oo kadonnut minnekään. Énää en kyllä aio sitä sulle millään tavoin ilmaista- lupaan pysyä kaikin tavoin poissa elämästäsi enkä aiheuttaa mitään harmia tms.- mutta tiedä vaan, että vaikka et musta kuulekaan niin ikävöin sua yhä edelleen. Hulluahan tää kaikki on. Ottaen huomioon "tuttavuutemme" keston, mutta minkäs tälle voi.
T: Yks nainen
T: Yks nainen
Vastaukset 6
Vanhimmat
...äläkä ikinä päästä irti.
*ystävän neuvo*
omilla tahoillamme. Voi olla että sinä et ole se jota minä ikävöin ja minä se jota sinä ikävöit, varjonyrkkeilyähän tämä on. Sitä vaan toivoo että jos tämä olisi se jolta viestiä kaipaa. Joka päivä käy läpi koko tunneskaalan surusta vihaan, välinpitämättömyydestä ikävään ja kyselee että miksi, mitä h.......ä tästä pitäisi opiksi ottaa. Miksi anonyymi ikävöinti on toisen kohtaamista parempaa? Kuinka voit oikeasti tietää että toinen ei halua/välitä/kaipaa/ikävöi?
samanlainen tunneskaala on täällä käytössä. Itselläni tämä ikävä on jotenkin vain niin tuttu ja turvallinen olotila, johon on helppo paeta.
laita sille viesti, kysy vaikka mitä sille kuuluu. Jos vastausta ei kuulu, tiedät ettei se sua kaipaa. Helppoa. Niin sen saa selville.
mistä tuo ei tuohon tuli, emmää sitä siihen kirjottanu..
Hiukan tuntomerkkejä kenelle viestisi on tarkoitettu? Itselläni oli "tuttavuus"hiljattain joka jäi ikävä kyllä lyhyeksi,minusta riippumatta.Vaikuttaa "tutulta"kirjoitus.