yksinäisyys

Puhut asiasta kuin se olisi vaivannut sinua pitkäänkin, mutta sitten mainitset kärsineesi siitä jo huimat 2 päivää... Ei ole tarkoitus vttuilla, mutta yritä nyt jo viimeistään tajuta, että tuollaiset heilahtelut ne vaan sattuu kuulumaan elämään. Eihän se kivaa ole, mutta sellaista se on.

Tiedän kyllä, miltä tuntuu olla "yksin" vaikka ympärillä olisikin ihmisiä, mutta se nyt jäi vähän epäselväksi, että millainen suhde sulla on niihin sun kavereihin. Kun sulla sellaisia ilmeisesti on. Tunnetko sä itses vähän ulkopuoliseksi niiden kanssa? Vai onko sulla nyt jotain stressaavaa ajateltavaa, mikä sit vetää sut välillä omiin maailmoihisi? Vai voisikohan olla vaikka menkat...

Kyllä se luultavasti ohi menee, et vaan oo vielä antanut sille tarpeeksi aikaa. Mutta jos sä ihan oikeasti olet yksinäinen, eikä se ole vain tunne päässäsi, niin sitten voi toki mennä kauemmin ja joudut ehkä itse tekemään hommia.

Siis kyllähän mulle on tullu toi tunne.
Kyl tääl on porukkaa jotka on kokeneet saman et kyl muutkin ymmärtää.

Mut jos tää on jatku 2 päivää niin ei siitä pidä huolestua.

Jokainen ihminen kokee elämässään tälläistä ja se lähtee pois yhtä nopesti kuin tulikin :)

Ota vaan rauhallisesti ja ajattele jotain onnellista :)

Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)

...sanomalla vain, että olen itse ollut yksinäinen ja vailla kavereita viimeiset 5 vuotta.

mul on juuri samanlaisia oloja, mut ei enää silleen, ku ennen. eka niit oli välillä, mut nyt oon koko aja kauheen ksinäinen ja mietin vaan, et miks elän. ei oo syytä... mä en viihdy yksin... enkä isossa porukassa... vaikee tilanne...