Mitä meninkään

Ihastuin sinuun. Se alkoi pikku hiljaa. Ihailin luonnettasi. Kuulostit hienolta mieheltä. Tavattuamme iskostuit mieleeni yhä tiukemmin.

Sitten aloin kirjoittaa rakkaustarinaa. Huomasin, etten osannutkaan. Siihen ei tullut tunnetta. Muistin sinut. Aloin miettiä, mitä olisi voinut tapahtua, jos me olisimme edenneet, rakastuneet. Aloin kirjoittaa siitä. Kirjoitukseni oli täynnä tunnetta. Tai ainakin minä olin.

Sitten tunteeni alkoivat ottaa ylivallan. Enää en saa kirjoitettua mitään, paitsi tänne nettiin. Sinun piti olla rakkaustarinani sankari. Olen tehnytkin sinusta oman elämäni idolin.

Joskus en tiedä, mikä on totta, mikä kuvitelmaa. Kaikki varmaan on mielikuvitustani, mutta kun ajattelen sinua, todellista, elävää sinua, en saa itseäni vakuutettua, ettet ehkä sittenkin välitä minusta hiukan. Siksi roikun näillä palstoilla! Miten säälittävää. Haluan vähitellen hankkia elantoni kirjoittamalla. Mutta miten voin sen tehdä, jos en saa edes kirjoitettua? Kirjoittaminen vaatii paljon itsekuria. Minulla on vain kurittomia haaveita.

Mitä tekisin?
6801
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

voi kun joku kirjoittaisi minustakin jotain. Voisin vaikka saada ideoita IRL. Tai toisinpäin:)

Äänestä

Kuka uskaltaisi kiinnostua naisesta, joka jo kirjoittaa hänestä jotain mielikuvitustarinaa? Entä, jos kaikki, mitä tapahtuu, raportoidaan ja julkaistaan? Rakkaus on yksityistä.

Äänestä

vaikeuksia Suomi24:ssäkin, vieläkin.

Äänestä
  • kun S24 ei toimi ollenkaan. Eivätkö he osaa laittaa palvelua kuntoon? Tämä on niin mahtava keskustelupaikka - jos se toimii.

    Äänestä

Ne ovat valitettavan kaukana toisistaan. Sen tietää jokainen seurustellut.

Olin nuorempana ihastunut puheliaaseen, rentoon ja reippaaseen mieheen. Hymyä ja iloisuutta riitti. Äitikin tykkäs ja oli kaikinpuolin mukava seurustella. No, puolen vuoden jälkeen tajusin että hänellä oli muitakin. Mies ELI siitä, että häntä ihailtiin ja jutuille naurettiin.

Alussa olisin voinut kirjoittaa hänestä vaikka mitä ihania tarinoita ja meidän yhteisestä tulevaisuudesta. Mutta toisin kävi. Joillain virheet ovat liian suuria paikattaviksi.

Mutta muista haaveilla! Elämässä on paljon pahaa, ilman unelmia ei jaksa. Kirjoita rakkaustarinoita, ja muista myös elää!

Äänestä
  • noin:(

    Minulla on ehkä hiukan sellainen leikkimielinen asenne itsellänikin. Ei niin, että itse kuhertelisin monen kanssa samaan aikaan, mutta en pitäisi ihan mahdottomana sellaista roolia, että tapailisin miestä joskus, ja sitten hän lähtisi seuraavaa valloitusta tekemään. Jotenkin ymmärrän sellaisia miehiä. Ei kai saisi?

    Ihmisiä ei voi omistaa. Elämä on lyhyt. Se sitten loppujen lopuksi rajoittaa rakkaustarinoiden määrää kunkin kohdalla - aika ei yksinkertaisesti riitä!

    Ehkä en ole tarkoitettu asumaan kenenkään kanssa. Joku hullu suhde silloin tällöin olisi kyllä paikallaan.

    Minunkin ihastuksellani on hiukan sellainen maine, että häneen ihastutaan, eikä hän aina torju heitä kovin jyrkästi luotaan. Saattaa se kyllä olla juoruakin.

    Kirjoittaessani näitä rivejä mietin, tarkoitanko tosiaan, mitä sanon. Tuntuu, että tarkoittaisin. Ehkä olen moraaliton. Tai minulla on erilainen moraali. Sitä en jaksaisi suvaita, jos joku valehtelee minulle tai häpäisee minua tai pettää luottamukseni. Mutta jos molemmat tietävät, että kyseessä on (ainakin toistaiseksi) vain leikki, se sopii minulle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tekemään! kirjoitti:

Ihastuin sinuun. Se alkoi pikku hiljaa. Ihailin luonnettasi. Kuulostit hienolta mieheltä. Tavattuamme iskostuit mieleeni yhä tiukemmin.

Sitten aloin kirjoittaa rakkaustarinaa. Huomasin, etten osannutkaan. Siihen ei tullut tunnetta. Muistin sinut. Aloin miettiä, mitä olisi voinut tapahtua, jos me olisimme edenneet, rakastuneet. Aloin kirjoittaa siitä. Kirjoitukseni oli täynnä tunnetta. Tai ainakin minä olin.

Sitten tunteeni alkoivat ottaa ylivallan. Enää en saa kirjoitettua mitään, paitsi tänne nettiin. Sinun piti olla rakkaustarinani sankari. Olen tehnytkin sinusta oman elämäni idolin.

Joskus en tiedä, mikä on totta, mikä kuvitelmaa. Kaikki varmaan on mielikuvitustani, mutta kun ajattelen sinua, todellista, elävää sinua, en saa itseäni vakuutettua, ettet ehkä sittenkin välitä minusta hiukan. Siksi roikun näillä palstoilla! Miten säälittävää. Haluan vähitellen hankkia elantoni kirjoittamalla. Mutta miten voin sen tehdä, jos en saa edes kirjoitettua? Kirjoittaminen vaatii paljon itsekuria. Minulla on vain kurittomia haaveita.

Mitä tekisin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu