Monasti parjataan biovanhempia ja kuinka hankalaa yhteistyö on. Minäkin pelkäsin etukäteen kaikkein eniten miten pärjään biojen kanssa. Ei se kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu, että huonosti menee.
Meillä lapsen bioäiti on sellainen ihminen, jota ei voi kuin arvostaa ihan mielettömästi. Vaikka on varmasti aivan hirveä paikka hänelle joutua olemaan erossa lapsesta niin silti, joka käänteessä hän ajattelee lapsen itsensä edelle (joku voi miettiä että miksi ei ajatellut ajoissa, mutta se on tarina erikseen). Tapaamiset toteutuu aina, koskaan ei ole tuottanut lapselle pettymystä. Milloinkaan ei ole tarvinnut miettiä, että mitenhän pärjäävät tai onko kaikki hyvin. Kun lapsi palaa meille niin äiti koittaa tsempata sen lapselle niin helpoksi kuin vain mahdollista. Mietin aina, että pystyisinköhän itse vastaavaan... Käytännön asioista hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ja sopimaan hienosti. Ja monessa muussakin jutussa homma toimii. Luulen, että tämä meitä kaikkia helpottaa silloinkin kun lapsi aikanaan palaa äidilleen.
Halusin tämän pienen kehupurkauksen tänne laittaa ihan vain siksi, että jos joku sijaisvanhemmuutta miettivä tätä puolta hirvittelee :)
Meillä lapsen bioäiti on sellainen ihminen, jota ei voi kuin arvostaa ihan mielettömästi. Vaikka on varmasti aivan hirveä paikka hänelle joutua olemaan erossa lapsesta niin silti, joka käänteessä hän ajattelee lapsen itsensä edelle (joku voi miettiä että miksi ei ajatellut ajoissa, mutta se on tarina erikseen). Tapaamiset toteutuu aina, koskaan ei ole tuottanut lapselle pettymystä. Milloinkaan ei ole tarvinnut miettiä, että mitenhän pärjäävät tai onko kaikki hyvin. Kun lapsi palaa meille niin äiti koittaa tsempata sen lapselle niin helpoksi kuin vain mahdollista. Mietin aina, että pystyisinköhän itse vastaavaan... Käytännön asioista hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ja sopimaan hienosti. Ja monessa muussakin jutussa homma toimii. Luulen, että tämä meitä kaikkia helpottaa silloinkin kun lapsi aikanaan palaa äidilleen.
Halusin tämän pienen kehupurkauksen tänne laittaa ihan vain siksi, että jos joku sijaisvanhemmuutta miettivä tätä puolta hirvittelee :)
Vastaukset 108
Vanhimmat
Eiköhän tuossakin tapauksessa kasvateta lapsesta sopeutujaa oikein urakalla. Ihana äiti, jonka luona ei saa olla.
Mitä hittoa, Hellu. MITEN HOMMA SITTEN PITÄISI HOITAA? Nää 100%:sta eläytymiskyvyn puutetta ilmentävät kommentit sun näppikseltä syö kuule pahasti uskottavuutta kaikelta muultakin mitä koneeltas suollat. Vain yli-ihmisillä (oletko ehkä uusnatsi?) tai niilä bioilla, jotka kaataa lastensa niskaan omat eroahdistuksensa, on sun silmissä mitään virkaa, vai?
Alkuperäiselle peesausta: myös meillä ihanat biot, joiden kanssa jaettu vanhemmuus on aina toiminut hyvin. Ja varmaan suurimmalla osalla asiat hoituu vähintään asiallisesti.
eikä jonkun täti-ihmisen kehuja. Jos äiti on noin hyvä, niin miksi lapsi on vielä sijoituksessa ja äiti joutuu lapselleen elämän vastaisesti pehmistelemään lapsen palauttamaista takaisin sijaisille.
En keksi yhteyttä uusnatseihin, selitä vähän tarkemmin please.
"
Alkuperäiselle peesausta: myös meillä ihanat biot, joiden kanssa jaettu vanhemmuus on aina toiminut hyvin. Ja varmaan suurimmalla osalla asiat hoituu vähintään asiallisesti.
"
Aina niin modernit yhteiskunnan edelläkävijät, eli homot ja lesbot, eivät enää kannatakkaan jaettua vanhemmuutta, vaan nyt hekin haluavat ihan ihka oman babyn ja adoptiolakia ollaan hyvää vauhtia muokkaamassa siihen suuntaan. Seuratkaa nyt tekin aikaanne, ja uudistautukaa.
Helinä, kun tässä maailmassa ei vanhemmuuteen pelkästään riitä se, että on "mukava ja hyvä". Vähän muitakin näyttöjä tarvitaan.
Ekan kirjoituksen bioäiti varmasti ymmärtää sen itsekin. Hän haluaa tehdä asiat lapsen kannalta oikein juuri siksi, että saisi lapsensa kotiin.
Tällaisella alkuperäisen kirjoituksen kaltaisella yhteistyöllä niitä tuloksia saadaan.
tässä tapauksessa äiti on ymmärtänyt homman nimen.
Hän on ilmeisesti omalla töpeksimisellään menettänyt ensin lapsen huostaan, mutta on ottanut opikseen ja mitä ilmeisemmin rakastaa lastaan, niin paljon, että on valmis tekemään kaikkensa, että saa lapsen takaisin.
Lisäksi ei halua tuottaa lapselleen yhtään ylimääräistä tuskaa vaikeuttamalla lapsen asemaa, tai lisäämällä ikävää omalla temppuilullaan.
Kunpa kaikki vanhemmat pystyisivät samaan.
Kysymyksessä on kuitenkin heidän omat lapsensa, joiden eteen luulisi haluavan tehdä kaikkensa.
Liian usein täälläkin tavallaan haukutaan väärää puuta, siis sijareita. Kirjoituksista näkee, (ei aina) kuinka äiti on katkera ja mustasukkainen sijarille, mutta ei mitenkään älyä, että lapsi kärsii, jos äiti tekee kaiken vaikeaksi. Toisaalta ei haukkumiseltaan ollenkaan näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa, tai syytä korjata asiain tilaa. Kun syyllinen (sijari) on löytynyt, niin voi heittäytyä vain katkeraksi häntä kohtaan, eikä tarvi omaa tilannetta edes yrittää korjata, että saisi lapsensa kotiin.
Tällä esimerkin äidillä on vakaa aikomus saada lapsi takaisin mahd. pian ja mahd. vähin vaurioin.
Sen kun minäkin yritin lasteni ja sijaisperheen kanssa tehdä yhteistyötä, hoputin lapsiani pakkaamaan kassinsa kun, kohta tullaan hakemaan ja ulos asti aina kävin lapsilleni hymy suin vilkuttamassa vaikka sisälläni kiehui se tuska, jonka tiesin lasteni joutuvan sijaisperheessä kärsimään. Kävin katsomassa lapsiani kerran viikossa sijaisperheessä ja sijaiperheen kanssa yritin yritin keskustella ja toimia yhteistyössä. Mutta aina sijaiperheen äiti vetosi siihen, että lapseni oireilivat sitten kotiviikonlopulta päästyään tai silloin kun sijaisperheestä lähdin lapsiani tapaamasta.Viikonloppuja vähennettiin sijaisperheen toivomuksesta. Minä sentään yritin tehdä yhteistyötä, mutta sijaisperheen äiti ei! Joten ei se aina toimi noin kuin aloittajan kertomana. Sijaisperheen äiti halusi ns. omia lapseni ja hän ei jostain syystä halunut lasteni olevan lähelläni. Niin, olisihan se ollut hienoa jos sijaisperheen äitikin olisi tullut yhteistyöllä vastaan ja jättänyt nuo oireilu selitykset, koska lapset oireilivat ikäväänsä jonka sijaisperheen äiti varmasti itse sen ymmärsi mutta, soti minua vastaan. Että, näinkin päin, asiat menee. Ei aina ole myöskään bio vanhemmissa vika tai syy! Joten siksi biot sijareita haukkuvat kun ovat kokeneet ikäviä asioita huonon sijarin kanssa, niin kuin minä. Niin sitä ei heti tajuakkaan että on olemassa hyviäkin sijareita. Samahan se on sijareiden näkö kulmasta, kun on hankala bio vanhempi, niin sitä harvemmin tajuaa että on noita hyviäkin bio vanhempiaolemassa. Niinkuin yllä mainittu bio- äiti.
Sen että, kotiuttamista tämä sijari oli koko ajan vastaan eikä koskaan perustellut miksi. Mutta se tuli minulle hyvin selväksi että tämä sijaisperheen äiti halusi niemnomaan omia lapseni. Yksi asia joka jo sen kertookin, on se että on tehty 2 seksuaalisesta hyväksi käytöstä rikosilmoitus ja tämän toisen ilmoituksen teki sijaisperheen isä itse vaimoaan vastaan. Kyse on minun vanhimmasta lapsestani. En nyt loukata halua mutta sanompa mielipiteeni, sijaisperheen äiti kai halusi nuorta lihaa joten ei halunut lasta sen takia kotiin ja kun vanhin olisi pois muuttanut niin, olisi tämä perheen äiti yrittänyt keskimmäistä lasta. Keskimmäinen lapsi itse kertoi hänen häiritsevän se kun sijaisperheen äiti ns. kiehnää hänen lähellään jatkuvasti. Joten keskimmäisestäkin olisi tullut uhri. Mutta onneksi lapset siirrettiin perhekotiin. Perhekodin henkilökunnan kanssa tulen hyvin toimeen ja lapset edistyneet monissa asioissa lyhyessä ajassa, kun taas sijaisperheessä kaikki lasten asiat menivät koko ajan alamäkeä. Sosiaalitoimi ei asioihin puuttunut vaikka tiesivät tilanteen.Sijaisperhe ei toiminut missään vaiheessa yhteistyössä minun kanssa. Esim. ei kysynyt lupaa, matkoihin, lääkärin määräämiin lääkkeisiin että sallinko annettavan, ei mihinkään lapsiani koskeviin asioihin. Ei kertonut koulu asioitsta mitään,ym. Joitakin asioita sain tietää vasta palavereissä. Usein kun soitin kysyäkseni sijaisperheeltä jotain niin, joko puhelin oli kiinni tai muuten ei vastanut. Lasten kännykät he takavarikoivat usein joten, lapsiinkin yhdeyden pito oli hankalaa.
Toivottavasti sellainen perhe ei saa enää toimia sijaisperheenä. Sellainen pilaa muittenkin sijareiten maineen ihan kokonaan.
Mutta se on hyvää huomio se, että viesteissään vaikka sanoa, että kyse on tietyt sijarista tai omasta kokemuksesta.
Monesti heitettään mielipide ilmaan mutta ei selitettä, että miksi ja sitten alkaa see turha haukkuminen kun kaikki ottaa nokkiinsa ja kuvittelevät että se koskee juuri heitäkin. Puolin ja toisin.
Mitä muuten tapahtuu Sun esikoiselle, eikös hän ole jo lähes aikuinen?
Osaako joku muuden selittää miksi joku lapsi lähtee sijaisperheestä täytettyä 18 ja joku on siellä pitempää?
Mitä tähän enää viitsis sanoa? Jaettu vanhemmuus, parahin Hellu, voi toteutua ja toteutuu monen hetero-, homo- ja lesboperheen kohdalla yhtä monenlaisena versiona kuin perheitä on. Vaikka ihan sellasessa (aika tavallisessa) tilanteessa, että uusperheen hajotessa lapset saavat säilyttää yhteyden jokaiseen vanhempaansa, yhtälailla psykologiseen kuin biologiseen. Niitten biologisten viisauden ansiosta.
Ei adoptio-oikeuden saaminen liity tähän asiaan kai mitenkään!?
Jos jaettu vanhemmuus on vanhanaikainen ilmaus niin keksi itte parempi. Jollain sitä pitää kuule Hellu,voida keskustelussa ilmaista mistä kyse. Kun monille tämä on totta, ihan sun uskomuksistas huolimatta. Et sä pysty todellisuutta noilla jänkytyksilläs muuttamaan: maailmassa on hemmetin paljon entisiä ja nykyisiä lapsia, jotka ITSE kokee et heillä on usempi kuin 2 vanhempaa.
Jos kerran näkis sun kirjottavan edes yhden kunniottavan lauseen muista kuin niistä sun yli-ihmisistä niin kyllä olis hurjaa :)
On täyttänyt jo tuon 18v. Hän on nyt jälkihuollossa perhekodissa, koska sijaisperheessä ollessaan hän ei juuri oppinut mitään ja ei ammattikoulutusta,opiskelua ei mitään. Joten nyt perhekodissa he auttavat esikoistani opettelemaan kaikenlaista.Esim. kodinhoitoa,ruuan laittoa muille lapsille, pyykinpesua ja työkokeilu paikkoja etsivät ym.Perhekoti saa tuki rahan esikoisestani, mutta jos hän nyt muuttaisi kotiin, niin hänestä ei minulle makseta mitään ja tällä kunnalla on työpaikat ja työkokeilupaikat tiukassa joten katsoin parhaakseni esikoiseni jatkavan tuolla vielä jonkun aikaan. Jotkut jotka joskus lähtivät tuolta perhekodista niin, he saattoivat palata takaisin koska eivät,tunteneet pärjäävän vielä täysin omillaan yksinään ilman tuttuja ym. Joten he oma ehtoisesti tulevat takaisin ns. kasvamaan. Mutta heillä joilla on vanhemmat, niin ne nuoret menevät kotiin asumaan vielä joksikin aikaan kunnes ovat varmoja että selviävät itsenäisesti. Sillä kun inun lapset olivat vielä kotona eli ennen huostaanottoa niin minä opetin jo silloin lapseni oma toimisiksi, mutta sitten kun heidät huostaanotettiin niin, heitä ei sitten koko aikana opetettu mitään. Kun mielestäni nämä perus asiat pitäisi opettaa jo n.10 vuotiaasta asti pikku hiljaa ikä tason mukaan aina vaativimpiin asioihin. Tässä koko vaiheessa itseluottamus kasvaa kun he oppivat ja osaavat itse huolehtia ns. näistä pienistä jokapäiväsistä asioista. Mutta nyt kun lapset jäivät vaille tätä kasvatusta niin, lasten koulu kärsi,harrastukset jäivät pois.ym niin, kaikkien lasten itseluottamus oli maassa. Mutta nyt kun heidät siirrettiin perhekotiin niin, tilanne muuttui ja ovat nyt itsevarmempia kuin koskaan koko sikaisperheen aikana olleet. Esim. Nuorimmaiseni sai nyt 10 matikan kokeesta ja oli voittanut piirustus kilpailun. Tätä tapahtumaa ei olisi ikinä sijaisperheen aikana olisi onnistunut. On se luojan lykky että lapset saivat palstuksen ja mahdollisuuden vielä hyvään elämään.
Ei jaettu vanhemmuus ole pelkästään vanhanaikainen ilmaus vaan vanhanaikainen ideologia. Nyt kaikki sukupuolisuuntauksesta riippumatta haluu OMAN lapsen, ei koko kylän yhteistä, kuten vielä jokin viikko sitten.
Just tää on sun juttujen ydin, jota yrität lapsen etuun vedoten naamioida millon mitenkin. Kylläkin hemmetin surkein tuloksin.
Sun mielestä ihmisellä on subjektiivinen oikeus lapseen, ja vahvimpana argumenttina asias puolesta sulla on näinkin viisas ja kypsä pointti "koska ne haluu!!" (= koska mä haluun)
...että poijilla menee hyvin!
Toisin kuin virheellisesti pistät sanoja suuhuni tulkitessasi että olisin sitä mieltä että ihmisella on subjektiivinen oikeus lapseen haluan tähdentää, että ei suinkaan. Mielestäni vain biologisilla vanhemmilla on subjektiivinen oikeus omaan lapseensa.
Kannanotollani halusin vain kertoa teille, että kun aiemmin homot ja lesbot yksissä tuumin olivat afrikkalaisperäisen "koko kylän kasvattaa" ideologian kannalla ja että lapset ovat kylän yhteisiä, niin nyt heillekkään ei enää tämä yhteislapsi riitä, vaan haluavat oman. Jäätte siis näiltä osin tukea vaille sijarit.
Meille on myös kahdelle lapselle sattunut oikein mukavat vanhemmat. Tulemme todella hyvin toimeen ja he osaavat miettiä asioita lapsen kannalta. Heidän lapsensa voikin paremmin kuin sellaisten, joiden vanhempien kanssa ei suju tiimityö.
Vietämme mökkipäiviä ym näiden vanhempien kanssa. Voimme yllättäin viedä lasta sinne (tietysti soitamme ja kysymme käykö).
Tapaamisia on koko ajan lisätty ja sehän on mahtavaa myös lapsen kannalta.
Lapsi voi paljon paremmin kun ei ole lojaaliteettivaikeuksia biojen ja sijareiden välissä. He saavat tykätä kaikista varauksin ja näin saada tukea kaikilta.
Tälläinen sopu vie eteenpäi myös kotiuttamisessa.
Meiltä lähteekin nyt kesän alussa yksi taas biokotiin :) Tosihieno juttu, vaikka tietysti on haikeetakin. Mutta tiedän että tämä lapsi vanhempineen tulee vielä useasti meillä kyläilemään.
*Meille on myös kahdelle lapselle sattunut oikein mukavat vanhemmat.*
reps =) lapselle sattunut vanhemmat...ei oo hirveesti päässy kyllä lapsi heitä valitsemaan.
En vois sietää noin kaksinaamaista porukkaa, kuin mitä te sijarit täällä olette. Kuinka ihmeessä voitte olla ylintä ystävää ja mökkikavereita lapsensa hylänneiden ja lastaan kaltoin kohdelleiden biologisten vanhempien kanssa.
Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, ja tehdään silloin, kun vanhemmat ovat tehneet rikoksen tai vakavasti kaltoinkohdelleet lastaan. Ja te kaveeraatte näiden kanssa ystävinä. Mitä suojaa kaltoinkohdellulla lapsella enää on, jos sijarikin on rikollisen vanhemman ystävä ja höösääjä.
Noin fantastisilta vanhemmilta, joita näissä ketjuissa kuvataan, ei lapsia oteta huostaan sivistysmaassa.
olekkaan ihmisenarvoisia.
Minä kyllä arvostan ihmisiä ihmisenä mutta en heidän tyhmiä- tai rikollisia tekemisiään.
Kyllä työnmerkeissä voi olla ystävä aivan kuin missä työpaikassa tahansa voidaan olla työkavereita ja ystäviä.
Ei aina tarvitse tietää minkä töppäyksen työkaveri on tehnyt eli se ei saa olla esteenä ystävyydelle vaikka sen asian tietäisikin. Ystävä valitaan muilla perusteilla ja sitten mikä on se ystävän ja "ystävän" ero joillakin on ystäviä 10 ja joillakin yksi.
Eikä näiden fantastisten vanhempien elämä tarvitse ontua sinun olettamuksiesi mukaan. Syitä kun on niin monia eikä silti tarvitse kenenkään olla rikollinen eikä kaltoinkohdella lastaan.
On paljon asioita joita pitää ottaa huomioon kun ryhtyy sijariksi. Mitä useamman ihmisen opii tuntemaan niin huomaa että kukaan ei ole samanlainen.
Mitä on sivistysmaa, kun siitä täällä kirjoitat onko se sinusta hyvä asia
Sivistysmaassa ei lasta viedä aiheetta vanhemmiltaan. Sivistysmaassa vanhempiensa kaltoinkohtelema lapsi saa suojan yhteiskunnalta eli hänet huostaanotetaan turvaan sijaisille, jotka EIVÄT ystävysty avutonta lastaan kaltoinkohdelleiden aikuisten kanssa.
Sivistysmaassa ei tapahdu kuten meillä, että lapsi otetaan huostaan vanhemmiltaan jonkin epämääräisen syyn tai huolen vuoksi, kuten itse sijaisisä tuossa kirjoittaa ja jota vastaan ei pysty mitenkään puolustautumaan:
"
Eikä näiden fantastisten vanhempien elämä tarvitse ontua sinun olettamuksiesi mukaan. Syitä kun on niin monia eikä silti tarvitse kenenkään olla rikollinen eikä kaltoinkohdella lastaan.
"
Väärin sijaisisä, kyllä pitää nimenomaan kaltoinkohtelu, ennen kuin voidaan lapsi ottaa huostaan. Pitää olla syy jota epäillään ja joka käsitellään oikeusistuimessa, jossa epäily todistetaan oikeaksi ja jossa epäilty voi puolustautua selkeää epäilyä vastaan. Näin ei meillä tapahdu, ja siksi te sijarit saatatte tuntea ystävyyttä ja jopa ihailua biologisia fantastisia vanhempia kohtaan, jotka ovat menettäneet lapsensa huostaan jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä, jota vastaan he eivät syyn tuntemattomuuden vuoksi pysty puolustamaan omia eikä lapsensa oikeuksia perhe-elämään. Tästä on kyse. Tässä teidän jaetun vanhemmuuden mallissa on aina se vaara, että ystävystyttekin lapsensa oikeasti kaltoinkohdelleen biovanhemman kanssa eikä lapsi siten voikkaan tuntea olevansa suojassa teillä eikä voi luottaa teihin koska hymistelette ja kaveeraatte uhrin eli lapsen ohella tasavertaisesti myös lasta kohtaan rikoksen tehneen aikuisen kanssa. Mielestäni teillä ei tällaista oikeutta ole. Kaltoinkohdellulla lapsella on täysi oikeus sijareihin, jotka seisovat yksin lapsen tarpeiden takana ja ottavat tunnepuolella täysin etäisyyttä kaltoinkohdelleihin vanhempiin. Lapsella on oikeus yksin muodostaa aikaa myöten oma käsityksensä heistä, hän on se ainut asiantuntija. Teidän asianne on ainoastaan hoitaa lasta, kun muutakaan hoitoa ei ole.
onhan täällä moni biovanhempi kertonut, ettei ole alkoholiongelmaa, mielenterveysongelmaa eikä oikeastaan mitään muutakaan ongelmaa ja silti lapset on otettu huostaan.
Pitäisikö heidän taakkaansa vielä lisätä huonolla käytöksellä ja vittumaisuudella heitä kohtaan?
Ilmeisesti olet sitä mieltä.
onhan täällä moni biovanhempi kertonut, ettei ole alkoholiongelmaa, mielenterveysongelmaa eikä oikeastaan mitään muutakaan ongelmaa ja silti lapset on otettu huostaan.
Pitäisikö heidän taakkaansa vielä lisätä huonolla käytöksellä ja vittumaisuudella heitä kohtaan?
Ilmeisesti olet sitä mieltä.
onhan täällä moni biovanhempi kertonut, ettei ole alkoholiongelmaa, mielenterveysongelmaa eikä oikeastaan mitään muutakaan ongelmaa ja silti lapset on otettu huostaan.
Pitäisikö heidän taakkaansa vielä lisätä huonolla käytöksellä ja vittumaisuudella heitä kohtaan?
Ilmeisesti olet sitä mieltä.
Eli vähempi kidutus riittää noissa ei ongelmallisissa huostaanotoissa. Niinkö?
Eli vähempi kidutus riittää noissa ei ongelmallisissa huostaanotoissa. Niinkö?
kaktus puhuu asiaa! Saman minäkin olisin voinut sanoa, ehkä vähän eri sanoilla vain :D
Esimerkiksi mielenterveysongelmalliset ovat aivan ihania vanhempia/ystäviä silloin kun ovat terveenä.
Samoin voivat olla alkoholistit. He eivät voi kasvattaa lapsia, mutta mikä heidän ihmisarvoa on alentamaan, aivan tavallisia mukavia ihmisiä he ovat kun ovat selvin päin.
Olet sinä Helinä kans aika tietämätön, ja aivan syyttä suotta vedät ajatuksiasi noin suorasukaisesti. Elämä ei ole aina niin musta-valkoista.
Minusta se juuri on ihmisarvoa alentavaa, että sijarit eli ulkopuoliset ja asiantuntemattomat tavikset kuvittelevat voivansa luokitella biologisia vanhempia kuten sinäkin tuossa teet. Mielestäni se ei ole yksin näiden henkilöiden ihmisarvoa alentavaa vaan ihan kaikkien meidän kansalaisten ihmisarvoa alennetaan siinä samalla. Pitäisi ihan lailla kieltää tollanen luokittelu ja arvostelun salliminen tavissijareilta.
ketään varsinaisesti luokiteltu, vaan vastattiin vain sulle siihen, kun ihmettelit, kuinka voidaan pitää lasten vanhempia mukavina, vaikka ovat luopuneet lapsistaan.
eli aina ei ihmiset itse pysty vaikuttamaan siihen, ovatko kykeneviä huolehtimaan lapsistaan, kuten esim. mielenterveysongelmaiset tai muuten sairaat.
Alkoholismikin lasketaan sairaukdeksi. Syitä on niin monia huos.ottoihinkin, ettei voi mitään yksioikoisia johtopäätöksiä vetää.
Myös kaikki ovat omia persooniaan. Vaikka jollakin on esim. alko-ongelma, niin silti saattaa olla pohjalla aivan ihana herkkä ja rakastava ihminen.
Hän ei vain ongelmaltaan pysty siihen mihin pitäisi, vaikka kuinka haluaisi. Siispä on ihanaa, että sellainen ihminen tekee edes sen, mihin pytyy ja siten osoittaa lapsilleen, ettei kysymys ole rakkauden puutteesta, tai että lapsissa olisi jotain vikaa, vaan ainoastaan alko-ongelma estää toimimasta, kuten pitäisi.
liittymisellä sanomaasi.
On aivan kuten kirjoitat, kaikki olemme ihmisen arvoisia niin biot kuin sijartkin joista täällä nyt kirjoitellaan.
On todella asioita ja ongelmia jotka estävät ihmisiä toimimasta kuten haluaisivat.
Niin mielellämme kuin soisimme meille sijoitetulle lapselle sen mahdollisuuden tavata äitiään vaikka sitten mökillämme grillaamassa. Mutta kun ei se vaan onnistu, siinä on se valtava ongelma joka on bioäidistä ottanut yliotteen ja ei sitten kykene toimimaan kuten haluaisi.
kyllähän sijareillakin on oikeus mielipiteeseen,kiva että meistä biovanhemmista ajatellaan posiitivisesti edes jossain,tärkeintä on että voi luottaa itseensä ja ei anna toisten puheitten vaikuttaa liikaa elämäänsä,olen opetellut ymmärtämään itseäni ja se on helppoa,koska sain tietää,että äitini ei olisi mua koskaan halunnut,hän sanoi ton mulle suoraan päin naamaa,haukkui ja vähätteli,ei luottanut yhtään muhun ja sitten ei kuulemma isänikään ole koskaan halunnut olla kanssani missään tekemisissä,enempää sukulaisistani en sitten vielä tiedäkään.
Mahtavatko "sairaiksi" luokitellut herkät ja kivat biovanhemmat saada hoitoa vai pitäytyyköhän yhteiskuntamme viranomaiset ainoastaan heidän lastensa huostaanotoissa auttamistehtävässään. Lääke on mielestäni jos nyt ei aivan väärä, mutta ainakin puutteellinen.
Mielestäni pitäisi panostaa tuon Suomessa harrastetun ilkeän kasvatuskulttuurin katkaisemiseen, jotta sukupolvelta toiselle siirtyvät huostaanotot jossain vaiheessa katkeaisivat. Pelkkä ikäluokkien pieneneminen ei ratkaise ongelmaa, tarvitaan jokin metodi, jolla sukupolvien negatiivinen ketju katkaistaan. Onko ehdotuksia.
Ikävää, että ette vieläkään tajua pointtiani.
Mielestäni kävelette lapsen yli biologisille vanhemmille osoittamallanne myötätunnolla. Ja mitä tulee alkoholismiin, niin se on mitä suurinta itsekkyyttä, sairaus nimeltä itsekkyys, jossa oma hyvänolon tunteen ryyppäys ohittaa oman biologisen lapsen. Ja te tykkäätte, että ihania herkkiä ihmisiä nämä pellet. Missä on lapsen oikeus muodostaa oma käsityksensä omista vanhemmistaan, ilman teidän pehmistelyjä ja ilman toiden tuomitsemisia. Te vaan hoidatte lapsen, muuta teiltä ei kaivata.
>Te vaan hoidatte lapsen, muuta teiltä ei kaivata.<
Lapset joskus kaipailee ja kyselee, mutta mitäpä sinä siitä tietäisit.
Ai että ihminen voi olla TYHMÄ.
sijoituksilla perheisiin, on taka-ajatuksena juuri tuo, että lapset saisivat normaalin elämisen ja vanhempien mallin.
Jolloin heillä on edes jotain mihin verrata omaa elämäänsä suunnitellessa.
Uskon, että onnistuneilla perhesijoituksilla päästäänkin tuloksiin, juuri tuossa sukupolvelta toiselle mallina katkaisussa.
voi mitenkään ymmärtää, mitä minä yritän lapsista ja heidän ajattelutavastaan sulle kertoa.
Lapsille emme tuputa missään vaiheessa omia mielipiteitämme, eikä mitään kiva vanhempi, paha vanhempi opetuksia.
Nämä mielipiteet mitä täällä tuomme esille, ovat meidän ikiomia mielipiteitämme, joista kerromme toisille sijareille.
Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten pärjäämme biojen kanssa, tai miten puhumme lapsille heidän vanhemmistaan.
Yleensäkään ei varmaan kenelläkään ole mitään kiintymyssuhdetta bioihin tai tunnepitoisia mielipiteitä.
Vain sellaisessa on tunteet mukana, kun arvioimme miten kohtelevat omia lapsiaan.
Heitä kehumme mukaviksi, jotka mielestämme kohtelevat lapsiaan asiallisesti ja yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan minimoida lapselleen jo aiheuttamaansa tuskaa.
Heitä, jotka edelleen käyttäytymisellään lastensa tuskaa lisäävät, emme voi liiemmälti kehua.
Me vain hoidamme näitä lapsia, mutta saa kait meilläkin olla omat mielipiteemme asioihin, vaikka vain sivusta seuraajina. Sellaisista asioista ja tuntemuksista täällä haluamme vaihtaa ajatuksia. Eikös tämä palsta juuri sellaiseen ole tarkoitettukin?
Sijareiden "hiekkalaatikoksi".
Joo näin on.
Mutta silti tämä suomalainen lastensuojelujäjestelmä on aivan järkyttävä. En syytä sijareita vaan systeemiämme. Täällä ei kunnioiteta yksilöä, oli hän sitten aikuinen tai lapsi. Vauva nyt on ihan paketti, jonka oikeus äitiin on ihan minimissään kun äitiä ei tueta vaan painostetaan ja kytätään kynnet syyhyten, milloin hän mokaa. Ihan kuin ei selviä tapauksia olisi tarpeeksi, vaan pitää kyylätä jokaista suomalaista lapsiperhettä. Tämä on aivan järkyttävää. Te sijarit joudutte kantamaan oman osanne syyllistämisestä, koska olette systeemissä sen hyväksyen mukana.
lastensuojelujärjestelmä Suomessa on todella hyvä ja luotettava. Vertaappas kansaivälisesti.
En minä ainakaan sijrina kanna yhtään syyllisyyden tunnetta mainitsemiisi kynsien syyhymisiin.
Jos haluat verrata kehitysmaihin, tai roistovaltioihin, niin silloin liität meidän näiden valtioiden joukkoon. Mielestäni se ei ole ylpeyden aihe vaan suuri häpeä.
Leeni Ikosen mukaan huostaanottoja tehdään liian herkästi
"Ratkaisu ammattilaisten avuttomuuteen"
Useiden huostaan otettujen ja heidän perheidensä asianajajana Hämeenlinnassakin toiminut varatuomari Leeni Ikonen sanoo, että sosiaalitoimi on Suomessa tänä päivänä kykenemätön vastamaan ihmisten tarpeisiin.
Eduskunta käsittelee tällä viikolla yli 20 vuotta vanhaa lastensuojelulakiin ehdotettuja uudistuksia, joiden tavoitteena on lapsen edun entistä parempi huomioon ottaminen.
”Tälläkin hetkellä hoidan tapausta, joka on oiva esimerkki siitä, kuinka pallo on mennyt sosiaalitoimessa pahasti hukkaan. 12-vuotias lapsi otettiin koulukiusaamisesta johtuneiden koulupelkojen takia kiireellisesti huostaan ja sijoitetiin perhekotiin”, Leeni Ikonen kertoo.
Ikosen mielestä niin Hämeessä kuin muualla Suomessa lapsia otetaan huostaan liian hepposin perustein. Stakesin tilastojen mukaan Hämeenlinnassa oli viime vuonna 119 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Ikosen mukaan määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Leeni Ikonen peräänkuuluttaa avohuollon todellisten tukien kehittämistä ja niiden käyttämistä ensisijaisena keinona auttaa lapsia lain edellyttämällä tavalla.
”Avohuollon vaihtoehtoja ei osata tai haluta käyttää, asiakkaan toiveita ei huomioida eikä huostaanottoja lopeteta, vaikka peruste niille olisi poistunut. Sosiaalitoimen pitäisi palata alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli löytää auttamisen ilo työstään ja erityisesti lasten asialla.”
Uusi laki tulossa
Nykyinen lastensuojelulaki on vuodelta –83. uusi lakiesitys on perjantaina eduskunnan käsittelyssä ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alusta. Lakiesityksessä sanotaan muun muassa, että nuoriso- ja seurakunnan työntekijöitä sekä yksityisillä sektoreilla toimivia palveluntuottajia velvoitettaisiin ilmoittamaan havainnoistaan.
Leeni Ikosen mielestä lakia uudistettaessa olisi viranomaisvallan lisäämisen sijasta tullut paneutua oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiseen, koska Suomi on jo saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.
”Tällainen viranomaisvalvonta on käytännösä jo nyt johtanut ylilyönteihin, kun päiväkotien johtajat ja opettajat tekevät vanhemmille asiasta kertomatta sosiaalitoimille ilmoituksia lapsista, joilla heidän mielestään on ongelmia.”
Ikonen on myös huomannut työssään, että viranomainen kuvittelee tietävänsä perheen asiat ja lapsen edun paremmin kuin vanhemmat.
”Katsoisin, että jotain on kovasti vialla yhteiskunnassa, kun perheet eivät uskalla käydä sosiaalityöntekijöiden tai sairaaloiden lastenpsykiatrien luona ilman lakimiestä”, hän huomauttaa.
Ikonen lisää, että kuntien yleinen ongelma on, ettei niissä ole muodollisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä.
”Pätevienkin työntekijöiden ongelma on sosiaalitoimen toimintakulttuuri. Asiakkaan kohtaaminen, hänen toiveidensa huomioiminen sekä työtapojen laatu ja arviointi tuntuvat puuttuvan. Suuri ongelma on kuitenkin oikeudenkäyntimenettely, kun hallinto-oikeudet pääsääntöisesti hyväksyvät huostaanottopäätökset ja samalla siunaavat viranomaisten mielivaltaiset toimintatavat."
sijareilla ole osaa eikä arpaa siihen, jos joillakin sormet syyhyää toisten lapsiin.
Totta on myös se, että meillä osittain lastensuojelu toimii hienosti, kunnasta ja sossusta riippuen.
Totta on myös se, että liian paljon on puutteita havaittavissa tässä systeemissämme.
Niiden kieltäminen ei auta kenenkään asiaa.
Pitää katsoa totuutta suoraan silmiin.
Lastensuojelussa ei saisi olla näin paljon ylilyöntejä, kuten nykyisin on.
Toisaalla huostataan sellaisia, joita ei pitäisi ja toisaalla taas jätetään kokonaan huomiotta lasten suuri hätä ja avun tarve.
Aivan liikaa lastensuojelumme lepää sossukäytännöissä ja sossujen persoonan varassa.
Tuntuu, että laitkin kirjoitetaan sen mukaan mikä kullekin sossulle sattuu sopimaan.
näin toimisin itsekin. ainoat jotka jarruttaa, on sij.vanhemaat ja sossut. eli mitenpä teen yhteistyötä?!
sij.vanhempien asenteista kiinni, miten vanhemmat saavat mahdollisuuden lastensa kanssa.
Tässä kehutaan vanhempia, mutta ihan samalla tavalla voisi kehua sijareita, jotka mitä ilmeisimmin tukevat kaikin tavoin tapaamisia ja vanhempia ja ovat mukana kaikessa kotiutumiseen liittyvässä antamalla tukensa, niin lapselle kuin vanhemmillekin.
Tuollaisia viestejä väliin.
Itselläni lapset uudessa perheessä, jossa toimii erittäin hyvin tämä jaettu vanhemmuus, he ovat arkivanhempia, minä äiti.
Kutsuvat kyllä sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi, mutta silti on aina etuliitteenä nimi esim. Pekka isä ja Pirjo äiti.
vanhemmudessa mennään heikoilla jäillä. Lapsi on vaarassa. Vanhemmat ja sijaisvanhemmat kilvan kehuvat toisiaan, molemmat saavat tarpeeseensa.
Kiitos Helinä. Minun lapsistani osa on vielä huostassa. Olen ollut hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi leimattu ja sijaisvanhemmat ovat kirjoittaneet minusta törkyistä tekstiä. En tiedä tarvitseeko sellaista sietää. Meillä yhteistyökyvyttömillä on edessä sitten lasten palauttaminen takaisin normi elämään lasten tullessa täysi-ikäisiksi, lapsi ei ole saanut sopeutua sijaisvanhempien tapaan elää vaikeiden vanhempien takia ja sijaisvanhemmista pääosa katsoo, ettei heillä ole mitään vastuuta kun rahan tulo lapsesta lakkaa.
Siinä on kauhea homma. Ja yhtään sossulautakunnan jäsentä ei kyllä siinä vaiheessa näy. Kyllä osaavat niin väistellä kaikkialla, etteivät tule edes vahingossa vastaan kun vastuun paikka on tullut. Antavatko hyvää yhteistyötä osoittavat sitten lapsensa pärjätä miten taitavat näiden tullessa täysi-ikäisiksi. Jatkavatko huostaanottoprosessissa mahdollisesti eheytystä saaneena elämäänsä. Vai onko niin erilaisia vanhempia ja lapsia samassa huostaanottotilanteessa. Oman täysi-ikäisen lapseni kohdalla on ymmärretty, että huostaanotto vei hänen elämästään hukkaan vuosia ja on pirstonut hänen luottamuksensa yhteiskuntaan. Sijaiskoti ja sosiaaliviranomaiset kilvan sylkivät minua, mutta nyt kelpaan. Lastani vietiin sijoituksessa terapeutille ja nyt kun asiaa ihmeteltiin, että mitä sieltä on jäänyt lapselleni pääomaksi, on todettu että jää miinus merkkiseksi. Lapsi totesi, että pakko oli mennä terapiaan kun määrättiin. Siis alkoholisti sijaisvanhemmat katsoivat lapseni tarvitsevan terapiaa ja sossu toteutti. Nyt tuo sossu on kadonnut ja lautakunta luimistelee. Veronmaksajien pesti nyt vasta oikein toden teolla on alkamassa, jäljet kun korjataan. Jos sattuu hyvin hollille, ettei kiinnijäämisen pelkoa ole, tirvasen kyllä lautakunnan jäseniä kuonoon jos sellainen mahdollisuus tulee. Jätän tietenkin vihassani tilaa myös Taivaan Isän vihalle. Taivaan Isän mylly jauhaa hitaasti, mutta se jauhaa hienoksi.
Minusta te sijarit palvelun tarjoajina ette ole lainkaan oikea taho kehumaan tai arvostelemaan lastensuojelun asiakkaita. Miten oikein rohkenette ylentää itsenne kotiinne sijoitettujen lasten biologisten vanhempien arvostelijan asemaan. Tehän olette palveluanne tarjoamassa. Sallisitteko itse, että mennessänne kauppaa pihvejä ostamaan tietäsitte, että nyt kauppias arvostelee teidän ruuanlaittokykyänne ja kykyänne ylipäätään ostoksillä käyskennellä.
Minusta on biologisia vanhempia loukkaavaa, että sijari rupee kehaisemaan. Törkeetä kuvetalla itsensä niin ylivertaiseen asemaan, palkollisena.
Hyvin kuvailtu esimerkki. Olen kanssasi samaa mieltä. Sori vaan sijarit. Mutta näin se menee.
sijareiden sanomana kelpaa?
Minusta oli ihan kohtuullista, että tälläinen positiivinenkin esimerkki tuotiin esiin sijareiden taholta. Kuten ap. kirjoituksen alussakin todetaan, että biojen haukkumista ja negatiivistä arvostelua on ollut jo tarpeeksi, välillä voi kertoa myös jotain positiivista, silloin kun siihen aihetta on.
Oletko koskaan ollut itse palveluammatissa?
Kyllä ne kauppiaat ja myyjät siellä arvostelevat asiakkaitaan keskenään ihan samalla tavalla.
Kuka on hyvä asiakas ja kuka taas jotenkin omituinen. Toi ostaa aina tota samaa, toinen taas on tosi pihi, kolmas oikea nirppanokka jne.
mutta siinä ei asiakkaan tarvitse välittää siitä, mitä kauppias hänestä ajattelee. Sensijaan biovanhemmat joutuvat välittämään mitä hänen lapsensa sijari hänestä ajattelee. Se on alentavaa, enkä hyväksy sitä. Nimittäin asiakas voi normaalisti valita, mistä kaupasta pihvinsä ostaa, mutta biovanhemmat eivät saa valita sijaria, vaan sen valitsee sossutantta. Biovanhemmat ovat erittäin alisteisessa asemassa jo pelkästään sossutanttaan nähden, ja jos vielä sijarit kuvittelevat voivansa biovanhemmista tehdä yhtään mitään arvioita, niin aina vaan orjuuttavammaksi homma menee eikä taatusti ole lapsen etu.
Pienellä korvauksella minä mitään pihviä kaupasta haen; roskalaatikosta kaupan takapihalta viikon ruuat kaivelen ja reilusti maustetta päälle niin täydestä menee.
Sijoitetut tykkäävät, ainakin kun muutaman päivän ovat ilman ruokaa olleet.
Näin se palvelu pelaa.
Etkö sä amalia oivalla, että Hellulle ei kelpaa todellakaan mikään sijarin (paitsi sun) sanomana. Sen vielä jaksais tajuta (että sillä on jotain omia syitä kokee niin pohjatonta luottamuspulaa kuin kokee ), mutta mä kestä sitä kun se törkeesti syyllistää (ja ihan järkyttävän kovin sanoin!!! Auta armias jos joku sijari käyttäis sen omia sanoja puhuessaan vaikka jostain alkoholisti-biosta...!!!) jokaisen bion joka kokee yhteistyön sijareiden kanssa sujuvan , ja jopa jokaisen nuoren joka on kertonu asuvansa sijariperheessä ja voivansa hyvin. Ei se kestä kuin omaa itteensä tukevia mielipiteitä (ja sua).
sijarit ei saisi ilmaista edes mitään positiivisia tuntemuksia biovanhemmista, jos kerran heillä sellaisia on.
Siis ihan jo tasapuolisuudenkin vuoksi välillä.
Miksi se, että jotain hyvää jostain sanotaan, saa sulla karvat pystyyn?
Minusta olisi erittäin tärkeää, että kaikki sijarit voisivat kokea samalla tavalla.
Myös se tuli tässä esille Ferozan kirjoituksessa, että kaikki ei ole vain biojen "hyvyydestä" kiinni, vaan sijareiden pitäisi tukea ja antaa bioille mahdollisuus hyvään yhteistyöhön, missä kaikilla osapuolilla on tavoitteena lapsen paras.
Se on kuules AINA lapsen edun mukaista, jos hän ei joudu aikuisten välisten ristiriitojen keskelle.
On aivan liikaa vaadittu pieneltä ihmiseltä, että hänet ensin riistetään omasta kodistaan ja sitten vielä pitää sivusta neuvottomana seurata, kun sijarit ja biot tappelevat hänestä.
Lapsi ei enää tiedä kehen luottaisi ja kenelle olisi lojaali ja kelle mitäkin uskaltaa puhua.
Todella raskasta lapselle. Siksi toivoisikin aina, että aikuiset säästäisivät lapsen kaikilta omilta katkeruuksiltaan.
hienosti. Eipähän tarvi kuunnella iänikuista turhaa jupinaa ruokapöydässä, kun on niin nälkä, ettei syömiseltä ehdi mitään sanoa.
Hitto, kun ton nyt vasta paljastit. Mulla olis ollut sille taktiikalle käyttöä jo kauan sitten.
Ei vaineskaan, kyllä nää on hyvin aina syöneet. Yksi vain aina kiukuttelee, jos yhdenkin vihanneksen löytää lautaseltaan.
Minusta sijarit eivät saisi ilmaista mitään tunteita biologisia vanhempia kohtaan. Se on lapsen yksinoikeus. Sijareilla ei kuulu olla riitaa eikä myöskään mitään ystävyyttä biologisia vanhempia kohtaan, koska silloin he omivat itselleen, lähelleen, omakseen, ystäväkseen, vihollisekseen kuka mitenkin lapselta myös vanhemmat, lapsen itsensä lisäksi. Ettekö todellakaan ymmärrä.
Miksi amaliakin on nyt heittäytynyt noin mustavalkoiseksi, että jos ei kehu biologista vanhempaa, niin sitten sitä haukkuu ja jos ei biologinen vanhempi ylistä sijaria maasta taivaaseen niin sitten sitä muka parjaa lapselle aiheuttaen ristiriidan.
Te sijarit ette nyt vaan ole näiden biologisten ihmisten läheisiä, olet sossun ratkaisulla tulleet heidän elämäänsä viran puolesta, ette mistään biologisten vanhempien omien valintojen, ihastuksen tai ystävystymisen takia.
Sukulaissijoitukset ovat eri asia.
Kai luit sen minun kirjoittaman sijaisperheen äidistä? Siinähän ei sijaisperheen äiti juuri välittänyt lasten edusta vaan, oli minua koko ajan vastaan vaikka kuinka yritin yhteistyötä tehdä. Miten voin esim. tuollaista sijaisperhettä kehua ja mielistellä joka halusi vain omia minun lapseni ja ei suostunut yhteistyöhön, vaan aloitti sodan minua vastaan.
Jos talosi palaa soitat palokunnalle, lupaavat tulla pian. No, talo palanut maan tasalle palokunta ei tullutkaan, joten menetät luottamuksen. Niin, jos vastaava tapaus tulee että talosi palaa niin uskotko että palokunta ihan varmaan tulee? Sitten se että miten reagoit tilanteeseen ei asuntoa ei vaatteita.... niin varmasti haukut palokunnan maan alle jopa pahemmin kuin bio vanhemmat. Joten kerran kun luottamus menee ihmisestä niin, se on ja pysyy ennenkuin tämä ihminen näyttää hyvän aikaan että, häneen voi luottaa. Sosiaaliviranomainen on myös yksi hyvä esimerkki! Luotatko sosiaaliviranomaisiin? Muistakseeni olet heidät ainakin manannut! Joten sama tilanne on bio- vanhemmillakin kun luottamus sijariin on mennyt niin se koskee kaikkia sijareita. Jos yksi tekee väärin niin, miten voit luottaa että se toinen tekee oikein? Turha on tosiaan bioja syyttää, teidän pitäisi sossuja syyttää, hehän teille lapsetkin hankkivat! Eivät biot teille heidän lapsiaan tuo hoidettavaksi!Tämä yhteistyön ongelman, juuri lähtee siitä kun sossut varastavat biojen lapset laittomilla konsteilla.
ollutkaan sijareiden kehumisesta kysymys, vaan siitä, että jotkut sijarit kokevat biovanhemmat mukaviksi ja yhteistyöhaluisiksi ja heidän toimivan lastensa parasta ajatellen.
Minä totesin, että homma toimii, jos myös sijari on tehtäviensä tasalla ja antaa bioille mahdollisuuden siihen yhteistyöhön ja tukee lasten ja vanhempien tapaamisia ja kotiutussuunnitelmia.
Mahdotontahan se on, jos sijari on kaikkea vastaan, mitä biot haluaisi ja tapaamisia rajoitetaan ym. mitätäälläkin on tullut esille. Ei sellaisia tarvitse kenenkään kehua eikä kunnioittaa.
miten tämä nyt liittyy tähän alkup. aiheeseen, jossa sijari kehui biovanhempia ja toinen vielä yhtyi kehumiseen omalla kertomuksellaan?
Sitäkään ei nyt sitten olisi saanut tehdä.
Eli kaikki mitä sanotaan, on pahasta.
Kyllä mielipiteitä ja näkemyksiä saa mielestäni esittää, oli sitten sijari tai ei.
Niinhän teemme kaiken aikaa. Arvioimme mielessämme ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä.
Joku on tökerö ja huono käytöksinen, toinen taas antaa itsestään todella miellyttävän kuvan jne. Ei siltä välty kukaan.
Se on aivan automaattista ja normaalia toimintaa.
Antennit on pystyssä kaiken aikaa, ihan jo itsesuojelunkin vuoksi. Se on vaistonvaraista toimintaa.
meillä päin valitsevat biovanhemmat sijarin koska heille ehdotetaan sellaista sopivaa perhettä joka tietojen ja tutkimusten perusteella olisi se sopivin juuri tälle lapselle ja myös biovanhemmille/-vanhemmalle.
Ei tarvitse hyväksyä sitä mikä ensin ehdotetaan. Ei mekään kaikkia ehdotuksia olla hyväksytty koska sen tunteen ja aistii että ei käy yksiin niin miksi sitten edes alistua säälistä. Sääli ei ole hyvä tunne jos aikoo toimia lapsen edunvuoksi ja tehdä työtä sen hyväksi.
On näköjään helppo yleistää omia olettamuksiaan kun ei tiedä sen enempää miten eri kunnissa toimitaan.
Olisi mukava tietää miten itse ajattelet sijoitettujenlasten vanhemmista noin vaan arkielämässä jos sen saisit koke. Käsittääkseni sinulla on vahvoja ennakkoluuloja joten taitasi lippis palaa useaan otteeseen.
että joskus biovanhemmat haluavat ystävystyä sijareiden kanssa.
Kerro nyt kaikkitietävänä, mikä niissä bioissa on vikana?
Sitä paitsi etkö tiedä edes tätä: sijari voi tulla biologisten vanhempien valintojen kautta heidän elämäänsä vaikka ei sukulainen olekaan??
Hämmästyttää aina tuo pohjaton tietämättömyytesi todellisuudesta.
Ensinnäkin pitäisi olla valtakunnalliset säännöt, ettei lastensuojelun asiakkaat joutuisi eriarvoiseen asemaan eri kunnissa, kuten tuossa sijaisisän kertomuksen perusteella tapahtuu. Ehdotankin, että tuo käytäntö, jossa biologiset vanhemmat saavat päättää lapsensa sijaisperheestä otetaan valtakunnalliseksi normiksi, lisättynä lapsen oikeudella saada päättää asiasta ensisijaisesti, tietenkin (toki, toki, toki ikänsä edellyttämissä määrin, vauva ei pysty, mutta toki, toki, toki vauvastakin näkee, kuka häntä miellyttää). Nyt sijaisisän kertomasta päätäntäoikeudesta ei nimittäin biohenkilöt joka kunnassa pääse nauttimaan.
Sitten mitä tulee sijareiden tunneskaalaan, niin en pidä sijoitettujen lasten edun mukaisena sitä, että varsinkin sijaisperheissä, joissa on useita eri kodeista tulleita lapsia, sijarit tuntevat ystävyyttä joidenkin "yhteistyökykyisten" biologisten äitejen tai isien kanssa ja sitten pitävät toisia epämiellyttävinä. Mielestäni lapset joutuvat siellä eriarvoiseen asemaan ja saattaa vielä seurauksena olla, että biologiset vanhemmat ryhtyvät kilpailemaan sijarin suosiosta. Meillähän on Suomessa pitkälle kehtittynyt miellyttämiskulttuuri, ja miksei olisikin, kun oman lapsen hyvinvointi on sijarin taskussa.
Mitä tulee sijareiden yhteistyöhalukkuuteen esim. tapaamisten järjestämisessä ja sallimisessa tai kieltämisessä, niin se ei lainkaan kuulu sijarin päätösvaltaan, vaan siitä päättää sosiaaliviranomainen.
Sijaisisän huoli siitä, miten sijoitettujen lasten vanhemmista itse ajattelisin arkielämässä, on sikäli turha, myös sijaisälle huoli on turha, koska se ei ole sijaisisän murhe, vaan sosiaaliviranomainen kantaa sen murheen ja saa siitä palkan. Huoletonta jatkoa toivon sijareille sen suhteen, mitä tulee biologisiin vanhempiin.
"
joskus biovanhemmat haluavat ystävystyä sijareiden kanssa.
Kerro nyt kaikkitietävänä, mikä niissä bioissa on vikana?
"
Googleta "Tukholman syndrooma" ja kato löytyykö parannusohjeet.
mutta sulla on jäänyt tärkeä kehitysvaihe väliin, nimittäin aikuiseksi kasvaminen.
"sijarit tuntevat ystävyyttä joidenkin "yhteistyökykyisten" biologisten äitejen tai isien kanssa ja sitten pitävät toisia epämiellyttävinä."
- jokainen - niin bio kuin sijari - voi ihan salettiin vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan antaa itsestään ja yhteistyötaidoistaan. Niin makaa kuin petaa.
"Meillähän on Suomessa pitkälle kehittynyt miellyttämiskulttuuri"
- nimenomaan EI ole. Vai mihin kohtaan miellyttämisasteikollasi asetat esim. jenkkilän?
Täällä päin me vanhemmat emme saa itse valita sijaiserhettä tai yleensäkään sijoituspaikkaa, vaan sen valinnan tekee sosiaaliviranomainen.
Siinäpä se, kun minusta se ei ole sijarin vallassa määritellä peti sen perusteella, miten kukin biovanhempi petaa. Sijaria varten ei biovanhempien tarvitse pedata yhtään mitään. Tässä juuri on se pointti, mitä te kuvitellussa ylivertaisuudessanne ette onnistu ymmärtämään. Te ette ole siinä asemassa, että saisitte ajatella biologisista vanhemmista noin kuin sina pistepirkko kirjoitat.
Halua ystävystyä sijareiden kanssa, vaan yritämme tehdä yhteistyötä jotta meillä olisi mahdollisuus saada lapset kotiin. Esim. emmehän ystävysty jokaisen tahon kanssa jotka ovat ns. asiantuntijoita, eli opettjat,terveydenhoitajat, perhetyöntekijät, psykiatriatym. Vaan heidän kanssa yritämme yhteistyötä edistääkseeme lasten etua. Mutta nyt nämä tahot ajavat aivan muuta kuin lasten etua!Niinkuin sijaiperheet jotka eivät toimi oikein niinkuin minun tapauksessani, niin mahdoton oli tehdä yhteistyötä ja vähemmän vilä ystävystyä! Halusin vai että lapset eivät joutuisi kärsimään, mutta sijaisperhe laittoi lapset kärsimään sitä mukaan kun tuli koti ikävä.
niin ymmärtäisitte ja oppisittekin jotain. Sossuhan suojelee teitä kuin huippu agentit, mutta meitä bioja ei kukaan suojele. Sijaisperheet saavat satuttaa,ryypätä lasten nähden ja saavat käyttää lasta seksuaaliseti hyväkseen. Niin sijaiperheet eivät joudu tuomiolle koska sosiaalitoimi suojelee. Puhun nyt omasta kokemuksesta! Lasten edulla ei ole mitään väliä sijaisperheessä. Sijaiperheet saavat päättää tapaamis väleistä ja melkein ihan mistä aan mikä koskee lasta. Vanhemmilta ei juuri lupaa kysytä. Sossu todellakin mielistelee sijareita jotta saavat nämä pitämään lapset hoidossa ja ettei taas vaan tarvis tehdä töitä, etsiäkseen uuden sijarin. Kyllä mielyttämis kulttuuri on pitkälle kehittynyt jopa sosiaaliviranomaisiakin pitäisi mielistellä, jotta olisi mahdollisuus saada lapset kotiin. Tämäkin mielisttely on on melestäni sairasta puuhaa näiden asioiden taholla. Mielistellä nyt sosiaaliviranomaisia tai sijareita jotka tekevät lasten ehdoilla rikollista toimintaa rikkomalla lakia. Oikein mafia porukkaa koko sossun laitos!
että sinun kohdallasi on käynyt noin.
Meillä lasten sijoitus kestää täysi-ikäisyyteen asti johtuen biovanhempien "korjaamattomista" ongelmista.
Silti tapaamiset toimivat toisen kohdalla säännöllisesti ja on niitä jopa lisättykin, olemme myös keskenämme sopineet ylimääräisistä tapaamisista ilman välikäsiä.
Nyt vaan pitkä välimatka aiheuttaa pitemmät tapaamisvälit, mutta niiden kestoa on pidennetty.
Ja koskaan biovanhempi ei ole lapsia meidän kotonamme tavannut vaan aina saanut heidät mukaansa ja kivaa on lapsilla ollut.
Luotamme häneen täysin.
En silti katso tuntevani mitään ylemmyydentunnetta , sen verran on elämänkokemusta, että kaikkea sattuu ja tapahtuu eikä elämä aina mene kaikkien kohdalla niin kuin haluaisi.
Ja mitä vielä ystävyyteen tulee, kyllä me voimme sanoa olevamme ystäviä, joskaan ei sydänsellaisia.
Toisen vanhemman kohdalla on vaikeampaa johtuen taas hänen omista ongelmistaan, tapaamisia jätetään väliin, ei muisteta lapsia edes jouluna eikä syntymäpäivinä.
Eivät lapset häneltä enää mitään odotakaan.
Mutta alun vihamielisyys minua kohtaan on mennyttä aikaa, nyt nähdään silloin tällöin koska asumme pienehköllä paikkakunnalla molemmat ja aina juttelemme, vaikkakin lyhyen hetken kuulumisista.
Ymmärrän mielipiteesi, enhän hyvänen aika minäkään ystävysty kaikkien opettajien ym luettelemiesi kanssa.
Ystävyys tulee jos kemiat kohtaa ja muuten synkkaa ja meillä onneksi kävi näin.
Tunsimme siis jo ennen huostaanottoa.
Huvittavaa, Helinä, kun et enää muuta keksi niin puutut sitten "nimimerkkiin" :D
Asiaan. Biovanhemman TULEE miettiä käytöstään. Myös sijarin TULEE miettiä käytöstään. Ihan oikeasti. Kyse on aikuisten ihmisten välisistä suhteista ja kukahan kärsii jos aikuisten suhteet tökkii? Vai tarviiko ihan vihjettä antaa?
Ei sijari ole yksin vastuussa aikuisten välisestä "suhdetoiminnasta". Näin se vaan elämä aikuisten oikeesti menee, halusit tai et. Oli lasten huostaanotto sitten aiheellinen tai ei; ei elämä aina reilua olekaan, itseasiassa aika harvoin.
Ei ollut tarkoitus huvittaa, mutta jos on noin erikoinen nimimerkki, niin en muuta keksinyt. Älä nyt loukkaannu tai tikahdu nauruun, jos pisteiden lukumäärä ei stemmaa.
Milläs ihmeen taikatempulla kuvittelet määrääväsi että biovanhempien tulee miettiä kätöstään. Et nyt vaan pysty muuta kuin omia käytöksiäsi miettimään, muiden pään sisään et pääse. Kyse ei ole toisin kuin väität, aikusiten välisista suhteista, koska mitään sen ihmeempää suhdetta ei teillä ole biologisiin vanhempiin, ainakaan aidosti, johtuen valtarakenteista jotka tuota suhdetta kuormittavat. Jotkut varmaan teeskentelevät sijareille, jos huomaavat heidän imarreltuna olevan mukautuvaisempia, mutta että vielä oikein vaaditaan, että biovanhemman TULEE miettiä käytöstään, niin sekin on hyvin paljon luonnekysymys, mikä käytös sitten on kunkin sijarin mielestä hyvää. Täälläkin on todettu, että jotkut sijarit haluavat vanhempien tapaavan lapsiaan toiset taas kokevat sen rasittavana ja sirjariperheen elämää häiritsevänä saranoiden kuluttamisena, muusta suvusta nyt puhumattakaan.
Olen sitä mieltä, että siinähän lapsi vasta kärsiikin, kun sijari ja biovanhempi yhksissä tuumin hymistelevät eikä lapsella ole mitään selkänojaa näitä ystävyksiä vastaan tunnepuolella, vaikka hän on se joka syyttömänä kärsii huostaanottojärjestelyn tuomista kaikista seurauksista omassa elämässään nyt ja tulevaisuudessa.
Kun kerran sanot, että biovanhemman pitää miettiä käytöstään oli huostaanotto aiheellinen tai ei, niin täytyy sanoa, että aiheettomassa huostaanotossa kyllä sossutantan ja sijarin on syytä miettiä käytöstään, mutta ilmeisesti ovat luovuttajia elämän etiikassa. Helppoa laiskureille tyytyä väärinkäytökseen, mutta se rumentaa ja näytät ikäistäsi vanhemmalta, katso vaikka peilistä.
Minä en "määrää" kenenkään muun käytöstä kuin itseni, mistä tuon nyt tempaisit?! Sen sijaan aikuiselta ihmiseltä on lupa ODOTTAA hyvää käytöstä ja yhteistyökykyä, ihan molemmin puolin. En siis tässä asiassa ole kummankaan - bion tai sijarin - puolella.
"Biovanhemman pitää miettiä käytöstään oli huostaanotto aiheellinen tai ei". Niin ikävä kyllä, luuletko asioiden räyhäämällä tai yhteistyön hankaloittamisella muuttuvan tai paranevan? Ja koskee muuten taas huostaanoton kaikkia osapuolia.
Hyvästä yhteistyöstä on muutoinkin tapana kiittää, ihan muissakin asioissa kuin sijoituslapsia koskevissa, joten siksi en todellakaan näe mitään pahaa - päinvastoin - tämän ketjun aloitusviestissä.
Sehän on katastrofi sijoitetulle lapselle, jos hän näkee sijarin kehaisevan tai ylistävän sitä samaista äitiä ja isää, jotka eivät häntä, lasta, saa tai halua pitää kotonaan kasvamassa omassa yhteisössään, omien sukulaisten, omien kavereidensa ja näiden samaisten äidin ja isän huostassa. Miksi te ette lainkaan ajattele lapsen tunteita vaan ainoastaan omaa mukavuuttanne. Tietenkin pääsette helpommalla itse kun aikuiset keskenään harrastavat yhteistyötä, lapsen tunteista välittämättä. Olette naamioineet mukavuudenhalunne muka lapsen edun mukaiseksi, vaikka itsellenne näin olisi mukavampaa, että kaikki on konsensuksessa keskenään. Niin rikollinen vanhempi kuin pelastajasijarikin, kumpikin toinen toisensa eduksi, ja lapsi jää ypöyksin kuin kysymysmerkiksi.
mene ollenkaan.
Ensinnäkin, lapsi rakastaa vanhempiaan, huolimatta siitä, mitä on heidän taholtaan saanut kokea.
Minä olen puhunut lapsille vain totuuden ja ilmaissut aidon tunteen, jos olen jotain ns. kehumisen aihetta vanhemmista löytänyt.
En ole koskaan mitään negatiivista omista tunteistani lapsille sanonut, mutta jos on jotain positiivista ollut, niin sen olen sanonut.
En ole ollut mitenkään ystävä meidän sijoitettujen vanhempien kanssa, ainoastaan kohteliaan ystävällinen, ihan kunnioituksesta lapsia kohtaan.
Olen kohdellut heidän vanhempiaan siten, kuin olen ajatellut lasten toivovan, tai ainakin ovat näyttäneet olevan hyvillään, kun olen ollut kohtelias vanhemmille tai sukulaisille.
Tosi asiat ratkaisevat. Pitää pystyä myöntämään, ettei ihminen ole välttämättä läpimätä, jos on jotain mokannutkin niin, että lapset on otettu pois.
Silti ihmisessä voi olla paljon muita hyviä ominaisuuksia, joista lapset mielellään kuulevat. Hehän ovat vanhempiensa perimää, joten voidaan ajatella, että se hyvä minkä näen vanhemmissa, löytyy myös lapsista.
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, kuin mielelläsi haluat nähdä.
Juuri sen takia asiat ovat monimutkaisia, koska ajattelemme lasten tunteita ja sitä mitä heille käytöksellämme yleensäkin viestimme.
ajatuksen vapaus on sentään vielä olemassa, sitä ei ole laissa kielletty.
Hyvää käytöstä taas osoittaa se, ettei ajatuksiaan tuo julki vaan pyrkii löytämään edes jotain positiivista joka tilanteesta.
Edes sinä et pysty kontrolloimaan sijareiden ajatuksia joista suurimman osan me pidämme omana tietonamme.
Sinustakaan en viitsi alkaa sanomaan mitä ajattelen, siihen ei riittäisi ikä eikä terveys.
ainakin sanoin mitä tykkäsin kun luin lehdestä oli siis eräs nainen ajanut autolla ojaan ja humalassa oli niin että ei ollut päässyt ite autosta ulos.
Oli hilkulla että ei ajanut koululaisen päälle kait näki sen kahten ja yritti sitten välistä ohittaa.
No se selvisi sitten pian että tuo kyseinen nainen olikin meille sijoitetunlapsen äiti. No siitä kovasti keskusteltiin ja kauhisteltiin koko suurella joukolla.
Siitä tuli linna tuomio ja lapsi kävi siellä äitiään tapaamassa.
Nyt vuosien päästä lapsi kerran sanoi että ei se niin kamala paikka ollut eikä se tuntunut mitenkään pahalta vaikka äiti linnassa olikin.
Kyllä minä/me ainakin sanotaan totuuden jos siihen on aihetta ja melkein aina se on aina kerrottava ja kuka muu sen tekisi jos ei me.
tuon selvästi julki sen että en hyväksy hänen äidin käytöstä muita ihmisiä kohtaan enkä tekoja jotka on ei hyväksyttyjä. Se tulee usein esille uutis palstoilla ja silloin on hyvä keskustella näistä sivuavista asioista. Se toivon mukaan kasvattaa lasta ajattelemaan itsenäisesti ja kriittisesti kun saa olla keskustelussa mukana.
Kaikesta huolimatta ollaan hyvissä väleissä bioäitdin kanssa ei se asiaa mitenkään tee MUKA lapsen edun mukaiseksi vaan se on sitä aivan aidosti myönteistä hyvänolon tunnetta.
Eihän lapsi ole se syyllinen eli miksi meidän pitäisi käytöksellämme lasta ruveta rakaisemaan äidin töppäilyistä.
julki.....
lapselle täytyy aina olla rehellinen, on asia sitten kuinka paha tahansa mutta rehellisyys maan perii. Lapsi arvostaa aikuisen rehellisyyttä! Puhun kokemuksesta!
Ai kuka muu heille kertoo??? No lain mukaan sosiaaliviranomaisen on selvitettävä lapselle juurta jaksain ja ymmärrettävästi ne syyt ja näytettävä ne päätökset ja asiakirjat, joihin lapsen huostaanotto ja sijoitus perustuvat. Se ei todellakaan ole teidän sijareiden asia selvittää, analysoida, tai ottaa siihen kantaa, koska te ette tiedä ettekä saakkaan tietää yksityiskohtia. Ihan todella nyt suosittelen, että ette ala mestaroimaan sosiaaliviranomaisen ohi ja sekoittamaan lapsen päätä entisestään.
Vai onko niin, ettei sosaaliviranomaiset hoidakkaan tuota lain velvoittamaa selivitysvelvollisuuttaan lasta kohtaan.
Kuka teitille on opettanut, että sijoitetulle lapselle pitää imaista hänen vanhemmistaan aina kun löytää positiivista, mutta negatiivisista vaietaan. Näinhän kaltoinkohdeltu lapsi jää sitten ihan yksin vanhempiinsa kohdistamien aivan aiheellisesti negatiivisten tunteidensa kanssa. Saataapa jopa alkaa epäillä omaa järkeäänkin ja ajateella yksin mielessään, että hän onkin se syyllinen koko huostaanottoon itse.
ei ole kukaan opettanut itsestään selvyyksiä minulle. Tiedän mikä lapsia loukkaa ja mikä ei.
Sitä ei minkään kouluttajan tarvi mulle opettaa.
Noh, siis kun sanoin, etten puhu negatiivisia, siis ihan haukkumalla hauku, tai jyrkästi arvostele, niin se ei tarkoita, että jättäisin lapsen yksin omien huomioidensa ja tuntemustensa kanssa.
En siis oma-alotteisesti hauku, enkä arvostele lapsille heidän vanhempiaan, vaan kun jotain ikävää on tapahtunut, josta lapsi on pahottanut mielensä tai ovat kertoneet aiemmista tapahtumista, olen kannustanut lapsia puhumaan kaikki tunteensa ja myötäillyt heitä.
Jos lapset ovat arvostelleet ihan oikeutetusti vanhempiaan, olen myönnellyt ja sanonut, että kyllä vanhempiakin saa arvostella ja pitääkin purkaa paha mieli pois.
Jos ja kun lapsi on halunnut puhua ja nähdä jotain hyvää vanhemmissa, en ole tosiaankaan katsonut asiakseni mennä vetämään pohjaa pois ja sanomaan, että ei siinä mitään hyvää ole, kun on antanut lapsensakin pois.
Silloin, kun lapset olivat pieniä, niin he hyvin mielellään omaksi lohdutuksekseen keksivät selityksiä, miksi heidät taas petettiin ja miksi ei tultu ym. En mennyt heille totuuksia laukomaan, vaan annoin pitää omat näkemykset, tietäen, että
kyllä lapsikin todellisesti tiesi mistä oli kysymys ja ajattelin, että viimeistään sitten kun lapsi kasvaa isoksi, tulee totuus esiin.
Lapset osaavat myös itse päätellä ja olen antanutkin heidän itsensä vetää omat johtopäätökset. Meidän lapset eivät siis voi koskaan sanoa, että olisin haukkunut jotenkin heidän vanhempiaan tai sukulaisiaan.
En kyllä pahemmin ole kehunutkaan, koska kehumisen aiheet valitettavan vähissä.
Tietämättömyytesi määrä alkaa uhkaavasti ylittää sen tason, jota haluat ylläpitää palstan ideanikkarina ja älykkäänä kirjoittajana (hah)
Tottakai lapselle kerrotaan positiiviset ja negatiiviset asiat lapsen ikätason ja kehityksen mukaisesti eli ei mennä paukauttamaan päin naamaa, että äitis on huora, narkkari tai mielisairas ja vähät välittää sinusta.Isäs on vankilassa murhasta.
Sinä varmaan niin tekisit, sitä en epäile hetkeäkään.
Vielä kerran kaktus. Lain mukaan sosiaaliviranomainen selvittää lapselle hänen ikätasonsa mukaisesti huostaanoton syyn ja perusteet sekä näyttää dokumentit. Tätä tehtävää hän ei voi eikä SAA delegoida sijarille.
alunperin kysymys edes dokumentoiduista faktoista, vaan sijarin henk.koht. tuntemuksista ja siitä, että sijarit pystyvät näkemään myös bioissa sen positiivisen puolen, jos sitä on.
Alunperinkään sijari ei sanonut kertoneensa lapsille tuntemuksistaan, eikä kehuneensa heille vanhempia, kuten sinä kirjoituksessasi tavallaan syytit.
Sijari vain tuli tänne palstalle kehumaan, vastapainoksi haukkumiselle.
Alkuperäinen kirjoitti hyvin kauniisti biologisesta äidistä.
- Siksi herää kysymys, miten tämmöisen äidin lapsi voi olla huostassa ja äiti joutuu tsemppaamaan lasta palaamaan tapaamisilta sijareille (ilmeisen hyville sijareille).
En näe millään hyvänä sellaista tilannetta, että äiti on ihana äiti ja sijari on ihana sijari, minkä kuvion lopputuloksena lapsi silti on sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle ja aikuiset kehuvat kilvan toinen toisiaan onnistuneesta järjestelystä. Ei.
Huomautan, että tuokin aloituksen kohteena oleva lapsi saa sosiaaliviranomaiselta selvityksen huostaanoton syistä, jos ja kun sosiaaliviranomainen alkaa toimia lain edellyttämällä tavalla. Lapsen ei tarvitse jäädä pelkästään toisiaan kehuvien sijarin ja bioäidin mielikuvapropagandan varaan. Papereista löytyy huostaanoton oikea syy, tai ainakin pitäisi löytyä, ja kannattaa olla tarkkana, ettei lapsi ne luettuaan havaitse teidän aikuisten pettäneen häntä. Siinä yksi syy, miksi sijareiden tulee pitää etäisyyttä vanhempiin eikä mökkeillä ja leireillä heidän kanssaan kuten nuo yhdet sijarit tässä ketjussa kertovat tekevänsä.
jos aikuiset ihmiset pärjäävät keskenään, jopa siinä määrin, että on mahdollista yhdessä mökkeillä ym, niin näkisin sen pelkästään eduksi lapselle.
Ei pidä aliarvioida lasten ymmärryskykyä.
Kyllä he ymmärtävät sen kuvion ihan oikein. Tietävät, että vanhempien töppäysten vuoksi on joutuneet muutamaan pois kotoa, mutta lapset haluavat silti säilyttää kaikki ne yhteydet, mitä on mahdollista järjestää. Usein on vielä niin, että kun lapset kokevat olevansa turvassa sij.perheessä, eikä heidän tarvitse pelätä mitä omien vanhempien kanssa tapahtuu, niin heidän on helpompi keskittyä seurustelemaan vanhempiensa kanssa, koska tuntevat olevansa turvassa toisten aikuisten kanssa. Lapset saavat siten omista vanhemmistaan tavallaan vain ne parhaat puolet.
Vähän kuin isovanhemmat lapsenlastensa vierailuista, kun kaikki muu vastuu on poissa.
Näissä tapauksissa, missä vanhemmat ovat yhteistyöhaluisia, on kysymys luultavasti jostain mokailusta, minkä vuoksi on huost.ottoon jouduttu ja vanhempien silmät ovat avautuneet ja yrittävät laittaa asiansa kuntoon, että saavat lapset takaisin ja toisaalta haluavat minimoida lapsensa kärsimykset yrittämällä tehdä asiat mahd. joustavasti.
En uskokaan, että puhutaan edes mistään syvästä ystävyydestä biojen ja sijareiden välillä, vaan hyvästä yhteisymmärryksestä, mikä tähtää vain lasten parhaaseen.
Huostaanottoon johtanut lapsen kaltoinkohtelu ei ole "töppäys" tai "moka" vaan rikos.
Lapselta vaaditaan liikaa ymmärrystä tuolla kuvaamallasi metodilla. Aikuisten on osoitettava ymmärrystä lapselle, eikä suinkaan lapsen loputtomasti ja aina vaan uudestaan aikuisile.
Eri asia on, jos sosiaaliviranomainen tai oikeuslaitos on määrännyt valvotut tapaamiset mökille toteutettavaksi, mutta onko todella niin, että valvoja on sijari. En ymmärrä tätäkään sinun näkökohtaa. Tää on yhtä puuroo tää suomalainen lastensuojelu, ei voi muuta sanoo. Niin monta kokkia on joko omavaltisesti ottanut tai saanut valtuudet lapsen asioissa sooloilla, että kenellekään aikuiselle ei viimekäden vastuuta voida sitten osoittaa.
Siksi varmaan läänitkin lakkautetaan, kun lääninhallituksessa ei ole hoidettu viimekäden valvontaa lastensuojelussa. Hyvä vaan, että lakkautetaan, mutta mitä tilalle vai eikö mitään.
Minkä ikäiselle lapselle näyttäisit paperit, joissa kerrotaan todellinen syy huostaanotoon?
Minkä ikäiselle lapselle näyttäisit paperit, joissa kerrotaan todellinen syy huostaanottoon?
mieltä kanssasi, että aikuisten tehtävä on osoittaa ymmärrystä lapselle, eikä päin vastoin.
Valitettavasti vain näissä huost.otto jutuissa se menee juuri väärin päin.
Silloin kun vanhemmat eivät ole kykeneviä huolehtimaan kunnolla edes itsestään saatikka lastensa fyysisistä tai psyykkisistä tarpeista, niin lapset huolehtivat aikuisista.
Sitä et voi muuttaa millään lainsäädännöllä, tai yrittää kieltää lapsilta.
Olen itse yrittänyt opettaa lapsille, että heidän pitäisi päästää irti siitä liiallisesta huolehtimisesta yleensäkin aikuisten asioissa, mutta siellä taustalla se huoli heillä vain väijyy.
Se on siis täysin lapsista itsestään lähtöisin, sitä ei ole heille kukaan tuputtanut.
Siinä on se ristiriita, mitä sun on vaikea ymmärtää. Me törmäämme siihen jatkuvasti ja siksi joustamme mahd. paljon, helpottaaksemme lapsen huolta ja murhetta.
saattaa olla papereihin präntättynä sellaista K-18 tekstiä, ettei alaikäiselle voi mitenkään näyttää.
Sosiaaliviranomaisen on selvitettävä lapsen kehitystason mukaisesti lapselle ne huostaanoton ja sijoituksen syyt. Muistaakseni kaikki asiakirjat on lapselle annettava oliko se 12 tai 14 vuotiaana. Voitte tarkistaa laista, mutta näin muistelen.
Ei kai K-18 tekstiä präntätä perusteeksi, jos lapsi ei ole joutunut K-18 kohtelun uhriksi. Silloin sitä ei häneltä voi salatakkaan, päin vastoin, sanoiksi puettuna asia konkretisoituu muutenkin kuin pahanolon tunteena. Kaippa lainlaatijat ovat kuulleet asiantuntijoita lakia säätäessään. Lakia on noudatettava, vaikka te sijarit empisittekin. Sosiaaliviranomainen ei teiltä sitä lupaa kysy vaan hänen on noudatettava lakia.
Mitä tulee mökkeilyyn vielä, niin kivaa varmaan on kaikilla osapuolilla, ja miksei olis, kun veronmaksajat maksaa hauskanpidon.
se menee. Kyllä olen täysin samaa mieltä ja ymmärrän erittäin hyvin missä mennään.
ym. erikseen veronmaksajilta mitään rahaa saa, eikä keneltäkään muultakaan. Kyllä ne kustannukset ovat sijareiden pussista pois.
Siinä lienee yksi syy, miksei kaikkia jaksa innostaa mitkään ylim. kestitykset.
Meiltähän kyllä odotetaan, että kestittelemme, niin sossuja kuin bioja ja muitakin lasten läheisiä, mutta mitään ylim. "edustusrahaa" ei meille kuitenkaan makseta, joten se missä mittasuhteissa kukakin haluaa toisia kestitellä, jää jokaisen sijarin omaan harkintaan.
Tarkoitin sitä, että tuossa yhteistyökuviossahan lapsi hoituu sijarilla veromaksajien piikkiin (sijarin palkkio), joten kai se nyt muutama mökkireissu kannattaa kustantaa vanhemmille kun hyöty on molemminpuolinen, biovanhemmilta ei mene rahaa huostaanotetun lapsensa tarpeisiin ja sijari taas saa rahaa huostaanotetun lapsen tarpeisiin, meiltä, veronmaksajilta. Kippis vaan.
mielestä ole mitään pahaa siinä,että kerrankin sijarit kehuu biovanhempia,mutta pitää lastakin toki huomioida ja niitten tunteita,pitää pystyä hyvään yhteistyöhön,mulle on sanoneet ihmiset vaikka mitä lasteni sijoituksesta,yks tuli väittämään,että olen liian paljon antanut sossulle periksi,voi hitto,mä en ainakaan näe mitään syytä puuttua toisten elämään,en todellakaan tiedä miten itse olisin jaksanut ilman sossun ja tukiperheen apua.
Kun noin ponnekkaasti käy toisten kimppuun on omaan napaan mahdoton nähdä vaikka se on meillä jokaisella se ensimmäinen tuijottamisen paikka. Tiedän, että Helinä tähän naukaiset omaa "eipäs-juupas" juttuasi silmäsuojat tanakasti paikoillaan, ihanasti suoraa rataa jyräten, kauniit maisemat missaten :) Mutta arvaa mitä, naukaise vaan :))
Kun helinä keijukainen on monessa asiassa ollut oikeassa. Mutta jostain syystä teidän on vaikeaa hyväksyä ja katsoa totuutta silmiin. Toki helinä keijukainen on joskus erehtynyt, tai ehkä tulkinut asian niin, että asia on ymmärretty väärin. Kukaan ei ole täydellinen. Joten tuntuu pahalta kun mollaatte! Ette tekään ole ihan kaikista asioista perillä, joten sen takia helinä keijukainen yrittää valaista asioita jotka ovat teiltä pimennössä. Niinkuin minä tuon omat kokemukseni julki,koska olen huomannut että useimmilla on suppea näkemys asioista ja tietoa liian vähän tai käsitykset ovat jostain syystä vääristyneet.Tosi asioista on turha kiistellä!
välillä tulee sellainen tunne, että hän ei näe enää metsää puilta ja että näkemykset ei ole enää ihan oikeissa suhteissa.
Jos vedän kessua 20 vuotta ja sairastun keuhkosyöpään niin onko se silloin tupakkatehtaitten vika? Entä lääkäreitten, jotka haluaa leikellä minua, aiheuttaa kipua, makuuttaa sairaalan sängyssä? Jokainen meistä on itse vastuussa tekemisistään.
Tämä Helinä tapaus kantaa niin isoa rojumäärää niskassaan ja työntää sitä niin vahvasti ympärilleenkin, että esim täällä moni hyvä asia hukkuu siihen roinaan. Eihän toki kelleen voi sanoa miten elämänsä kuuluu elää, mutta kyllä välillä tulee sellainen fiilis, että hän voisi vaikka hieman katsoa sen kuutionsa ulkopuolellekin.
Ja vielä sen verran sanon, että metsällä on tapana vastata kuten sinne huudetaan. Ihan varmasti Helinän tapa kirjoittaa kirvoittaa vastakommentteja ja eiköhän hän sen itsekin tiedosta.
Minulle nyt taas tuli sellainen tunne että et ehkä lukenut kunnolla tuota minun kirjoittamaa tai et ehkä ymmärtänyt sitä riittävästi. Miten meidän pitäisi kirjoittaa jotta ymmärtäisit asian jonka kirjoitamme?
niin vika onkin siis lukijassa? Vika on ymmärtämyksen puutteessa? Mielenkiintoista.
Tarkoitin yleensä kaikkien kirjoittajien asioita et näemmä osaa lukea oikein! Ja nytkin ymmärist aivan väärin! Opettele lukemaan.... Just tuollaisten takia moni ei viitsi edes kirjoitella täällä, kun yrittää hakea asiallista keskustelua niin, saa tuollaisen ymmärtämättömän ihmisen palstalle! Hitsi sentään.
ovat niin tyhmiä ja ymmärtämättömiä, kun eivät ymmärrä sinua. Just. Mahtaa olla mukavaa, kun on itse niin fiksu ja muut vaan ymmärtämättömiä. Heh heh.
Kiusaa sinua tahallaan, ihan sillä kun molla maijukainen itse on niin tyhmä tekee itsestään naurettavan. Me ymmärrämme sinua hyvin, mutta tuota kiusaajaa emme ymmärrä.
valaisee todella esimerkiksi niiden biovanhempien asioita, jotka ovat omista syistään päätyneet siihen, että antavat lapsensa(yleensä nuoren jo)sijoitukseen.
LUULETKO, ETTÄ HÄNELTÄ LÖYTYY MYÖTÄTUNTOA SELLAISIA BIOJA KOHTAAN, PÄINVASTOIN.
Mietippä toisin päin kans!
Ei todellakaan löydy myötätuntoa.
Sijoitukseen joutuu lapsia monista syistä. Vanhemmille voi myös sattua liikaa ikäviä asioita heistä riippumattomista syistä. Monesti ongelmat voi kiertää myös sukupolvesta toiseen. Vanhemmilla voi olla jo ollut huono lapsuus. Tuskin raja on niin selvä, ettei voi toimia tilanteen mukaan. Jos sijari katsoo, että vanhemmilla on toivoa ja kyky saada lapset takaisin, eikö ole parempi valmistella lasta kotiinpaluuseen ja pitää hyvät välit biovanhempiin? Yhteistyötä luulisi sijaisvanhemmuuden olevan. Toki asioihin pitää lyödä lukkoja, jos biovanhemmat jatkuvasti pettävät luottamuksen ja lapset voi joutua jälleen vaaraan.