Kyse on siis isovanhempieni vanhasta, ikääntyneestä uroscolliesta. Koira on iältään jotain 8-10 vuoden väliltä, koira on siis niin sanottu löytökoira, joten oikeaa ikää ei tiedetä. Noin neljä vuotta koira on ollut isovanhempieni hoidossa ja tämän ajan olen koiraa iltaisin ulkoiluttanut ja kouluttanut (itse haluaisin koiran, mutta opiskelijana minulla ei ole aikaa koiralle muuten kuin iltaisin).
Isovanhempieni terveys on heikentynyt ja eivät enää jaksa huolehtia koirasta. He eivät halua myöntää tätä, vaan keksivät koiralle erilaisia sairauksia ja vaivoja, jotta voisivat hyvillä mielin lopetttaa koiran. Pari päivää sitten koiralla oli isoäitini mukaan kaihi, jonka vuoksi koira näkee huonosti ja käyttäytyy hänen mielestään arvaamattomasti ja aggressiivisesti (en ole itse huomannut koiran näössä mitään haittoja eikä koira minun kanssa lenkeillessään käyttäydy arvaamattomasti eikä aggressiivisesti), jossain vaiheessa koira oli isoäitini mukaan laihtunut hirveästi. Aloin punnita koiraa säännöllisesti, pari kilon heittoja oli suuntaan ja toiseen, muttei mitään merkittävää. Eilen koirasta oli kuulemma tullut joko kuuro tai sen kuulo oli alentunut selvästi (kuuli kuitenkin lenkillä toisen koiran haukkumisen, kuuli komennot jne.).
Omasta mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa, mutta kun isovanhempani eivät selvästi jaksa huolehtia koirasta, niin koiralle pitäisi etsiä uusi koti.
Miksi mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa? Koska se on luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen, tottelevainen ja vaikka se ei kaikista koirista pidä, niin silti se on hallittavissa. Vaikka koira on vanha, niin jaksaa kuitenkin liikkua pitkiäkin matkoja, mutta on tyytyväinen myös pieniin lenkkeihin. Myös koiran terveys on hyvä, pari kertaa jouduttu hammaskiveä poistamaan, mutta muuten koiraa on viety eläinlääkäriin vain rokotukset saamaan.
Mutta mietin myös sitä, että haluanko koiralle uuden kodin vain siksi, että itselleni koira on hyvin tärkeä, vaikken voi itse ottaa sitä.
Kommetteja?
Isovanhempieni terveys on heikentynyt ja eivät enää jaksa huolehtia koirasta. He eivät halua myöntää tätä, vaan keksivät koiralle erilaisia sairauksia ja vaivoja, jotta voisivat hyvillä mielin lopetttaa koiran. Pari päivää sitten koiralla oli isoäitini mukaan kaihi, jonka vuoksi koira näkee huonosti ja käyttäytyy hänen mielestään arvaamattomasti ja aggressiivisesti (en ole itse huomannut koiran näössä mitään haittoja eikä koira minun kanssa lenkeillessään käyttäydy arvaamattomasti eikä aggressiivisesti), jossain vaiheessa koira oli isoäitini mukaan laihtunut hirveästi. Aloin punnita koiraa säännöllisesti, pari kilon heittoja oli suuntaan ja toiseen, muttei mitään merkittävää. Eilen koirasta oli kuulemma tullut joko kuuro tai sen kuulo oli alentunut selvästi (kuuli kuitenkin lenkillä toisen koiran haukkumisen, kuuli komennot jne.).
Omasta mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa, mutta kun isovanhempani eivät selvästi jaksa huolehtia koirasta, niin koiralle pitäisi etsiä uusi koti.
Miksi mielestäni koiraa ei pitäisi lopettaa? Koska se on luonteeltaan erittäin kiltti ja rauhallinen, tottelevainen ja vaikka se ei kaikista koirista pidä, niin silti se on hallittavissa. Vaikka koira on vanha, niin jaksaa kuitenkin liikkua pitkiäkin matkoja, mutta on tyytyväinen myös pieniin lenkkeihin. Myös koiran terveys on hyvä, pari kertaa jouduttu hammaskiveä poistamaan, mutta muuten koiraa on viety eläinlääkäriin vain rokotukset saamaan.
Mutta mietin myös sitä, että haluanko koiralle uuden kodin vain siksi, että itselleni koira on hyvin tärkeä, vaikken voi itse ottaa sitä.
Kommetteja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
miettiä myös että koira on vanha,ent.löytökoira(ties kuinka monessa kodissa ollut),sopeutuisiko se taas uuteen kotiin,uusiin rutiineihin&tapoihin ilman että psyyke kärsii?-collie kuitenkin herkkä rotu.Ja sitten millaista kotia koira vaatii?Löytyykö sellaisia koteja kun ennestään pilvin pimein koiria jotka eivät löydä sen kodin ja joutuvat enemmin tai myöhemmin piikille.
Tämä koira ei kärsi vaikka joutuisi ikiuneen vaan saa lähteä onnellisena kun vielä on jotain arvokkuutta jäljellä.
Toisaalta saattaa myös löytyä joku joka antaisi sen loppuelämän kodin tällekin oli sitten yhteinen aika viikkoja,kuukausia tai muutama vuosi.Ja jos todella on TUTKITUSTI terve niin voihan se elääkin vielä 12-13 vuotiaaksi.Mutta jos et elä 24h/7päivää koiran kanssa et voi varmaa olla ettei sillä jokin vikaa on(juominen,ulosteen koostumus,virtsaaminen,allergiat jne).
Ja voi ollakin ihana TUTUILLE ihmisille muttei välttämättä enää stressin aikana kun vaihtaa kotia joutuu/vieraisiin käsiin.Joskus se piikki on parempi kuin kiertolaisen elämää.
tuotakin miettinyt, että sopeutuisiko toiseen kotiin. Tosin koira on ollut hoidossa ihan koiralle tuntemattomilla henkilöillä (ei pitkiä aikoja, viikko on ollut pisin, joten en tiedä, miten saattaisi "stressin" alla muuttua).
niin voimia ja jaksamista...Vain sinä ja sun vanhemmat tuntevat koiran ja sen tilanne ja teette päätöksen sen perusteella.
Koiraa ei kannata lopettaa, jos se on terve ja hyvässä kunnossa ja sitäpaitsi ei 8-10 koira ole vielä kovin vanha. Jos koiran lopettaa ilman mitään syytä niin se on murha.:( Itse en lopttaisi koiraa jos sei kärsi. Mielummin antakaa se pois. Jollekkin siitä voi olla vielä paljon iloa.:)
Eläin ei kärsi lopettamisesta, toisinkuin huonosta hoidosta.
Itse kantaisin eläimestäni vastuun loppuun saakka ja laittaisin pois. Liian paljon on tullut nähtyä näitä kiertolaisia.
vaan hankala sanoa eläintä tuntematta että mikä olisi oikea ratkasu, miten koira stressaisi kodinvaihtoa ja löytyisikö tuon ikäiselle koiralle _kunnollista_ kotia, joka on valmis tarvittaessa myös panostamaan ikääntyvän lemmikin hoitoon ja mahdollisiin sairauksiin.
Vaikeita asioita, voimia teille oli päätöksenne kumpi tahansa!