Eikö tekstiviestit kuulukaan enää, vai ovatko koskaan kuuluneetkaan kirjesalaisuuden piiriin? Olen H. Moilasena ( anteeksi kaikki H. Moilaset) ihmetellyt tätä pulinaa Kanervan viestien julkistamisesta ja siitä, että minun silmiini ei ainakaan ole osunut missään mediassa epäilyksiä saisiko taidelehti Hymy julkaista niitä. Eikös ne ole samaan kastiin luettavissa kuin sähköpostitkin?
Valaiskaa pimeässä kulkijaa!
Valaiskaa pimeässä kulkijaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa olen tullut miettineeksi.
Käräjäoikeus joka tapauksessa päätti, että Hymy saa viestit julkaista. Ilmeisesti viihdetaiteilija Tukiainen on se, joka on puhelinsalaisuuden rikkonut. Hänenhän olisi tullut etukäteen ilmoittaa, että vastaisuudessa hänelle tulevat tekstarit julkaistaan.
Mediahan saa julkaista mitä tahansa sille toimitettua aineistoa. Tietolähdehän tässä on puhelinsalaisuuden rikkonut. Toisin tietysti on tavallisten kansalaisten asiat. Varastamalla tai muutoin lainvastaisella tavalla haltuun saatua tavaraa ei tavallisen kansalaisen ole syytä ostaa, silloinkaan jos vähänkin epäilee myyjän saaneen tavaran laittomasti haltuunsa.
Puhelin-, kirje- ja inernet-salaisuudesta kyllä media peistä taittaa aina silloin kuin se sen kannalta on tarkoituksenmukaista. Väittävät sitä periaatekysymykseksi. Vaikka semmoinen tarkoituksenmukaisuuskysymyshän se medialle on.
vähän ajan kuluttua uuden käräjäkierroksen Suomen poliitikkojen osalta, nyt vastapelureina Kanerva vs. Tukiainen.
"Ja nyt Kanerva hyökkää, mutta Tukiainen väistää taidokkaasti ja puolustaa oikeaa laitaansa ja vasenta pakar, ei kun kylkeään!!"
Niinpä, täytyypä koittaa kaivaa käräjäoikeuden päätös jostain mihin kyseinen päätös perustui. Hieman oudolta asia tuntuu.
Pidän Kanervan toimintaa edelleenkin harkitsemattomana. Tilanne on kuitenkin jossakin määrin muuttunut. Aijemmin luulin, että Kanerva pommitti seksitähteä yksipuolisesti useilla tungettevilla viesteillä. Pitkälle menevää tungettelevaa häitintää voidaan pitää jopa rikoslain alaisena ahditeluna. Viestit olivat tulleet julkisuuteen joka tapauksessa mm. mahdollisen oikeuskäsittelyn yhteydessä. Ilmoitus poliisille olisi Tukiaiselta oikea menettelytapa tuolloisessa tilanteessa.
Tilanne on kuitenkin nyt toisenlainen. On käynyt ilmi, että kyseessä on ollut kahden henkilön välinen vuorovaikutteinen keskusteluyhteys. Tukiainen ei ole osoittanut, että hän nimenomaisesti oli kieltänyt tällaisen yhteydenpidon, vaan oli itse osallistunut siihen. Tilanne muistuttaakin aika suuresti rva Ruususen paljastuksia pääministerimme käyttäytymisestä asiaan liittyvine ristiriitaisuuksineen.
Pääministeri käyttäytyi tosiasiallisesti, kuten on kuvattu. Kanervan synti on ollut tehdä se verbaalisesti. Yleisivistykseeni ei sisälly tietoa siitä, missä määrin Ruusunen syyllistyi kirjesalaisuuden murtamiseen. Kanervan suhteen puhelinsalaisuuden rikkominen ts kavaltaminen kyllä kannattaisi tarkemmin tutkia. Asiallahan on yleisempääkin kantavuutta. Näyttää Kanerva jossakin viestissä nimenomaisesti toivoneen, että keskustelu käydään luottamuksellisesti eikä käytetty kieli ei ole aivan asiankirjasuomea osin tämän vuoksi. Toissavuonna oikeusoppineet intoutuivat hyvinkin laajaan pohdiskeluun puhelinsalaisuuden suhteen tietosuojalain käsittelyn yhteydessä. Toivoisi, että he hiukan kiinnostuisivat aiheesta nytkin.