Ehdonvallan asioista

Kuten tiedämme, rovasti Lars Laestadius sanoo olevansa "vakaumuksesta luterilainen".
Kirjeessään kristitylle veljelleen tuomiorovasti P. Wieselgrenille hän sanoo olleensa varovainen, ettei tulisi kirjoittaneeksi mitään Tunnustuskirjoja vastaan.

Luterilaisen tunnustuksen kruunu, Yksimielisyyden Ohje sanoo ehdonvallan asioista mm. näin:

"Uskomme, opetamme ja tunnustamme niin ikään, että tunnustustilanteessa, kun Jumalan sanan viholliset pyrkivät kukistamaan pyhän evankeliumin puhtaan opin, me olemme velvolliset avoimesti ja julkisesti, sekä sanoin että myös teoin ja käyttäytymisellämme Jumalan sanan perusteella tunnustamaan oppia ja kaikkea mitä uskontoon kuuluu.
Velvoitus koskee k o k o Jumalan seurakuntaa, joka ainoaa kristittyä, mutta erityisesti sananpalvelijoita, koska he ovat Jumalan seurakunnan johtajia. Sellaisessa tilanteessa ei vastustajille ole annettava periksi edes ehdonvallan asioissa. Ei ole sallittava, että he väkisin tai kavalasti saavat meidät noudattamaan sellaisia tapoja, koska heidän päämääränään on heikentää oikeaa jumalanpalvelusta ja istuttaa sekä vahvistaa epäjumalanpalvelusta. On kirjoitettu: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen" (Gal. 5:1).

Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi meidän keskuudessamme" (Gal. 2:4 s.).

Samassa yhteydessä Paavali puhuu ympärileikkauksesta, joka siihen aikaan oli vapaa ehdonvallan asia (1 Kor. 7:18 s.) ja jonka Paavalikin hengellisen vapauden perusteella toimitti toisessa yhteydessä (Ap.t. 16:3).

Koska kuitenkin väärät apostolit vaativat ja käyttivät ympärileikkausta sen väärän oppinsa tukemiseksi että lain määräämät teot ovat välttämättömät vanhurskauden ja pelastuksen saavuttamiseen, ei Paavali kertomansa (Gal. 2:5) mukaan tahtonut hetkeksikään antaa myöten, jotta evankeliumin totuus pysyisi voimassa.

Heikoille Paavali siis antaa myöten, kun kyseessä ovat ruuat ja ajat eli päivät (Room. 14). Mutta väärille apostoleille, jotka tahtovat velvoittaa omattunnot sellaisiin sääntöihin, hän ei suostu antamaan periksi edes sinänsä vapaissa ja yhdentekevissä asioissa; Kol. 2:16: "Älköön kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan johdosta." Ja kun Pietari ja Barnabas sellaisessa tapauksessa antoivat hiukan myöten, Paavali nuhteli heitä julkisesti, he kun "eivät vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan" (Gal. 2:11 ss.).

Asiat eivät nimittäin enää olleet ulkonaisia ehdonvallan asioita, jotka luontonsa ja olemuksensa mukaisesti aina ovat sinänsä vapaita ja joita siis ei voi koskea mikään käsky eikä kielto. Tässä on ensiksikin kysymys kristillisen uskomme keskeisestä kohdasta, kuten apostoli todistaa." -- että evankeliumin totuus säilyisi." Pakko jo käsky pimittäisivät ja vääristäisivät evankeliumin totuuden, koska vastustajat joko julkisesti vaativat tai ainakin pyrkivät käyttämään niitä väärän opin, taikauskon ja epäjumalanpalveluksen tukemiseksi sekä puhtaan opin ja kristillisen vapauden kukistamiseksi.

Samoin tässä on kysymys kristillisestä vapaudesta, jonka säilyttämiseen Pyhä Henki on vakavasti velvoittanut kirkkonsa, kuten vastikään pyhän apostolin sanasta kuulimme. Niin pian kuin vapaus vähenee ja kirkot pakotetaan noudattamaan ihmisten käskyjä siinä mielessä, että niiden noudattamatta jättäminen muka on vääryys ja synti, on tie avoin epäjumalanpalvelukselle. Sitten annetaan taas käsky käskyn päälle; ihmisten käskyjen noudattamista pidetään Jumalan palvelemisena, jopa paljon parempana kuin Jumalan käskyjen noudattamista.

Lähde concordia.fi