Tiedän mitä tapahtuu, mutta haluaisin tietää vielä tarkemmin. Kun sairaalaan mennään ottamaan ensimmäinen pilleri (siis vain yksi, nieltävä?) täytyykö jotenkin varautua? Kauanko tuon jälkeen joutuu sairaalassa olemaan? Alkaako vuoto jo tämän pillerin jälkeen, vai vasta seuraavan? Saako sairaalaan ottaa mukaan tukihenkilön?
Kun toisen kerran tullaan pillereitä hakemaan, pitääkö olla jotenkin varautunut? Pitääkö omia siteitä ottaa mukaan vuotoa ajatellen? Joutuuko kauan olemaan tarkkailussa tämän jälkeen (ilmeisesti ainakin tunnin makuulteen(ko))? Saako mukana olla taas tukihenkilö?
Myös omakohtaisia kokemuksia kuulisin mielelläni, mitenkö elämä on jatkunut abortin jälkeen (kaduttaako jne), seurasiko abortista komplikaatioita jne.
Paljon kysymyksiä, mutta toivoisin edes johonkin vastauksia.
Kiitos. :)
Lääkkeellisen abortin vaiheet
27
2151
Vastaukset
- eksyvä
Ja entäs kun reesustekijät ovat negatiiviset, saa ilmeisesti jonkun piikin, mutta mihinkä kohtaan se laitetaan ja missä vaiheessa sen saa?
- ei ole
myöhäistä pelastaa lastasi.. pieni sydän sykkii odottaen elämän seikkailuja turvaisassa kohtukehdossasi, vailla aavistusta tulevasta kohtalostaan..
Murehdit jostain siteistä ja piikeistä kun olet menossa myrkyttämään lastasi verilammikkoon ja pysäyttämään yhden ainutkertaisen sydämen, HYI.. - leenis
oma kokemus. Menin raskausviikolla 10 6 neuvolaan. Todettiin etta pikkuinen on kuollut. Ei liikkeita ei sydanaania. Sain maarayksen sairaalaan. Sairaalassa laakari totesi sisatutkimuksella saman. Eli keskenmeno.
Sain heti Mifegyn nimisen laakkeen, 1 tabletti, suun kautta. Paasin kotiin. Mukana oli paras ystavani. Miehin joutui tyomatkalle eika paassyt mukaan.
Sain sairaalaajan 2 paivan paahan. Edeltavana iltana tuli valtava kipu. Ihan kun puukonisku selkaan. Ja siita alkoi vuodot. Vuotoja tuli todella paljon. En nukkunut yhtaan. Ajattelin etta en tarvitse sarkylaaketta.. mutta olin vaarassa. Vuodot olivat seka verta etta hyytymia. Aamulla lahdin sairalaan ystavani kanssa. Mieheni oli edelleen tyomatkalla. Kun tulin sairaalaan sain 4 Cytotec nimista tablettia perasuoleen. Vuodot oli liian suuret. Ja suun kautta olisi kestanyt pitkaan. 4 tunnin jalkeen sain 2 tablettia lisaa ja taas 4 tunnin jalkeen 2 lisaa. Jain yoksi sairaalaan. Ystavani oli mukana siihen asti etta mieheni paasi luokeni. Han oli luonani koko ajan. Paitsi yoksi meni kotiin. Mutta tuli heti aamulla taas. Laakari tarkisti etta olen kunnolla tyhjentynyt.. Sain todella hyvaa hoitoa, hoitajat olivat todella ymmartavaisia.. Eivatka ollenkaan vahatelleet kokemustani. Lapsi olisi todellakin ollut haluttu ja toivottu.. Mutta viela ei ollut meidan vuoro.. Mutta se paiva tulee viela. En toivo kenekaan kokevan tata.. en edes pahimman vihamiehen. - puolella
Sinun elämäsi jatkuu abortin jälkeen, lapsesi elämä päättyy siihen. Mihin lapsesi kuoltuaan joutuu, emme tiedä.
Sinun elämäsi laatu saattaa jatkua ennallaan tai se voi heikentyä, jopa romahtaa, kun tajuat surmanneesi lapsesi ja kohtaat kuolemansurun.
Kun luet tätä palstaa, huomaat että eräät ovat jopa päätyneet tänne selittämään tekoaan ja hakemaan sille hyväksyntää saattelemalla muita nuoria äitejä aborttiin.
Kun lapsesi elämä on vielä käsissäsi, harkitse, kuinka voit sitä suojata. Tunnustele sydämessäsi velvollisuuttasi lastasi kohtaan.- sen riskin
mieluummin. Tiedän mitä teen.
- satua
Ensimmäisten nieltävien pillerien lukumäärää en muista, mutta yhdellä kerralla ne otettiin. Tosin ennen niiden ottamista varmistettiin ultralla raskauden kesto ja käytiin paitsi lääkärin myös hoitajan kanssa läpi, ollaanko ihan varmoja ratkaisusta ja tajutaanko ihan varmasti ratkaisun ensimmäisten pillerien ottamisesta olevan lopullinen. Ei pitänyt mitenkään muuten olla varautunut.
Sen pillerin jälkeen sai lähteä suoraan kotiin. Minulla se ei mitään suurempaa vuotoa aiheuttanut (samaa pientä tiputtelua kuin ennenkin), mutta pahoinvointi tosiaan lisääntyi. Siis omakohtaisen kokemuksen mukaan en suosittele (bisnes)lounaita sille viikolle. Suurempi vuoto alkoi kuitenkin vasta sairaalassa kohdunsuulle laitettavien pillerien jälkeen.
Sairaalassa siteet olivat valmiina, itse olin muistaakseni 5 tuntia pillereiden ottamisen jälkeen ja tukihenkilö olisi saanut olla mukana (molemmilla kerroilla), mutta itse en sitä kaivannut.
Keskeytys oli torstaina ja töihin menin sitten vasta maanantaina ja ehkä se lepopäivä perjantaina oli ihan tarpeen, vaikka ei se kipujen ja vuotojen kannalta paha päivä ollutkaan.
Itse olin päätöksestä hyvin varma jo ennen keskeytystä enkä ole kokenut ainakaan vielä tarpeelliseksi tuota päätöstäni kyseenalaistaa. Samat syyt pätevät yhä ja olivat tarkkaan punnitut. Elämä jatkui komplikaatioitta pääasiassa samana, vaikkakin aika paljon kypsempänä ja viisaampana siitä "ettei muka mulle vois koskaan sattua tuollaista"... - ...
Pelkällä nielemisellä et selviä...
- 1977
Erot ovat suuret paikkakunnittain, mutta olethan saanut kirjalliset ohjeet ja selvityksen siitä mitä tapahtuu, kun olet kesketykseen hakenut?
Ensimmäisen pillerin ottoon ei tarvitse varautua mitenkään. Silloin pitää olla lopullinen päätös tehtynä ja silloin pillerinoton yhteydessä saatat joutua allekirjoittamaan paperin, jossa sitoudut tietäväsi varmasti mitä teet ja et tule keskeytystä keskeyttämään. Ensimmäisen pillerin jälkeen se on menoa sitten... Meillä ensimmäisen pillerin otto tapahtui polilla äkkiseltään, meni noin 15 minuuttia kaupungilla asioinnin yhteydessä sen pystyi hoitamaan. Ei tarvinnut jäädä yhtään sairaalaan sen päälle. (Ja se satuan mainitsema ultra oli otettu jo silloin keskeytystä hakiessa, jos ei ole otettu silloin, niin sitten voi mennä kauemmin...)
Minulla ei alkanut mitään vuotoa. Siitä ylihuomenna menin keskeytykseen ja sinä aamuna kipristeli mahassa ensimmäisen kerran, saattoi johtua lääkkeestä tai jännityksestä.
Sairaalaan saa ottaa mukaan tukihenkilön.
Toisen kerran, varsinaista keskeytystä mennessä suorittamaan pitää olla varautunut. Itse olin sairaalassa aamukahdeksasta ilta kuuteen. Omia siteitä ei tarvinnut, vaan sairaalasta sai vaipat.
Joissakin paikoissa antavat tehdä keskeytyksen kotona, meillä ei missään nimessä. Jos menet kotiin tekemään, niin silloin siteet ja särkylääkkeet pitää olla itselläsi. Ja tietenkään ei tarvitse olla sairaalassa sitten niin pitkään. Meillä piti olla makuulla emättimeen laitettavien pillereiden jälkeen neljä tuntia. Tarkkailussa niin kauan, että ovat todenneet raskauden kesketyneeksi. Yleensä meillä siis homma on ohi polin aukiolon aikana, eli kahdeksasta neljään. Minulla lääkkeet vaikuttavat hitaasti, joten jouduin siirtymään neljältä päivystyspolin puolelle, josta kotiuttivat kun olivat tehneet sisätutkimuksen. Tukihenkilö saa olla mukana koko prosessin ajan.
Elämä on jatkuntu abortin jälkeen ihan normaalisti, juuri sellaisena lapsettomana elämänä kuten halusinkin elämäni jatkuvan. Ruokahalu palasi ja muutenkin se vellova pahaolo poistui seuraavalla viikolla lopullisesti. Mitään komplikaatioita abortista ei seurannut. Kuukauteen ei tehnyt mieli seksiä (mutta keksin sille syyn; lihaksisto alapäässä oli joutunut niin tiukoille ja "löystynyt"). Vuotoa kesti kaksi viikkoa.
Yleisesti tuosta katumisesta vielä, että suomessa noin viidesosa naisista katuu aborttiaan jälkikäteen. Niiden joukkoon ei kannata liittyä, sillä voi vain uskoa, että jonkin niin suuren asian kuin oman lapsen surmaaminen, ei aiheuta mitään pieniä tunnontuskia. Jälkikäteen katumista ennaltaehkäiset parhaitten, sillä että teet vain hyvin harkitun päätöksen, et anna kenenkään painostaa itseäsi, vaan teet valinnan omasta halustasi ja mikäli olet aiemmin kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista, haet ammattiapua ratkaisullesi ennen ja jälkeen toimenpiteen.- tätä.
Suomessa neljäsosa saa kriisihoitoa abortin jälkeen. Katujien määrää ei tiedä kukaan, eikä se ole tuosta pääteltävissä.
- 1977
tätä. kirjoitti:
Suomessa neljäsosa saa kriisihoitoa abortin jälkeen. Katujien määrää ei tiedä kukaan, eikä se ole tuosta pääteltävissä.
Ja uskonnollisen ja puolueelliseksikin haukutun ituprojektin mukaan viidesosa. Tieto oli ituprojektin sivuilla joskus kolmisen vuotta sitten, en tiedä onko enää...
Ja aloittajaakaan tuskin kiinnsotaa jokapäiväisten aktujien määrä. Häntä ehkä saattaa kiinnostaa se moniko abortintehneistä todella haluaa että ei olisi aborttiaan tehnyt. - hävettänyt
ollenkaan maata odottamassa, että joku tunkee myrkyt alapäähäsi?
- satua
hävettänyt kirjoitti:
ollenkaan maata odottamassa, että joku tunkee myrkyt alapäähäsi?
Vaikka ei minulta suoraan kysyttykään.
Ei hävettänyt. Häpeä oli niissä ajatuksissa hyvin kaukana, koska oli PALJON TÄRKEÄMPÄÄ pohdittavaa. se oli hävinnyt ajatuksista siinä kohtaa kun katseli epätoivoisena niitä viivoja testissä. Sen jälkeen oli kyse paljon suuremmista asioista ja tunteista kuin "häpeästä". - itsekin
1977 kirjoitti:
Ja uskonnollisen ja puolueelliseksikin haukutun ituprojektin mukaan viidesosa. Tieto oli ituprojektin sivuilla joskus kolmisen vuotta sitten, en tiedä onko enää...
Ja aloittajaakaan tuskin kiinnsotaa jokapäiväisten aktujien määrä. Häntä ehkä saattaa kiinnostaa se moniko abortintehneistä todella haluaa että ei olisi aborttiaan tehnyt.tiedät ettei tota tietoa ole siellä ituprojeksissa enää aikoihin ollut, enkä tiedä onko missään ollutkaan kun kukaan ei ole minkäänlaista todistetta koskaan linkittänyt, vaan se on nykyään neljäsosa (akuutin sivulla, muistaakseni) niin jauhat edelleen siitä omalta kannalta edullisemmasta viidesosasta!
Ja tosiaan, kriisihoidettujen määrä ei kerro mitään siitä moniko katuu tekoaan niden ulkopuolella hiljaa ittekseen, tai vaikka vasta vuosien jälkeen! - kuuta
hävettänyt kirjoitti:
ollenkaan maata odottamassa, että joku tunkee myrkyt alapäähäsi?
nousevaa, haluan päästä siitä eroon. Se oli helpottavin ja kevein hetki mitä on ollut. Oksetti olla raskaana,
- satua
itsekin kirjoitti:
tiedät ettei tota tietoa ole siellä ituprojeksissa enää aikoihin ollut, enkä tiedä onko missään ollutkaan kun kukaan ei ole minkäänlaista todistetta koskaan linkittänyt, vaan se on nykyään neljäsosa (akuutin sivulla, muistaakseni) niin jauhat edelleen siitä omalta kannalta edullisemmasta viidesosasta!
Ja tosiaan, kriisihoidettujen määrä ei kerro mitään siitä moniko katuu tekoaan niden ulkopuolella hiljaa ittekseen, tai vaikka vasta vuosien jälkeen!se akuutin teksti tähän.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2001/180901.html
"Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia; arviolta joka viides suomalainen nainen kokee abortin jossakin vaiheessa elämäänsä. Abortti on monelle psyykkisesti raskas kokemus. Usein itsesyytökset ja masennus valtaavat naisten mielet abortin jälkeen. Harvat naiset kuitenkaan katuvat tutkimusten mukaan päätöstä, mutta usein heillä on ristiriitaisia tunteita toimenpidettä ja aborttiin johtaneita tapahtumia kohtaan. Keskeytetyn raskauden jälkeen naiset usein kokevat syvää surua ja epätoivoa.
- Abortti on ylivoimainen kokemus ihmiselle, jota kukaan ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Abortin tullessa vastaan keinot joilla nainen on aikaisemmin selvinnyt eivät enää riitä, kertoo Poijula.
Naiset joutuvat tekemään abortin yleensä yksin. He eivät saa henkistä tukea aborttipäätökseensä, eikä heitä myöskään auteta raskauden keskeytyksen jälkeisen masennuksen yli. Naiset kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat tietoa, keskustelukumppania ja empaattista tukea.
- Tärkeintä on, että naisella on joku jolle abortista voi puhua, joku joka kuuntelee, joku joka hyväksyy, että on joutunut tekemään sellaisen ratkaisun. Ammattiapu pitäisi myöskin olla helposti saatavilla ja kynnys sen hakemiseen ei saisi olla korkea. Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona. Siihen liittyy mielestäni se, että ei olla kiinnitetty huomiota tähän psyykkisen avun tarpeeseen. Ajatellaan jotenkin, että kärsikööt sitten, toteaa Poijula
Monelle abortti on viimeinen selviytymiskeino, jota on mietitty pitkään. Raskaasta ja raastavasta kokemuksesta johtuen neljäs osa abortin tehneistä naisista tarvitsee psykoterapeuttista apua. Naiset jotka keskustelevat elämänkumppaninsa, perheensä tai ystäviensä kanssa selviytyvät abortista helpommin kuin naiset jotka pohtivat aborttia yksin. Muun muassa Tampereella ja Oulussa alle 25-vuotiaille naisille onkin aloitettu Voimala-projekti, jonka tarkoitus on auttaa selviytymään abortin jälkeisestä masennuksesta."
Eli harvat katuvat aborttiaan, mutta useat tarvitsisivat apua sen käsittelyyn. Keskusteluavuksi käy tosiaan kumppani, ystävät, psykoterapeutti (tai vaikka sitten nettipalsta :D), tärkeintä on puhua ja käsitellä asiaa. - 1977
hävettänyt kirjoitti:
ollenkaan maata odottamassa, että joku tunkee myrkyt alapäähäsi?
Kun nainen huolehtii itsestään, niin hän on tottunut myös käymään gynekologisissa tarkastuksissa, jolloin niissä ei koe olevan mitään hävettävää. Muistan kyllä miten se hävetti ensimmäisillä kerroilla, mutta ihminen on niin pirun tottuvainen eläin, että jopa siihen tottui, vaikkei se miellyttävää ole edelleenkään.
Lääkkeiden laitto kohdunsuulle ei siis eroa tilanteena mitenkään muista gynekologisesta toimenpiteestä.
Jos taas ajattelit enemmän sitä hävettikö, että olen tilanteessa, jossa joudun abortin tekemään, niin ei oikeastaan sekään siinä vaiheessa kun odotti vain sitä että tämä on äkkiä ohi. Vitutus on parempi sana kuvaamaan kuin hävetys, sitä miltä tuntui olla tahtomattaan raskaana. Häpeämiseen liittyy sellainen muiden huomioonottaminen "mitä tuokin minusta ajattelee" -asenne. Sitä ei ollut, vaan oli enemmän sellaista itseensä kohdistuvaa henkilökohtaista morkkista, muiden ajatukset eivät käyneet mielessä. - 1977
itsekin kirjoitti:
tiedät ettei tota tietoa ole siellä ituprojeksissa enää aikoihin ollut, enkä tiedä onko missään ollutkaan kun kukaan ei ole minkäänlaista todistetta koskaan linkittänyt, vaan se on nykyään neljäsosa (akuutin sivulla, muistaakseni) niin jauhat edelleen siitä omalta kannalta edullisemmasta viidesosasta!
Ja tosiaan, kriisihoidettujen määrä ei kerro mitään siitä moniko katuu tekoaan niden ulkopuolella hiljaa ittekseen, tai vaikka vasta vuosien jälkeen!Niin, satoin joskus kun tästä taas keskusteltiin katsella pikaiseen löytyykö tietoja enää. Silloin en löytänyt kumpaakaan, en akuutin sivuilla ollutta noin 25 prosenttia, enkä ituprojektin sivuilla ollutta noin 20 prosenttia.
Samoihin aikoihin kun nuo olivat olleet sivuilla oli kirjoitettu kirja surutyö (Poijula), joka on viimeisin mistä olen aiheesta lukenut. Kyseisessä kirjassa puhuttiin myös noin viidesosan ihmisiä kompliksoituvan surunsa kanssa. Tämä kirja ei kertonut vain abortista, vaan surusta yleensä. Siksi siis uskon nyt enemmän tuota viidesosaa, koska olen nähnyt siitä viimeisimmät saamani tiedot. Odotan innolla, että joku kertoo, jos on muuttunutta tietoa tullut lähemmin... Sillä mitä helvettiä minua tai ketään muutakaan hyödyttäisi vähätellä abortin tehneiden surua? Auttaisiko se vähättely jotain joka suree aborttiaan? Auttaisiko se vähättely jotain joka harkitsee aborttia ja miettii onko mahdollista että myöhemmin katuu tekoaan? - 1977
satua kirjoitti:
se akuutin teksti tähän.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2001/180901.html
"Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia; arviolta joka viides suomalainen nainen kokee abortin jossakin vaiheessa elämäänsä. Abortti on monelle psyykkisesti raskas kokemus. Usein itsesyytökset ja masennus valtaavat naisten mielet abortin jälkeen. Harvat naiset kuitenkaan katuvat tutkimusten mukaan päätöstä, mutta usein heillä on ristiriitaisia tunteita toimenpidettä ja aborttiin johtaneita tapahtumia kohtaan. Keskeytetyn raskauden jälkeen naiset usein kokevat syvää surua ja epätoivoa.
- Abortti on ylivoimainen kokemus ihmiselle, jota kukaan ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Abortin tullessa vastaan keinot joilla nainen on aikaisemmin selvinnyt eivät enää riitä, kertoo Poijula.
Naiset joutuvat tekemään abortin yleensä yksin. He eivät saa henkistä tukea aborttipäätökseensä, eikä heitä myöskään auteta raskauden keskeytyksen jälkeisen masennuksen yli. Naiset kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat tietoa, keskustelukumppania ja empaattista tukea.
- Tärkeintä on, että naisella on joku jolle abortista voi puhua, joku joka kuuntelee, joku joka hyväksyy, että on joutunut tekemään sellaisen ratkaisun. Ammattiapu pitäisi myöskin olla helposti saatavilla ja kynnys sen hakemiseen ei saisi olla korkea. Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona. Siihen liittyy mielestäni se, että ei olla kiinnitetty huomiota tähän psyykkisen avun tarpeeseen. Ajatellaan jotenkin, että kärsikööt sitten, toteaa Poijula
Monelle abortti on viimeinen selviytymiskeino, jota on mietitty pitkään. Raskaasta ja raastavasta kokemuksesta johtuen neljäs osa abortin tehneistä naisista tarvitsee psykoterapeuttista apua. Naiset jotka keskustelevat elämänkumppaninsa, perheensä tai ystäviensä kanssa selviytyvät abortista helpommin kuin naiset jotka pohtivat aborttia yksin. Muun muassa Tampereella ja Oulussa alle 25-vuotiaille naisille onkin aloitettu Voimala-projekti, jonka tarkoitus on auttaa selviytymään abortin jälkeisestä masennuksesta."
Eli harvat katuvat aborttiaan, mutta useat tarvitsisivat apua sen käsittelyyn. Keskusteluavuksi käy tosiaan kumppani, ystävät, psykoterapeutti (tai vaikka sitten nettipalsta :D), tärkeintä on puhua ja käsitellä asiaa.Hiphei! Joku vielä osaa etsiä tietoja...
Eli neljäsosa... - ja oliko
satua kirjoitti:
se akuutin teksti tähän.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2001/180901.html
"Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia; arviolta joka viides suomalainen nainen kokee abortin jossakin vaiheessa elämäänsä. Abortti on monelle psyykkisesti raskas kokemus. Usein itsesyytökset ja masennus valtaavat naisten mielet abortin jälkeen. Harvat naiset kuitenkaan katuvat tutkimusten mukaan päätöstä, mutta usein heillä on ristiriitaisia tunteita toimenpidettä ja aborttiin johtaneita tapahtumia kohtaan. Keskeytetyn raskauden jälkeen naiset usein kokevat syvää surua ja epätoivoa.
- Abortti on ylivoimainen kokemus ihmiselle, jota kukaan ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Abortin tullessa vastaan keinot joilla nainen on aikaisemmin selvinnyt eivät enää riitä, kertoo Poijula.
Naiset joutuvat tekemään abortin yleensä yksin. He eivät saa henkistä tukea aborttipäätökseensä, eikä heitä myöskään auteta raskauden keskeytyksen jälkeisen masennuksen yli. Naiset kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat tietoa, keskustelukumppania ja empaattista tukea.
- Tärkeintä on, että naisella on joku jolle abortista voi puhua, joku joka kuuntelee, joku joka hyväksyy, että on joutunut tekemään sellaisen ratkaisun. Ammattiapu pitäisi myöskin olla helposti saatavilla ja kynnys sen hakemiseen ei saisi olla korkea. Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona. Siihen liittyy mielestäni se, että ei olla kiinnitetty huomiota tähän psyykkisen avun tarpeeseen. Ajatellaan jotenkin, että kärsikööt sitten, toteaa Poijula
Monelle abortti on viimeinen selviytymiskeino, jota on mietitty pitkään. Raskaasta ja raastavasta kokemuksesta johtuen neljäs osa abortin tehneistä naisista tarvitsee psykoterapeuttista apua. Naiset jotka keskustelevat elämänkumppaninsa, perheensä tai ystäviensä kanssa selviytyvät abortista helpommin kuin naiset jotka pohtivat aborttia yksin. Muun muassa Tampereella ja Oulussa alle 25-vuotiaille naisille onkin aloitettu Voimala-projekti, jonka tarkoitus on auttaa selviytymään abortin jälkeisestä masennuksesta."
Eli harvat katuvat aborttiaan, mutta useat tarvitsisivat apua sen käsittelyyn. Keskusteluavuksi käy tosiaan kumppani, ystävät, psykoterapeutti (tai vaikka sitten nettipalsta :D), tärkeintä on puhua ja käsitellä asiaa.joku virallisesti tutkinu niitäkin suurinta osaa jotka ei oo hakeutunu mihinkään hoitoon?
Syyllisyydentunteet ja noi muut on myös eri asia kuin katumus.
"Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona."
Niimpä. Mikäs ihme uutinen se nyt on, koska sehän ON sitä! :D - 1977
ja oliko kirjoitti:
joku virallisesti tutkinu niitäkin suurinta osaa jotka ei oo hakeutunu mihinkään hoitoon?
Syyllisyydentunteet ja noi muut on myös eri asia kuin katumus.
"Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona."
Niimpä. Mikäs ihme uutinen se nyt on, koska sehän ON sitä! :DArtikkelin ei olekaan tarkoitus olla uutinen, vaan se oli asiantuntijan haastattelu nykyisestä aborttien tilanteesta.
Oli joku tutkinut niitä suurintaosaakin. Eikös ollut jokin tutkimus jonka mukaan 94% naisista katuu aborttiaan. Se oli se tutkimus. Moniako asioita sinä olet kerennyt katumaan tänään? Minä en kuin kahta, toista en kerro, mutta toinen on se että tulin tänne, enkä alkanut tekemään koulutehtäviä... Aborttiani kaduin viimeksi, hmmmm... Ehkä jokin vuosi sitten, kun ensimmäistä kertaa elämässä mielessä kävi ajatus siitä, että ei se lapsi niin pahasta olisikaan. Ajatus oli pikainen pilkahdus aamuyön tunteina kun töissä silittelin yhtä suloista vauvaa uneen.
Joo, mutta nyt kinnosti enemmän ne jutut joista tulee ongelma ihmisen psyykkelle. Jokapäiväisestimeistä jokainen katuu vaikka mitä. Surun kompliksoituminen on huolestuttavaa, kun surusta ei pääse yli puoleen vuoteen ja surusta tulee elämää hallitseva tekijä.
Tälläinen jokapäiväinen katuminen kasvattaa meitä ihmisenä ja se on ihan hyvästä, niin pitääkin välillä miettiä että jotain olisi voinut tehdä toisin. Siinä vaiheessa kun katumisesta tulee ongelmia, se ei ole enää hyvästä. Enimmäkseen kiinnostaa ne jotka kokevat ongelmia, sillä sellainen ihminen ei kasva ja kehity, vaan kärsii... - omaavana
satua kirjoitti:
se akuutin teksti tähän.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2001/180901.html
"Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 aborttia; arviolta joka viides suomalainen nainen kokee abortin jossakin vaiheessa elämäänsä. Abortti on monelle psyykkisesti raskas kokemus. Usein itsesyytökset ja masennus valtaavat naisten mielet abortin jälkeen. Harvat naiset kuitenkaan katuvat tutkimusten mukaan päätöstä, mutta usein heillä on ristiriitaisia tunteita toimenpidettä ja aborttiin johtaneita tapahtumia kohtaan. Keskeytetyn raskauden jälkeen naiset usein kokevat syvää surua ja epätoivoa.
- Abortti on ylivoimainen kokemus ihmiselle, jota kukaan ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Abortin tullessa vastaan keinot joilla nainen on aikaisemmin selvinnyt eivät enää riitä, kertoo Poijula.
Naiset joutuvat tekemään abortin yleensä yksin. He eivät saa henkistä tukea aborttipäätökseensä, eikä heitä myöskään auteta raskauden keskeytyksen jälkeisen masennuksen yli. Naiset kuitenkin kaipaavat ja tarvitsevat tietoa, keskustelukumppania ja empaattista tukea.
- Tärkeintä on, että naisella on joku jolle abortista voi puhua, joku joka kuuntelee, joku joka hyväksyy, että on joutunut tekemään sellaisen ratkaisun. Ammattiapu pitäisi myöskin olla helposti saatavilla ja kynnys sen hakemiseen ei saisi olla korkea. Aborttia pidetään edelleen Suomessa jotenkin pahana, moraalittomana tekona. Siihen liittyy mielestäni se, että ei olla kiinnitetty huomiota tähän psyykkisen avun tarpeeseen. Ajatellaan jotenkin, että kärsikööt sitten, toteaa Poijula
Monelle abortti on viimeinen selviytymiskeino, jota on mietitty pitkään. Raskaasta ja raastavasta kokemuksesta johtuen neljäs osa abortin tehneistä naisista tarvitsee psykoterapeuttista apua. Naiset jotka keskustelevat elämänkumppaninsa, perheensä tai ystäviensä kanssa selviytyvät abortista helpommin kuin naiset jotka pohtivat aborttia yksin. Muun muassa Tampereella ja Oulussa alle 25-vuotiaille naisille onkin aloitettu Voimala-projekti, jonka tarkoitus on auttaa selviytymään abortin jälkeisestä masennuksesta."
Eli harvat katuvat aborttiaan, mutta useat tarvitsisivat apua sen käsittelyyn. Keskusteluavuksi käy tosiaan kumppani, ystävät, psykoterapeutti (tai vaikka sitten nettipalsta :D), tärkeintä on puhua ja käsitellä asiaa.voin helposti todeta, että niitä katujia jää 'rekisteröimättä' varmasti PALJON!
Tunnen siis läheisesti kolme abortin tehnyttä ihmistä, joista jokainen katuu tekoaan, ja jotka eivät kerro katumuksestaan muille kuin minulle ja yksi siskolleen (hänkään ei edes toiselle siskolleen).
Ensinnäkin on vaikea myöntää itselleen tehneensä väärin ja katuvansa, ja toisekseen on todella vaikea mennä sanomaan sitä muille, koska kukapa sitä omaa pesää haluaisi liata! - 1977
omaavana kirjoitti:
voin helposti todeta, että niitä katujia jää 'rekisteröimättä' varmasti PALJON!
Tunnen siis läheisesti kolme abortin tehnyttä ihmistä, joista jokainen katuu tekoaan, ja jotka eivät kerro katumuksestaan muille kuin minulle ja yksi siskolleen (hänkään ei edes toiselle siskolleen).
Ensinnäkin on vaikea myöntää itselleen tehneensä väärin ja katuvansa, ja toisekseen on todella vaikea mennä sanomaan sitä muille, koska kukapa sitä omaa pesää haluaisi liata!Se kasvattaa heitä, onnea siis heille. Ehkä ensi kerralla osaavat miettiä tekemisiään tarkemmin.
Siinä vaiheessa heitä on kuitenkin tarve sääliä, kun mielenterveys pettää, koska olisivatkin halunneet lapsensa. - satua
1977 kirjoitti:
Artikkelin ei olekaan tarkoitus olla uutinen, vaan se oli asiantuntijan haastattelu nykyisestä aborttien tilanteesta.
Oli joku tutkinut niitä suurintaosaakin. Eikös ollut jokin tutkimus jonka mukaan 94% naisista katuu aborttiaan. Se oli se tutkimus. Moniako asioita sinä olet kerennyt katumaan tänään? Minä en kuin kahta, toista en kerro, mutta toinen on se että tulin tänne, enkä alkanut tekemään koulutehtäviä... Aborttiani kaduin viimeksi, hmmmm... Ehkä jokin vuosi sitten, kun ensimmäistä kertaa elämässä mielessä kävi ajatus siitä, että ei se lapsi niin pahasta olisikaan. Ajatus oli pikainen pilkahdus aamuyön tunteina kun töissä silittelin yhtä suloista vauvaa uneen.
Joo, mutta nyt kinnosti enemmän ne jutut joista tulee ongelma ihmisen psyykkelle. Jokapäiväisestimeistä jokainen katuu vaikka mitä. Surun kompliksoituminen on huolestuttavaa, kun surusta ei pääse yli puoleen vuoteen ja surusta tulee elämää hallitseva tekijä.
Tälläinen jokapäiväinen katuminen kasvattaa meitä ihmisenä ja se on ihan hyvästä, niin pitääkin välillä miettiä että jotain olisi voinut tehdä toisin. Siinä vaiheessa kun katumisesta tulee ongelmia, se ei ole enää hyvästä. Enimmäkseen kiinnostaa ne jotka kokevat ongelmia, sillä sellainen ihminen ei kasva ja kehity, vaan kärsii...94% katujia koski tutkimusta, joka oli tehty ihmisille, jotka ovat hakeutuneet tukiryhmään abortin jälkeen. Ei siis koskenut kaikkia abortin tehneitä, vaan käytännössä hoitoon hakeutuneita (eli sitä neljäsosaa).
Ja siellä tutkimuksessa tuo "katumus" oli muistaakseni käytetty lähinnä siinä tarkoituksessa, että jättäisi tekemättä, jos saisi uudestaan päättää. Syitä oli lähinnä painostus ja tietämättömyys sekä liian hätäinen päätös.
Ja sitähän katumusta tosiaan ei tuon akuutin mukaan niinkään tapahdu yleisesti abortintehneistä puhuttaessa.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi tuosta "katumuksesta" ja surun läpikäymisestä. Riippuu vähän, miten sanan tulkitsee. - koettu
1977 kirjoitti:
Kun nainen huolehtii itsestään, niin hän on tottunut myös käymään gynekologisissa tarkastuksissa, jolloin niissä ei koe olevan mitään hävettävää. Muistan kyllä miten se hävetti ensimmäisillä kerroilla, mutta ihminen on niin pirun tottuvainen eläin, että jopa siihen tottui, vaikkei se miellyttävää ole edelleenkään.
Lääkkeiden laitto kohdunsuulle ei siis eroa tilanteena mitenkään muista gynekologisesta toimenpiteestä.
Jos taas ajattelit enemmän sitä hävettikö, että olen tilanteessa, jossa joudun abortin tekemään, niin ei oikeastaan sekään siinä vaiheessa kun odotti vain sitä että tämä on äkkiä ohi. Vitutus on parempi sana kuvaamaan kuin hävetys, sitä miltä tuntui olla tahtomattaan raskaana. Häpeämiseen liittyy sellainen muiden huomioonottaminen "mitä tuokin minusta ajattelee" -asenne. Sitä ei ollut, vaan oli enemmän sellaista itseensä kohdistuvaa henkilökohtaista morkkista, muiden ajatukset eivät käyneet mielessä.pari vuotta sitten. Eipä tuo aiheuttanut mitään henkisisä ongelmia tai itsemurha-vaaraa. Toisin voisi kyllä olla ilman sitä aborttia. Alussa olin vähän hämilläni ja yritin olla masentunut ja pois tolaltani kun sellaisen käsityksen on saanut että niin pitäisi olla, mutta tuo ei onnistunut minulta enkä pystynyt teeskentelemään surevaa, kun tunsin kuitenkin iloa ja helpotusta päästessäni piinaavasta tilanteesta pois! Väitänpä, että enemmän henkisiä ongelmia abortin tehneille aiheuttavat abortin vastustajat ajattelemattomilla ja kehittymättömillä kommenteillaan. Mutta niiden kannattaa antaa mennä ohi korvien, sillä jokainen normaali ihminen tietää, että sellaista potaskaa mitä abortin vastustajat pahimmillaan antavat tulla, ei voi tulla muiden kuin henkisesti erittäin sairaiden suusta.
- normaali..
koettu kirjoitti:
pari vuotta sitten. Eipä tuo aiheuttanut mitään henkisisä ongelmia tai itsemurha-vaaraa. Toisin voisi kyllä olla ilman sitä aborttia. Alussa olin vähän hämilläni ja yritin olla masentunut ja pois tolaltani kun sellaisen käsityksen on saanut että niin pitäisi olla, mutta tuo ei onnistunut minulta enkä pystynyt teeskentelemään surevaa, kun tunsin kuitenkin iloa ja helpotusta päästessäni piinaavasta tilanteesta pois! Väitänpä, että enemmän henkisiä ongelmia abortin tehneille aiheuttavat abortin vastustajat ajattelemattomilla ja kehittymättömillä kommenteillaan. Mutta niiden kannattaa antaa mennä ohi korvien, sillä jokainen normaali ihminen tietää, että sellaista potaskaa mitä abortin vastustajat pahimmillaan antavat tulla, ei voi tulla muiden kuin henkisesti erittäin sairaiden suusta.
ihminen tajuaa ettei jälkeläisiään kykene tappamaan pelkän oman mukavuutensa eteen ja mitään tunnontuskia kokematta kuin äärimmäisen sairasmieliset, empatiakyvyltään vajavaiset ja tunne-elämältään häiriintyneet henkilöt.
- 1977
koettu kirjoitti:
pari vuotta sitten. Eipä tuo aiheuttanut mitään henkisisä ongelmia tai itsemurha-vaaraa. Toisin voisi kyllä olla ilman sitä aborttia. Alussa olin vähän hämilläni ja yritin olla masentunut ja pois tolaltani kun sellaisen käsityksen on saanut että niin pitäisi olla, mutta tuo ei onnistunut minulta enkä pystynyt teeskentelemään surevaa, kun tunsin kuitenkin iloa ja helpotusta päästessäni piinaavasta tilanteesta pois! Väitänpä, että enemmän henkisiä ongelmia abortin tehneille aiheuttavat abortin vastustajat ajattelemattomilla ja kehittymättömillä kommenteillaan. Mutta niiden kannattaa antaa mennä ohi korvien, sillä jokainen normaali ihminen tietää, että sellaista potaskaa mitä abortin vastustajat pahimmillaan antavat tulla, ei voi tulla muiden kuin henkisesti erittäin sairaiden suusta.
Tuosta aiemmasta vastauksesta näkee miten ilmeisesti epäilit sinun pitävän tuntea. "aborttiin ilman tunnontuskia ei kykene kuin empatiakyvyttömät, sairaat henkilöt...". Olet oppinut hyvin, kun kerran yritit olla normaali, empatia kykyinen terve ihminen ja siksi yritit potea syyllisyyttä..
Itse uskoisin, että kun sen paskan ratkaisun on tehnyt, niin henkilöä pitäisi vain vahvistaa, eikä yrittää murentaa, tunsi hän luonnollista syyllisyyttä tai ei. - 1977
1977 kirjoitti:
Tuosta aiemmasta vastauksesta näkee miten ilmeisesti epäilit sinun pitävän tuntea. "aborttiin ilman tunnontuskia ei kykene kuin empatiakyvyttömät, sairaat henkilöt...". Olet oppinut hyvin, kun kerran yritit olla normaali, empatia kykyinen terve ihminen ja siksi yritit potea syyllisyyttä..
Itse uskoisin, että kun sen paskan ratkaisun on tehnyt, niin henkilöä pitäisi vain vahvistaa, eikä yrittää murentaa, tunsi hän luonnollista syyllisyyttä tai ei.Niin... Mutta minä olekin sairas, empatiakyvytön yksilö ja ehkä juuri siksi koen, että pitäisi vain vahvistaa eikä yrittää lyödä lisää....
Kuka toivookaan olevansa empatiakykyinen yksilö, kun se kerran tarkoittaa, sitä että lyödään lyötyä? Mielumin itse olen empatiakyvytön sairas paskiainen, sillä sellainen olemalla pystyy auttamaan ihmisiä enemmän...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507970Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662256Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2322170- 1461735
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251242Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511232Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1041127Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65842Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58782Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7744