ja huonoja äitejä niin nuorissa kuin keski-ikäisissäkin ja vanhoissa. Minun kohdalleni vain on sattunut huonot vanhat äidit ja hyvät nuoret äidit. Jollain toisella on varmaan sattunut toisin päin eikä siinä ole mitään kummasteltavaa, vai onko?
Minusta ei tullut vanhaa äitiä eikä nuorta äitiä vaan keski-ikäinen äiti. Hyvä kulkea "kultaista keskitietä", olen sen kannalla.

Tytär kirjoitti:

Ja kuinkakohan monta kertaa olen sanonut teksteissäni ettei voi yleistää? Mistä näitä sankareita löytyy jotka ei osaa lukea?

Niin, puhut siitä kuinka lapsellista täällä on jne. ja tiedätkö, olet aivan samanlainen kakara täällä kuin muutkin. Teet itse aivan yhtä typeriä johtopäätöksiä ja huudat vain omaa totuuttasi lukematta edes toisten juttuja. Tällainen meininki suomi24:lla, vaan toista se on muilla palsoilla.

En oikein tiedä miten suhtautua mihinkin kun täällä jo oikeasti aikuiset ihmiset kirjoittaa mitä kypsymättömämpiä juttuja.

Minä olen sitä mieltä että parasta ikää ei ole tehdä lapsia. On olemassa hyviä ja huonoja äitejä niin nuorissa kuin keski-ikäisissäkin ja vanhoissa. Minun kohdalleni vain on sattunut huonot vanhat äidit ja hyvät nuoret äidit. Jollain toisella on varmaan sattunut toisin päin eikä siinä ole mitään kummasteltavaa, vai onko?
Minusta ei tullut vanhaa äitiä eikä nuorta äitiä vaan keski-ikäinen äiti. Hyvä kulkea "kultaista keskitietä", olen sen kannalla.

Lue lisää

se, että sinulla oli mielestäsi huonot vanhemmat (oletko muuten tehnyt sen heille tiettäväksi), ja se huonous johtui mielestäsi vanhuudesta, se ei tee teiniäidistä yhtään sen parempaa.
Jos olisit mieleltäsi kypsä ihminen ymmärtäisit, ettei nämä asiat ole toistensa vastakohtia. Kuten kyllä ja ei esim. ovat. Niin yksinkertaista ei maailma ole.
Ei ole vain musta ja valkoinen, vaan koko värikirjo, kaikkine sävyineen.

Minäkö kakara? No, olen jo sen ikäinen, että otan tuon kohteliaisuutena.
Ja totuus on se, edelleen, että jos on sinulla huono kokemus äidistäsi, joka on tuomittava liian vanhasta äitiydestä, esim. minun sijoitetuilla lapsillani on erilainen kokemus. Ja mikä hulluinta, he hyväksyivät minut nuorten äitiensä TILALLE!
Miksiköhän? Osaatko vastata.

Äiti -60 kirjoitti:

Sinä olet kyllä mestari yleistämään. Minä en ole vienyt lapsia terassille silloin, kun sain heidät "normaali-iässä" enkä vie vauvaani terassille. Kotiäitinä minulla on myös aikaa kuunnella lapsiani. Minun tuttavapiiriini kuuluu myös nuoria äitejä - jopa teiniäitejä - ja heistä suurin osa on mitä parhaita äitejä lapsilleen...mutta eivät kaikki. Niin kuin eivät kaikki vanhatkaan äidit. Olen edelleen sitä mieltä, että soveltuvuus äidiksi (tai isäksi) ei ole iästä kiinni.

Lue lisää

Nuoret äidit hakevat täältä hyväksyntää omille ratkaisuilleen,ja vanhemmat taas haukkuvat nuoria pönkittääkseen omaa egoaan.

sijaisäiti kirjoitti:

se, että sinulla oli mielestäsi huonot vanhemmat (oletko muuten tehnyt sen heille tiettäväksi), ja se huonous johtui mielestäsi vanhuudesta, se ei tee teiniäidistä yhtään sen parempaa.
Jos olisit mieleltäsi kypsä ihminen ymmärtäisit, ettei nämä asiat ole toistensa vastakohtia. Kuten kyllä ja ei esim. ovat. Niin yksinkertaista ei maailma ole.
Ei ole vain musta ja valkoinen, vaan koko värikirjo, kaikkine sävyineen.

Minäkö kakara? No, olen jo sen ikäinen, että otan tuon kohteliaisuutena.
Ja totuus on se, edelleen, että jos on sinulla huono kokemus äidistäsi, joka on tuomittava liian vanhasta äitiydestä, esim. minun sijoitetuilla lapsillani on erilainen kokemus. Ja mikä hulluinta, he hyväksyivät minut nuorten äitiensä TILALLE!
Miksiköhän? Osaatko vastata.

Lue lisää

Nostan hattua sinulle,että olet pystynyt antamaan sijaislapsillesi paremman kodin,kuin heidän omat äitinsä.Mutta eikö näissä vastuuttomissa nuorissa äideissä ole juuri se ääripää,joiden vuoksi yleensä kaikki teiniäidit yleistetään huonoiksi äideiksi?Miksi sellaiset nuoret äidit,jotka huolehtivat lapsistaan niinkuin vanhemmatkit eivät saa minkäänlaista kunnioitusta vanhemmilta äideiltä,vaan paskaa vaan niskaan?

sijaisäiti kirjoitti:

se, että sinulla oli mielestäsi huonot vanhemmat (oletko muuten tehnyt sen heille tiettäväksi), ja se huonous johtui mielestäsi vanhuudesta, se ei tee teiniäidistä yhtään sen parempaa.
Jos olisit mieleltäsi kypsä ihminen ymmärtäisit, ettei nämä asiat ole toistensa vastakohtia. Kuten kyllä ja ei esim. ovat. Niin yksinkertaista ei maailma ole.
Ei ole vain musta ja valkoinen, vaan koko värikirjo, kaikkine sävyineen.

Minäkö kakara? No, olen jo sen ikäinen, että otan tuon kohteliaisuutena.
Ja totuus on se, edelleen, että jos on sinulla huono kokemus äidistäsi, joka on tuomittava liian vanhasta äitiydestä, esim. minun sijoitetuilla lapsillani on erilainen kokemus. Ja mikä hulluinta, he hyväksyivät minut nuorten äitiensä TILALLE!
Miksiköhän? Osaatko vastata.

Lue lisää

ajattele mustavalkoisesti.Se,että olet kohdannut huonoja nuoria äitejä,ei tee vanhemmista äideistä parempia.Ja itsehän kuulostat yleistävän kaikki nuoret huonoiksi.Täällä kaikki vastanneet tuntuvat ajattelevan mustavalkoisesti ja suppeasti,etkä itsekään ole poikkeus.Nuoret äidit haukkuvat vanhempia,ja vanhat nuoria,vaikka toista tuntematta on ihan turha vetää johtopäätöksiä siitä,millainen äiti toinen on.

Nuori äiti kirjoitti:

Nostan hattua sinulle,että olet pystynyt antamaan sijaislapsillesi paremman kodin,kuin heidän omat äitinsä.Mutta eikö näissä vastuuttomissa nuorissa äideissä ole juuri se ääripää,joiden vuoksi yleensä kaikki teiniäidit yleistetään huonoiksi äideiksi?Miksi sellaiset nuoret äidit,jotka huolehtivat lapsistaan niinkuin vanhemmatkit eivät saa minkäänlaista kunnioitusta vanhemmilta äideiltä,vaan paskaa vaan niskaan?

Lue lisää

Sehän on selvää, että olen antanut kodin ja vanhemmuuteni sijaislasteni käyttöön, mutta kun edellisen kirjoittajan kirjoitus puolsi ainoastaan iän takia nuorta äitiyttä.
Ymmärsin sen niin, että äiti voi olla hyvä vain nuoruutensa perusteella.
Niin mikä olenkaan minä, joka olen kelvannut näille lapsukaisille täydellisyyttä hipovien nuorten äitiensä tilalle?
Miksi he eivät ole vierastaneet minua ja automaattisesti pitäneet huonona, koska olen vanha? Vai onko se soveltuvuus äidiksi kuitenkin jostakin muusta kiinni?

... . . kirjoitti:

ajattele mustavalkoisesti.Se,että olet kohdannut huonoja nuoria äitejä,ei tee vanhemmista äideistä parempia.Ja itsehän kuulostat yleistävän kaikki nuoret huonoiksi.Täällä kaikki vastanneet tuntuvat ajattelevan mustavalkoisesti ja suppeasti,etkä itsekään ole poikkeus.Nuoret äidit haukkuvat vanhempia,ja vanhat nuoria,vaikka toista tuntematta on ihan turha vetää johtopäätöksiä siitä,millainen äiti toinen on.

Lue lisää

melkein siksi, miksi sen haluat vääntää...
Ihan rauhassa. En ole manipuloitavissa.

Nuori äiti kirjoitti:

Nostan hattua sinulle,että olet pystynyt antamaan sijaislapsillesi paremman kodin,kuin heidän omat äitinsä.Mutta eikö näissä vastuuttomissa nuorissa äideissä ole juuri se ääripää,joiden vuoksi yleensä kaikki teiniäidit yleistetään huonoiksi äideiksi?Miksi sellaiset nuoret äidit,jotka huolehtivat lapsistaan niinkuin vanhemmatkit eivät saa minkäänlaista kunnioitusta vanhemmilta äideiltä,vaan paskaa vaan niskaan?

Lue lisää

Kaikki lasta loukkaavat tavat elää ovat tuomittavia äidiltä kuin äidiltä.
Ikä vaikuttaa äitiyteen silloin kun oma kasvu aikuiseksi on kesken.
On totta, että sijoitukset tulevat poikkeuksetta ainakin minulle, nuorista perheistä. Usein vielä yksinhuoltajista.
Mutta minähän en näekään kuin nämä tapaukset, jotka eivät ole äitiydessään onnistuneet.
MUTTA. Minä tiedän, että nuoruus ei estä epäonnistumista. Vaikka olisi kuinka varma ja ehdoton, eikä kuuntelisi ainoatakaan vanhempaa ihmistä (ei viisasta). Nuori äiti ei sitä tiedä.
Kun ajattelua jatketaan eteenpäin, miksi nuori epäonnistuu sitten? Hänellähän on nuoruus, joka osalle teistä tarkoittaa jumaluuteen verrattavaa olotilaa. He ovat varmoja onnistumisestaan ja sanotaan, että kun ihminen itse tietää, mitä se haluaa, se riittää. He rakastavat lastaan ja elävät usein varman toimeentulon piirissä. Siis toimeentulotuen. Ei epävarmuutta työstä ja rahasta. He käyvät ravintoloissa rentoutumassa, jotta jaksaisivat.
Kertokaa nyt joku minulle, mistä tulee se epäonni, kun sitä kuitenkin on! Minä tiedän, että on, vaikka jokaikinen kävisi minulle muuta väittämässä!
Jos nuo edellämainitut seikat riittävät takaamaan onnellisen lapsuuden, miksi minulla on sijoitettuna nuorten äitien lapsia?
Mikä ihme sitten meneekään pieleen jo paljon ennen kuin he ovat vanhoja, joka sinällään aiheuttaa huonon äitiyden?

sijaisäiti kirjoitti:

Kaikki lasta loukkaavat tavat elää ovat tuomittavia äidiltä kuin äidiltä.
Ikä vaikuttaa äitiyteen silloin kun oma kasvu aikuiseksi on kesken.
On totta, että sijoitukset tulevat poikkeuksetta ainakin minulle, nuorista perheistä. Usein vielä yksinhuoltajista.
Mutta minähän en näekään kuin nämä tapaukset, jotka eivät ole äitiydessään onnistuneet.
MUTTA. Minä tiedän, että nuoruus ei estä epäonnistumista. Vaikka olisi kuinka varma ja ehdoton, eikä kuuntelisi ainoatakaan vanhempaa ihmistä (ei viisasta). Nuori äiti ei sitä tiedä.
Kun ajattelua jatketaan eteenpäin, miksi nuori epäonnistuu sitten? Hänellähän on nuoruus, joka osalle teistä tarkoittaa jumaluuteen verrattavaa olotilaa. He ovat varmoja onnistumisestaan ja sanotaan, että kun ihminen itse tietää, mitä se haluaa, se riittää. He rakastavat lastaan ja elävät usein varman toimeentulon piirissä. Siis toimeentulotuen. Ei epävarmuutta työstä ja rahasta. He käyvät ravintoloissa rentoutumassa, jotta jaksaisivat.
Kertokaa nyt joku minulle, mistä tulee se epäonni, kun sitä kuitenkin on! Minä tiedän, että on, vaikka jokaikinen kävisi minulle muuta väittämässä!
Jos nuo edellämainitut seikat riittävät takaamaan onnellisen lapsuuden, miksi minulla on sijoitettuna nuorten äitien lapsia?
Mikä ihme sitten meneekään pieleen jo paljon ennen kuin he ovat vanhoja, joka sinällään aiheuttaa huonon äitiyden?

Lue lisää

sinä siis näet tämän nuorien äitien ääripään.Entäpä sellaiset nuoret,jotka huolehtivat ja rakastavat lastaan niinkuin vanhemmatkin.Eikö sinulta todellakaan löydy mitään hyvää sanottavaa heistä?Ei edes hippusta kunnioitusta?

... . . kirjoitti:

ajattele mustavalkoisesti.Se,että olet kohdannut huonoja nuoria äitejä,ei tee vanhemmista äideistä parempia.Ja itsehän kuulostat yleistävän kaikki nuoret huonoiksi.Täällä kaikki vastanneet tuntuvat ajattelevan mustavalkoisesti ja suppeasti,etkä itsekään ole poikkeus.Nuoret äidit haukkuvat vanhempia,ja vanhat nuoria,vaikka toista tuntematta on ihan turha vetää johtopäätöksiä siitä,millainen äiti toinen on.

Lue lisää

Yhdyn juttuusi.

Mutta älä sinäkään yleistä että nuoret haukkuu vanhoja ja vanhat nuoria ;)

Minä en "hauku" vanhempia äitejä niiden iän takia, vaan olen kokemukseni pohjalta (kokemus ei ole totuus) huomannut että vanhemmilla naisilla on usein hankalepi kunnioittaa ja ymmärtää lastaan kuin nuorella. Ja joku ihme tyyppi saa keskustelun kulkeutumaan siihen kumpi on parempi äiti, nuori vai vanha ja yleistäminen alkaa. Huhhahhei!

Ohikulkija kirjoitti:

sinä siis näet tämän nuorien äitien ääripään.Entäpä sellaiset nuoret,jotka huolehtivat ja rakastavat lastaan niinkuin vanhemmatkin.Eikö sinulta todellakaan löydy mitään hyvää sanottavaa heistä?Ei edes hippusta kunnioitusta?

Lue lisää

edelleen kyse siitä, että nuoruus EI OLE tae onnistumiselle.
Myöntäminen on vain äärimmäisen vaikeaa jokaiselle.
Minä näen tämän ääripään, tiedän, että nuoruus ei ole tae onnistumiselle vanhempana.
Täällä on vain muutama, joka ei halua asiaa myöntää.
Aivan turha on puhua kunnioituksesta täällä.
Ja hyvää sanottavaa olen minäkin tässä odottanut, taikka oikeastaan sitä, että myönnätte voivanne epäonnistua. Ihminen on erehtyväinen. Mutta on äärimmäisen hankalaa yrittää antaa anteeksi äidin kypsymättömyys, kun näkee edessään sen tuloksen. Pahoinpideltyjä ja säikkyjä pikkuisia, joilla pitäisi olla lapsuus.
Te täällä ette sinä näe, ja annatte kaikille kuvan, että nuorena ei voi epäonnistua.
Se on väärin.

sijaisäiti kirjoitti:

edelleen kyse siitä, että nuoruus EI OLE tae onnistumiselle.
Myöntäminen on vain äärimmäisen vaikeaa jokaiselle.
Minä näen tämän ääripään, tiedän, että nuoruus ei ole tae onnistumiselle vanhempana.
Täällä on vain muutama, joka ei halua asiaa myöntää.
Aivan turha on puhua kunnioituksesta täällä.
Ja hyvää sanottavaa olen minäkin tässä odottanut, taikka oikeastaan sitä, että myönnätte voivanne epäonnistua. Ihminen on erehtyväinen. Mutta on äärimmäisen hankalaa yrittää antaa anteeksi äidin kypsymättömyys, kun näkee edessään sen tuloksen. Pahoinpideltyjä ja säikkyjä pikkuisia, joilla pitäisi olla lapsuus.
Te täällä ette sinä näe, ja annatte kaikille kuvan, että nuorena ei voi epäonnistua.
Se on väärin.

Lue lisää

En ilmeisesti ymmärtänyt asian pointtia.ei tietenkään nuoruus ole tae onnistumiselle.En tietääkseni ole missään sitä väittänytkään.Mutta ei se ole myöskään tae epäonnistumiselle,niinkuin sinä tunnut ajattelevan. Epäonnistua voi,olipa minkä ikäinen tahansa.Mutta sinun kirjoituksestasi saa kyllä kuvan,että nuoret epäonnistuvat aina.Minäkin tiedän useita kolmekymppisiä äitejä,jotka ryyppäävät,joilta on lapset otettu huostaan yms,mutta en suinkaan sen vuoksi yleistä kaikkia kolmekymppisiä huonoiksi äideiksi.Suvaitsevaisuutta,kiitos.

Tytär kirjoitti:

Yhdyn juttuusi.

Mutta älä sinäkään yleistä että nuoret haukkuu vanhoja ja vanhat nuoria ;)

Minä en "hauku" vanhempia äitejä niiden iän takia, vaan olen kokemukseni pohjalta (kokemus ei ole totuus) huomannut että vanhemmilla naisilla on usein hankalepi kunnioittaa ja ymmärtää lastaan kuin nuorella. Ja joku ihme tyyppi saa keskustelun kulkeutumaan siihen kumpi on parempi äiti, nuori vai vanha ja yleistäminen alkaa. Huhhahhei!

Lue lisää

sitten aivan oikea ihminen sanomaan, miksi nämä nuorten äitien lapset kuitenkin, iästäni huolimatta, kiintyivät minuun? Sillehän ei pitänyt olla perusteita, koska minun (sinun mielestäsi) on hankalempi kunnioittaa ja ymmärtää lasta.
Muista, että heillä kaikilla oli nuoret ja "ymmärtäväiset" äidit ennen minua.

sijaisäiti kirjoitti:

sitten aivan oikea ihminen sanomaan, miksi nämä nuorten äitien lapset kuitenkin, iästäni huolimatta, kiintyivät minuun? Sillehän ei pitänyt olla perusteita, koska minun (sinun mielestäsi) on hankalempi kunnioittaa ja ymmärtää lasta.
Muista, että heillä kaikilla oli nuoret ja "ymmärtäväiset" äidit ennen minua.

Lue lisää

että kaikkien nuorten äitien lapset olisivt mieluummin sinun luonasi. Sen kuvan kyllä saa.Ja paskat.Sanon minä.Huvittuneena olen tätä keskustelua lukenut,mutta pakko oli nyt kommentoida,koska vaikutat äärimmäisen itserakkaalta ihmiseltä.

Väärinkäsitys? kirjoitti:

En ilmeisesti ymmärtänyt asian pointtia.ei tietenkään nuoruus ole tae onnistumiselle.En tietääkseni ole missään sitä väittänytkään.Mutta ei se ole myöskään tae epäonnistumiselle,niinkuin sinä tunnut ajattelevan. Epäonnistua voi,olipa minkä ikäinen tahansa.Mutta sinun kirjoituksestasi saa kyllä kuvan,että nuoret epäonnistuvat aina.Minäkin tiedän useita kolmekymppisiä äitejä,jotka ryyppäävät,joilta on lapset otettu huostaan yms,mutta en suinkaan sen vuoksi yleistä kaikkia kolmekymppisiä huonoiksi äideiksi.Suvaitsevaisuutta,kiitos.

Lue lisää

tekstiä puolueellisesti, haet kohtia, jotka saat sovitettua niin, että vastakkainasettelu säilyy, mitä muuta voi odottaa kuin tätä?

Sinä haluat saada sen kuvan, että nuoret epäonnistuvat aina. Siitä on kysymys.
Ja saat pitää käsityksesi. Omapa on asiasi.

Itserakkaus loistaa kirjoitti:

että kaikkien nuorten äitien lapset olisivt mieluummin sinun luonasi. Sen kuvan kyllä saa.Ja paskat.Sanon minä.Huvittuneena olen tätä keskustelua lukenut,mutta pakko oli nyt kommentoida,koska vaikutat äärimmäisen itserakkaalta ihmiseltä.

Lue lisää

tekstiä puolueellisesti, haet kohtia, jotka saat sovitettua niin, että vastakkainasettelu säilyy, mitä muuta voi odottaa kuin tätä?

Sinä haluat saada sen kuvan, että nuoret epäonnistuvat aina. Siitä on kysymys.
Ja saat pitää käsityksesi. Omapa on asiasi.

Ja puhuin kyllä vain niistä lapsista, joista minulla on kokemus. Niitä lapsia ei nuoruus viehättänyt eikä se taannut heille onnea, ei edes lapsuutta...Sinä käänsit taas tekstini omaksi kuvaksesi...

sijaisäiti kirjoitti:

melkein siksi, miksi sen haluat vääntää...
Ihan rauhassa. En ole manipuloitavissa.

Olen tässä lukenut tätä rimpsua ja yrittänyt ymmärtää mutta ei voi muuta kuin ihmetellä.

Olipa ikää mittarissa vähän tai paljon, niin tulee ajatus että kaksi henkisesti teini-ikäistä tässä riitelee: molemmilla omat näkemykset jotka halutaan tuoda esille kuuntelematta tai ymnmärtämättä toista. Minä ensin.

Hassuinta on, että ammatti-ihminen ?? joka siis on lasten ja heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä on niin jyrkkä. Ja tuomitseva. sillä sellaiselta teksisti kuulostaa, sijaisäiti, vakka toivottavasti et sitä todellisuudessa ole??

Ymmärrän kyllä että kun näkee paljon nuoria välinpitämättmiä vanhempia, suhtautuminen muuttuu.. mutta omat syynsä on näilläkin lasten nuorilla vanhemmilla kykenemättömyyteen vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon. Ehkä hekin ovat jääneet vaille hoitoa ja välittämistä, rajoja? Ketju jatkuu. Se ei tee huonoa lapsenhoitoa hyväksytyksi, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa toisen näkökulmasta, ettei tuomittaisi.

Pidät muuria ympärilläsi, edessäsi etkä anna minkään koskettaa sinua ja sinun oikeita näkemyksisäisi ja se tekee sinusta itsekkään tuntoisen ja sellaisen, että tulee ajatus, että en haluaisi lapsiani sulle huollettavaksi. Mutta toivottavasti vain ymmärrän väärin, täällä kun on niin helppo ymmärtää väärin, täällä netissä.

Tytär: sellaiset vanhemmat kuin sinulla; sellaisia on nuorissakin vanhemmissa. Iästä se ei ole kiinni, ettei välitä tai ole kiinnostunut lapsestaan.

Olen omat lapseni saanut parikymppisenä. Teini minä silloin olin, näin jälkeenpäin katsottuna, vaikka tuolloin kuvittelin olevani kovinkin kypsä ja aikuinen.
Mutta tunnistin kyllä itseni kuvauksesta "nuori äiti". Jossain määrin. Me juttelemme paljon, minä ja lapset, monista asiosta. Sellaisistakin, joista kuulemma muiden vanhemmat eivät puhu.
Esikoinen kertoi että kaverin vanhemmat juttelevat lähinnä tyyliin: miten koulussa meni, tulehan syömään.
Ehkä se sitten kuuluu ikään. Nuoruuteen.
Mutta siinä olen ollut äärettömän tylsä kalkkis että on ollut säännöt jne.
Nyt olen siis teinin äiti, suhteellisen nuori siinä mielessä siis, joillakin ikäisilläni on esikonenkin vasta n. 10 v.Mutta teinin mielestä olen pystyynkuollut ymmärtämätön kalkkis.

No, nyt odotan iltatähteäni, lähentelen neljääkymmentä ja olen siis tuleva vanha äiti. Olenko minä NYT huonompi äiti kuin parikymmentä vuotta aiemmin? Olenko välinpitämätön lapseni mielipiteille nyt, koska olen vanha?

En usko. En loppujen lopuksi ole muuttunut peruspersoonaltani kovinkaan paljoa, mutta toki olen aikuisempi, kypsempi. .. toivottavasti.

huoh kirjoitti:

Olen tässä lukenut tätä rimpsua ja yrittänyt ymmärtää mutta ei voi muuta kuin ihmetellä.

Olipa ikää mittarissa vähän tai paljon, niin tulee ajatus että kaksi henkisesti teini-ikäistä tässä riitelee: molemmilla omat näkemykset jotka halutaan tuoda esille kuuntelematta tai ymnmärtämättä toista. Minä ensin.

Hassuinta on, että ammatti-ihminen ?? joka siis on lasten ja heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä on niin jyrkkä. Ja tuomitseva. sillä sellaiselta teksisti kuulostaa, sijaisäiti, vakka toivottavasti et sitä todellisuudessa ole??

Ymmärrän kyllä että kun näkee paljon nuoria välinpitämättmiä vanhempia, suhtautuminen muuttuu.. mutta omat syynsä on näilläkin lasten nuorilla vanhemmilla kykenemättömyyteen vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon. Ehkä hekin ovat jääneet vaille hoitoa ja välittämistä, rajoja? Ketju jatkuu. Se ei tee huonoa lapsenhoitoa hyväksytyksi, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa toisen näkökulmasta, ettei tuomittaisi.

Pidät muuria ympärilläsi, edessäsi etkä anna minkään koskettaa sinua ja sinun oikeita näkemyksisäisi ja se tekee sinusta itsekkään tuntoisen ja sellaisen, että tulee ajatus, että en haluaisi lapsiani sulle huollettavaksi. Mutta toivottavasti vain ymmärrän väärin, täällä kun on niin helppo ymmärtää väärin, täällä netissä.

Tytär: sellaiset vanhemmat kuin sinulla; sellaisia on nuorissakin vanhemmissa. Iästä se ei ole kiinni, ettei välitä tai ole kiinnostunut lapsestaan.

Olen omat lapseni saanut parikymppisenä. Teini minä silloin olin, näin jälkeenpäin katsottuna, vaikka tuolloin kuvittelin olevani kovinkin kypsä ja aikuinen.
Mutta tunnistin kyllä itseni kuvauksesta "nuori äiti". Jossain määrin. Me juttelemme paljon, minä ja lapset, monista asiosta. Sellaisistakin, joista kuulemma muiden vanhemmat eivät puhu.
Esikoinen kertoi että kaverin vanhemmat juttelevat lähinnä tyyliin: miten koulussa meni, tulehan syömään.
Ehkä se sitten kuuluu ikään. Nuoruuteen.
Mutta siinä olen ollut äärettömän tylsä kalkkis että on ollut säännöt jne.
Nyt olen siis teinin äiti, suhteellisen nuori siinä mielessä siis, joillakin ikäisilläni on esikonenkin vasta n. 10 v.Mutta teinin mielestä olen pystyynkuollut ymmärtämätön kalkkis.

No, nyt odotan iltatähteäni, lähentelen neljääkymmentä ja olen siis tuleva vanha äiti. Olenko minä NYT huonompi äiti kuin parikymmentä vuotta aiemmin? Olenko välinpitämätön lapseni mielipiteille nyt, koska olen vanha?

En usko. En loppujen lopuksi ole muuttunut peruspersoonaltani kovinkaan paljoa, mutta toki olen aikuisempi, kypsempi. .. toivottavasti.

Lue lisää

Että näin turhaan palstaan en enää kajoa, päätin silti vielä kerran.
Jätän aivan omaan arvoonsa kommenttisi minusta henkilönä, sillä olen JO sen verran iällä, että tiedän, ettet minua tunne.
Ja koska et tunne, et voi tietää, eli kirjoittamasi on puppua. En tajua, miten neljäkymppinen ei sitä itse ymmärrä...Mutta ilmeisesti se kuuluu palstan tapaan kertoa, että olet väärässä ja huono äiti.

Nyt on kuitenkin niin, että jos lapsesi huostaanotetaan, kuten kaikki sijaislapseni, ei sinulta kysytä, minne sinä haluat heidät huollettavaksi!

Työssäni EN KOSKAAN ajattele, että olen työssä. En liioin voi sanoa niille äideille, joille tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa, yhtään mitään. Se on sosiaalitoimen asia. Jos minä tästä syystä mielestäsi pidän muuria ympärilläni, sopii se minulle.

"Ymmärrän kyllä että kun näkee paljon nuoria välinpitämättmiä vanhempia, suhtautuminen muuttuu.. mutta omat syynsä on näilläkin lasten nuorilla vanhemmilla kykenemättömyyteen vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon. Ehkä hekin ovat jääneet vaille hoitoa ja välittämistä, rajoja? Ketju jatkuu. Se ei tee huonoa lapsenhoitoa hyväksytyksi, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa toisen näkökulmasta, ettei tuomittaisi."
Kirjoitit sinä.

Minä en voi lähteä puolustelemaan lasten pahoinpitelijää, en voi puolustaa narkkaria, jonka tiedän vaikka myyvän lapsensa piikistä. MINÄ JOUDUN KAIKISSA TILANTEISSA AJATTELEMAAN LAPSEN ETUA. Se on elämäntehtäväni.
Useimmiten olen selityksenä näiltä äideiltä kuullut, etteivät he tienneet kuinka paljon lapsi todellisuudessa vaatii...he väsyivät, koska olivat voimansa ylimitoittaneet. Oma kasvu aikuiseksi on myös usein pahasti kesken. Lapsen hankkimista niihin oloihin, joista he minulle tulevat ei voi tavallinen ihminen ymmärtää.
Tosin en sano sitäkään. Nämä ovat tosielämän faktoja. Näin alkaa kierre, jonka päässä on huostaanotto. Vaatisi ERITTÄIN tiheän tukiverkon yhteiskunnalta, että nämä äidit saataisiin ajoissa "hoitoon" ja tuen piiriin.
Se ei nykyisten kunnallisten säästöjen aikana ole mahdollista. Tilannne pääsee silloin etenemään ja huostaanotto tulee useimmiten eteen, koska muuta ei voida, ja toki tilanne on myös sitä luokkaa, ettei siinä enää puheet auta...

Viime äitien päivänä, nuorin lapsista, joka minulla silloin vielä oli, odotti äitiään, puhäpukeissa. Äiti on sekakäyttäjä. Hän oli luvannut lapselle tulevansa. Poika istui iltahämäriin ikkunassa odottamassa, mutta äiti ei tullut. Viisivuotiaalle vesselille tämä oli katkera pala. Itku siinä tuli. Äitienpäivä kortti kädessä kastui kyynelistä.

Nämä ovat tilanteita, joissa tuntee oman voimattomuutensa. Tietää, että lapseen sattuu. Kyyneleet siinä sitten tulivat minultakin. Poika kysyi, itketkö sinäkin, kun sun äitikään ei tullut.
Kerroin hänelle, että oma äitini on jo kuollut, eikä siksi tule. Sanoin, että minuun sattuu, kun häneenkin sattuu. Poika tokaisi siihen, mutta äitiin ei satu, kun antaa mun itkeä yksin!
Tottahan se oli. Ei sattunut, koska ei paikalle ilmestynyt. Ei tällaisilla äideillä ole "oikeasti" lasta, eivätkä he osaa ajatella lapsen etua. Jos olisivat osanneet, ei heillä lasta olisikaan. Ei lasta voi hylätä oman edun takia.

Ilmeisesti mielestäsi, minun olisi tuolle pojalle tarvinnut valehdella lisää äidistä. Koin sen jo tarpeeksi kiduttavana ja ahdistavana kun aloin tajuta, että äiti ei tulekaan. Lupauksistaan huolimatta.
Ei lapseen saa istuttaa toivoa, jota ei ole. Nämä lapset ovat petettyjä, heidän luottamuksensa ansaitseminen kestää yleensä kauan. Vuosia. Oman äitinsä taholta he ovat tottuneet siihen, että se vaan lupaa. Sitä tulee minun välttää. Mutta joskus pääsee käymään noin, kuin edellä kerroin. Ymmärrätkö, etten voi millään ajatella molempia? Minun tehtäväni on ajatella ensijassa lasta. Istuttaa häneen luottamusta elämään ja ihmisiin, jotta aikuisena olisi hieman helpompaa. Vanhin minulla ollut "lapsi" valmistui muuten viime kesäkuussa insinööriksi. Hyvin arvosanoin...

Eikä minun tehtäväni ole parantaa sairasta perhettä tai äitiä. Yritän vain antaa heidän lapselleen paremmat lähtökohdat elämään.
Sosiaalitoimi ja psykiatria on heitä varten, mikäli haluavat paremmiksi tulla. Sitten on eri asia, jos todella nähdään, että joku tekee kaikkensa parantuakseen. Silloin alkaa yhteistyö myös minun kanssani. Mutta 17 vuotta kestäneen "urani" aikana tapauksia on vain yksi.
Ja hänkin ratkesi alle puolen vuoden, kun lapsi oli väliaikaisesti palautettu hänelle.

Asia, jota EN hyväksy, olen muuri tai en, on seuraava: Missään tapauksessa tämmöisten palstojen kautta ei tulisi antaa rohkaisua kenellekään hankkia lasta. Ei antaa kuvaa, että kyllä sä onnistut, esim. jonkun iän(!) perusteella.
Yhtäkään rohkaisemaanne ette tunne. Ette tiedä, minne lapsi joutuu, tai minne äiti joutuu. Ettekä välitäkään. Jos välittäisitte, olisitte hiljaa, tai pitäytyisitte ainakin faktoissa.
Jos minulta kysyttäisiin, ja tiedä vaikka vielä kysyttäisiinkin, sen kaltaiset viestit tulisi aina poistaa.
Kyllä äitiydessä riittää puhumista muutenkin!
Kova vaatimus on yhden viestin perusteella pystyä päättelemään onko nainen hyvä vai huono äiti. Mutta kyllä sinäkin siihen katsot pystyväsi!
Täällä virtuaalimaailmassa onnistuu sekin.
Todellisuuden kohdatessaan virtuaali aina häviää...

sijaisäiti kirjoitti:

Että näin turhaan palstaan en enää kajoa, päätin silti vielä kerran.
Jätän aivan omaan arvoonsa kommenttisi minusta henkilönä, sillä olen JO sen verran iällä, että tiedän, ettet minua tunne.
Ja koska et tunne, et voi tietää, eli kirjoittamasi on puppua. En tajua, miten neljäkymppinen ei sitä itse ymmärrä...Mutta ilmeisesti se kuuluu palstan tapaan kertoa, että olet väärässä ja huono äiti.

Nyt on kuitenkin niin, että jos lapsesi huostaanotetaan, kuten kaikki sijaislapseni, ei sinulta kysytä, minne sinä haluat heidät huollettavaksi!

Työssäni EN KOSKAAN ajattele, että olen työssä. En liioin voi sanoa niille äideille, joille tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa, yhtään mitään. Se on sosiaalitoimen asia. Jos minä tästä syystä mielestäsi pidän muuria ympärilläni, sopii se minulle.

"Ymmärrän kyllä että kun näkee paljon nuoria välinpitämättmiä vanhempia, suhtautuminen muuttuu.. mutta omat syynsä on näilläkin lasten nuorilla vanhemmilla kykenemättömyyteen vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon. Ehkä hekin ovat jääneet vaille hoitoa ja välittämistä, rajoja? Ketju jatkuu. Se ei tee huonoa lapsenhoitoa hyväksytyksi, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa toisen näkökulmasta, ettei tuomittaisi."
Kirjoitit sinä.

Minä en voi lähteä puolustelemaan lasten pahoinpitelijää, en voi puolustaa narkkaria, jonka tiedän vaikka myyvän lapsensa piikistä. MINÄ JOUDUN KAIKISSA TILANTEISSA AJATTELEMAAN LAPSEN ETUA. Se on elämäntehtäväni.
Useimmiten olen selityksenä näiltä äideiltä kuullut, etteivät he tienneet kuinka paljon lapsi todellisuudessa vaatii...he väsyivät, koska olivat voimansa ylimitoittaneet. Oma kasvu aikuiseksi on myös usein pahasti kesken. Lapsen hankkimista niihin oloihin, joista he minulle tulevat ei voi tavallinen ihminen ymmärtää.
Tosin en sano sitäkään. Nämä ovat tosielämän faktoja. Näin alkaa kierre, jonka päässä on huostaanotto. Vaatisi ERITTÄIN tiheän tukiverkon yhteiskunnalta, että nämä äidit saataisiin ajoissa "hoitoon" ja tuen piiriin.
Se ei nykyisten kunnallisten säästöjen aikana ole mahdollista. Tilannne pääsee silloin etenemään ja huostaanotto tulee useimmiten eteen, koska muuta ei voida, ja toki tilanne on myös sitä luokkaa, ettei siinä enää puheet auta...

Viime äitien päivänä, nuorin lapsista, joka minulla silloin vielä oli, odotti äitiään, puhäpukeissa. Äiti on sekakäyttäjä. Hän oli luvannut lapselle tulevansa. Poika istui iltahämäriin ikkunassa odottamassa, mutta äiti ei tullut. Viisivuotiaalle vesselille tämä oli katkera pala. Itku siinä tuli. Äitienpäivä kortti kädessä kastui kyynelistä.

Nämä ovat tilanteita, joissa tuntee oman voimattomuutensa. Tietää, että lapseen sattuu. Kyyneleet siinä sitten tulivat minultakin. Poika kysyi, itketkö sinäkin, kun sun äitikään ei tullut.
Kerroin hänelle, että oma äitini on jo kuollut, eikä siksi tule. Sanoin, että minuun sattuu, kun häneenkin sattuu. Poika tokaisi siihen, mutta äitiin ei satu, kun antaa mun itkeä yksin!
Tottahan se oli. Ei sattunut, koska ei paikalle ilmestynyt. Ei tällaisilla äideillä ole "oikeasti" lasta, eivätkä he osaa ajatella lapsen etua. Jos olisivat osanneet, ei heillä lasta olisikaan. Ei lasta voi hylätä oman edun takia.

Ilmeisesti mielestäsi, minun olisi tuolle pojalle tarvinnut valehdella lisää äidistä. Koin sen jo tarpeeksi kiduttavana ja ahdistavana kun aloin tajuta, että äiti ei tulekaan. Lupauksistaan huolimatta.
Ei lapseen saa istuttaa toivoa, jota ei ole. Nämä lapset ovat petettyjä, heidän luottamuksensa ansaitseminen kestää yleensä kauan. Vuosia. Oman äitinsä taholta he ovat tottuneet siihen, että se vaan lupaa. Sitä tulee minun välttää. Mutta joskus pääsee käymään noin, kuin edellä kerroin. Ymmärrätkö, etten voi millään ajatella molempia? Minun tehtäväni on ajatella ensijassa lasta. Istuttaa häneen luottamusta elämään ja ihmisiin, jotta aikuisena olisi hieman helpompaa. Vanhin minulla ollut "lapsi" valmistui muuten viime kesäkuussa insinööriksi. Hyvin arvosanoin...

Eikä minun tehtäväni ole parantaa sairasta perhettä tai äitiä. Yritän vain antaa heidän lapselleen paremmat lähtökohdat elämään.
Sosiaalitoimi ja psykiatria on heitä varten, mikäli haluavat paremmiksi tulla. Sitten on eri asia, jos todella nähdään, että joku tekee kaikkensa parantuakseen. Silloin alkaa yhteistyö myös minun kanssani. Mutta 17 vuotta kestäneen "urani" aikana tapauksia on vain yksi.
Ja hänkin ratkesi alle puolen vuoden, kun lapsi oli väliaikaisesti palautettu hänelle.

Asia, jota EN hyväksy, olen muuri tai en, on seuraava: Missään tapauksessa tämmöisten palstojen kautta ei tulisi antaa rohkaisua kenellekään hankkia lasta. Ei antaa kuvaa, että kyllä sä onnistut, esim. jonkun iän(!) perusteella.
Yhtäkään rohkaisemaanne ette tunne. Ette tiedä, minne lapsi joutuu, tai minne äiti joutuu. Ettekä välitäkään. Jos välittäisitte, olisitte hiljaa, tai pitäytyisitte ainakin faktoissa.
Jos minulta kysyttäisiin, ja tiedä vaikka vielä kysyttäisiinkin, sen kaltaiset viestit tulisi aina poistaa.
Kyllä äitiydessä riittää puhumista muutenkin!
Kova vaatimus on yhden viestin perusteella pystyä päättelemään onko nainen hyvä vai huono äiti. Mutta kyllä sinäkin siihen katsot pystyväsi!
Täällä virtuaalimaailmassa onnistuu sekin.
Todellisuuden kohdatessaan virtuaali aina häviää...

Lue lisää

lapsen nuorena.Vaikka se ei taloudellisesti eikä välttämättä muutenkaan ollut kovin järkevää.Minä ajattelin,mietin ja yritin valmistatua parhaani mukaan äitiyteen.Mietin,mitä lapsi toisi tullessaan,ja olin valmis siihen.Mutta minä kuitenkin uskallan rehellisesti myöntää,että kun vauva syntyi,se oli minulle kriisin paikka.Itkin ensimmäisen viikon,vaikka kaiken piti olla hyvin.Vaikka olin yrittänyt valmistautua siihen,että olen sidottu 24 tuntia vuorokaudessa vauvaan.Mutta silti se oli kuin isku vasten kasvoja,kun todellakin huomasin sen,etten ehdi syödä silloin kun haluan,en käydä vessassa yms.Että olen täysin sidottu vauvaan. Ajattelin,etten enää koskaan pääse minnekkään.Kaiken lisäksi vauva itki ja huusi kaiken aikaa,kun oli hereillä.Se vaati paljon.Oli muutenkin vaikeaa,niinkuin varmasti muillakin esikoisen äideillä.Nyt vauva on kuuden viikon ikäinen,ja voin sanoa nauttivani äitiydestä.En edes kaipaa enää muuta kuin kotona oloa,jo kahvikupin juonti rauhassa on luksusta.Vauva-aika on vain pieni osa äitiydestä,mutta lapseltani ei ainakaan tule puuttumaan huolenpitoa,rakkautta,paneutumista lapseen,vaikka en niin rikas olekaan,että voisin hienoja uutuusleluja hänelle ostella.Sinä näet työssäsi vain huonot teiniäidit.On olemassa myös meitä kunnon teiniäitejä.

Teiniäiti kirjoitti:

lapsen nuorena.Vaikka se ei taloudellisesti eikä välttämättä muutenkaan ollut kovin järkevää.Minä ajattelin,mietin ja yritin valmistatua parhaani mukaan äitiyteen.Mietin,mitä lapsi toisi tullessaan,ja olin valmis siihen.Mutta minä kuitenkin uskallan rehellisesti myöntää,että kun vauva syntyi,se oli minulle kriisin paikka.Itkin ensimmäisen viikon,vaikka kaiken piti olla hyvin.Vaikka olin yrittänyt valmistautua siihen,että olen sidottu 24 tuntia vuorokaudessa vauvaan.Mutta silti se oli kuin isku vasten kasvoja,kun todellakin huomasin sen,etten ehdi syödä silloin kun haluan,en käydä vessassa yms.Että olen täysin sidottu vauvaan. Ajattelin,etten enää koskaan pääse minnekkään.Kaiken lisäksi vauva itki ja huusi kaiken aikaa,kun oli hereillä.Se vaati paljon.Oli muutenkin vaikeaa,niinkuin varmasti muillakin esikoisen äideillä.Nyt vauva on kuuden viikon ikäinen,ja voin sanoa nauttivani äitiydestä.En edes kaipaa enää muuta kuin kotona oloa,jo kahvikupin juonti rauhassa on luksusta.Vauva-aika on vain pieni osa äitiydestä,mutta lapseltani ei ainakaan tule puuttumaan huolenpitoa,rakkautta,paneutumista lapseen,vaikka en niin rikas olekaan,että voisin hienoja uutuusleluja hänelle ostella.Sinä näet työssäsi vain huonot teiniäidit.On olemassa myös meitä kunnon teiniäitejä.

Lue lisää

Että yhtään kunnon äitiä ei maa päällään kanna?
Minä en voi kommentoida kunnon teiniäidin puolesta, koska en tunne ainuttakaan. Minun pitäisi sitten tarinoida omiani, enkä koe sitä kovin rakentavaksi.
Tuo sinun tarinasi on tuttu minullekin, näiden äitien kautta, jotka tunnen. Ne tarinat vaan eivät ole päättyneet yhtä hyvin. Meitä ihmisiä on erilaisia, olivat he sitten nuoria tai vanhoja. Joku toinen ei kestä vastoinkäymistä ollenkaan, joku toinen viikon, ja kolmas ihan rajattomasti.
Mutta kenellekään TUNTEMATTOMALLE ei voi suositelle äitiyttä! Kun ei tunne taustoja. Ikä ei ratkaise asiaa myönteiseksi, vaikka olisi miten nuori. Ei sillä nuoruudellakaan kaikkia puutteita korvata.

sijaisäiti kirjoitti:

Että näin turhaan palstaan en enää kajoa, päätin silti vielä kerran.
Jätän aivan omaan arvoonsa kommenttisi minusta henkilönä, sillä olen JO sen verran iällä, että tiedän, ettet minua tunne.
Ja koska et tunne, et voi tietää, eli kirjoittamasi on puppua. En tajua, miten neljäkymppinen ei sitä itse ymmärrä...Mutta ilmeisesti se kuuluu palstan tapaan kertoa, että olet väärässä ja huono äiti.

Nyt on kuitenkin niin, että jos lapsesi huostaanotetaan, kuten kaikki sijaislapseni, ei sinulta kysytä, minne sinä haluat heidät huollettavaksi!

Työssäni EN KOSKAAN ajattele, että olen työssä. En liioin voi sanoa niille äideille, joille tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa, yhtään mitään. Se on sosiaalitoimen asia. Jos minä tästä syystä mielestäsi pidän muuria ympärilläni, sopii se minulle.

"Ymmärrän kyllä että kun näkee paljon nuoria välinpitämättmiä vanhempia, suhtautuminen muuttuu.. mutta omat syynsä on näilläkin lasten nuorilla vanhemmilla kykenemättömyyteen vanhemmuuteen ja lapsen hoitoon. Ehkä hekin ovat jääneet vaille hoitoa ja välittämistä, rajoja? Ketju jatkuu. Se ei tee huonoa lapsenhoitoa hyväksytyksi, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa toisen näkökulmasta, ettei tuomittaisi."
Kirjoitit sinä.

Minä en voi lähteä puolustelemaan lasten pahoinpitelijää, en voi puolustaa narkkaria, jonka tiedän vaikka myyvän lapsensa piikistä. MINÄ JOUDUN KAIKISSA TILANTEISSA AJATTELEMAAN LAPSEN ETUA. Se on elämäntehtäväni.
Useimmiten olen selityksenä näiltä äideiltä kuullut, etteivät he tienneet kuinka paljon lapsi todellisuudessa vaatii...he väsyivät, koska olivat voimansa ylimitoittaneet. Oma kasvu aikuiseksi on myös usein pahasti kesken. Lapsen hankkimista niihin oloihin, joista he minulle tulevat ei voi tavallinen ihminen ymmärtää.
Tosin en sano sitäkään. Nämä ovat tosielämän faktoja. Näin alkaa kierre, jonka päässä on huostaanotto. Vaatisi ERITTÄIN tiheän tukiverkon yhteiskunnalta, että nämä äidit saataisiin ajoissa "hoitoon" ja tuen piiriin.
Se ei nykyisten kunnallisten säästöjen aikana ole mahdollista. Tilannne pääsee silloin etenemään ja huostaanotto tulee useimmiten eteen, koska muuta ei voida, ja toki tilanne on myös sitä luokkaa, ettei siinä enää puheet auta...

Viime äitien päivänä, nuorin lapsista, joka minulla silloin vielä oli, odotti äitiään, puhäpukeissa. Äiti on sekakäyttäjä. Hän oli luvannut lapselle tulevansa. Poika istui iltahämäriin ikkunassa odottamassa, mutta äiti ei tullut. Viisivuotiaalle vesselille tämä oli katkera pala. Itku siinä tuli. Äitienpäivä kortti kädessä kastui kyynelistä.

Nämä ovat tilanteita, joissa tuntee oman voimattomuutensa. Tietää, että lapseen sattuu. Kyyneleet siinä sitten tulivat minultakin. Poika kysyi, itketkö sinäkin, kun sun äitikään ei tullut.
Kerroin hänelle, että oma äitini on jo kuollut, eikä siksi tule. Sanoin, että minuun sattuu, kun häneenkin sattuu. Poika tokaisi siihen, mutta äitiin ei satu, kun antaa mun itkeä yksin!
Tottahan se oli. Ei sattunut, koska ei paikalle ilmestynyt. Ei tällaisilla äideillä ole "oikeasti" lasta, eivätkä he osaa ajatella lapsen etua. Jos olisivat osanneet, ei heillä lasta olisikaan. Ei lasta voi hylätä oman edun takia.

Ilmeisesti mielestäsi, minun olisi tuolle pojalle tarvinnut valehdella lisää äidistä. Koin sen jo tarpeeksi kiduttavana ja ahdistavana kun aloin tajuta, että äiti ei tulekaan. Lupauksistaan huolimatta.
Ei lapseen saa istuttaa toivoa, jota ei ole. Nämä lapset ovat petettyjä, heidän luottamuksensa ansaitseminen kestää yleensä kauan. Vuosia. Oman äitinsä taholta he ovat tottuneet siihen, että se vaan lupaa. Sitä tulee minun välttää. Mutta joskus pääsee käymään noin, kuin edellä kerroin. Ymmärrätkö, etten voi millään ajatella molempia? Minun tehtäväni on ajatella ensijassa lasta. Istuttaa häneen luottamusta elämään ja ihmisiin, jotta aikuisena olisi hieman helpompaa. Vanhin minulla ollut "lapsi" valmistui muuten viime kesäkuussa insinööriksi. Hyvin arvosanoin...

Eikä minun tehtäväni ole parantaa sairasta perhettä tai äitiä. Yritän vain antaa heidän lapselleen paremmat lähtökohdat elämään.
Sosiaalitoimi ja psykiatria on heitä varten, mikäli haluavat paremmiksi tulla. Sitten on eri asia, jos todella nähdään, että joku tekee kaikkensa parantuakseen. Silloin alkaa yhteistyö myös minun kanssani. Mutta 17 vuotta kestäneen "urani" aikana tapauksia on vain yksi.
Ja hänkin ratkesi alle puolen vuoden, kun lapsi oli väliaikaisesti palautettu hänelle.

Asia, jota EN hyväksy, olen muuri tai en, on seuraava: Missään tapauksessa tämmöisten palstojen kautta ei tulisi antaa rohkaisua kenellekään hankkia lasta. Ei antaa kuvaa, että kyllä sä onnistut, esim. jonkun iän(!) perusteella.
Yhtäkään rohkaisemaanne ette tunne. Ette tiedä, minne lapsi joutuu, tai minne äiti joutuu. Ettekä välitäkään. Jos välittäisitte, olisitte hiljaa, tai pitäytyisitte ainakin faktoissa.
Jos minulta kysyttäisiin, ja tiedä vaikka vielä kysyttäisiinkin, sen kaltaiset viestit tulisi aina poistaa.
Kyllä äitiydessä riittää puhumista muutenkin!
Kova vaatimus on yhden viestin perusteella pystyä päättelemään onko nainen hyvä vai huono äiti. Mutta kyllä sinäkin siihen katsot pystyväsi!
Täällä virtuaalimaailmassa onnistuu sekin.
Todellisuuden kohdatessaan virtuaali aina häviää...

Lue lisää

Nyt minusta tuntuu, että sinä et lukenut minun tekstiäni ihan kunnolla. Kirjoitin sinne ihan selkeästi - mielestäni selkeästi - että vaikka kirjoituksestasi tulee sinusta ihmisenä tietynlainen kuva, toivottavasti et kuitenkaan ole sellainen, ja edelleen, että täällä netti-maailmassa on niin helppo ymmärtää väärin.

Tässä se sitten todistettiin sinunkin kohdallasi. Olet ymmärtänyt minun kirjoittamani väärin.

Ei, en minä mitään huostaanotoista ymmärrä, en siitä maailmasta missä sinä teiniäitejä kohtaat. Minun lapsiani ei ole huostaanotettu eikä ole ollut uhkanakaan sellainen, vaikka nuori äiti näille ensimmäisilleni olinkin ja välillä aivan tavattoman uupunut,...
Yritän vain nähdä asioita ja tilaneita kaikkien osapuolten kannalta. Nähdä hyvää ihmisessä, myös siinä välinpitämättömässä äidissä. Ehkä se on lapsellista ja naivia.

Mutta en myöskään ole ollut antamassa sinulle "toimintaohjeita" siitä miten sinun tulisi toimia jossakin tilanteessa (äitiä odottava lapsi) - - sinä itse laitat sanat minun suuhun, omat olettamuksesi miten kuvittelet minun ajattelevan.. kyseessä ei siis ole minun kommentti tai neuvo.

Minun kirjoituksen perusteella sinä nyt itse oletat, mitä minä ajattelen jossakin tilanteessa tai mitä minä olen.
Ja minä kun yritin itse ajatella että vaikka annat itsestäsi jyrkän ihmisen kuva, jolla on muuri ympärillä jne, et kuitenkaan ole sitä, että täällä netissä on helppo ymmärtää väärin jne.... hohhoijaa.

Täällä on siis mahdollista vääntää toisten sanomiset ihan miksi tahansa. Tottakai sen olen tiennyt. Siksi yritin asetalla sanani niin, että kaikki tajuaa mitä tarkoitan... etten tee johtopäätöksiä netin perusteella mitä joku on persoonana, ihmisenä, äitinä, vaikka kirjoituksesta tuleekin tietynlainen kuva... että täällä todellakinon helppo ymmärtää väärin...

Tähän keskusteluaiheeseen en ole osallistunut aiemmin, vaikka palstalla muuten olenkin liikkunut ja kuten kirjoitin, aloitin systemaattisen lukemisen ja yritin ymmärtää mistä on kyse.. sama kait se on mistä on kyse ja mikä on se alkuperäinen aihe ja aiheen idea, asiallinen tämä keskustelu ei ole, ja siinä voit sinäkin katsoa itseäsi peiliin.

No, minä en ole yhtäkään teiniäitiä kannustanut teiniäitiyteen! Eihän siinä kirjoituksessani niin lukenut! En, vaikka itse nuori äiti olenkin ollut - -
En ole sanonut parikymppiselle että joo, hieno idea jättää opinnot kesken ja tehdä lapsi "koska juuri nyt tuntuu siltä että olen valmis äitiyteen" - kuten täällä on ollut yksi mielipiderimpsu.

"tytär" on sitä mieltä, että vanha äiti on huonompi äiti kuin nuori äiti, omien vanhempiensa perusteella.
Minä taas esitin kysymyksen, olenko minä NYT huonompi äiti, kuin tuolloin parikymppisenä teininä? Nyt, kun odotan iltatähteä ja olen teini-ikäiselle äiti?
Olen sama ihminen, periaatteessa, ja äitinä olisin sitten tässä vuosien varrella muuttunut huonommaksi ... vain siksi että ikää tulee lisää.. ??

Mutta myönnettäköön että olen varmaan aika lapsellinen tietyllä tasolla, tietyllä tavalla, joskaan en kyspymätön tai vastuuntunnoton, vaikka kait sellaisenkin kuvan ja käsityksen minusta tämän viestin perusteella joku voi saada..

huoh kirjoitti:

Nyt minusta tuntuu, että sinä et lukenut minun tekstiäni ihan kunnolla. Kirjoitin sinne ihan selkeästi - mielestäni selkeästi - että vaikka kirjoituksestasi tulee sinusta ihmisenä tietynlainen kuva, toivottavasti et kuitenkaan ole sellainen, ja edelleen, että täällä netti-maailmassa on niin helppo ymmärtää väärin.

Tässä se sitten todistettiin sinunkin kohdallasi. Olet ymmärtänyt minun kirjoittamani väärin.

Ei, en minä mitään huostaanotoista ymmärrä, en siitä maailmasta missä sinä teiniäitejä kohtaat. Minun lapsiani ei ole huostaanotettu eikä ole ollut uhkanakaan sellainen, vaikka nuori äiti näille ensimmäisilleni olinkin ja välillä aivan tavattoman uupunut,...
Yritän vain nähdä asioita ja tilaneita kaikkien osapuolten kannalta. Nähdä hyvää ihmisessä, myös siinä välinpitämättömässä äidissä. Ehkä se on lapsellista ja naivia.

Mutta en myöskään ole ollut antamassa sinulle "toimintaohjeita" siitä miten sinun tulisi toimia jossakin tilanteessa (äitiä odottava lapsi) - - sinä itse laitat sanat minun suuhun, omat olettamuksesi miten kuvittelet minun ajattelevan.. kyseessä ei siis ole minun kommentti tai neuvo.

Minun kirjoituksen perusteella sinä nyt itse oletat, mitä minä ajattelen jossakin tilanteessa tai mitä minä olen.
Ja minä kun yritin itse ajatella että vaikka annat itsestäsi jyrkän ihmisen kuva, jolla on muuri ympärillä jne, et kuitenkaan ole sitä, että täällä netissä on helppo ymmärtää väärin jne.... hohhoijaa.

Täällä on siis mahdollista vääntää toisten sanomiset ihan miksi tahansa. Tottakai sen olen tiennyt. Siksi yritin asetalla sanani niin, että kaikki tajuaa mitä tarkoitan... etten tee johtopäätöksiä netin perusteella mitä joku on persoonana, ihmisenä, äitinä, vaikka kirjoituksesta tuleekin tietynlainen kuva... että täällä todellakinon helppo ymmärtää väärin...

Tähän keskusteluaiheeseen en ole osallistunut aiemmin, vaikka palstalla muuten olenkin liikkunut ja kuten kirjoitin, aloitin systemaattisen lukemisen ja yritin ymmärtää mistä on kyse.. sama kait se on mistä on kyse ja mikä on se alkuperäinen aihe ja aiheen idea, asiallinen tämä keskustelu ei ole, ja siinä voit sinäkin katsoa itseäsi peiliin.

No, minä en ole yhtäkään teiniäitiä kannustanut teiniäitiyteen! Eihän siinä kirjoituksessani niin lukenut! En, vaikka itse nuori äiti olenkin ollut - -
En ole sanonut parikymppiselle että joo, hieno idea jättää opinnot kesken ja tehdä lapsi "koska juuri nyt tuntuu siltä että olen valmis äitiyteen" - kuten täällä on ollut yksi mielipiderimpsu.

"tytär" on sitä mieltä, että vanha äiti on huonompi äiti kuin nuori äiti, omien vanhempiensa perusteella.
Minä taas esitin kysymyksen, olenko minä NYT huonompi äiti, kuin tuolloin parikymppisenä teininä? Nyt, kun odotan iltatähteä ja olen teini-ikäiselle äiti?
Olen sama ihminen, periaatteessa, ja äitinä olisin sitten tässä vuosien varrella muuttunut huonommaksi ... vain siksi että ikää tulee lisää.. ??

Mutta myönnettäköön että olen varmaan aika lapsellinen tietyllä tasolla, tietyllä tavalla, joskaan en kyspymätön tai vastuuntunnoton, vaikka kait sellaisenkin kuvan ja käsityksen minusta tämän viestin perusteella joku voi saada..

Lue lisää

Minä olen niin tottumaton näiden viestien lukemiseen, etten taida oikein osata. En kuitenkaan ymmärtänyt sinun kirjoitustasi negatiivisesti.
Kirjoitin tuohon pitkään rimpsuun kaikki, mitä minulla tähän asiaan yleensä on sanomista. Vastasin vähän kaikille kirjoittajille.
Kerroin laajemmin oman näkökantani siihen, miksi ei tämmöisissä paikoissa tule ketään kannustaa äitiyteen, sillä se ei ole yhdentekevää, millainen äiti lapsella on.
Eihän ole?

Se oli minun mielipiteeni, ei tarkoitettu kenellekään yksityisesti vaan kaikilla yhteisesti.

Enkä minä kärsi siitä, mitä sinä minusta ajattelet. Minä olen kannukseni hankkinut aivan muualla kuin täällä.

Hauskaa jatkoa, onnellista odotusta koko perheellesi!

Sijaisäiti (jota tuskin tulet tarvitsemaan)

sijaisäiti kirjoitti:

tekstiä puolueellisesti, haet kohtia, jotka saat sovitettua niin, että vastakkainasettelu säilyy, mitä muuta voi odottaa kuin tätä?

Sinä haluat saada sen kuvan, että nuoret epäonnistuvat aina. Siitä on kysymys.
Ja saat pitää käsityksesi. Omapa on asiasi.

Ja puhuin kyllä vain niistä lapsista, joista minulla on kokemus. Niitä lapsia ei nuoruus viehättänyt eikä se taannut heille onnea, ei edes lapsuutta...Sinä käänsit taas tekstini omaksi kuvaksesi...

Lue lisää

Aivan pakko kirjoittaa...Nuoret vs vanhat äidit!Mulla ei ole kokemusta kuin nuoresta teiniäidistä:Äitini sai mut ollessaan 18v. ja kaikki meni siihen asti hyvin kun mulle syntyi pikkuveli,joka jäi mun hoiviin kun äiti "vähän" kävi tanssimassa!Ei se mua kuunellu taikka arvostanut vaikka nuori olikin,päinvastoin!

No loppujen lopuksi muutin isäni luo,jonka uusi vaimo oli synnyttänyt kolme TERVETTÄ lasta ja ensimmäinen lapsi syntyi hänen ollessaan 30!Vaikka ei nyt aina toimeen tultu niin hän silti muisti kysyä mun jutuista ja kuunteli jos oli asiaa!

Nyt itse olen itse 20.Esikoiseni sain kun olin 19 ja pikkukakkonen tulossa!Työt alkavat pariksi kuukaudeksi ensikuussa,kertaakaan en ole esikoisen syntymän jälkeen juonut alkoholia saati juossut baareissa!Toki olen väsynyt ollut ja hermot välillä kaipaa lepoa:Mies on viettänyt hauskuushetkiä vauvan kanssa ja minä touhunnut omiani...Ja toisinaan pelkästään ystäväni (myös minun ikäiseni äiti) kanssa höpöttely ja arjen purkaminen auttaa!

Meillä näin..ois joka kantilta hiukan kokemusta,joten voin sillä perusteella sanoa ettei ikä merkkaa mitään vaan se on jokaisen yksilön persoona,luonne jne..jotka siinä ratkaisee!

En myöskään neuvo tekemään lapsia nuorena,mutta tää oli meidän,miehen ja mun, elämässä se mikä toi lisää sisältöä ja oikea hetki lapsille on nyt!

Niin joo tosta koulun lopetuksesta lapsen tulon takia 20.vuotiaana:Elikkä nykypäivänä on mahdollista jäädä myös koulusta äitiyslomalle ja mullakin on kaksi äitiyslomaa peräkkäin jonka jälkeen ja tässä välissä suorittelen omaa vahtia..joten niin kuin joku saattaa väittää niin koulutus ei välttämättä kaikilla jää hankkimatta lasten takia!

Hyvää jatkoa kaikille!

Peikko kirjoitti:

Aivan pakko kirjoittaa...Nuoret vs vanhat äidit!Mulla ei ole kokemusta kuin nuoresta teiniäidistä:Äitini sai mut ollessaan 18v. ja kaikki meni siihen asti hyvin kun mulle syntyi pikkuveli,joka jäi mun hoiviin kun äiti "vähän" kävi tanssimassa!Ei se mua kuunellu taikka arvostanut vaikka nuori olikin,päinvastoin!

No loppujen lopuksi muutin isäni luo,jonka uusi vaimo oli synnyttänyt kolme TERVETTÄ lasta ja ensimmäinen lapsi syntyi hänen ollessaan 30!Vaikka ei nyt aina toimeen tultu niin hän silti muisti kysyä mun jutuista ja kuunteli jos oli asiaa!

Nyt itse olen itse 20.Esikoiseni sain kun olin 19 ja pikkukakkonen tulossa!Työt alkavat pariksi kuukaudeksi ensikuussa,kertaakaan en ole esikoisen syntymän jälkeen juonut alkoholia saati juossut baareissa!Toki olen väsynyt ollut ja hermot välillä kaipaa lepoa:Mies on viettänyt hauskuushetkiä vauvan kanssa ja minä touhunnut omiani...Ja toisinaan pelkästään ystäväni (myös minun ikäiseni äiti) kanssa höpöttely ja arjen purkaminen auttaa!

Meillä näin..ois joka kantilta hiukan kokemusta,joten voin sillä perusteella sanoa ettei ikä merkkaa mitään vaan se on jokaisen yksilön persoona,luonne jne..jotka siinä ratkaisee!

En myöskään neuvo tekemään lapsia nuorena,mutta tää oli meidän,miehen ja mun, elämässä se mikä toi lisää sisältöä ja oikea hetki lapsille on nyt!

Niin joo tosta koulun lopetuksesta lapsen tulon takia 20.vuotiaana:Elikkä nykypäivänä on mahdollista jäädä myös koulusta äitiyslomalle ja mullakin on kaksi äitiyslomaa peräkkäin jonka jälkeen ja tässä välissä suorittelen omaa vahtia..joten niin kuin joku saattaa väittää niin koulutus ei välttämättä kaikilla jää hankkimatta lasten takia!

Hyvää jatkoa kaikille!

Lue lisää

Olen itse 33 v. äidin esikoinen. Hyvät ja lämpimät välit loppuun asti. Ei IKINÄ mitään sanomista. Äiti otti elämäntehtäväkseen lasten kouluttamisen ja kasvatuksen:OIKEIN. Olen elänyt lapsuuteni turvatussa ympäristössä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi äiti oli erinomainen talousihminen. Minulla on nuorempiakin sisaruksia, mutta koskaan en heitä vahtinut nuorena. Äiti ei käynyt missään. Kun joskus murrosiän kynnyksellä hänelle sitä vähän ehdottelin, hän sanoi, että hän on juoksunsa juossut sen ensimmäisen 33 vuoden aikana, kun lapsia ei ollut.
Äiti oli ammatiltaan äidinkielen lehtori, mutta teki vain vähän töitä sen ajan kun me olimme niin pieniä, että hän katsoi kuuluvansa enemmän meille kuin työhön. Isä oli samaa ikää ja aika lailla samanlainen kuin äiti.

Olen monessa asiassa samaa mieltä kuin "sijaisäiti". Mutta kummastelen sitä, mikä laittaa nuorison liian varhain tekemään lapsia?
Meillä käytiin koulut ja opistot ensin. Ne aloitettiin sitä varten, että ne käydään loppuun asti. Ei minulla sen enempää kuin sisaruksillanikaan ollut vauvahoureita päässä, vaikka itsekin kyllä seurustelin. Vauva tuntui sellaiselta, että se oli jotain niin arvokasta, ettei sitä pitänyt ihan hetken mielijohteesta hankkia. Opintojeni päätyttyä olin 24 vuotias. Mikä ikä se vielä on naiselle?

Kului vielä neljä vuotta ennen kuin sain asiat siihen malliin, että uskalsimme ottaa vastaan vauvan. Äiti oli onnellinen, me olimme onnellisia. Ja vauvasta tuli onnellinen.
Hän on nyt 26 vuotias. Asuu avomiehensä kanssa (kihloissa) omistamassaan asunnossa. Ei lapsia, ei edes koiraa. Koska kummallakaan koulutuksesta huolimatta (insinööri ja liikunnanopettaja) ei ole VAKITUISTA työtä, he eivät ole kiirettä pitäneet edes häillä. Tyttäreni avomies on sukua eräälle nykyisistä ministereistä ja he olivat olleet juhlissa kutsuttuina mukana, kun tämä mies astui virkaansa. Ministeri olikin kysynyt, onko teillä menossa pitempi kaava seurustelussa, kun eivät vieläkään ole vihillä? Ja että, kun aika tulee, älkää unohtako kutsua häntä! Leppoisa ja perhekeskeinen mies. Itse en vielä ole tavannut.

Meidän suvussa niin pitkälle kun asiaa on tutkimuksen kautta tutkittu, ei yksikään lapsi ole syntynyt ennen häitä eikä liioin alle 10kk häistä. Lisäksi esiäitien esikoiset ovat syntyneet äitien ollessa selvästi yli kahdenkymmenen (26-29). Lisäksi he ovat kaikki olleet ns. parempia perheitä. Ruustinnoja ja talollisia.
Sain tietää tämän vasta asiaa tutkittuani, muutamia vuosia sitten.

Tämä oli meidän suvun äitien tarina. Erilainen kuin sinun, mutta onnistunut silti. Ja siitä kertoo jo vuosisadan äidit omilla tarinoillaan. Ja kummallisinta on se, että olemme elämämme ITSE näin valinneet. Meihin ei ole vaikuttanut ympäristö. Oma äitinikään ei ikinä sanonut, koska on oikea aika perheelle ja lapselle. Tajusin sen muutenkin. Minut oli "kasvatettu" siihen. Samoin on tyttäreni laita. Kysyin häneltä kerran, miten he aikovat elämänsä järjestää. Hän sanoi siihen, että naimisiin, kun työt järjestyy vakituisiksi ja sitten joskus vauva. Minä kunnioitan hänen päätöstään.

Kirsti

kirsti kirjoitti:

Olen itse 33 v. äidin esikoinen. Hyvät ja lämpimät välit loppuun asti. Ei IKINÄ mitään sanomista. Äiti otti elämäntehtäväkseen lasten kouluttamisen ja kasvatuksen:OIKEIN. Olen elänyt lapsuuteni turvatussa ympäristössä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi äiti oli erinomainen talousihminen. Minulla on nuorempiakin sisaruksia, mutta koskaan en heitä vahtinut nuorena. Äiti ei käynyt missään. Kun joskus murrosiän kynnyksellä hänelle sitä vähän ehdottelin, hän sanoi, että hän on juoksunsa juossut sen ensimmäisen 33 vuoden aikana, kun lapsia ei ollut.
Äiti oli ammatiltaan äidinkielen lehtori, mutta teki vain vähän töitä sen ajan kun me olimme niin pieniä, että hän katsoi kuuluvansa enemmän meille kuin työhön. Isä oli samaa ikää ja aika lailla samanlainen kuin äiti.

Olen monessa asiassa samaa mieltä kuin "sijaisäiti". Mutta kummastelen sitä, mikä laittaa nuorison liian varhain tekemään lapsia?
Meillä käytiin koulut ja opistot ensin. Ne aloitettiin sitä varten, että ne käydään loppuun asti. Ei minulla sen enempää kuin sisaruksillanikaan ollut vauvahoureita päässä, vaikka itsekin kyllä seurustelin. Vauva tuntui sellaiselta, että se oli jotain niin arvokasta, ettei sitä pitänyt ihan hetken mielijohteesta hankkia. Opintojeni päätyttyä olin 24 vuotias. Mikä ikä se vielä on naiselle?

Kului vielä neljä vuotta ennen kuin sain asiat siihen malliin, että uskalsimme ottaa vastaan vauvan. Äiti oli onnellinen, me olimme onnellisia. Ja vauvasta tuli onnellinen.
Hän on nyt 26 vuotias. Asuu avomiehensä kanssa (kihloissa) omistamassaan asunnossa. Ei lapsia, ei edes koiraa. Koska kummallakaan koulutuksesta huolimatta (insinööri ja liikunnanopettaja) ei ole VAKITUISTA työtä, he eivät ole kiirettä pitäneet edes häillä. Tyttäreni avomies on sukua eräälle nykyisistä ministereistä ja he olivat olleet juhlissa kutsuttuina mukana, kun tämä mies astui virkaansa. Ministeri olikin kysynyt, onko teillä menossa pitempi kaava seurustelussa, kun eivät vieläkään ole vihillä? Ja että, kun aika tulee, älkää unohtako kutsua häntä! Leppoisa ja perhekeskeinen mies. Itse en vielä ole tavannut.

Meidän suvussa niin pitkälle kun asiaa on tutkimuksen kautta tutkittu, ei yksikään lapsi ole syntynyt ennen häitä eikä liioin alle 10kk häistä. Lisäksi esiäitien esikoiset ovat syntyneet äitien ollessa selvästi yli kahdenkymmenen (26-29). Lisäksi he ovat kaikki olleet ns. parempia perheitä. Ruustinnoja ja talollisia.
Sain tietää tämän vasta asiaa tutkittuani, muutamia vuosia sitten.

Tämä oli meidän suvun äitien tarina. Erilainen kuin sinun, mutta onnistunut silti. Ja siitä kertoo jo vuosisadan äidit omilla tarinoillaan. Ja kummallisinta on se, että olemme elämämme ITSE näin valinneet. Meihin ei ole vaikuttanut ympäristö. Oma äitinikään ei ikinä sanonut, koska on oikea aika perheelle ja lapselle. Tajusin sen muutenkin. Minut oli "kasvatettu" siihen. Samoin on tyttäreni laita. Kysyin häneltä kerran, miten he aikovat elämänsä järjestää. Hän sanoi siihen, että naimisiin, kun työt järjestyy vakituisiksi ja sitten joskus vauva. Minä kunnioitan hänen päätöstään.

Kirsti

Lue lisää

Kirjotit lopuksi ettei teidän perheen naisten päätöksiin ole vaikuttanut ympäristö. Ja että jokainen on itse tehnyt päätöksen hankkia lapsi vasta sitten kun elämä on muutoin vakiintutta.

Juuri tällä tavalla suku ja ympäristö on vaikuttanut teidän valintoihin. Teille tämä on järkevä ja luonnollinen ratkaisu, ja etuna siinä on se, ettei ole tarvinnut selitellä muulle suvulla miksi ei lasta kuulu vaikka ikää on "jo" 23 v tai vastaavaa.

Teillä on itsestään selvää että ensin hankitaan ammatti jne ja vauva vasta sitten..
Tuon saman olen huomannut monissa muissakin suvuissa. "vanhan" äidin ja isän lapset tekevät itsekin lapsensa "vanhoina". He opiskelevat ensin opintonsa loppuun, heillä on kunnollinen elämänkumppani.. he ovat tasapainoisia, itsetunnoltaan vahvoja ihmisiä ja heillä on hyvä parisuhde, jossa lapsen on hyvä kasvaa.

Omat vanhempani olivat varsin nuoria kun saivat ensimmäisen lapsensa, ja sitten meitä muita siunaantui lisää.. naimisiin oli mentävä kun äiti oli raskaana ja koulut jäi sitten käymättä, pienipalkkaisia, nuoruus elämättä, isä ei koskaan tajunnut vastuuta lapsistaan ja perheestään. Perheessämme oli aika paljon puutetta, niukkutta, ei vain taloudellista vaan ihan henkistä rakkaudettomuuttakin. Etenkin minä sain hyvin helposti selkään, aiheetta. Vanhempien parisuhde ei ollut kovin onnistunut. En voi siis kehua nuorten vanhempien ymmärryksellä, niin usein remmi heilui ja isä oli ryppyreissuillaan äidin hoitaessa yksin kaiken..
Sisareni sai lapsensa 18 vuotiaana, lapsen isä täysi luuseri. Ero, yksinhuoltajuus, taloudellisesti tiukilla, ei koulutusta, pieni palkka. Kapakkailtoja, menemistä, jne jne.

Lapsesta kasvoi kuitenkin fiksu ja järkevä nuori, joka nyt juuri opiskelee ja suunnittelee lisää opintoja, rinnallaan fiksu mies, ei lasta, ei edes lemmikkiä.

Itse sain lapseni tuossa parinkymmene ikävuoden pintaan, koulutusta oli vähän, mutta hankin kunnon ammatin lapset helmoissani.. eroon siis sekin liitto päättyi.
ja kuten kotoa malli oli saatu, oli tämäkin suhde riitaisia, mies vastuuton, koko huusholli ja lapset minun vastuulla.
Ryyppäämään en langennut tms, huoledin lapsista, mutta kyllä sitä usein mietti että olisi sitä tässä elämässä voinut helpommallakin päästä, että oliko ne lapset tehtävä vaikkei kunnon ammattiakaan ollut ja lasten isänkanssa se suhdekin jo alkumetreillä tuhoon tuomittu..

Mutta minä halusin vauvan, minä halusin perheen, pysyvyyttä, rakkautta. MInulle.

Ei lapsistani mitään luusereita ole tullut. Ihan tavallisia nuoria.
Esikoinen on jo täysi-ikäinen ja sinänsä ihan kohtuullisen järkevä, mutta.. kauhea vauvakuume hänellä on, hirmuinen tarve perustaa perhe, hoivata.. menoja ja tekemistä on enemmän kuin vuorokaudessa tunnit riittäisi (ja opiskellakin pitäisi) mutta silti on lemmikkieläimiä hankittu.
Hänellä on unelmana, on ollut pikkutytöstä lähtien, että tekee lapset nuorena. Että 25 v hänellä on mies ja oma asunto ja opinnot meneillään ja muutama lapsikin jo maailmassa. Onhan tässä oma äiti esimerkkinä että lapset "kannattaa" tehdä nuorena ja opiskella voi lapsen teon jälkeenkin??!!

Kovin turhalta tuntuu minun mitään puhua, kun perille ei mene.
Siinä on sitten niskaan läähättämässä isänkin puoleinen suku, jonka mielestä jokainen teinisuhde on elämänikäinen ja päätttyy avioliittoon ja lapsiin. 15-v. hän esitteli silloisen poikakaverinsa isälleen ja isä teitysti kysyi 15- v pojalta, että milloinkas sitten kihloihin ja naimisiin!!! Koska hänen suvussaan on tapana että ei ole mitään "teinisuhteita".. jotka kestävät aikansa ja päättyvät sitten ..
Nyt tyttönen seurustelee isänsä kaltaisen kaverin kanssa: oireet ovat jo selkeät, ettei kaveri sitten myöhemminkään kanna vastuuta eikä loppujen lopuksi välitä kuinitsestään..

Eli suvun malli tässä vauva-asiassakin taitaa olla loppujen lopuksi aika voimakkaana, mutta sitä vain ei monikaan tiedosta.

Olen itse hyvin pärjännyt nuorena äitinä ja nuorena yksinhuoltajana, opiskelijana siinä samalla. Mutta helppoa se ei ollut, en suosittele sitä kellekään.
Mielestäni olisi fiksuinta että ihminen kävisi ensin koulunsa loppuun ja katsoisi että parisuhde on kunnollinen ja vasta sitten harkitsisi lasten hankintaa. Sitten, kun itsellä on jotain annettavaa lapselle; ei niin päin, että haluaa lapselta rakkautta.. se ei ole lapsen tehtävä, lapsihan vain vaatii.

En jaksa uskoa että kukaan lapsi häpeää vanhempiaan siksi, että he ovat vanhoja. He häpeävät vanhempiaan siksi, ettei heistä ole vanhemmuuuteen, olipa ikää minkä verran tahansa.

Parikymppinen nuori häpesi kuollakseen vajaa nelikymppistä äitiään, joka istui terassilla oluella hänen teinityylin vaatteissaan, pienessä paljasavassa napapaidassa, vaikka äiti hoikka olikin. Hän ei todellakaan tuntenut ylpeyttä ikinuorekkaasta äidistä! vaan toivoi että äiti olisi jo lopultakin kasvanut ikäisekseen!

Ikä ei kuitenkaan tee tai ole tekemättä vanhemmista hyviä tai huonoa, se pitää vielä muistaa kirjoittaa. Monet nuoret vanhemmat ovat hyviöä vanhempia, eikäikä automaattisesti tee vanhemmista hyviä tai parempia.

Mutta ainakin kannattaisi elää se nuoruus nuorena, sillä nuoruutta on vain kerran elämässään, silloin nuorena!!!! ja ennenkaikkea kannattaa käydä koulunsa loppuun!

kirsti kirjoitti:

Olen itse 33 v. äidin esikoinen. Hyvät ja lämpimät välit loppuun asti. Ei IKINÄ mitään sanomista. Äiti otti elämäntehtäväkseen lasten kouluttamisen ja kasvatuksen:OIKEIN. Olen elänyt lapsuuteni turvatussa ympäristössä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi äiti oli erinomainen talousihminen. Minulla on nuorempiakin sisaruksia, mutta koskaan en heitä vahtinut nuorena. Äiti ei käynyt missään. Kun joskus murrosiän kynnyksellä hänelle sitä vähän ehdottelin, hän sanoi, että hän on juoksunsa juossut sen ensimmäisen 33 vuoden aikana, kun lapsia ei ollut.
Äiti oli ammatiltaan äidinkielen lehtori, mutta teki vain vähän töitä sen ajan kun me olimme niin pieniä, että hän katsoi kuuluvansa enemmän meille kuin työhön. Isä oli samaa ikää ja aika lailla samanlainen kuin äiti.

Olen monessa asiassa samaa mieltä kuin "sijaisäiti". Mutta kummastelen sitä, mikä laittaa nuorison liian varhain tekemään lapsia?
Meillä käytiin koulut ja opistot ensin. Ne aloitettiin sitä varten, että ne käydään loppuun asti. Ei minulla sen enempää kuin sisaruksillanikaan ollut vauvahoureita päässä, vaikka itsekin kyllä seurustelin. Vauva tuntui sellaiselta, että se oli jotain niin arvokasta, ettei sitä pitänyt ihan hetken mielijohteesta hankkia. Opintojeni päätyttyä olin 24 vuotias. Mikä ikä se vielä on naiselle?

Kului vielä neljä vuotta ennen kuin sain asiat siihen malliin, että uskalsimme ottaa vastaan vauvan. Äiti oli onnellinen, me olimme onnellisia. Ja vauvasta tuli onnellinen.
Hän on nyt 26 vuotias. Asuu avomiehensä kanssa (kihloissa) omistamassaan asunnossa. Ei lapsia, ei edes koiraa. Koska kummallakaan koulutuksesta huolimatta (insinööri ja liikunnanopettaja) ei ole VAKITUISTA työtä, he eivät ole kiirettä pitäneet edes häillä. Tyttäreni avomies on sukua eräälle nykyisistä ministereistä ja he olivat olleet juhlissa kutsuttuina mukana, kun tämä mies astui virkaansa. Ministeri olikin kysynyt, onko teillä menossa pitempi kaava seurustelussa, kun eivät vieläkään ole vihillä? Ja että, kun aika tulee, älkää unohtako kutsua häntä! Leppoisa ja perhekeskeinen mies. Itse en vielä ole tavannut.

Meidän suvussa niin pitkälle kun asiaa on tutkimuksen kautta tutkittu, ei yksikään lapsi ole syntynyt ennen häitä eikä liioin alle 10kk häistä. Lisäksi esiäitien esikoiset ovat syntyneet äitien ollessa selvästi yli kahdenkymmenen (26-29). Lisäksi he ovat kaikki olleet ns. parempia perheitä. Ruustinnoja ja talollisia.
Sain tietää tämän vasta asiaa tutkittuani, muutamia vuosia sitten.

Tämä oli meidän suvun äitien tarina. Erilainen kuin sinun, mutta onnistunut silti. Ja siitä kertoo jo vuosisadan äidit omilla tarinoillaan. Ja kummallisinta on se, että olemme elämämme ITSE näin valinneet. Meihin ei ole vaikuttanut ympäristö. Oma äitinikään ei ikinä sanonut, koska on oikea aika perheelle ja lapselle. Tajusin sen muutenkin. Minut oli "kasvatettu" siihen. Samoin on tyttäreni laita. Kysyin häneltä kerran, miten he aikovat elämänsä järjestää. Hän sanoi siihen, että naimisiin, kun työt järjestyy vakituisiksi ja sitten joskus vauva. Minä kunnioitan hänen päätöstään.

Kirsti

Lue lisää

Vieläkö tähän juttuun sotketaan se,että täytyy olla naimisissa ennekuin on oikea aika tehdä lapsia?Kerroppa mitä se kuuluu lapsen tekoon?Lapsi tulee olemaan onnellisempi??vai mikä oli pointtisi?

kirsti kirjoitti:

Olen itse 33 v. äidin esikoinen. Hyvät ja lämpimät välit loppuun asti. Ei IKINÄ mitään sanomista. Äiti otti elämäntehtäväkseen lasten kouluttamisen ja kasvatuksen:OIKEIN. Olen elänyt lapsuuteni turvatussa ympäristössä. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi äiti oli erinomainen talousihminen. Minulla on nuorempiakin sisaruksia, mutta koskaan en heitä vahtinut nuorena. Äiti ei käynyt missään. Kun joskus murrosiän kynnyksellä hänelle sitä vähän ehdottelin, hän sanoi, että hän on juoksunsa juossut sen ensimmäisen 33 vuoden aikana, kun lapsia ei ollut.
Äiti oli ammatiltaan äidinkielen lehtori, mutta teki vain vähän töitä sen ajan kun me olimme niin pieniä, että hän katsoi kuuluvansa enemmän meille kuin työhön. Isä oli samaa ikää ja aika lailla samanlainen kuin äiti.

Olen monessa asiassa samaa mieltä kuin "sijaisäiti". Mutta kummastelen sitä, mikä laittaa nuorison liian varhain tekemään lapsia?
Meillä käytiin koulut ja opistot ensin. Ne aloitettiin sitä varten, että ne käydään loppuun asti. Ei minulla sen enempää kuin sisaruksillanikaan ollut vauvahoureita päässä, vaikka itsekin kyllä seurustelin. Vauva tuntui sellaiselta, että se oli jotain niin arvokasta, ettei sitä pitänyt ihan hetken mielijohteesta hankkia. Opintojeni päätyttyä olin 24 vuotias. Mikä ikä se vielä on naiselle?

Kului vielä neljä vuotta ennen kuin sain asiat siihen malliin, että uskalsimme ottaa vastaan vauvan. Äiti oli onnellinen, me olimme onnellisia. Ja vauvasta tuli onnellinen.
Hän on nyt 26 vuotias. Asuu avomiehensä kanssa (kihloissa) omistamassaan asunnossa. Ei lapsia, ei edes koiraa. Koska kummallakaan koulutuksesta huolimatta (insinööri ja liikunnanopettaja) ei ole VAKITUISTA työtä, he eivät ole kiirettä pitäneet edes häillä. Tyttäreni avomies on sukua eräälle nykyisistä ministereistä ja he olivat olleet juhlissa kutsuttuina mukana, kun tämä mies astui virkaansa. Ministeri olikin kysynyt, onko teillä menossa pitempi kaava seurustelussa, kun eivät vieläkään ole vihillä? Ja että, kun aika tulee, älkää unohtako kutsua häntä! Leppoisa ja perhekeskeinen mies. Itse en vielä ole tavannut.

Meidän suvussa niin pitkälle kun asiaa on tutkimuksen kautta tutkittu, ei yksikään lapsi ole syntynyt ennen häitä eikä liioin alle 10kk häistä. Lisäksi esiäitien esikoiset ovat syntyneet äitien ollessa selvästi yli kahdenkymmenen (26-29). Lisäksi he ovat kaikki olleet ns. parempia perheitä. Ruustinnoja ja talollisia.
Sain tietää tämän vasta asiaa tutkittuani, muutamia vuosia sitten.

Tämä oli meidän suvun äitien tarina. Erilainen kuin sinun, mutta onnistunut silti. Ja siitä kertoo jo vuosisadan äidit omilla tarinoillaan. Ja kummallisinta on se, että olemme elämämme ITSE näin valinneet. Meihin ei ole vaikuttanut ympäristö. Oma äitinikään ei ikinä sanonut, koska on oikea aika perheelle ja lapselle. Tajusin sen muutenkin. Minut oli "kasvatettu" siihen. Samoin on tyttäreni laita. Kysyin häneltä kerran, miten he aikovat elämänsä järjestää. Hän sanoi siihen, että naimisiin, kun työt järjestyy vakituisiksi ja sitten joskus vauva. Minä kunnioitan hänen päätöstään.

Kirsti

Lue lisää

jossa työttömyysaste on erittäin korkea.Mieheni on jo kolme vuotta yrittänyt saada töitä.Pitäisikö meidän vain odottaa ja odottaa,että työpaikka sattuis löytymään,kunnes olemme niin vanhoja ettemme enää halua ruveta lapsia tekemään tai emme enää niitä saa?Etelästäkin hän yrittää töitä etsiä,mutta eipä ole niin helppoa kuin luulisi.Tai sitten ei löydy asuntoa tai asunnot ovat niin kalliita,ettei kannata lähteä.Ja pikku kummassa emme haluaisi edes muuttaa täältä pois.

Ohikulkija kirjoitti:

Vieläkö tähän juttuun sotketaan se,että täytyy olla naimisissa ennekuin on oikea aika tehdä lapsia?Kerroppa mitä se kuuluu lapsen tekoon?Lapsi tulee olemaan onnellisempi??vai mikä oli pointtisi?

Lue lisää

on sun mielestä sitten vissiin kaikkein onnellisin, mitä maa päällään kantaa.
Aviottomuus kertoo mielestäsi varmaan myös siitä, että hänen vanhempansa ovat sitoutuneet toisiinsa ...

Ei koskaan lapsia? kirjoitti:

jossa työttömyysaste on erittäin korkea.Mieheni on jo kolme vuotta yrittänyt saada töitä.Pitäisikö meidän vain odottaa ja odottaa,että työpaikka sattuis löytymään,kunnes olemme niin vanhoja ettemme enää halua ruveta lapsia tekemään tai emme enää niitä saa?Etelästäkin hän yrittää töitä etsiä,mutta eipä ole niin helppoa kuin luulisi.Tai sitten ei löydy asuntoa tai asunnot ovat niin kalliita,ettei kannata lähteä.Ja pikku kummassa emme haluaisi edes muuttaa täältä pois.

Lue lisää

tapana perustaa perhe vasta sitten kun siihen oli varaa. Nykyisin se perustetaan ja laitetaan yhteiskunta maksumieheksi. Siitä huvista on nyt jo yli 400 miljoonan euron lasku Suomen kunnilla, eli meillä kaikilla on maksettavaa n. 80 €, vauvasta vaariin, joka ikisellä. Jollekin tämäkin lasku lankeaa, vaikka tuhlarit eivät sitä maksakaan, ne jotka niitä lapsia "kurjuuteen" tekevät.
Rahan puute aiheuttaa vakavaa syrjäytymistä yhteiskunnastamme. Niin aikuiselle kuin lapselle.
Lisäksi koko ajan leikataan ja huononnetaan tukiverkkoa.
Itse ansaitsen mieheni kanssa reilut 3000€ kuussa, eikä meillä ole varaa mihinkään suurempaan. Asumme vuokralla ja elämme vaatimattomasti. Miten sitten joku miettii lapsen hankkimista kolmasosalla tästä? En ymmärrä. Mutta koska en halua lapselleni syrjäytyjän leimaa otsaan, yritämme säästää ja saada oman asunnon edes, jolloin kulut putoavat.
Äitiysloma tietää monelle naiselle työpaikan menoa lopullisesti. En kuulu heihin, mutta miettimisen arvoista sekin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kärsin itse rahan puutteesta, ei ole sopivaa hankkia lisää kärsiviä. Lapsi ei enää tuo rahaa taloon, se mitä tulee, myös menee moninkertaisesti uuteen tulokkaaseen.
Vaikka osa populasta luulee, että niillä tuilla elää leveästi, totta se ei ole.
Jos on työtön, on työtön vauvan syntymän jälkeenkin. Äitiysraha ei työttömälle kaksinen ole. Lapsilisä nousee sataseen kuussa, ensi vuoden alusta. Jos mieskin on työtön elätte toimeentulotukirahoissa. Eli Suomen minimissä.
En ikinä ymmärrä, miten joku katsoo, että niinkin rakas ihminen kuin oma lapsi ei ole enemmän arvoinen. Miten se on hänen etunsa?

peppiina kirjoitti:

on sun mielestä sitten vissiin kaikkein onnellisin, mitä maa päällään kantaa.
Aviottomuus kertoo mielestäsi varmaan myös siitä, että hänen vanhempansa ovat sitoutuneet toisiinsa ...

Lue lisää

jossain niin?sinun mielestäsikö lapsi on onnellisempi kun on syntynyt avioliittoon?Ja sinun mielestäkö vanhemmat eivät voi olla sitoutuneita toisiinsa ilman papin aamenta?Taidt olla vähän vanhanaikainen?

peppiina kirjoitti:

tapana perustaa perhe vasta sitten kun siihen oli varaa. Nykyisin se perustetaan ja laitetaan yhteiskunta maksumieheksi. Siitä huvista on nyt jo yli 400 miljoonan euron lasku Suomen kunnilla, eli meillä kaikilla on maksettavaa n. 80 €, vauvasta vaariin, joka ikisellä. Jollekin tämäkin lasku lankeaa, vaikka tuhlarit eivät sitä maksakaan, ne jotka niitä lapsia "kurjuuteen" tekevät.
Rahan puute aiheuttaa vakavaa syrjäytymistä yhteiskunnastamme. Niin aikuiselle kuin lapselle.
Lisäksi koko ajan leikataan ja huononnetaan tukiverkkoa.
Itse ansaitsen mieheni kanssa reilut 3000€ kuussa, eikä meillä ole varaa mihinkään suurempaan. Asumme vuokralla ja elämme vaatimattomasti. Miten sitten joku miettii lapsen hankkimista kolmasosalla tästä? En ymmärrä. Mutta koska en halua lapselleni syrjäytyjän leimaa otsaan, yritämme säästää ja saada oman asunnon edes, jolloin kulut putoavat.
Äitiysloma tietää monelle naiselle työpaikan menoa lopullisesti. En kuulu heihin, mutta miettimisen arvoista sekin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kärsin itse rahan puutteesta, ei ole sopivaa hankkia lisää kärsiviä. Lapsi ei enää tuo rahaa taloon, se mitä tulee, myös menee moninkertaisesti uuteen tulokkaaseen.
Vaikka osa populasta luulee, että niillä tuilla elää leveästi, totta se ei ole.
Jos on työtön, on työtön vauvan syntymän jälkeenkin. Äitiysraha ei työttömälle kaksinen ole. Lapsilisä nousee sataseen kuussa, ensi vuoden alusta. Jos mieskin on työtön elätte toimeentulotukirahoissa. Eli Suomen minimissä.
En ikinä ymmärrä, miten joku katsoo, että niinkin rakas ihminen kuin oma lapsi ei ole enemmän arvoinen. Miten se on hänen etunsa?

Lue lisää

mielestäsikö me emme sitten ansaitse lasta,koska meiilä ei ole varaa ostaa omakotitaloa,ei merkkivaatteita eikä hienoja leluja?sinun mielestäsikö maallinen mammona on tärkeämpää kuin rakkaus,huolenpito yms.?Eikö se riitä,että on varaa ostaa perustavarat,ruoka,vaatteet,vaipat yms,vai pitääkö kaiken olla viimeisen päälle hienoa?Siksikö,että emme todellakaan ole omasta tahdostamme työttömiä meidän pitäisi lasten teko jättää teille,jotka olette meitä huomattavasti rikkaampia?

peppiina kirjoitti:

tapana perustaa perhe vasta sitten kun siihen oli varaa. Nykyisin se perustetaan ja laitetaan yhteiskunta maksumieheksi. Siitä huvista on nyt jo yli 400 miljoonan euron lasku Suomen kunnilla, eli meillä kaikilla on maksettavaa n. 80 €, vauvasta vaariin, joka ikisellä. Jollekin tämäkin lasku lankeaa, vaikka tuhlarit eivät sitä maksakaan, ne jotka niitä lapsia "kurjuuteen" tekevät.
Rahan puute aiheuttaa vakavaa syrjäytymistä yhteiskunnastamme. Niin aikuiselle kuin lapselle.
Lisäksi koko ajan leikataan ja huononnetaan tukiverkkoa.
Itse ansaitsen mieheni kanssa reilut 3000€ kuussa, eikä meillä ole varaa mihinkään suurempaan. Asumme vuokralla ja elämme vaatimattomasti. Miten sitten joku miettii lapsen hankkimista kolmasosalla tästä? En ymmärrä. Mutta koska en halua lapselleni syrjäytyjän leimaa otsaan, yritämme säästää ja saada oman asunnon edes, jolloin kulut putoavat.
Äitiysloma tietää monelle naiselle työpaikan menoa lopullisesti. En kuulu heihin, mutta miettimisen arvoista sekin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kärsin itse rahan puutteesta, ei ole sopivaa hankkia lisää kärsiviä. Lapsi ei enää tuo rahaa taloon, se mitä tulee, myös menee moninkertaisesti uuteen tulokkaaseen.
Vaikka osa populasta luulee, että niillä tuilla elää leveästi, totta se ei ole.
Jos on työtön, on työtön vauvan syntymän jälkeenkin. Äitiysraha ei työttömälle kaksinen ole. Lapsilisä nousee sataseen kuussa, ensi vuoden alusta. Jos mieskin on työtön elätte toimeentulotukirahoissa. Eli Suomen minimissä.
En ikinä ymmärrä, miten joku katsoo, että niinkin rakas ihminen kuin oma lapsi ei ole enemmän arvoinen. Miten se on hänen etunsa?

Lue lisää

jossa työpaikat on kiven alla. Mieheni saa työttömyysturvan (428 euroa),minä äitiysrahan(400 euroa) lapsilisä ja asumistuki(170 euroa)Siitä kun maksamme vuokran jää rahaa kuussa noin 750 euroa.Meillä on yksi lapsi,ja pärjäämme tuolla rahalla hyvin.Emme osta turhuuksia,emme tilaa lehtiä,juo viinaa tms.Mutta ruuasta,vaatteista ym.perustarvikkeista meillä ei tarvitse tinkiä.Ja pikkasen voi laittaa aina säästöönkin.Kyllä sitä pienelläkin rahalla toimeen tulee,kyllä osaa tarpeen vaatiessa olla säästäväinenkin.

Vain rikkaillako on oikeus ... kirjoitti:

mielestäsikö me emme sitten ansaitse lasta,koska meiilä ei ole varaa ostaa omakotitaloa,ei merkkivaatteita eikä hienoja leluja?sinun mielestäsikö maallinen mammona on tärkeämpää kuin rakkaus,huolenpito yms.?Eikö se riitä,että on varaa ostaa perustavarat,ruoka,vaatteet,vaipat yms,vai pitääkö kaiken olla viimeisen päälle hienoa?Siksikö,että emme todellakaan ole omasta tahdostamme työttömiä meidän pitäisi lasten teko jättää teille,jotka olette meitä huomattavasti rikkaampia?

Lue lisää

että perusturva on maassamme sitä luokka, että sillä tulee toimeen? Että sillä saadaan edes syödä niin kuin halutaan?
Onko siellä kainuussa asiat niin huonosti, ettei edes lehtiä tule? Ilmestyykö edes?
Monessa, monessa on ollut nykyisin juttua lapsiperheiden ahdingosta ja rahattomuudesta, syrjäytymisestä, pahoinvoinnista ym, ym.
Katsot, että oma lapsesi sen ansaitsee, tuskin vastustajaa löytyy, sillä lapsen PARAS puolustaja on hänen omat vanhempansa, jolleivat hekään hänen etuaan ajattele, kuka sen sitten tekee?

Heippa kirjoitti:

jossa työpaikat on kiven alla. Mieheni saa työttömyysturvan (428 euroa),minä äitiysrahan(400 euroa) lapsilisä ja asumistuki(170 euroa)Siitä kun maksamme vuokran jää rahaa kuussa noin 750 euroa.Meillä on yksi lapsi,ja pärjäämme tuolla rahalla hyvin.Emme osta turhuuksia,emme tilaa lehtiä,juo viinaa tms.Mutta ruuasta,vaatteista ym.perustarvikkeista meillä ei tarvitse tinkiä.Ja pikkasen voi laittaa aina säästöönkin.Kyllä sitä pienelläkin rahalla toimeen tulee,kyllä osaa tarpeen vaatiessa olla säästäväinenkin.

Lue lisää

tasan 8€/päivä/lärvi.
Siitä sähkö, vaatteet, ruoka, lehdet, tv-lupamaksut, lapsen vaipat, sairauden sattuessa lääkkeet ja lääkärit, vesimaksut...
Tiedätkö mitä maksaa tänä päivänä jo maitolitra?
Entä leipä ja perunat? Lapsen takia on pakko olla muulla kuin rasvasella makkaralinjalla.
Haluan nähdä sen ihmisen joka tuosta rahasta TODISTETTAVASTI vielä säästää. Sillä se ei riitä edes välttämättömään.
Teillä ei voi olla esim. autoa ollenkaan. Mitäs kun lapsi öiseen aikaan sairastuu? Mistä kyydit?
Taksi muuten maksaa hunajaa siihen aikaan vuorokaudesta!
Entä muut kuljetukset? Työkkärissä käynnit ja kelassa käynnit. Ei varmasti siellä haja-asutusalueella kaikki ole nurkan takana. Linja-autokin maksaa.
On se silti hyvä, että on vähään tyytyväisiä, niin pummien kuuluukin olla. Hehän elävät toisten armosta.

peppiina kirjoitti:

että perusturva on maassamme sitä luokka, että sillä tulee toimeen? Että sillä saadaan edes syödä niin kuin halutaan?
Onko siellä kainuussa asiat niin huonosti, ettei edes lehtiä tule? Ilmestyykö edes?
Monessa, monessa on ollut nykyisin juttua lapsiperheiden ahdingosta ja rahattomuudesta, syrjäytymisestä, pahoinvoinnista ym, ym.
Katsot, että oma lapsesi sen ansaitsee, tuskin vastustajaa löytyy, sillä lapsen PARAS puolustaja on hänen omat vanhempansa, jolleivat hekään hänen etuaan ajattele, kuka sen sitten tekee?

Lue lisää

kyllä tänne Kainuuseen lehtiä tulee:)Sulla ei sitten mielessä käynyt,että jospa meitä ei kiinnosta tilata lehtiä.Ja omasta kokemuksesta voin sanoa,että kyllä sillä pärjää.Me ei tuhlata turhuuteen,van elämme suht säästäväisesti.Ja siltikään ei tarvitse miettiä joka euroa jonka käyttää.Mitähän te oikein syötte ja miten elätte,jos kerran elätte tuolla rahalla niin vaatimattomasti.Ja esi.etelässä asuntojen vuokrat ovat HUOMATTAVASTI korkeammat kuin täällä.Tarkkaileppa ympäristöäsi niin huomaat että monet tulevat toimeen pienemmälläkin rahalla.

peppiina kirjoitti:

tasan 8€/päivä/lärvi.
Siitä sähkö, vaatteet, ruoka, lehdet, tv-lupamaksut, lapsen vaipat, sairauden sattuessa lääkkeet ja lääkärit, vesimaksut...
Tiedätkö mitä maksaa tänä päivänä jo maitolitra?
Entä leipä ja perunat? Lapsen takia on pakko olla muulla kuin rasvasella makkaralinjalla.
Haluan nähdä sen ihmisen joka tuosta rahasta TODISTETTAVASTI vielä säästää. Sillä se ei riitä edes välttämättömään.
Teillä ei voi olla esim. autoa ollenkaan. Mitäs kun lapsi öiseen aikaan sairastuu? Mistä kyydit?
Taksi muuten maksaa hunajaa siihen aikaan vuorokaudesta!
Entä muut kuljetukset? Työkkärissä käynnit ja kelassa käynnit. Ei varmasti siellä haja-asutusalueella kaikki ole nurkan takana. Linja-autokin maksaa.
On se silti hyvä, että on vähään tyytyväisiä, niin pummien kuuluukin olla. Hehän elävät toisten armosta.

Lue lisää

tänne niin näet,että elämme hyvin sillä rahalla.Ja meillä on oma auto.Vsihdoimme sen jopa kallimpaan vauvan synnyttyä.Ei mikään uuden karhea,mutta välttävä meille.Ja käytämme sitä vielä suht paljon,eli on varaa ostaa siihen jopa bensaa.Ja vauvalle ostimme melkein kaikki tavart uutena.Ja yllättäviä rahanmenoja varten minulla on säästössä hieman rahaa esim.sairastumisia varten.Ja ajteelin vielä kohta aloittaa autokoulun,johon olen itse säästänyt rahat.Ja millä perusteella väität meitä PUMMEIKSI.Tietääkseni esim.lapsilisää ja äitiysrahaa saa niin köyhät kuin rikkaatkin.Vai olenko väärässä?

peppiina kirjoitti:

tasan 8€/päivä/lärvi.
Siitä sähkö, vaatteet, ruoka, lehdet, tv-lupamaksut, lapsen vaipat, sairauden sattuessa lääkkeet ja lääkärit, vesimaksut...
Tiedätkö mitä maksaa tänä päivänä jo maitolitra?
Entä leipä ja perunat? Lapsen takia on pakko olla muulla kuin rasvasella makkaralinjalla.
Haluan nähdä sen ihmisen joka tuosta rahasta TODISTETTAVASTI vielä säästää. Sillä se ei riitä edes välttämättömään.
Teillä ei voi olla esim. autoa ollenkaan. Mitäs kun lapsi öiseen aikaan sairastuu? Mistä kyydit?
Taksi muuten maksaa hunajaa siihen aikaan vuorokaudesta!
Entä muut kuljetukset? Työkkärissä käynnit ja kelassa käynnit. Ei varmasti siellä haja-asutusalueella kaikki ole nurkan takana. Linja-autokin maksaa.
On se silti hyvä, että on vähään tyytyväisiä, niin pummien kuuluukin olla. Hehän elävät toisten armosta.

Lue lisää

Voin sanoa et tuolla raha määrällä tulee hyvin toimeen! Ei aina tarvi olla paistijauhelihaa ja kananrintafileitä, halvemmalla rahallakin saa ihan hyvää perusruokaa. Sitä paitsi osa kasvattaa itse esim. perunat ja porkkanat (tai äiti/anoppi) jolloin säästö on melkoinen vuodessa.

just joo kirjoitti:

jossain niin?sinun mielestäsikö lapsi on onnellisempi kun on syntynyt avioliittoon?Ja sinun mielestäkö vanhemmat eivät voi olla sitoutuneita toisiinsa ilman papin aamenta?Taidt olla vähän vanhanaikainen?

Lue lisää

näitä viestejä lukiessa. Älkää hyvät ihmiset provosoituko niin helposti.
Minua aina huvittaa nuo jutut lasten "tekemisestä". Kuka teistä voi sanoa tehneensä yhtään lasta? Itselläni on kaksi lasta, ja tämän kirjoittelun mukaan taidan olla jo vanha. Mutta minkäs teet, aikanaan yritettiin ja hoidettiin jos vaikka millä, mutta seitsemän vuoden jälkeen tuli olo, että p***kat, olkoon, jos ei lapsia tule niin ei sitten. Kahden viikon kuluttua tuosta päätöksestä olin raskaana. Arvatkaa vaan, kävikö edes mielessä, että ikää on jo, mitenköhän pärjään lapsen kanssa....
Tuo samainen lapsi katsoo joskus vähän huvittuneesti ja kummeksuen vanhempiensa musiikkimakua, joka on astetta rajumpi, kuin hänellä. Tai harrastusta, joka poikkeaa kavereiden vanhempien harrastuksesta. Pojalle on alkanut valjeta, että ei ne ihan kalkkiksia olekaan.
Oma persoona, luonne, perhetausta yms. asiat ovat mielestäni määräävämmässä asemassa, kuin ikä.

muuttanut! Oletan, että olet pois muuttanut...
Ei sitä varsinaissuomen tyttö ehkä ymmärrä.
Jäärä saa olla, mutta ei tyhmä!

faktoja esitit,mutta minulla ikää on vasta sen verran,etten ole vielä onneksi katkeroitunut täällä asumiseen.Tuosta köyhyydessä elämisestä en juuri osaa sanoa,koska vanhemmillani on olleet ja isällä on vieläkin vakituinen työpaikka.Mutta omillani asuessa olen tottunut niukkuuteen.Mutta mielestäni se on vain hyvä asia.Ja on täällä Kainuussa kuitenkin hyviäkin asioita.