Miten ihminen pystyy lihottaan ittensä muodottomaksi? Kymmenen kiloa ekstraa vielä saatan ymmärtää, mutta mitä päässä liikkuu, tai ei liiku, kun painoa on yli 20kiloo liikaa?
Eikö hälytyskellot soi? Eikö lihomista "huomaa"? Haluaako lihomisen vaan unohtaa ja jatkaa samaa rataa? Ymmärrän sairaudet ja muut vastaavat syyt, mutten sitä miten on mahdollista itse itsensä lihottaa sairaalloisen lihavaksi??
Kiinnostaa todella oikeasti tietää mitä ylipainoiset ovat mieltä asiasta? Miten se tapahtuu? Miksi et puuttunut lihavuuteesi ajoissa? Missä meni vikaan? Miten jaksat elämääsi lihavana?
Eikö hälytyskellot soi? Eikö lihomista "huomaa"? Haluaako lihomisen vaan unohtaa ja jatkaa samaa rataa? Ymmärrän sairaudet ja muut vastaavat syyt, mutten sitä miten on mahdollista itse itsensä lihottaa sairaalloisen lihavaksi??
Kiinnostaa todella oikeasti tietää mitä ylipainoiset ovat mieltä asiasta? Miten se tapahtuu? Miksi et puuttunut lihavuuteesi ajoissa? Missä meni vikaan? Miten jaksat elämääsi lihavana?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ei tarvitse mitään ihme "lihotuksia" vaan paino lisääntyy ilman ponnistuksia. Hälytyskellot soivat päässä jo viidettäkymmenettä vuotta. Aina kun saan pudotettua 20, 30, 40 kg tai vieläkin enemmän, ajattelen että nyt en enää koskaan anna painon nousta. Se nouseejo sitä ajatellessa. Aina kun en laihduta lihon. Ihminen ei voi viettää koko elämäänsä vain ajatellen painoaan, silloin menee elämä hukkaan. Varmaan on raskaampaa elää lihavana kuin laihana mutta elettävä on kuitenkin. En voi sanoa että kaikki lihavat vuoteni olisivat menneet hukkaan. Olen nauttinut nuoruudestani aikoinaan, opiskellut ja tehnyt työtä, rakastunut ja avioitunut, synnyttänyt ja kasvattanut kaksi lasta. Olen elänyt elämääni iloineen ja suruineen, ja laihduttanut ja lihonut. Koskaan en ole ollut normaalipainoinen. Hulluina nuoruusvuosina tuli joskus oltua parikin viikkoa syömättä kun rahat tuli juhlittua. Silti olen aina ollut lihava.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Ehkä ihmettelen asiaa sen takia kun lähipiirissäni on niin paljon sairaalloisen lihavia naisia, jotka tuntuvat aina olevan laihiksella.
Jotenkin tuntuu niin hullulta, että ihminen joka pystyy laihduttamaan yli 40kiloa päästää itsensä myös lihomaan samanverran!!?? Itsekuria ei sulta ainakaan siis puutu!! Enkä sano, ettäkö lihavana elämä menis hukkaan tai mitään, mutta ihmetyttää just se miten joku jaksaa aina olla laihiksella..
Itse aloin lihoa kuudennella luokalla. Eipä sitä siinä iässä tajunnut eikä asia haitannut, eikä se kyllä haittaa vieläkään. En ole painoindeksin mukaan sairaalloisen ylipainoinen, vaan paino on häälynyt lievän ja merkittävän rajoilla viimeiset 10v. En ole koskaan tosissani laihduttanut, sillä terveyteni on erinomainen, minulla on ihana aviomies, suloinen poika, paljon ystäviä ja työelämässä ei ole kiloni koskaan haitanneet. Muuten elän terveellisesti, en polta ja juon todella harvoin, ulkoilen paljon pienen poikani kanssa ja syömme kotona ihan normaalia ja terveellistäkin ruokaa, sillä poikaa en ns. lihota ja pidän itse salaateista ja kasvispitoisista ruoista :) Oma kompastuskiveni on ainoastaan makea. Ehkä joskus saatan vielä laihduttaakin, mutta en ole siihen kokenut vielä tarvetta. Totta kyllä on että jos olisin 20kg hoikempi, en päästäisi itseäni lihomaan takaisin! Ja turhaa mielestäni ovatkin kaikki dieetit, elämäntapojen muutoksestahan siinä on kyse. Eräs ystäväni on lihavampi kuin minä ja aina aloittamassa jotain kuuria. Hän on välillä laihtunutkin, parhaimmillaan 30kg, ja kaikki tulleet takaisin extrakilojen kera. Kun ei ne mitkään ihmedieetit kiloja poissa pidä! Lihominen valitettavasti on hyvinvointivaltioiden sairaus, samoin kuin henkiset sairaudet koko ajan yleistyvinä... Koskaan ei taida ihmiskunta olla sellaisessa tilassa että kaikki olisivat terveitä ja onnellisia...
"Jotenkin tuntuu niin hullulta, että ihminen joka pystyy laihduttamaan yli 40kiloa päästää itsensä myös lihomaan samanverran!!?? "
Tuohon on pakko kommentoida, että itselläni ei ollut "kuin" 15 kg ylipainoa, mutta sen poissaaminen oli kyllä jumalattoman työn takana. Päätin silloin, etten ikinä enää liho samoihin mittoihin, koska en halua käydä sitä rääkkiä läpi enää koskaan vapaaehtoisesti. Minulle painon tarkkailu ja jo pieneenkin nousuun reagointi on huomattavasti helpompaa kuin repsahdukset ja sitten kymmenien kilojen laihikset.
Oon ihan samaa mieltä kanssasi siitä mitä sanoit, että "jo pieneenkin nousuun reagointi on huomattavasti helpompaa kuin repsahdukset ja sitten kymmenien kilojen laihikset". Oon itse kans laihduttanut 10 kiloa eikä sekään helppoa ollut! Mutta nyt kun elelee normaalisti niin paino pysyy helposti normaalipainossa.
Kilo sinne tai tänne ja sen pystyy nipistämään ihan lyhyessäkin ajassa, mutta miksi hälytyskellot ei siis kaikilla soi silloin kun painoa alkaa kertyä? Tai voihan ne soida, mutta miksi kaikki eivät toimi sen mukaisesti? Kukaan tuskin syntyy läskinä, joten jostain ne ylimääräiset kilot itse itselleen hankkii elämänmyötä.
Vai tunnustaako joku, että tarkoituksella halusi lihoa ylipainoiseksi?
Minulla on tällä hetkellä 15kg ylipainoa, pahimmillaan sitä oli 25. Hälytyskellot soivat jossain vaiheessa mutta en saanut sitä pysäytettyä. Eli kyllä sen lihomisen huomaa, itsellä se tietty vaa'an lukema pisti semmoisen shokin että mulle tuli stoppi, ja se että istuvimmat vaatteet löytyi plus-mallistosta mikä oli kanssa sellainen järkytys että oksat pois. Kyseessä ei ole mikään sairaus. Itselläni asiaan vaikutti se että kävelin aina työmatkat josta sain ihan reilusti liikuntaa joka päivälle. Sitten muutin ja työpaikka olikin 200m päässä. Minulla ei ollut sillä hetkellä säännöllistä liikuntatottumusta koska en ollut sitä pitkään aikaan tarvinnut, joten ei sitä tuossakaan vaiheessa tullut ja söin kuten ennenkin. Siihen lisäksi vielä sain työuupumuksen jolloin en jaksanut tehdä yhtään mitään. Eli mulla meni vikaan tuon muuton myötä kun en tietoisesti pistänyt itseäni liikkumaan kun työmatkaliikunta ei enää riittänyt. Itselläni ei ole niin paljoa ylipainoa että se vaikuttaisi jaksamiseen enkä miellä itseäni enää lihavaksi vaan ylipainoiseksi tai pyöreäksi. Mulle siis lihava tarkoittaa että on reilusti ylipainoinen.
Ei kukaan tarkoituksella itseään lihota, mutta omasta kokemuksestani tiedän että aina sitä ei heti huomaa, ja vaikka huomaa niin asia ei käänny niin helposti. Sellaisen, joka ei sitä itse ole kokenut, on helppo sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni ja liiku, mutta kun se ei vain toimi ihan yhtä helposti, sen naksahduksen pitää tapahtua jokaisen omassa päässä.
Minä olen indeksin perusteella muistaakseni merkittävästi ylipainoinen. Olen joskus harrastanut aktiivisesti liikuntaa ja silloin olin normaalin painon ylärajoilla - vaikka söin terveellisesti ja treenasin päivittäin mielettömiä määriä. Kun lopetin aktiiviurheilun, sain todella liikunnasta tarpeekseni enkä moneen vuoteen liikkunut yhtään. Ja samalla jatkoin kuitenkin syömistä niin kuin olisin treenannut.
Kompastuskiveni ei niinkään ole herkut - vaikka nekin maistuvat - vaan ihan tavallinen ruoka. Ja se, että se maistuu liian hyvin. Nami. Huomasin kyllä kun painoa alkoi kertyä, mutta kun on vuosia tottunut syömään tietyllä tavalla, siitä on vaikea päästä eroon. Enkä koskaan ole vihannut kroppaani, näin merkittävänkään painon kanssa. Olen omanlaiseni ja jos en muille kelpaa, se on muiden ongelma.
Tietysti voin puolustella asiaa sillä, että minulla lisäksi on hormonaalinen ongelma, joka hankaloittaa painonpudotusta, mutta ei se ole ainoa syy. Toinen syy on laiskuus. Rakastan ruokaa, inhoan liikuntaa. Olen pakottanut itseni liikkumaan ja kiloista huolimatta kuntoni on melko hyvä - parempi kuin painoisellani voisi olettaa olevan. Ja ihan varmasti parempi kuin kukaan ulkonäön perusteella uskoo...
Toisaalta minua inhottaa tämä nykyajan laihuuden ihannointi ja oletus, että kaikkien pitäisi olla hoikkia, laitettuja ja muodot hankittaisiin sitten silikoneilla. Eli voitte ihan vapaasti ottaa kroppani v*ttuiluna nykyajan kauneuskäsityksiä kohtaan...
Yllättävää kyllä, olen sinut itseni kanssa ja ilmeisesti sekin näkyy. Sillä merkittävistä kiloista huolimatta, miesten huomiota olen aina saanut. En tosin niinkään itseni ikäisiltä (alle kolmekymppisiltä) vaan hiukan vanhemmilta - joita toisaalta itsekin katselen. Jaksan elämääni lihavana aivan hyvin. Laihaa minusta ei koskaan tule, ihmettelen jos normaalipainon ylärajoille joskus pääsen. Mutta se on murheista pienimpiä;)
Niinpä.. Ilmeisesti pieni pullukoituminen ei vielä tunnu/näy miltään - itse ei tajua eroa eikä muutkaan kummemmin huomioi mitään jos tulee +5kg. Mutta siitä se sitten lähtee, eli toiset viis kiloo tulee helposti kun on ittensä totuttanut isoihin, rasvaisiin (ja vastapainoksi tietty myös makeisiin) annoksiin. Kroppa ja sielu tottuu nopeasti ja sitä tarttee sitä samaa ***kaa yhä enemmän.
Ja sitten on piru irti kun kerran osaa katsoa itteään peilistä "vieraan" silmin.. Tartutaan hätäännyksissä ensimmäiseen mahdolliseen oljenkorteen eli syömättömyys-/muuhun ihmediettiin ja tietäähän sen miten siinä käy: kroppa huutaa kaloria mutta peili ei antais myöten. Ja repsahtaa, "kun ei pysty niin ei pysty"...
Sorry vaan, mutta olen kurkkuani myöten täynnä kaikkia lehtien/tv:n syöttämiä laihdutuskikkoja. Ainoa - ja 100% takuuvarma - keino on että alkaa syödä vähemmän. Valitsee vähärasvaisia kunnon ruoka-aineita JA LISÄÄ LIIKUNTAA.
Itse asiassa, kun lisää reippaasti ja REIPASTA liikuntaa (esim. juoksu on maailman paras liikkumismuoto!) laihtuu ja kiinteytyy takuuvarmasti. Ja siinä sivussa myös ruokavalio kohentuu ihan luonnostaan. Sitä jaksaa juosta paremmin kun syö ruisleipää eikä valkoista pullaa. Ja krapulassa on tosi vaikee juosta, joten liika juominenkin on "pakko" jättää..;) Tupakasta kannattaa ja VOI luopua, sen turhempaa turhaketta ei maailmassa olekaan!
Ja yksi harhaluulo tuntuu ylipainoisilla olevan: 'pelkkä laihuus tuo onnen'. Ei tosiaankaan, vaan KIINTEYS. Kiinteä, pyöreähkö ihminen, vaikka hänellä olis se 5 kiloo enemmän kuin "normipaino", niin takuulla näyttää hyvältä eikä miltään ihrakasalta.
Itse olen aina halunnut olla timmissä kunnossa ja kiinteä, en välttämättä niinkään laiha. Juoksu tuli harrastuksekseni aviomieheni myötä toistakymmentä vuotta sitten, enkä kadu (en miestäni enkä juoksuharrastustani..;). Syön paljon hyvää kotiruokaa, unohtamatta silloin tällöin herkutella. Ruisleipä on suurta herkkuani:) Olen nyt 43v. ja edelleen hoikka, jäntevä ja nuoruuden mitoissani (157cn/45kg).
Kaikki voivat tulla kiinteämmiksi ja laihemmiksi, se on ihan oikeasti totta. Kyse on tahdonvoimasta ja sitoutumisesta. Haluatko muuttaa elämääsi ja elintapojasi? Onko sinulla riitävästi motivaatiota välittää itsestäsi ja läheisistästi, eli että säilyisit kauemmin terveenä ja elossa?
Miettikääpä sitä. Koskaan ei ole liian myöhäistä välittää.
...juosta, mutta mietipä ihmistä jolla on ylipainoa 30-40 kiloa, miten sellainen ihminen lähtee juoksemaan? Aika pienestä ne on liikkumiset silloin aloitettava. Sorry vaan, mutta muakin ärsyttää nämä timmit itseään täynnä olevat luikerot (painaa 45 kg, eikä ole laiha), jotka tulevat lihavuus palstalle antamaan ohjeita. Minkä takia yleensä käyt tällä palstalla?
Turha siellä on kenenkään katkeroitua jos joku pitää itsensä hyvässä kunnossa fyysisesti. Vaikka alkuperäinen kysymykseni lähinnä koskikin sitä miksi ihmiset ovat päästäneet itsensä lihomaan, oli edellisen "timmin 45-kiloisen" vastaus mielestäni hyvä. Eikä hän varmaan tarkoittanut, että kaikkien pitäisi juosta, totesi vaan mikä hänellä on toiminut.
Minkä takia itse käyt palstalla jos ärsyynnyt muiden keskusteluista? Mikä on sinun painosi ja miksi? Edelleen olen kiinnostunut siitä miten ihmiset ovat keränneet painonsa vuosien varrella?
Hyviä vastauksia on tullut siitä, miten ihmiset ovat itsevarmoja ja onnellisia kilojensa kanssakin, mutta kukapa ei silti haluaisi olla laiha ja timmi? Laihakin voi olla onnellinen ja silloin tuo juoksukin voisi maistua paremmin..
kun käyt täällä kyselemässä ja kauhistelemassa ihmisten ylipainoon liittyviä asioita? Mitä varten sua kiinnostaa niin paljon ihmisten paino, sen kertyminen ja ihmisten onnellisuus?
"Laihakin voi olla onnellinen" ...meinaatko että lihavat on sitä mieltä, ettei voisi?? Ei kenenkään onnellisuus ole pelkästään kiloista kiinni. Miten on oman painosi ja onnellisuutesi laita???
Loppuhan ne asialliset vastaukset lyhyeen. Viittasin tuolla "laihakin voi olla onnellinen" ylempään kirjoitukseen ja kuvittelin, että jos ihmiset lukevat koko ketjun alusta asti he tajuavat pointtini. Sinä et ilmeisesti ymmärtänyt? Anteeksi vaan, että loukkasin herkkää sieluasi.
Olen itse normaalipainoinen ja olen laihduttanut elämässäni noin kymmenen kiloa. Olen ollut onnellinen sekä lihavampana, että laihempana.
En ole kauhistelemassa kenenkään painoa ja luulin, että tähän vastaavat ne jotka asiasta haluavat puhua. Sinä haluat näemmä vain valittaa kun olen aloittanut tämän ketjun? Oletko sitämieltä, että tänne saa kirjoittaa vain sinua miellyttäviä keskusteluja? Mitä varten ovat keskustelupalstat?
Kiitos asiallisista vastauksista ihmisille. Olisitpa sinäkin pysynyt aiheessa niinkuin muut, järkevät, ihmiset tekivät..
Jos en ole yhtä järkevä kuin Sinä...sellaista sattuu varmaan usein, että kohtaat itseäsi tyhmempiä? Olen onnellinen kiloineni kaikkine, mutta toisinaan ärsyttää ihmiset, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken ja kuvittelevat että jos joku sopii (juoksu) yhdelle, niin se tekee kaikki muutkin onnellisiksi. Minä en halua valittaa, haluatko Sinä? Oletko Sinä sitämieltä, että ketjuusi saavat vastata vain, jotka vastaavat mielestäsi oikein? Kiitos asiallisesta aloituksestasi ja anteeksi, että olen olemassa:)
Kaikki ei tosiaan näytä jaksavan lukea viestiketjua alusta loppuun, vaan tinahtaa kiinni yhden vastauksen yhteen lauseeseen/sanaan..
Jos joku ylipainoinen otti tekstistäni kärsäänsä, voi kai sanoa että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.. Aloittajahan nimenomaan lähti tiedustelemaan miksi joku pystyy/haluaa lihoa muodottomaksi ja miten jaksaa elää sellaisena?
Omassa vastauksessani kerroin mielipiteeni miten homma (siis lihominen) helposti alkaa ja miten helposti siinä voi päätyä jojo-tilanteeseen (siis laihdutetaan-lihotaan-laihdutetaan-lihotaan jne). Eli puhuin suoraa asiaa tabusta nimeltä 'läski ihminen'. Ja sitten valitetaan että morkkaan läskejä ja "mitäs tuun tänne läskien palstalle ittee kehumaan"!
Se on taatusti ihan jokaisen oma asia jos haluaa olla ylipainoinen. Mutta silloin pitäis jaksaa kantaa myös seuraukset, eikä potea huonoa itsetuntoa. Kateushan on kansantautimme, siinä missä sydän- ja verisuonitauditkin. Mutta niistäkin voi parantua, ja keinon varmasti tiedättekin ;)
eukolleko?? :) Vielä ei onneks ole niin kehnosti asiat täälläkään. Mistä sä muuten voit tietää lihomisesta ja laihtumisesta yhtään mitään, kun oot koko ikäs ollut tuollainen timmi-kunnossa oleva luuviulu? Alipaino on yhtä vakavaa kuin ylipaino, sydänsairauden voit saada sinäkin! Sekin on ihan taatusti jokaisen oma asia, jos haluaa olla ryppyinen, kuiva ja kärttyisä ja en tiedä voiko siitä edes parantua;)
Ikävä tuottaa sulle pettymys: olen rakenteeltani siro ja sua kyllä nyt harmittaa - tiimalasivartaloinen. Joten luuviululta en näytä vaan sopusuhtaiselta :) Ja itse en voi sille mitään että naamassa ei vieläkään näy pahempia ryppyjä, kiitos hyvien geenien ja sen että olen välittänyt hoitaa itseäni.
Jos joku sattuu olemaan nelikymppinen mutta näyttää alle 30-kymppiseltä, onko se hänen vikansa? Ja jos joku näyttää 30-kymppisenä nelikymppiseltä, on se ihan hänen oma vikansa..
Iloista kevättä sinullekin, muista että kateus kannattaa käyttää rakentavasti omassa elämässään ja valinnoisaan. Ota ilo irti elämästäsi :)
Tuossa iässä kehottavat jo tarkistuttamaan näkönsä, laseilla näkis varmaan ne ryppynsäkin parempi vaikka tietty ne onkin vain naururyppyjä:)
Ei silti, aina kannattaa uskoa itseensä ja unelmiinsa. Ja netissähän kaikki on mahdollista, jopa tiimalasit ja timmit eukot! Anna sinäkin palaa!!
Tuohon vähärasvaisten tuotteiden suositteluun, että terveysterroristina en ikipäivänä kenellekään suosittelisi vähärasvaisten tuotteiden käyttöä. Niiden lisäaine- ja haitallisten aineiden määrät ovat rasvaisiin verrattuna käsittämättömiä. Ja toisaalta niitä tulee usein myös käytettyä enemmän, jolloin hyöty niiden käyttämisestä jää pieneksi.
Eli ennemmin normaalirasvaiset tuotteet ja pieninä määrinä.
Vaikka toisaalta nykyään kaikki ruoka on niin teollista, että marinoidaanhan me kroppamme säilöntä- ja lisäaineilla joka tapauksessa...
No joo, teksteistäs saa tosiaan sen kuvan että olet satavarmasti sen luokan plösö, ettei paremmasta väliä. Vai uskallatko antaa omat mittasi tänne nettiin "kaiken kansan töllisteltäväksi.."?
Mä olen ihan aikuisten oikeesti antamieni mittojen mukainen nainen, ja ylpeä itsestäni että olen pystynyt vyötäröni ja nämä mittani säilyttämään.
Kun näkee nuoren, oikein läskin tytön/pojan tulee mulle surullinen olo sen ihmisen puolesta. Hän kun ei varmasti haluais sellainen läski olla, mutta ei osaa/voi muuttuakaan..
Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että vähärasvaisissa tuotteissa olisi lisä- ym. aineita enemmän??? Mihin väitteesi perustuu??? Vrt. esim vähärasvaiset maitotuotteet kuten juustot, rahkat ja itse maito, mitä niihin on lisätty? En ole ikinä kuullut vaikka olen terveysalalla itsekin? En nyt ala paasaamaan mitään vaan haluan että TODELLAKIN perustelet väitteesi, ettei vain olisi yksi pieni syy olla vaihtamatta voita ja punaista maitoa yms. kevyisiin tuotteisiin!
Minkä luokan? En ole koululainen, en opiskelija vaan 25 vuotias NUORI nainen. Ja voin ihan aikuisten oikeesti kertoa sulle, että olen 175 cm pitkä ja painan tällä hetkellä 85 kg. Olen laihduttanut 10 kg, en ole oikein läski ollutkaan, mutta lihava kyllä. En usko, että sulta riittää sympatiaa henellekkään, sen verras kylmäkiskoiselta kuullostat ja ainakaan minä en olekaan myötätuntoasi vailla, sillä mulla on kaikki asiat ihan hyvin: olen nuori ja mulla on elämä vielä edessa...vaikken juoksua harrastakaan:)
nonniii pulahtipas sitten tämäkin keskustelu saman tutun paskanjauhannan puolelle, kuten aina. Ettekö te nyt s..tana pysty käymään yhtään keskustelua asialinjalla ilman, että jo muutaman kommentin jälkeen siirrytään henkilökohtaisuuksiin ja "minä olen sentään jotain upeaa toisin kuin te kaikki muut" kommentteihin? Kyllä nyt ihmisten sentään pitäisi hieman tasokkaampaan keskusteluun pystyä!
Jatketaanpa sitten valitsemallanne linjalla:timmille yms. hoikille ja kauniille naisille ja miehille, tulkaa testauttamaan ulkonäkönne ja karismanne kauneuskilpailuihin tai fittnes-kisoihin niin saatte nähdä miten kauniita, karismaattisia tai timmejä te oikeasti olette. Eipä vain taidakaan se ulkonäkö sinne asti riittää vaikka täällä keuhkoattekin täydellisyyttänne. Ja lihavat, lopettakaa näihin per..leen juttuihin mukaanmenemistä
Ihmetyttää tämä ikärasismi, jota nämä läskivuoret harrastavat, ei ole nimittäin ensimmäinen kerta. Luuleekohan tuokin NUORI valas(valaat ovat älykkäitä eläimiä, joten vertaan tuota NUORTA niihin vain koon puolesta) pysyvänsä koko elämänsä 25-vuotiaana. Tosin luulisi 12-vuotiaaksi lapsellisista puheenvuorosta päätellen.
Saattaahan tietysti olla, että noilla mitoilla tuoni ennättää korjata ennen keski-ikää, mutta sääliksi käy ihra-ameeban vanhempia ja isovanhempia, kun palleron asenteet on mitkä on.
Vuodet tulevat väistämättä, läski on oma valinta.
Kuulehan, mitä mahdat opiskella. "Kuullostat"(oikein kahdella ällällä hekoheko)pikkuisen tyhmällä tytöltä. Mitäpä olet suunnitellut tekeväsi sitten kun elämäsi on ohi, viimeistään 43-vuotiaana tuhtina tätinä? Jäähän se aina ahmiminen.
että on todella fiksua kirjoitusta ja tässä ei ainakaan minkäänlaista rasismia ole havaittavissa. Tää on takuulla, jonkun muun kuin 22-vuotiaan kirjottama juttu, toisaalta vaikuttais 15-vuotiaan kirjotukselta, mutta toisaalta vois melkein vannoa, että tämän on kirjottanu joku timmi nelikymppinen:)
Itkettäis varmaan, jos ei naurattais niin kovin:):)
Sanoiko joku tuossa viestissä että opiskelee? Ja minusta Sinä "nuori mies" tunnut ehkä pikkuisen enemmän kuin tyhmältä, jos uskot kaikki nämä jutut kun täältä luet ...ja kirjoitatkin. Tämä on sellanen mielikuvitusmaailma, jossa jokainen saa olla ihan mitä vaan. Hehe, koita kestää!
Sanoinko ehkä jossain tuossa viestissäni, että olen nuori MIES? Mielikuvitusmaailma tosiaan...
otsikko, mitä siinä sanotaan?? Terveisin vähän varttuneenpi naisihminen.
Ja taitaapi olla myös vähän tyhmempi (lihavampi) naisihminen, vai mitä?
Eihän tällä palstalla muita käy, kuin lihavia ja tyhmiä, sehän tässä on selväksi tullut. En usko, että ainakaan kukaan timmi-kroppainen fiksu aikuinen nainen tänne viitsisi kirjoitella, nehän juoksee kaiket illat pitkin raittia. Nyt on jäähyväisten aika, minäkin lähden juoksemaan!
Kyllähän tuo hyvinkin voi olla 22-vuotiaan kirjoittama. Miksi ei? Emme me kaikki nuoret ole ikärasisteja sinun laillasi. Läskirasismia ei voi olla, koska tuossahan sanottiin kaikki oleellinen: vanheneminen on väistämätöntä, läski oma valinta, vai miten se nyt meni.
Minusta voisit ihan vakavasti miettiä jo nuorena terveyttäsi, tuollainen ylipaino on vaarallista, enkä ainakaan minä oikein voi tuntea myötätuntoa itse hankittuja sairauksia kohtaan. Parempi vain pitää itsensä timminä jo nuoresta pitäen, vaikka sinä niin kovasti tunnut itsestään huolehtimista halveksivankin. Onhan niitä minunkin ikäisissäni sinun kokoisiasi säälittäviä lylleröitä. Tosiaan tulee mieleen, että kuka raukka noitakin joutuu hoitamaan kun terveys lopullisesti pettää ja painoa on vielä kymmeniä kiloja lisää. Mutta kateushan se sinun puheenvuoroistasi paistaakin..
Heippa vaan teille molemille : 25- vuotiaalle "pullukalle" ja 43-vuotiaalle "timmille-eukolle" :)
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskusteluanne. Ensinnäkin mitään ikärasismia en voi itsekään kannattaa missään asiassa, sillä olen itsekin yli nelikymppinen;) mutta en voi myöskään ymmärtää tässä keskustelussa tämän vanhemman naishenkilön asennetta! Miten voit verrata itseäsi ja nuorta naista? Olen aivan varma, että tämä 85 kiloa painava 175 senttinen on vielä yhtä kaunista katsottavaa kuin sinä. Huomasitko ollenkaan, että tyttö on lähes kaksikymmentä senttiä sinua pidempi? Sinä olet lievästi alipainoinen ja toinen lievästi ylipainoinen. Minulla on suunnilleen samanikäinen tytär ja lähes samankokoinen (170/80) ja voin sanoa että hän ei ole lihava, ei edes pyöreä, vaan hyvin sopusuhtainen ja "timmi". Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi olla tällaisten juttujen yläpuolella, eikä lähteä tuollaiseen mukaan ollenkaan ja miksi sinun täytyy puolustautua, kun kerran olet vielä nuoren ja hyvän näköinen? Minä itse en enää ole kovin timmi enkä edes nuoren näköinen ja ylipainoakin on, mutta terve olen ja onnellinen.
Minua ärsyttää ihmiset jotka avoimesti ilmaisevat inhonsa lihavia ihmisiä kohtaa, minä inhoan lihavuuttani, mutta olen silti mielestäni ihminen, joka ansaitsee toisten kunnioituksen siinä missä muutkin (normaalipainoiset) ihmiset.
Miten ihminen pystyy lihottamaan itsensä muodottomaksi? Helposti, syömällä ja juomalla. Kiloja voi tulla todella helposti vaikka ei tekisikään mitään ihmeellistä muutosta!!!
Painoni vaihteli suuresti vaikka en edes tehnyt mitään, en tietoisesti yrittänyt laihduttaa tai sitten syönyt erilailla. Lihoin/laihduin vuodessa helposti 15 kiloa, en itse aikanaan kiinnittänyt huomiota asiaan. Asiat selvisivät noin 7-8 vuotta alkamisestaan, tuolloin oli painoa 20 kiloa liikaa, sain diagnoosin kilpirauhasenvajaatoiminta joka ehkä oli heittelehtinyt myös liikatoiminnan puolella, koska painonvaihtelut olivat sen verran rajuja ja en silloin yrittänyt laihduttaa koskaan. Kiloja tuli vielä 10 lisää ennen kuin lääkitys alkoi toimia. Nyt tilanne on se, että kilpparin toiminta on tasaisesti hiipunut. Kiloja liikaa on nyt 35.
Saan kyllä laihdutettua ja tiputinkin 10 kiloa pois, mutta ne tulivat uuden sairastumisen myötä takaisin. Elinehtoni on laihtua, tiedän sen, mutta silti se on vaikeata. Tiedän miten laihtuminen tapahtuu, mutta ei se silti onnistu niin helposti, vaikka kuinka yrittäisi. Yritän muuttaa elämäntapojani terveellisempään suuntaan.
Koko ajan olen ajatellut olevani lihava, katsellessa valokuvia huomaan, että en ollutkaan aina, mutta en itse edes huomannut lihomista ja laihtumistani, vaikka kuvista sitä ei voi olla huomaamatta. En osaa selittää miksi en sitä tajunnut, ehkä muutokset vain olivat niin rajuja, että en ehtinyt ikinä mukaan niihin. Ihmettelen miksei vanhempani huomanneet mitään tai miksei kukaan sanonut mitään. Kyllä se olisi pitänyt jossain huomata, varsinkin kun kaikki alkoi jo yläasteikäisenä.
Ainoa asia mistä olen katkera nykyään on tuo, että meni niin monta vuotta huonon oloni kanssam, johon olin jo niin tottunut, että en edes tajunnut olevani sairas. Kunpa joku olisi huomannut oireeni, vaikka itse en niitä osannut nimetä. Minulla kävi onni, että asia ylipäätään huomattiin, luulin olevani ihan terve kunnes eräs lääkäri määräsi minut kilpirauhaskokeisiin.
Tällä hetkellä lihavuus johtuu minusta itsestäni, en vain kykene laihduttamaan. Tyydyn siis nyt siihen, että paino pysyy paikallaan tai ei ainakaan nouse enempää.
Itsellä tuli liikaa painoa raskaana ollessa. Eikä paino tippunutkaan vaik imetin vaik näin toisille käy. Mut onhan se helppo lihota. Mä tykkään kovasti sipseistä, suklaasta, hamppareista jne. Ja sittenkun on tottunut syömään niitä määrä kuin lisääntyy itsestään.Ja ruoasta saa mielihyvää! Mutta vaikeus on siinä että niitä sitten tekee paljon mieli. Kun yrittää olla niitä syömätä tulee kiukkuiseksi(jka muutenkin tuntuu pahalta) ja sortuu helposti syöpöttelemään. Mun keho kyl tekee mun olon epämukavaksi jos en syö tiettyä määrää. Ja sitä määrää kun pitää vähentää.
Mulla lihomisen osa syy on vakava masennus. Viime syksynä laihdutin 10 kg ja sit masennus taas iski. En enää jaksanut. Nyt aloitin uudelleen. Onnex sain kuitenkin pidettyä painon samana tässä välissä.