Kaikki vaan junnaa ja junnaa, ei uskalleta ottaa riskejä ja päästää irti tutun turvallisesta jumituksesta. Jos antaisit sille toisellekin osapuolelle mahdollisuuden kasvaa henkisesti? Antaisit hänelle olotilan joka tulee siitä, kun tuntee olevansa pidetty, rakastettu? Tietää, että on joku ulkopuolinenkin henkilö jolla on tunteita häntä kohtaan, huomaa hänet, ajattelee häntä..
Mielestäni se olisi vähintäänkin kutkuttavaa ja ihanaa jos joku ajattelisi minua. Tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän.
En mäkään ennen uskaltanu.. mitä jos ja entä jos..
jossittelut ei auttanu, ei ainakaan eteenpäin. Pitää ottaa riski ja saada mutosta elämään. Se on kannattanut, monta kertaa on itketty mutta jokainen onnistuminen pyyhki kyyneleen ikuisiksi ajoiksi pois.
Mielestäni se olisi vähintäänkin kutkuttavaa ja ihanaa jos joku ajattelisi minua. Tee niin kuin toivot itsellesi tehtävän.
En mäkään ennen uskaltanu.. mitä jos ja entä jos..
jossittelut ei auttanu, ei ainakaan eteenpäin. Pitää ottaa riski ja saada mutosta elämään. Se on kannattanut, monta kertaa on itketty mutta jokainen onnistuminen pyyhki kyyneleen ikuisiksi ajoiksi pois.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olen nytkin uskaltanut, laittanut pääni pölkylle, uudestaan pölkylle, vielä uudestaan, ja siltikään en saa vastausta!
Ilmeisesti ei **** haluakaan antaa sitä.
Mä vain tarvitsisin sen.
jeesata sua... (?????)
on mennyt perille. Millä kirjaimella **** alkaa(, jos et koko nimeä halua paljastaa)? Ja mihin päin menee?
Tämä ihastelujeni/himoni/rakkauteni kohde mies ei paljasta mitään.
Lähenee, loittonee, huomaa, ei huomaa, kieltää, kieltää.
Taidanpa niin tehdä itsekin. Meillä on omat syymme, ja motiivimme, hänen haluaisin kyllä tietää!
Luulen, että hän lukee mua kuin avointa kirjaa, mutta koska luultavasti todellisuudessa ei niin tee, kiertää kaikki ympyrää, ja elämä vain jatkuu...
kuten tuohon toiseen kirjoitinkin,
Luulen hänen tajuavan, ehkäpä hänkin luulee minun tajuavan, vaikka todellisuudessa en tajua hölkäsenpöläystä.
Tai sitten hän ihmettelee miksen tajua hiljaista torjuntaa. J:llä
Kinkkinen tilanne. Mutta kysy itseltäsi mitä itse olet valmis tekemään asian eteen? Mitä et olisi? Tiedän, että ajatus rakastuneena siitä, että menettäisi IKUISIKSI AJOIKSI kohteensa olisi kuolemaakin pahempi asia mutta ajatteleppa asiaa uudestaan. Takuulla 2 vuoden jälkeen ajattelet että "voi vitsit mikä hölmö olin" tai että "ihanaa, meille on syntymässä ihana poika kuukauden päästä!!!!!"
Loppupeleissä tämä meidän pinnallinen maailmamme estää aidoimman itsemme esilletulon, aidon tarpeemme tyydyttämisen. Eihän mikään ole ennenkään tullut helpolla? Meinasitko että tulee nyttenkin? Elit ennenkin täysillä ennen kuin tapasit tämän ihmisen. Kerro hänelle mitä ajattelet, edes ihan pikkusen niin saat hänenkin elämään hieman säpinää. Jos ei hän tajua mistä on kyse tai ymmärrä sinua, tiedät varmuudella, ettei hän ollut sinua varten!
Iisi biisi, eikö vain? Sitten se toteuttaminen.. Moni puhuu tästä mutta ei laita tikkuakaan ristiin. Jos sinä olisit elämäsi herra? Tällä kertaa olisit se, joka ottaa elämänsä haltuunsa? Kokeile edes, tulet yllättymään :)
Tiedän, että ajatus rakastuneena siitä, että menettäisi IKUISIKSI AJOIKSI kohteensa olisi kuolemaakin pahempi asia - siis en ajattele näin, ajattelen ennemminkin, että kysymällä saa 50/50% vastauksen. Vihreä valo on onnen täyttymys, ja punainen taas aloittaa työstämisen johonkin uuteen, niin se vain menee. Pahempaa on tietämättömyys, vastauksen puute.
Joskus vain on parempi, että ihastuneelle sanoisi suoraan, mutta ei ilkeästi, ettei kiinnostusta ole.
Ei tämä ihan iisi biisi ole, tässä on paljon asioita joita on otettava huomioon, aina ei voi rynnätä suinpäin vain omien tunteiden mukaan. Järkeä on pakko käyttää.
Luulen kyllä, tai tiedän, että joskus varmasti sanon hänelle mitä näinä vuosina olen ajatellut, kuinka paljon hänestä pidin, ja välitin, kuinka kaipasinkaan, mutta sen aika ei ole nyt, ei tänään, tuskin huomennakaan.
Ihan täysin samaa mieltä olen kirjoituksesi kanssa. Usein olen ihmetellyt mikseivät ihmiset uskalla, tai kehtaa, jos tilanteet vain suovat niin.
Minä olen uskaltanut, ja tulen jatkossakin uskaltamaan.
Kauniita öitä:)
bittiavaruuteen ennen kuin löytävät tiensä perille.
Ja niin "pitkän kaavan" mukaan vielä kirjoittaa
Minulle. Mutta itse olen tullut torjutuksi.. Voisin vaikka vannoa tuntevani sinut. Olenko kertonut tunteistani sinulle? Itse en ole torjunut häntä, olisi todela suuri väärinkäsitys mikäli olisit hän ja luulet minun torjuvan sinut. Oletko itse **** ja onko sinulla ruskeat hiukset. Vastaisitko vielä, please.
Minä olen joku muu, vain minä itse:)
Eikä minulle ole kerrottu.
Tuolla "Minä olen joku muu, vain minä itse:)" En oikein ymmärtänyt ?. Oletko kertonut tunteesi hänelle ?. Osuiko nuo tähdet yms sinuun.
että minä olen joku muu, en se ketä sinä ehkä haluaisit:) Kyllä ne tähdetkin osuu, mutta silti olen vain tuntematon höpisijä jostain.
En ole kertonut omista tunteistani/tuntemuksistani.
Et vain haluaisi olla hän ;). Mutta näinhän täällä.. Eipä siinä mitään, olen kertonut hänelle tunteistani. Kuitenkin kirjoituksesi tuntui niin häneltä, täällä voi tietysti omia vaikka minkä tekstin itselleen. Oikein haavemaa tääkin palsta. Kannattaisko sinun kertoa kuitenkin hänelle niistä tuntemuksistasi ?. Suosittelisin. Liian kauaa ei kannata odottaa, kummankaan kannalta se ei ole hyväksi.
Joskus "kauan" aikaa sitten olen sinun kanssa kirjoitellut useamminkin. Tai uskon sinun olevan sama henkilö. Olisin niin halunnut sinun olevan hän. Olit niin oikeantuntuinen, kuin halusinkin.
Tottakai haluaisin (ehkäpä) olla juuri hän, siis juuri minä, mutta sinä olisit juuri hän, kaikkihan me haluaisimme. En silti ole ruskeahiuksinen vieläkään, enkä tule varmasti olemaankaan:)
En ole moneen kuukauteen lukenut, tai kirjoittanut millekään palstalle, miksiköhän sen nyt sitten tein?
Ehkä halusin hieman haaveilla:) muuta en usko tätä kautta ikinä saavan, turhia haaveita vain.
Oikeat haaveet saavutetaan muualla, ja minä elän siellä.
Aurinkoista keväänjatkoa:)
???????????