olen jo pidemmän aikaa miettinyt että mitenkä sanosi omalle isälle,että muistatko että sinulla on yksi oma lapsenlapsi,joka ei kyllä opi sitä ainoaa elossa olevaa isovanhempaa tuntemaan jos käyt kolmen kuukauden välein muutaman tunnin kylässä ja jos olisimme kylään tulossa on sinun kalenterisi niin täynnä että vastaus on aina sama ei nyt oikein sovi kun...
tuntuu että uuden naisystäväsi ansiosta elämäsi pyörii vain hänen ja hänen lasten ja lastenlasten ympärillä,nytkin olet lomalla heidän kanssa...
enkä nyt tarkoita että minun ja lapseni kuuluuisi siellä olla vaan että viettäisit meidänkin kanssa aikaa.
vai pitäisikö antaa mennä vaan ja sanoa sitten kymmenen vuoden päästä että olisit silloin viettänyt aikaa ja tutustunut siihen omaan lapsenlapseesi niin ehkä hän tuntisi sinut etkä olisi hänelle niin vieras...
on kai itsekästä ajatella näin,mutta tältä minusta tuntuu.
tuntuu että uuden naisystäväsi ansiosta elämäsi pyörii vain hänen ja hänen lasten ja lastenlasten ympärillä,nytkin olet lomalla heidän kanssa...
enkä nyt tarkoita että minun ja lapseni kuuluuisi siellä olla vaan että viettäisit meidänkin kanssa aikaa.
vai pitäisikö antaa mennä vaan ja sanoa sitten kymmenen vuoden päästä että olisit silloin viettänyt aikaa ja tutustunut siihen omaan lapsenlapseesi niin ehkä hän tuntisi sinut etkä olisi hänelle niin vieras...
on kai itsekästä ajatella näin,mutta tältä minusta tuntuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
isäsi on näköjään valintansa tehnyt.
Et ole mielestäni yhtään itsekäs, jos hän ei nyt välitä pitää yhteyksiä ja pitää naisystävänsä perhettä "parempana", niin kait he sitten huolehtivat hänestä, kun hän on vanha.
Älä väkisin yritä sellasta mihin toinen ei ole valmis.
Se on kuitenkin hänen tappionsa, osittain tietysti lapsesikin, mutta ei sellaisen isovanhemman tapaamisesta mitään kostu, joka ei tarpeeksi välitä.
Anna olla. Miehet on niin itsepäisiä, etteivät mitenkään osaa ajatella omaa parastaan, eivätkä usko vaikka sen heille sanoisi. Siinähän sitten ihmettelee, kun ei lapsenlapsetkaan käy.
Miksipä et voisi omalle isällesi kertoa tunteistasi?
Jos isäsi on päättänyt toimia tavallaan ei häntä voi mihinkään muuhun pakottaa. Ehkä hänellä tulee sinusta "ikävät" ajat mieleen ja ikävät tunteet sen myötä, mutta ethän sinä tietenkään ole niihin syyllinen.
Vaikka elättelemme ihannekuvaa mielessämme ihanneisovanhemmista ei kaikki aina käy toteen. Minäkin olisin halunnut läheiset välit isovanhempiini, mutta en niitä erinäisistä syistä johtuen saanut. Mutta sitten, kun on itse isovanhempi voi tehdä asiat toisin ja olla se "ihanneisovanhempi"..
Äitini tehnyt samantapaisesti minun perheelleni. Vuosia hammasta kiristin ja lopuksi yritin puhua hänelle. Ei hän ymmärtänyt ollenkaan,olin vain uupunut äiti joka tarvitsisi hoitoa! Just. Sen jälkeen en ole kuin pakosta kysynyt voiko lapseni tulla tms. Siis ehkä kerran 1/2 vuodessa. Hän teki valinnan valitsemalla ihan itse. Huippu oli kun olimme sopineet että hän katsoo muita lapsiani kun menen laitokselle synnyttämään nuorimmaistani. Hän perui sen ja lähti salaisen miesystävän kanssa Lappiin jne. Nyt vuosien jälkeen vihdoin tuli ero isästäni ja nyt äiti itkee kun en tue häntä. Olenko itse ihan liian katkera,vai tarviiko hän hoitoa?
äiti ei antanut tavata mummua.
Nyt aikuisena se on harmittanut miksi en asettunut äitiä vastaan ja jotenkin vain tavanut mummua.
Väli matkaa oli 25 km ja rahaa ei ollut eikä mitkään jullkiset kulkuneuvot kulkeneet.
Minä jäin paitsi ei äitini eikä mummun poika isäni.
Täällä sama tilanne,meidän lapset eivät ole nähneet pappaansa pariin vuoteen.Hänelläkin menee nykyisen vaimonsa lapset ja lapsenlapset edelle.Aikani yritin,mut sit luovutin.. Aiheutti vaan mielipahaa se torjunta.
Jos haluat niin voit "Huomen" kirjoittaa mulle suoraan osoittesseen [email protected]