siihen hetkeen kun viimeksi nähtiin niin, että pystyttiin puhumaan. Jos oisin tajunnut silloin, että ei ehkä enään jutella niin olisin sanonut jotain mitä olen halunnut sanoa sulle jo pitkään.. mutta ei, joka kerta menin niin lukkoon ettei sitä oikeaa sanaa tullut ulos. Ehkä sen oli tarkoitus mennä niin.. ehkä et olisi pitänyt viestistä ja sen kertojasta. Ikävä sattuu vieläkin ja päivä päivältä etäännymme.. ehkä kun olet tarpeeksi etäällä opin irrottamaan otteeni haaveista.
jos voisin siirtää aikaa
siirtäisin sen
71047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerro hänelle. Kuinka luulet pääseväsi yli siitä, kyllä se saattaa kalvaa mieltäsi kauankin. Kun se voi syödä sinua sisältä, et edes huomaa.. Voi sua, älä tuhoa sydäntäsi!
yli pääse, kuka tietää..
Saa nähdä saanko koskaan kerrottua.. ehkä joskus?
Koska meillä jäi niin paljon sanomatta asioita aikoinaan.
Jos olisimme puhuneet, niin luultavasti tilanne olisi toinen. Ainakin luulen niin.
Nyt asia vaivaa minua paljon. Pelkään, että etäännyymme toisistamme kokonaan. Toivon, ettei niin käy! Mutta mutta. Mitä voin tehdä, jos haluat etääntyä? Tai tilanne vie siihen? Itse en sitä halua ja yritän taistella sitä vastaan.
Niin, minulla on edelleen tosi voimakkaat tunteet. Ne tulevat jaksoittain. Eilenkin olit taas mielessäni tosi vahvasti.
Tiedän, että mun olisi pitänyt lähestyä ja puhua sulle aikoinaan.
Eli kyllä tästä tilanteesta voi syyttää myös minua. Lisäksi kielsin tunteeni joskus..
Niin, toivon edelleen että saamme joskus mahdollisuuden selvittää asiat kasvotusten! Toivottavasti kohtaamme joskus!
Ei sitä tiedä, mitä meidän välille vielä kehkeytyy:) Kun tilanne on oikea ja molemmat ovat vapaita. Musta olisi sääli, jos meidän välille ei koskaan tule mitään tai vielä kamalampaa, jos me ei nähdä enää koskaan.
Niin, sitä olen tässä miettinyt, että mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että olisin ehkä torjunut sinut aikoinaan, jos olisit avautunut minulle?
Eihän mulla ollut silloin aikoinaan mitään käsitystä sinun tunteista. Ainoastaan jotain oletuksia (aavistuksia?). En osaa lukea toisen ajatuksia. Sitten kun ympärilläsi pyöri paljon muita vastakkaisen sukupuolen edustajia niin se hämmensi minua paljon.
Myös aikaisemmat puheesi hämmästytti minua. Siis seurustelusta etc.
Lisäksi koin meidän välit välillä vaikeiksi / etäisiksi.
Joo. Tälläisiä mietteitä tänään.
T. Kaipaaja
Tekstissäsi oli jotain.. niin tuttun tuntuista.
Sinun tunteista en ole koskaan saanut selvää, ajoittain on tuntunut siltä, että jollain tavalla pidät minusta, mutta kohta jo tuntunut päinvastaiselta.
Se miksi ajattelin sinun torjuvan minut, en kokenut että minussa olisi mitään mikä voisi sinua oikeasti kiinnostaa.
Ja jokainen kerta kun sain olla lähellä ja jutella sulle oli niin tärkeä etten halunnut paljastua... oon kyllä puhunut sulle vaikka mitä mutta samalla myös joutunut paljastumisen pelossa puhella omiani.
Välit on ollut tosiaan välillä vaikeat ja etäiset, mutta nyt tuntuu jotenkin tosi etäiseltä.
Onneksi kuitenkin sinut aikoinaan tapasin sillä jokainen hetki antoi niin paljon.
jotain järkevämpää, jos olisin tiennyt, että ei ehkä tule tilaisuutta enää koskaan. Ehkä hän ei sitä olisi halunnut. Nyt en voi kun jossitella ja arvailla. Ja luulen ettei toinen tykännyt sillä tavalla kun toivoin. Onko varma ettette juttele enää. Onhan huomennakin päivä taas ja ensi viikolla.
varma siitä etteikö juteltais enään, mutta tällä hetkellä on näyttää heikolta.. todella heikolta.
ja koko ajan heikkenee... surullista.