Ikävöin niin kovin sinua nyt,
vaikka et kauaksi ole lähtenyt.
Lennät kai luokseni unessa,
kannat sieluni säröjä kaulasi korussa.
Mitäpä muuta nyt tekisin,
kuin luonasi olla toivoisin.
Sylisi lämpöön nukahtaisin
tai sikeää untasi valvoisin.
Nyt puhun yksin oville,
koiralle ja tiskikoneelle.
Piirtelen kaipauksen kuvioita paperille,
kuin vahingossa antaen sijaa ikävälle.
Ikävä kuitenkin, mitä se on?
Vain seuraus suotuisan kohtalon.
Suurin taideteos kautta aikojen,
tuotos onnellisen ihmisen muistojen
vaikka et kauaksi ole lähtenyt.
Lennät kai luokseni unessa,
kannat sieluni säröjä kaulasi korussa.
Mitäpä muuta nyt tekisin,
kuin luonasi olla toivoisin.
Sylisi lämpöön nukahtaisin
tai sikeää untasi valvoisin.
Nyt puhun yksin oville,
koiralle ja tiskikoneelle.
Piirtelen kaipauksen kuvioita paperille,
kuin vahingossa antaen sijaa ikävälle.
Ikävä kuitenkin, mitä se on?
Vain seuraus suotuisan kohtalon.
Suurin taideteos kautta aikojen,
tuotos onnellisen ihmisen muistojen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva runo :) T