Aloitan jotain
josta todella pidän
haahuilen hieman
haahuiluko elämää
vai sen lopettaminen
Miten sinä näet asian?
josta todella pidän
haahuilen hieman
haahuiluko elämää
vai sen lopettaminen
Miten sinä näet asian?
Jokin alkaa ja loppuu. Mitä välissä?
tankavaara
191128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mietin edelleen
sitä mitä elämä
oikeastaan on
elän päivän kerrallaan
kiitos päivän jokaisen.
asenne ja voisiko muuta ollakaan?
Vierailin sinun galleria sivulla ja olipa musiikit -kiitos, tämän päivän hyvä päätös-
niin ja haahuiluhan sitä elämää on kun se oivaltaa.
Piipahan vielä kuuntelemaan.
Kiitos ja öitä.
kovinkaan "humppa"- oikeastaan kaikkea muuta.
Niin onko elämä syntymän ja kuoleman välissä olevaa
haahuilua? Jos on niin hyvä....
elämän aamu
valmistautuu antamaan
tilaa uusille
ainiaan kukkiville
ilojen siemenille
ilojen siemenille!
Koetanpa asiaa... englanniksi Seeds of the Joy.
Hyvä bandin nimi!
mitä haluat sanoa suomen kielellä?
minun sanovan sinulle juuri nyt?
minua jostakin, mistä minulla ei ole vähintäkään tietoa?
Sinun haluaisin olevan tasapuolinen.
välillä ei ole mitään, joka ikään kuin on "kaikki"... enhän voi tietää siitä mitään.
kummitella voi kukin, jos haluaa, ja tarvitsee sen saadakseen voimaa.
kuin "entisessä" tai "tulevassa" elämässä. Kelloko
valuu kuin Dalin taulussa? Voimaa? Mihin?
sulanut?
synnyin vedestä
vettähän minä olen
olematonta
huutaa käkikellokin
tärkeänä ajoittaa
ajatuksesta
eläköön ajatukseen
turhaa odottaa
hetken tyhjyys kuitenkin
ennen uutta unohtuu
täyttä elämää.
Aamulla kun heräät, alat etsiä silmälaseja nähdäksesi lukea aamun lehden. Se on kuitenkin ensin noudettava postilaatikosta. Sinne ei pääse ilman kenkiä, missähän ne. Kun kengät löytyvät, et muista miksi niitä hait. Laitat kahvinkeittimeen böönit, vesi unohtui. Sitten muistat, että lehti piti hakea. Mutta ensin kengät jalkaan. No niin, istahdat pöydän ääreen aamukahville. Missäs se viipyy? Ei edes tuoksu. Prkl, vesi unohtui. No, nyt alkaa luistaa. Istahdat taas, vihdoin, pöydän ääreen lukemaan. Mutta ne silmälasit? Ja missähän mahtavat olla silmälasien etsimislasit edes. Kun olet selvinnyt näistä kaikista pulmista ja saanut luettua lehden, juotua aamukahvin ja hyvällä onnella saanut leipäpalasenkin, alkaa olla jo lounasaika. Mutta ensin täytyy käydä kaupassa... Ja sitä rataa. Haahuilemalla päivät kuluvat nopeasti ja enenkuin huomaatkaan, on ilta. Sellaista on elämä.
dementia, ehkä? Oikein hauska kuvaus.
Ai niin, hyvää filosofiaa "oleellisesta" yön tunteina työstettyä (aivot ovat virkeimmillään yöllä, tosin nukkuessa)
Eikös tuota tankaasi voisi tulkita kukin omista lähtökohdistaan: Alun ja lopun välissä on jotain. (Piste tietenkin!) Totuus, jota ei ole nähnyt, kun on katsonut liian läheltä. Lopettaa elämä vai haahuilu. Se jää hiukan epäselväksi, mihin "sen" viittaa.
Elämä kolhii
jokaista vuorollaan
sen tarkoitusta
on vaikea käsittää
mietittäväksi vain jää