Voiko sijaislasta odottaa yhtäaikaa PaLasta ja perhehoitoliitolta? Kun pride-koulutuksen jos käy PeLan kautta täytyy olla sen käytettävissä, näin minua ohjeistettiin sieltä. Mutta voiko siis olla myös toisella liitolla ja mahdollisesti myös kunnalla "jonottamassa".
Vain asiallisia vastauksia, en tarvitse mitään moraali/eettisyyssaarnoja, kiitos.
Vain asiallisia vastauksia, en tarvitse mitään moraali/eettisyyssaarnoja, kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
perhehoitoliitosta saa lapsia.
Perhehoidonliitosta juu ei lapsia tietääkseni tule ;)
Mutta jos teet PeLa:n kanssa sopimuksen niin sen sopimuksen voimassaolon aikana saat tietenki ottaa lapsia esim. suoraan kunnista, mutta silloin joudut maksamaan ns. sakon. Meillä se taitaa olla jotain 2500euroa.
sohvalta! Mitä rahastusta ns.sakot! Älytöntä touhua! Kun lapsen hoitoon ottaa niin joutuu moisesta vielä maksamaan!
on hyvä perhe?
Onko taloudellinen tilanne ratkaiseva? Täytyykö olla hyvätuloinen, että voi alkaa sijaisperheeksi, vai riittääkö että tullaan toimeen, ilman omin avuin, ilman toimeentuloturvaa?
Entä alkoholin käyttö, mikä on kohtuullista, ja millä tavalla lapsen ehkä traumaattisetkin kokemukset huomioidaan, jos sijaisperheessäkin alkoholia käytetään?
Entä vanhempien persoonat, millaisia ollaan, mitä harratetaan, kuinka perhekeskeisiä ollaan.
Entä jos on aikoinaan eronnut ja on omia lapsia edellisestä suhteesta?
Kertokaa asiallisia kokemuksia ja mielipiteitä, kiitos!
Jos noin epävarma olet vanhemmuudestasi, niin sinuna en ryhtyisi sijaisperheeksi! Maalaisjärki olla pitää. Sinun kaltaislta vanhemmilta nimenomaan lapset huostaanotetaan. Ei millään pahalla, mut noissa kysymyksissäsi heijastuu voimakkaasti huonoomantunto ja epävarmuus omaan vanhemmuuteen. Korjaa nämä asiat ensin ennekuin ryhdyt lasten kanssa tekemisiin, missään muodossa.
Ettei pahalla? Otan kyllä pahalla jos välittömästi leimaat ihmiset huonoiksi ja epävarmoiksi sen perusteella että pohtii syvällisemmin asioita, jotka vaikuttavat nimenomaan sijoitettavan lapsen elämään!
Kysyin ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta. Ja aivan positiivisessa mielessä. En todellakaan ole kiinnostunut mitä mieltä olet minusta, koska et voi todellista mielipidettä antaa minua tuntematta.
Joten kysymys ei ole epävarmuudesta, jos en automaattisesti itseäni luokittele maailman parhaaksi äidiksi ja sijaisäidiksi tai perhettämme välittömästi sijaisvanhemmuuteen sopivaksi.
Kuitenkin meidän perheessä asiat ovat kunnossa, oma koti, vanhemmilla vakituinen työ, psyykkinen elämä kunnossa,vakaa ja pitkä avioliitto. Emme käytä alkoholia kuin n. pari kertaa vuodessa, muita päihteitä ei ollenkaan, ei edes tupakkaa.
Lapsille on aikaa ja TIEDÄN olevani HYVÄ äiti lapsilleni. Lapseni ovat aina etusijalla elämässäni.
Joten ei ole syytä huonoon omaantuntoon.
Mutta mietin olisinko saanut ajatuksia niiltä ihmisiltä joilla on kokemusta sijaisvanhemmuudesta. Millä tavalla he näitä asioita kokevat. Mitä tuo hyvä heille merkitsee...
Mutta sinä joka luulet, että noilla esittämilläsi kriteereillä joku lapsi huostaanotetaan, niin näytät vain oman tyhmyytesi!!!!!!!!!!!!!
Ja nyt puhun kyllä niin vuosien äitinä olemisen, mutta myös koulutukseni kautta saadun kokemuksen ja tiedon perusteella.
Toivottavasti itsekin opit edes jossain vaiheessa elämää hiukan itsereflektiota, tai ainakin siitä sen, että se ei tarkoita samaa kuin huonous jossain asiassa.
Mikä on hyvä perhe? Saat siihen miljoonia erilaisia vastauksia, tiedät kyllä mitä tarkoitan. :-) Ympäripyöreitä vastauksia voi aina antaa: tasapainoinen, turvallinen, vakaa, pysyvä jne.
Minulla on miehen kanssa 3 yhteistä lasta ja miehellä on edellisestä suhteesta nuorena tehty jo aikuinen poika. Asumme maalla isossa talossa ja minä teen (tein) töitä kotona ja mies matkustaa paljon. Kumpikaan ei polta, viiniä maistelemme silloin tällöin ja viikonloppuisin ostetaan saunajuotaviksi olutta ja siideriä lasten limujen lisäksi. Ei tarttuvia tauteja ja talous kunnossa. Minä en kuulu kirkkooon ja mies kuuluu. Tavallinen perhe. (Nyttemmin emme ehkä ole ihan tavallinen perhe, sillä adoptoimme meillä sijoituksessa olleet kaksi lasta, sisareni viettää meillä toipumislomaa kahden poikansa kanssa, vanhimman lapseni kaveri asuu käytännössä meillä, vauva syntyy kesällä, iäkäs isäni on muuttamassa pihamökkiin jne. jne.)
Tuolla kokoonpanolla aloitimme tukiperheenä ja sittemmin sijaisperheenä. Ei sijaisvanhemmaksi ryhtyvän mikään supervanhempi pidä olla tai omata jotain yli-inhimillisiä ominaisuuksia. Kokemusta lasten kanssa pyörimisestä (omat lapset parhaita kouluttajia), herkät tuntosarvet tutkailemaan koviakin kokeneiden lasten mielenliikkeitä ja roppakaupalla tervettä järkeä. Hyvä turvaverkko ja tieto siitä mistä apua tarvittaessa voi saada. Siinä nyt jotain.
Minusta on pelkästään positiivista, että kyselet ja pohdit mitä sijaisvanhemmuuteen tarvitaan. Se on sentään tietoinen valinta uuden, vieraan lapsen ottamiseksi elämään, täysin erilainen kuin oman lapsen hankkiminen. Kaikki lapset lähtevät kodista, toiset enemmin, toiset myöhemmin, kaikki ovat yhtä rakkaita.