Eli ongelmana on vaimoni ja hänen masennus.
Teen vuorotyötä. Joka toinen viikko aamussa ja joka toinen sitten illassa.
Vaimoni ei jaksa näitä iltavuoroja. Olemme taloudellisesti todella tiukilla ja vaimo joutuu pihistelemään kotona ruoasta. Meille syntyy pian neljäs lapsi ja tiedän vaimoni olevan todella väsynyt.
Tiedän hänen myös olevan todella yksinäinen. Hänellä ei ole harrastuksia eikä 'hiekkalaatikkokaveria'.
Olen kehoittanut vaimoa lähtemään lenkille (hän kävi tosi ahkeraan edelliskesänä) mutta nyt ei yksin suostu lähtemään. Vaimo valittaa siitä kun istuu kaiket päivät kotona ja vain odottaa minua töistä.
Itse tulen töistä väsyneenä niin en jaksaisi enää antaa vaimolle huomiota. Hän sitäpaitsi valittaa kaipaavansa sanoja, mukamas ei pelkkä hali riitä. Mistä minä sen kanssa juttelisin?
Vaimo ei ole saanut lapsista lomaa vielä kertaakaan. Nyt viimeeksikin pääsiäisenä kun oli loma niin olimme koko perhe vatsataudissa. Talvilomalla meillä oli muita lapsia hoidossa. Meillä ei myöskään ole ketään ketä tulisi kotiin auttamaan tai ottaisi lapsia yökylän. (okei, itse mokasin viimekerran kun lapset olivat yökylässä äidilläni... Olin autotallissa).
Mutta mistä teen vaimolle jotain edes meidän yhteistä aikaa kun ei ole rahaa?
Vaimo nipottaa jopa siitä kun jätän laskut maksamatta. Usein meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kaikkeen.
Vaimo kävi kesällä viikonlopputöissä mutta tuli sitten raskaaksi ja voi niin huonosti että joutui jäämään töistä pois.
Eli ongelmani.. En ymmärrä vaimoani. Miksi hän aina vain itkee tarvitsevansa lomaa vaikka tietää että se ei ole mahdollista?
Miksi se ei sitten siivoa jos sitä ärsyttää että kotona on sekaista?
Jos lapset hyppii pisin seiniä ni miks ei pue niitä hiekkalaatikolle? Se valittaa vaan että ei ehdi ulos kun pitää jo tulla sisälle ruokaa tekemään ja lapsia ei voi jättää keskenään ulos (kerrostalo ja lapset 5, 3 ja 2v)
Teen vuorotyötä. Joka toinen viikko aamussa ja joka toinen sitten illassa.
Vaimoni ei jaksa näitä iltavuoroja. Olemme taloudellisesti todella tiukilla ja vaimo joutuu pihistelemään kotona ruoasta. Meille syntyy pian neljäs lapsi ja tiedän vaimoni olevan todella väsynyt.
Tiedän hänen myös olevan todella yksinäinen. Hänellä ei ole harrastuksia eikä 'hiekkalaatikkokaveria'.
Olen kehoittanut vaimoa lähtemään lenkille (hän kävi tosi ahkeraan edelliskesänä) mutta nyt ei yksin suostu lähtemään. Vaimo valittaa siitä kun istuu kaiket päivät kotona ja vain odottaa minua töistä.
Itse tulen töistä väsyneenä niin en jaksaisi enää antaa vaimolle huomiota. Hän sitäpaitsi valittaa kaipaavansa sanoja, mukamas ei pelkkä hali riitä. Mistä minä sen kanssa juttelisin?
Vaimo ei ole saanut lapsista lomaa vielä kertaakaan. Nyt viimeeksikin pääsiäisenä kun oli loma niin olimme koko perhe vatsataudissa. Talvilomalla meillä oli muita lapsia hoidossa. Meillä ei myöskään ole ketään ketä tulisi kotiin auttamaan tai ottaisi lapsia yökylän. (okei, itse mokasin viimekerran kun lapset olivat yökylässä äidilläni... Olin autotallissa).
Mutta mistä teen vaimolle jotain edes meidän yhteistä aikaa kun ei ole rahaa?
Vaimo nipottaa jopa siitä kun jätän laskut maksamatta. Usein meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kaikkeen.
Vaimo kävi kesällä viikonlopputöissä mutta tuli sitten raskaaksi ja voi niin huonosti että joutui jäämään töistä pois.
Eli ongelmani.. En ymmärrä vaimoani. Miksi hän aina vain itkee tarvitsevansa lomaa vaikka tietää että se ei ole mahdollista?
Miksi se ei sitten siivoa jos sitä ärsyttää että kotona on sekaista?
Jos lapset hyppii pisin seiniä ni miks ei pue niitä hiekkalaatikolle? Se valittaa vaan että ei ehdi ulos kun pitää jo tulla sisälle ruokaa tekemään ja lapsia ei voi jättää keskenään ulos (kerrostalo ja lapset 5, 3 ja 2v)
Vastaukset 13
Vanhimmat
vittuilla mutta silmään pisti lause" Miksi se ei sitten siivoa jos sitä ärsyttää että kotona on sekaista?" Voisi kenties auttaa jos joskus sanoisit muijalles että mä siivoan... Olen ollut samassa tilanteessa. Omassa tapauksessani vaihdoin työpaikkaa, autoin emäntää kotitöissä ja nyt onkin jo paljon helpompaa puolin jos toisin. Taloudelliseen tilanteeseen ei voi muuten vaikuttaa kuin vyötä kiristämällä. En ihmettele jos emäntäsi on tiltissä jos et mitään himassa duunaa... Kyllä ne kotityöt kuuluvat molemmille vaikka duunissa käytkin, mutta sen huomioiden että muijas on raskaana niin kannattaisi katsoa peiliin.
Ota töistä päivä vapaata, jos suinkin mahdollista ja omista se päivä ainoastaan vaimollesi ja lapsillesi. Viettäkää laatuaikaa yhdessä kotona ja tätä päivää edeltävänä päivänä voisit siistiä kotia. Pyyhkiä pöydät ja imuroida lattioita, mikäli roskia, tai pölykoiria nurkissa pyörii, sekä hoitaa tiskit, likaiset pyykit pois ainakin silmien edestä, ellet niitä ehdi pesemään. Toki työpäivän päätteeksi voit olla valmiiksi väsynyt itsekin, mutta sanonpa vain, että tällainen kotitöissä avittaminen on mitä ihanin yllätys vaimollesi, joka on lukemani mukaan (ymmärtääkseni) niin puhki ja masentumaisillaan, ettei häntä itseään enää huvita edes yrittää siivota ja ei se niin helppoa siivoilla kotona olekaan, jos on useampi pikku muksu jaloissa pyörimässä ja jokainen vaatimassa huomiota, tai jotain äidiltään. Luulen, että naistasi harmittaa monet asiat. Jo yhdenkin lapsen hoitaminen vaatii kärsivällisyyttä ja syö voimia henkisesti ja fyysisesti. Raha-asiatkin painavat varmasti, sillääitikin tahtoisi tienata, mutta se ei ole mahdollista, kun hoitaa kotona lapsia ja lasten hoito työstä ei paljoa tukiaisia heru.. Joka naisesta ei ole yhdenkään lapsen äidiksi. Kaikki eivät siihen rooliin edes uskalla. Koita siis antaa arvoa tälle vaimokkeellesi ja auttaa hieman, kun nyt olet huomannut hänen olevan yksinäinen ja turhautunut.
Parisuhteen kestävyyden ja laadun näkee uein kunnolla vasta silloin, kun on yhteisiä lapsia.
Silloin, kun pystytään yhdessä nousemaan sieltä kuopasta toisia tukien ja ymmärtäen huomaa, että kumppani on valittu oikein.
Paljon auttaa myös se, kun kuvittelee välillä itsensä sen toisen, kumppaninsa rooliin ja miettii, miten itse jaksaisi tämän kengissä.
Yksi toinen iloinen yllätys vaimollesi voisi olla myös, jos ostaisit hänelle jonkin pienen lahjan. Aina ei tarvitse olla mikään erityinen merkkipäivä lahjan ostoa varten, vaan sellaisen pienen lahjan voi ostaa toiselle ihan vain kertoakseen, kuinka toisesta pitää. Lahja voi olla vaikka tulipunainen ruusu, jotakin hyvää syötävää, josta tietää toisen pitävän, tai vaikka jokin koru (jos tietää mistä nainen pitää)..
Toivottavasti tästä oli jotain apua ;)
kotitöissä. Masennukseen kuuluu, ettei mikään enää kiinnosta, siksikin vaimosi on ehkä jättänyt siivoamatta ja onhan se toki hankalaakin, jos lapset roikkuu jaloissa kokoajan ja vaativat kaikki milloin mitäkin.
Viikonloppuna voit yllättää naisesi iloisesti siivoamalla koko kämpän ihan itse ilman mitään sanomisia.
Aamusta aloitat heti, vaikka tiskien hoidolla, sitten pyyhkäset pölyt, pöydät ja nostat lasten lelut sivuun ja imuroit roskat ja pölykoirat lattialta. Lopuksi viskaat viellä petivaatteet ulos tuulettumaan ja matotkin mielellään. Välillä käyt antamassa vaimolle pusun ja laitat taustalle soimaan jotakin mukavaa musiikkia. Ruoan laitosta ei tarvitse huolehtia, jos tilaat pizeeriasta 3 pitsaa kotiinkuljetuksella salaatteineen. Siinä on syötävää ja hyvää on!
Päivän päätteeksi haet raikkaat petivaattet sisään.
Tämä varmasti piristää naistasi, satavarmana!! Kannattaa siis kerran kokeilla, vaikka olisikin itsekin väsynyt töiden jälkeen. ;)
Seuraavana viikonloppuna voit ostaa vaimolle vaikka jonkin pienen lahjan, jos hän ei ole saanut mitään kivaa itselleen aikoihin. Vaikapa vain yhden punaisen ruusun, sekin ilahduttaa. Muista myös antaa pusuja päivittäin! Eiköhän se masennus siitä kaikkoa, kun vähän parisuhdetta hoitaa ja auttaa sitä toista ja huomioi! :)
teillähän on jo isot lapset!!
miettikää päivähoitopaikkaa kunnalta, pienituloisina saatte kuntalisää yms.
naisesi ei siis jaksa kun kotona häärii 3 lasta, hänenkin olisi kiva levätä odotusaikana niin päivähoito olisi hyvä juttu. miettikäähän sitä.
kyllä se masennus täytyisi hoitaa lääkärin kanssa jutellessa, nimittäin pian sinäkin tressaat ja sitten kumpikaan teistä ei jaksa.
Suosittelen että auttaisit kotitöissä, tai huolehtisit lapsista esim. koko perjantai illan että vaimosi voi käydä uimassa tai lenkillä tai tehdä mitä tahansa. Järjestä hänelle omaa aikaa, sitten kun hän tulee illalla takaisin ruoka on valmiina odottamassa ja lapset nukkumassa ja kämppä siivottuna. Eiköhän siinä ole alkueväitä masennuksen poistoon kun hän huomaa että joku hänestä välittää. Tulet huomaamaan jo ensimmäisen kerran jälkeen että kodin hoitaminen lasten pyöriessä jaloissa käy työstä.
viet lapset ulos eväineen.vaimo saa levätyksi
mannerheiminliitosta saat koulutetun hoitajan muutamaksi tunniksi pääsette vaikka katsomaan ärkältä vuokratun vilmin.vaimo ei naputa varmaan turhasta,odottaa yhteisiä hetkiä.lapsetkin on rakkaita.mummo tai sisarukset vois pitää yö kylässä lapsia vähän aikaa.siivouskin vois olla useempana päivänä.ja lapset sais oppia pienestä siivoamaan omat lelunsa,sekin auttaa.
Meillä oli yhdessä vaiheessa vähän samanlaista, että vaimo oli väsynyt kotihommiin.
En yhtään ihmettele, että vaimosi on uupunut ja masentunut. Tuossa tilanteessa kuka tahansa todella tiukilla. Mieti vaikka sitä, että kun sinä käyt välillä töissä, niin se on kuitenkin vaihtelua kotona olemiseen. Vaimosi on kotona (tai kotipihassa) joka päivä koko ajan. Mieti, miltä tuntuisi olla työpaikalla vuorokaudet ympäriinsä arkena ja viikonloppuna. Joskus saisit pari tuntia käydä lenkillä kävelemässä ja sitten takaisin työpaikalle. Päivät siellä, illat siellä, yöt siellä. Ja aina olisi joku homma tekemättä. Vaikka työsi olisi helppoa ja saisit pitää paljon lyhyitä taukoja (kuitenkaan poistumatta työpaikan tontilta), niin varmasti alkaisi käydä rasittavaksi.
Tuntuu, että et kovin paljon osallistu kodin hoitoon. Silloin et voi ymmärtää, millä on hoitaa lapsia päivällä. Homma ei ole rankkaa eikä vaikeaa, mutta siinä on koko ajan jotain pientä. Ja jatkuvasti tulee keskeytyksiä ja lapset vaatii repeämään moneksi. Vaimosi on ihan oikeassa siinä, että ulos ei meinaa keretä. Pikkulasten kanssa pihalla käynti on juuri sellaista, että juuri kun on päässyt pihalle ja lapsilla on kivaa, pitää mennä ruokaa laittamaan. Itse kun hoidin kotona lapsia muutaman kuukauden, juuri jatkuva pihalla ramppaaminen oli minulle kaikkein rasittavinta. (Joka kerta pukemiset, riisumiset, vaatteiden kuivumaanlaittamiset).
Ja kun masentuneena jaksaa paljon vähemmän kuin yleensä, ei vaan saa aikaiseksi. Sitten hommia jää yhä enemmän tekemättä, mikä masentaa entisestään. Eli kierre on valmis.
Vaimosi tarvitsee kevennystä arkeensa ja omaa aikaa. Toisaalta tarvitsette myös yhteistä aikaa.
Keinoja:
- Sinä hoidat lapsia päivän tai mieluummin jopa koko viikonlopun, jolloin vaimolla on mahdollisuus (ja "velvollisuus") lähteä pois nurkista. Samalla saat omakohtaista tuntumaa, mitä vaimosi arki on.
- Käytätte sukulaisia lastenvahteina.
- Teette viikonloppuisin yhdessä jotain kivaa. Käytte jossain ulkona koko porukalla tms. Saatte samalla yhteistä aikaa ja lapsillekin on hyvä kulkea yhdessä vanhempien kanssa tekemässä jotain.
Haluaisin ottaa kantaa kommenttiisi, että mistä puhua vaimosi kanssa ja miksi pelkkä hali ei riitä.
Parisuhde perustuu vuorovaikutukseen ja toisen huomioon ottamiseen. Keskustella voi ja pitää siitä mitä toiselle kuuluu. Naiset erityisesti pitävät siitä, jos heiltä kysytään miltä tuntuu ja miksi. Vaimosi itse loppupeleissä on paras sanomaan mikä mättää.
Toki auttaisi myös, jos vaimollasi olisi joku toinenkin (naispuolinen) keskustelukumppani/ystävä. Tietenkin ensin pitäisi saada voimia ja vapaa-aikaa edes vähän, jotta jaksaisi pitää yllä muita ihmissuhteita arjen harmaan pyörityksen lisäksi. Tuntuu siltä, ettei vaimosi elämässä ole mitään häntä tyydyttäviä / innostavia puolia. Monta pientä lasta, mies koko ajan töissä, valtavasti kotitöitä, ei omaa aikaa ollenkaan, rahat tiukilla, yksinäistä... voi voi, ei ruusuiselta kuulosta!
Puhun kyllä kokemuksesta. Me mieheni kanssa ostimme talon maaseudulta (olin aina asunut kaupungissa) ja sitten tulinkin raskaaksi, ja jouduin jäämään pois haastavasta ja hyvästä työstä, jota ei kuitenkaan voinut raskaana tehdä. Tunsin oloni pian todella yksinäiseksi. En tuntenut paikkakunnalta ketään, päivät kuluivat yksinäisyydessä ja kotitöiden parissa. Odotin miestä kovasti töistä kotiin, ja sitten petyin kun hän ei jaksanutkaan kanssani erityisemmin puuhailla. Monesti syntyi riitaakin.
Asia parantui sitten hänen kanssaan keskustelemalla. Puhuimme avoimesti, ja hän kuunteli ja toisaalta sanoi mikä häntä harmitti tilanteessamme ja minun käytöksessä. Keksin itselleni puuhaa, tutustuin muutamaan äitiin naapurissa ja kävin urheilemassa. Mies taas panosti minuun, niin sanotusti vietimme aikaa yhdessä. ei se tarkoita että pitää mennä johonkin, ihan vaan toisen kanssa oleminen auttaa jo. Samaa suosittelen teillekin, väsymyksestä huolimatta.
Tärkeintä siinä, että voin nyt paljon paremmin on ennen kaikkea tietysti oma asenteeni, mutta myös paljolti mieheni tuki. Hän ei syytellyt, yllätti joskus kotitöillä tai muulla ja KUUNTELI sekä otti osaa tuntemuksiini.
Vaimosi tarvitsee ehdottomasti apua. Isommat lapset hoitoon, täysin omaa aikaa, kumppanin, joka välittää ja jolle voi puhua. Ehkä saisitte apua sosiaalitoimistosta? Masentuneille on monilla paikkakunnilla tarjolla kotiapua ihan ilmaiseksi. Kiva, että olet huolissasi, pyri nyt vielä tekemään konkreetisia asioita ettei tilanne enää pahenisi.
Tsemppiä!
Jatkuva kotona olo työn ja vaatimusten keskellä lannistaa. Vaimosi täytyisi päästä ainakin kerran viikossa jonnekkin ilman lapsia. Jos hän hiukan pääsisi irti masennuksesta voisi alkaa etsiä ystäviä.
Samassa tilanteessa esim. olevia.
Kotitöitä nyt raskaana ja lapsilauman kanssa on vaikea tehdä, auta häntä.
Kuuntele tunteitaan ja kerro itsekkin miten koet tällähetkellä elämäsi.Mutta älä liikaa ala valittamaan kuinka raskasta itselläsi on. Etsi vaikka omalle jaksamiselle joku foorumi netistä jos siltä tuntuu.
Älkää nyt ottako yökylään toisten lapsia.
Yrittäkää kysellä sosiaalitoimistolta apua, onko mahdollista saada hoitopaikkaa välillä.
Olet oikeassa, että juuri tällaisissa tilanteissa se parisuhde tuhoutuu jos sitä ei hoida. se että otat tilanteen tosissasi kertoo jo hyvää.
Täällä on hyviä vinkkejä tullut miten auttaa.
Mutta todellakin minusta olisi hyvä, että vaimosi pääsisi pois kotoa jonnekkin välillä. Itseäni ainakin ahdistaisi jos ei mitään muuta olisi.
apua on yleensä aina kun sitä joku tarvitsee.
itselläni on 2 ja 8v tytöt ja otan yleensä aina jonkuu lapsien kaverin vloppuna meille että joku muu saa hieman hengittää ja päinvastoin laitan omani välillä hoitoon että saan huilata..
olen ollut samassa tilanteessa, vaihdoin työpaikkaa, tein vaimolle pienestä kahvihetkestäkin pikkuisen romanttisemman( esim. kukan kanssa), vein lapsia ulos,"väritin arkea" pienillä asioilla, puhuin mistä vain jos vaimoa huvitti puhua, ehkä näyttelin tyhmääkin että vaimo pääsi opettamaan minulle jotain, pääsi näin vähän pätemään...
oletko kokeillut mitään tälläistä?
No ihan ensiksikin heräsi kysymys, että miksi ihmeessä noin pienillä ikäeroilla niitä lapsia täytyy pykätä? Aika "kauheassa" iässä juuri kaikki, joilloin ei edes vanhimmasta lapsesta taida olla mitään apua vielä.
Ihan ensiksikin vaimollesi riittäisi varmaan jo vaikka se, että yhdessä menisitte ulkoilemaan ja vähän pois sieltä "neljän seinän sisältä".
Kai teillä raha riittää vaikka pieneen retkeen kaksin vaimon kanssa termari mukaan ja voileivät ja luontoon, jos äitisi vaikka tulisi katsomaan jälkikasvua. Tai leffassa käynti, onko sekin liian kallis?
Tiesitkö että vaikka vaimosi siivoaisi, olisi siellä hetken päästä jo varmasti täysi kaaos päällä jos kerta kolme pientä lasta hyörii. Itse ainakin välillä masennuin täysin tuohon jatkuvaan siivoamiseen, siivoamiseen, siivoamiseen ja vielä kerran siivoamiseen!
Kotiäidin elämä on joskus todella turhauttavaa, varsinkin jos on väsynyt ja menee siihen pisteeseen ettei oikein uloskaa saa itseään rahdattua.
Auta vaikka vähän vaimoasi joku ilta tekemään iso kattilallinen keittoa tai laatikkoa, jota vaimon olisi sitten helppo seuraavana päivänä vain mikrossa lämmittää ettei sen takia tarvitse ulkoilua jättää! Tilanne vain pahenee sisällä olemisella.
Eikö tosiaan ole ketään muita lapsiperheitä lähellä jos kerrostalossa asutte. Eihän sinne oven taakse kukaan tule pyytämättä eikä uusia ystäviä ja "kohtalotovereita" löydy hakematta. Eikö ole mitään leikkipuistoa tms. jossa vaimosi voisi tavata muita äitejä ja huomaisi ettei ole niin yksin siinä roolissaan? Jospa vaimosi tarvitsisi pienen alkusysäyksen ja toisen apua siihen että näkisi vähän valoa putken päässä?
Eiköhän se vaimosi olisi tyytyväinen vaikka pienestä juttuhetkestä jossa kyselet että miten hän jaksaa ja millaisia ajatuksia hänellä on. Olisi aika surullista lukea joskus lehdestä miten taas joku väsynyt äiti on päätynyt epätoivoiseen ratkaisuun.
Voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimistoon ja kysellä tukiperhettä. Sopiva perhe voisi hoitaa lapsianne säännöllisesti esim. kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Kannattaa hakea apua ennen kuin perhe hajoaa. Ne Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajat ja pitsataksit voivat olla tiukassa taloudellisessa tilanteessa myös suuria rahareikiä.