Tai kertomaan vaikka vanhemmille. Mutsi on parempi kuin yksikään psykiatri jolla olen vuosien mittaan käynyt. Olen varma että sen kanssa keskustelu helpottaisi.
Mulla on huomenna abortti aika. Olen mennyt sinne 3 kertaa ja lähtenyt aina pois kun en ole pystynyt tekemään sitä. Silti päätös raskauden jatkamisesta tuntuu ihan kauhealta.
Olen vasta 21 vuotta, haluan äidiksi joskus myöhemmin. Lapsen isä painostaa mua pitämään tämän lapsen. Tämä mies ei halua yrittääkkään ymmärtää mun tuntemuksia.
Älkää tuomitko niitä jotka ovat abortin tehneet, se on rankka päätös josta täytyisi voida selvitä ilman múiden syyllistämistä kun omankin kanssa on tekemistä että selviää.
Miten te muut olette kertoneet vanhemmille, jos siis olette ?
Mulla on huomenna abortti aika. Olen mennyt sinne 3 kertaa ja lähtenyt aina pois kun en ole pystynyt tekemään sitä. Silti päätös raskauden jatkamisesta tuntuu ihan kauhealta.
Olen vasta 21 vuotta, haluan äidiksi joskus myöhemmin. Lapsen isä painostaa mua pitämään tämän lapsen. Tämä mies ei halua yrittääkkään ymmärtää mun tuntemuksia.
Älkää tuomitko niitä jotka ovat abortin tehneet, se on rankka päätös josta täytyisi voida selvitä ilman múiden syyllistämistä kun omankin kanssa on tekemistä että selviää.
Miten te muut olette kertoneet vanhemmille, jos siis olette ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Se toimii näin; soita äidille ja sano että nyt tarvittaisiin neuvoa, ymmärrystä ja tukea. Koskas sopii? Mene käymään, keittäkää kahvit ja istukaa pöydän ääreen. Sitten vain pulautat; mää olen raskaana enkä tiedä mitä tekisin.
Siitä se keskustelu kyllä sitten rönsyää, hetken tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen :D kun saat vain möläytettyä ydinasian nopeasti ja kohtuullien kivuttomasti. Sitten se on sanottu, kissa on pöydällä.
***
..ja itsekin äitinä ajattelen, että jos tyttäreni tulisi joskus tulevaisuudessa vahingossa raskaaksi, niin toivoisin todella, että hän kertoisi siitä minulle ja voitaisiin yhdessä miettiä, onko tilanne todella niin toivoton, ettei lasta voi/kannata pitää... Kunhan tyttö vähän kasvaa, aion tehdä hänelle selväksi sen, että vaikka mitä tapahtuisi ja miten mokaisi, aina voi kertoa, pelkäämättä seurauksia!
Olisi hirveää ajatella, että hän painiskelisi yksin noin suurten kysymysten kanssa, uskaltamatta kertoa minulle.
Älä tee sitä! Jos et ole pystynyt sitä kolmella kerralla tekemään, niin silloin aborttipäätös on sinulle selvästi väärä ja tulet katumaan sitä loppuelämäsi! Jos lapsen isäkin haluaa pitää hänet, niin mikä on ongelma?!
Käy katsomassa vaikka teiniäidit ja -isät palstalla, niin huomaat, että et niin nuori olekaan...
Ja jos sinulla on vielä hyvä äitikin, niin etköhän saa häneltäkin tukea lapsenhoidossa ym.!
Jos menet huomenna.., et voi koskaan perua päätöstäsi ja ensimmäisen pillerin ottamisen jälkeen olet menettänyt lapsesi lopullisesti!
minun mies sanoisi minulle haluavan kanssani lapsen.mutta en varmaan sitä tule kuulemaan pitkään aikaan,kun poikaystäväni on niin lapsellinen vielä,vaikkakin 21-v.mut elämänkiinnostukset on kavereissa,minussa,harrastuksissa.ehkä hän joskus sanoo sen,mutta minä toivoisin hänen sanovan pian,vaikka turhaaa odottelenkin.
"näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094
tuolla viikolla joten älä edes yritä, nolaat itsesi vaan pahemmin :D
PAKKOSYNNYTYSASIAMIES ja aborttioikeuden vastustaja joka ei tiedä miten abortti käytännössä tapahtuu.
Sen huomaa siitä että
Alkion koko ja viikot ei täsmää lainkaan
Vuotaminen lääkkeellisessä abortissa ei ala sairaalassa vaan KOTONA ja jos abortti tehdään sairaalassa se myös viedään loppuun sairaalassa.
Kotiabortissa lääkkeet otetaan kotona joiden jälkeen alkaa vuoto. Jos vuoto alkaa sairaalassa, koko keskeytys tehdään siellä joten opettele ensin faktat abortista ja tule sitten vikisemään noita läpinäkyviä itkujasi.
vaiheessa (viikko 9 juuri alkamassa) ja siihen vielä raajat päälle!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000033694288
sinä et tiedä, miten paljon käytännöt ja mm. vuotojen alkamiset vaihtelevat eri paikoissa ja eri ihmisillä.
Moni ja moni on kertonut täälläkin, miten vuoto alkoi sairaalassa kohdunsuulle laitettujen lääkkeiden jälkeen, ja että päästettiin kotiin melko pian vuodon alettua!
alkion pääperämitta on tuon mukaan 9 viikon alkaessa (8 0...) 13-20 mm.
tulkitsin väärin sanasi.
Siis et tainnut tarkoittaa "9 viikon alkaessa", vaan 9 viikon täyttyessä (=8 6). Sehän oli puhuttu ajankohta ja silloin siis olit ihan oikeassa :D
Sanamuoto vain oli harhaanjohtava huolimattomalla ketjun lukemisella.
9. (yhdeksännen) viikon alkaessa!
ei viikko 9. !
rv. 9 _ alkaa. Rv 9. (yhdeksäs) on 8 _ !
Ei ollut virhettä, eikä harhaanjohtavaa sanavalintaa minulla! :)
abortti on murha
.. että miten tässä on Herra Jeesus ainoa toivo!? En siis mitenkään kyseenalaista kristinuskoa, vaan ihmettelen tuota tyyliä asioiden esittämiselle... Minusta aloittaja ei ole ollenkaan toivottomassa tilanteessa, vaan enemmänkin hukassa ratkaisunsa ja mahdollisuuksiensa suhteen.
Olet varmasti jutellut sairaalassa, sosiaalityöntekijän kanssa?
Olin itse nimittäin menossa tekemään aborttia johon koko ympäristö pakotti.
Kättärillä tapasin sos.työntekijän joka sanoi minulle hetken juteltuamme "Kuule hei, kun olet noin pois tolaltasi jo pelkästä ajatuksesta aborttiin, älä tee sitä"
Lääkkeet sain kotiin ja ajan maanantai aamulle sairaalaan.
Koskaan en syönyt noita lääkkeitä ja ajankin aborttiin peruin.
Päätös on kuitenkin Sinun.
Juttele viellä äitisi kanssa, koska sinulla on häneen käsittääkseni hyvät välit =)
Mulla sama tilanne, oon 21-v. ja menossa ylihuomenna tekeen abortin. Aluks ajattelin että en millään vois kertoa mun vanhemmille (varsinkaan äidille) tätä, koska ne on aika konservatiivisia kumpikin. Toisaalta kuitenkin tekis mieli kertoo, tulis itellekin parempi mieli ja en usko et vanhemmat kuitenkaan välttämättä tuomitsee niin rankasti kuin itse kuvittelee..ainakin tänään sitä vois yrittää, kun on aprillipäivä: jos reaktio on liian raju, voi aina turvautua selitykseen, et se oli vaan aprillipila..mutta totta puhuen, mitä siinä voi menettää jos kertoo totuuden, en usko et paljoakaan..:)
Sinuna kyllä miettisin tarkkaan. Se on kuitenkin semmonen teko jota tekemättömäksi ei saa... Itse olen 21 vuotias ja raskaana rv14 ja enkä tiedä mitään niin ihanata kun että masussa kasvaa oma pikkuinen!! Itse olen täysin aborttia vastaan, mutta tottakai päätös on sinun. Mutta toivon, ettet päätyisi aborttiin. Vaikka itse olen vielä nuori, olen täysin valmis äidiksi:)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000034041864
Mulle tehtiin abortti viime lokakuussa. Täytän kesällä 21, mutta lapsen pitäminen olisi ollut tässä tilanteessa mahdotonta. Sain ensimmäiseni 18-vuotiaana ja olin ihan liian nuori ja naiivi hoitamaan sitä - repsahdin alkoholismiin ja päihdekierteeseen joka loppui siihen, että lapsi otettiin huostaan. Ei mikään ihmekään.
Nykyään lapseni asuu isänsä luona ja tapaan häntä joka viikonloppu - joka toinen viikonloppu on mun luona :) En kadu tosiaan lapseni synnyttämistä, enkä nyt tekemääni aborttia. Asiasta en vieläkään voi puhua, se on niin kipeä. Mies sanoi, että pysyy mun tukena, päätin mä mitä vain - lapsi kasvaa mun sisällä, ei sen, ja se ottaa vastuun tekosistaan. Päädyin lopulta aborttiin, suhdetta oli kestänyt vasta 2kk ja opiskelut vielä kesken - lapsia ei tehdä ennen kuin mä olen valmistunut ammattiin.
Sä et tosiaankaan saa syyttää itseäsi vaikka tekisitkin niin - aivan varmasti tunnet syyllisyyttä - koska abortin tekijöiden taustoja on niin monenlaisia. Millaisessa maailmassa lapsi joutuisikaan elämään, epävarmoissa taustoissa ja ilman varmuutta siitä, onko maailmassa hyvä olla? Sun kandee keskustella sen psykiatrin kaa, jos sellaisella käyt. Puhuminen auttaa, ja asian kanssa oppii elämään, vaikka se ei koskaan mielestä poistuisikaan.
Seison takanasi.
- Kiti**
Siis äitisi kanssa kannattaa keskustella, jos sen psykiatrin kanssa ei onnistu (tuli ajatuskatkos).
että vaikka abortti oli sinulle ehkä oikea ratkaisu tilanteesi, oman taustasi ja heikkoutesi (alkoholiin) vuoksi, ei abortti ole sitä välttämättä aloittajan tapauksessa, jos ei sitten ole yhtä heikko, kuin sinä..!
ja muutkin tuesta jota olette osoittaneet ihan ventovieraalle. taas on aika siirretty perjantaille, saas nähdä. mietiskelen vielä. sairaalapastorille aika juttelemaan huomenna.
äskeiselle vielä, on rohkeaa myöntää itselleen ettei äidiksi ole, ja taata tulevaisuudessa lapselleen hyvä ja tasapainoinen elämä kun on itsekkin tasapainoinen. pelkään että minusta ei siihen ole.
niin lapsella on silti oikeus jatkaa elämäänsä jonkun toisen luona!
sitä kertoa vanhemmille,etkös ole jo aikuinen,se on sun oma päätös ja musta toisten pitäisi tukea sua,teit mitä tahansa!